Leena Lumin kirjasto 2009

Nämä kirjat olen lukenut teille tämän vuoden aikana. Kun tiedätte, mitä kirjoja olen tehnyt, teidän on helpompi löytää haluamanne kirjan arvostelu. Luen vielä tänä vuonna joitakin ja lisään ne sitten listan perään. Toivottavasti teille on iloa kirjastostani ja saatte uusia elämyksiä ja etenkin innostutte kirjallisuuden jännittävästä maailmasta, jossa ei koskaan ole tylsää!

SAMARKAND
YHDESSÄ
PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
IN THE FRAME HELEN MIRREN
VAN GOGHIN VIIMEINEN RAKKAUS
TAHTO TAHTOJEN

Ruth Rendell:  Veden lumo
UNEN KELLUVA SILTA

PORTOBELLON NOITA

EUROOPPALAINEN
Aila Meriluoto: Vaarallista kokea - Päiväkirjat vuosilta 1953-1975 (WSOY 1996)
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Tammi)
VEREN SOKERI

CAMILLE CLAUDEL

Rikhard Mason: Muistojen huoneet

EDITH
LAULUT JOITA LAULOIMME
IHMISEN TAHRA

MRS. DALLOWAY

Bo Carpelan: Axel

VIIDES LAPSI

TOSCANAN AURINGON ALLA

HOPEAHÄÄT
Julie Parsons: Tiimalasi (Tammi 2008)

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu

Regina McBride: Ennen sarastusta

MAANLAULU
VIIMEINEN TSAARI
ANNA VIRUBOVA – KEISARINNAN HOVINEITI
PIHASTA METSÄÄN
BERLIININ POPPELIT
AKVAVIITTI
NANCY
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissä
PIMPIT
KERRON SINULLE YSTÄVYYDESTÄ

IHANAT KÄRHÖT

REVOLUTIONARY ROAD

KAIKKI MITÄ RAKASTIN
PUUTARHAN NELJÄ KAUNISTA VUODENAIKAA
SOPRANOS KEITTIÖSSÄ
ERAKKORAVUT
HARRIET KROHNIN MURHA
KRYPTA
KADONNUT ON VAIN UNTA
MARIGOLDIN LUMOTTU MAAILMA
ONNI
VALOA JA VARJOA
HYLYNRYÖSTÄJÄ
MALJA SINULLE

Marilyn Monroen monta elämää

Ian McEwan: Lauantai
VARJOKASVIT
PAKOLAINEN YLITTÄÄ JÄLKENSÄ
EROOTTISET RUNOT
UNELMIEN HUVIMAJAT

Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä
TUSKA
KIRJOITAN
KAUNEIMMAT KLASSIKOT
VINTAGEA

Inger Frimansson: Kissa joka ei kuollut
JUOKSIJA
MAAILMAN IHANIN TYTTÖ
SUDEN HETKI
RUUSUJA ÄIDILLE
KAPTEENIN LAULUT
HUHTIKUUN NOITA

Donald Spoto: Lumous Audrey Hepburnin elämänkerta
UNELMIEN KESÄKOTI
VIHREÄT NIITYT
IRLANTILAINEN AAMIAINEN
IURIMA ULTIMA
Minette Walters: Häpeänaamio
Heli Slunga: Varjomadonna

Minette Walters: Kuvanveistäjä

Charlotte Chandler: INGRID Ingrid Bergmanin elämä

NELJÄS TEKIJÄ

LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA

Åke Edwardson: Winterin viimeinen talvi

Ian McEwan: Rannalla

KERRON SINULLE RAKKAUDESTA

LOHDUTTAJA

Johan Theorin: Yömyrsky

Ian McEwan: Sovitus

Johan Theorin: Hämärän hetki

John Irving: Leski vuoden verran

Satu Koskimies: Hurmion tyttäret

SISUSTA TILDAN TAPAAN
HENKIVARTIJA
SELLO&PALLO
VIIRU KATEISSA
KARJALAINEN KEITTOKIRJA
SYDÄNFILMI

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

KUU HUONEESSA

Raili Mikkanen: Meren ja ikävän kiertolaiset (Minerva 2009)

Katharina Hagena: Omenansiementen maku

SEITSEMÄN VELJESTÄ

Reginald Hill: Beulahin kukkulalla

NAARAS
BUNNY MUNRON KUOLEMA
NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT
Gösta Knutson: Eläköön Pekka Töpöhäntä
TRIPTYYKKI
LUMOUS

Tommy Hellsten: Pysähdy - olet jo perillä

ENSILUMI
SATEENKAAREN TAA
PIENET SUURET SUOMALAISET

Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa: Unohtumaton Ansa Ikonen

TORSTAINA NÄHDÄÄN, SINTTU

HIENO HYPPY, SINTTU

Ilona Pietiläinen: 112 ruutuikkunaa

Ilona Pietiläinen: Willa Sukka

ISÄN KASVATUSOPPI

Herta Müller: Matala maa

Herta Müller: SYDÄNELÄIN

KRISTALLIYÖ

Herta Müller: Ihminen on iso fasaani

Lucy Maud Montgomeru: Vanhan kartanon Pat

NUORALLATANSSIJA

Anna Gullichsen, Cara Knuutinen: Satu Kukkameri ja lumen ihme

KAMMIO

KOIRAN UUSI KOTILÄÄKÄRI

MUISTO TYTTÄRESTÄNI

SEIKKAILUN SUOLAINEN MAKU

ELÄINTEN JOULU

Matti Kapanen: Kylätontun joululinnut

Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu

Max Manner: K18

Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)

LEENA'S LIBRARY 2009

I will now give you all books I've made during this year. Ofcourse I'll read some more even this and next month, but I'll add them later on. At the end of December I'll be out of office one week, so you'll have the library where you can search wonderful, interesting books. You know that I'm not the master on technics, so I'm not sure how you, whose language isn't Finnish, will manige with this. You may know that the book names will not be translated like they are really called. Sometimes they will, but not often. You can give me some notes! I hope the best!

yours

Leena Lumi

FEAR LESS, LOVE MORE, REST HARDER!

With Love from Leena to You!

picture by Pekka Mäkinen

IHMINEN ON ISO FASAANI

Mylläri Windisch polkee pyörällään läpi Herta Müllerin Ihminen on iso fasaani (Mensch ist ein grosser Fasan auf der Welt, Tammi, 1986) teoksen viidenkymmenen pienen tarinan. Hän polkee joka ilta myllyltä kotiin ja sitoo samalla Romanian Ceausescun pienen saksalaiskylän tarinat tiiviiksi kyynelhelminauhaksi. Windisch polkee tuulessa ja tuiskussa, sateessa ja pakkasessa ja laskee samalla päiviä, jolloin on toimittanut pormestarille ja papille riittävän jauholahjuksen perheen passien saamiseen.

Amalie nuolaisi rannettaan. ”Sade on makeaa”, hän sanoi. ”Suolan on kyynel itkenyt.”

Amalie on Windischin ja Katharinan tytär ja Katharina on ollut viisi vuotta Venäjällä kaivoksilla orjatyössä pää ajeltuna ja tottuneena syömään ruohosoppaa. Viisi lunta Katharina selvitti huoraamalla ja se kannatti: hän selvisi hengissä.

Saksalaisten elämä Romaniassa on kuitenkin elämää ikävässä sumussa, jossa sinulta voidaan viedä milloin tahansa viisisataa kiloa maissijauhoja, kymmeniä kanoja ja vielä määrätä, mitä istutat peltoosi seuraavana vuonna. On vaarallista valittaa, on vaarallista avautua kenellekään, on vain elettävä ja selvittävä päivien vitkaisessa jatkumossa ja odotettava. Jossain on kuitenkin toinen maa ja toinen tuuli.

Yövartija oli kertonut Windischille, että papilla on sakaristossa rautasänky. Siinä sängyssä pappi etsii naisten kanssa papinkirjaa. ”Parhaassa tapauksessa”, yövartija sanoi, ”se etsii papinkirjaa viiteen kertaan. Jos se tekee perusteellista työtä, niin etsii kymmeneen kertaan. Miliisi hukkaa ja hävittää monen perheen anomukset ja leimamerkit seitsemän kertaa. Se etsii niitä maastamuuttoa haluavien naisten kanssa patjalla postin varastossa.”

Herta Müllerin uniikilla, huikealla verbaliikalla Windisch polkee läpi omenia syövän omenapuun, jolloin ’aurinko ei kuumissaan löytänyt päivän loppua’ ja ’yö kumpusi maasta kylän ylle’, hän polkee ylitse ukonhattujen ja hautojen, lävitse rauhattoman veden ja punaisen auton, törmää väsyneenä sokeaan kukkoon ja joutuu päivään, jolloin ’ikkunasta lentää huoneeseen kaaliperhonen. Windisch seuraa sitä silmillään. Sen lennossa on jauhoa ja tuulta.’

Kaaliperhosen päivänä on Amalien vuoro mennä miliisille etsimään hukkuneita passeja, papinkirjoja, anomuksia, hukattuja toiveita. Pappi riisuu kauhtanansa ja vain hopearisti jää heilumaan Amalien ylle, alle, painamaan olkapäätä, syöpymään muistiin päivästä, jolloin Amalie nussi perheelle vapauden muuttaa länteen silmissään alttari ja ruusut. Ja laulu lipuu omenapuun läpi:”Mulle tyttäresi anna, jotta saisin häntä panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.”

Amalie joka opettaa lastentarhassa on selviytyjä vailla vertaa. Hän on jo kauan opettanut lapsille, kuinka 'toveri Nicolae Ceausescu on kaikkien lasten isä ja kuinka toveri Elena Ceausescu on kaikkien lasten äiti.' Ja kuinka ’kaikki lapset rakastavat toveri Nicolae ja toveri Elena Ceausescua, koska he ovat heidän vanhempiaan.’

Matala maa –kirjan arvostelussa toin jo esille, miten Hertan kieli soi. Sen melodia on runoproosaa ja uniikkia Hertaa. Ehdottomasti uniikkia. On valtaisa tehokeino kirjoittaa Isä Aurinkoinen Kakkosen hirmuvallan alla elämisestä näin soiden, mutta tuskinpa se on ollut edes tietoista, sillä Herta Müller on syntynyt soimaan runoproosaa niin kirkkaasta ilosta kuin tummasta surusta. Sama Hertan ’tatsi’ polkee mylläri Windischin pyörällä läpi viidenkymmenen kyynelhelmitarinan, läpi omenasumun ja kaaliperhospäivän noustakseen vihdoin junaan, joka matkaa länteen, mutta sitä ennen:

Windlischin vaimo painaa sormenpään lasia vasten. Hän murskaa kaaliperhosen peiliin.

Ja minusta on tullut Herta Müllerin kielen onnellinen vanki! Minä join hänen sanojaan, lauseitaan ja janoni vain yltyi...Joskus kieli voi olla niin kaunista, että se tekee juojastaan vain janoisemman.

NO HABRA NADIE EN EL MUNDO BY CONCHA BUIKA

http://www.youtube.com/watch?v=1RjMw58Rd_o&feature=related

THIS IS IDEAL AND MAKES ME FEEL SO GOOD, I HOPE YOU TOO

http://sateenkaarentaa.blogspot.com/

THIS MIGHT APPEARS IDEAL, BUT...

the truth is the opposite;-) I suppose you don't want to know, but I have to wonder: Who is standing in my diet piscuit bowl on the table (is Dina the cat or the dog?), why I have dog food on my bed, where are all socks...oh!, now I feel old. I try to manige among this mess and cannot do my blog. Perhaps some pictures, I don't know yet...

Thanks to Fortiflex www.biofarm.fi Olga is still with us!

ANAIS NIN 1903 - 1977

Ikä ei suojele sinua rakkaudelta. Rakkaus sen sijaan suojelee jossain määrin sinua ikääntymiseltä.

- Anais Nin -

OSCAR WILDE 1854 - 1900

We're all standing in the gutter but some of us are looking at the stars.

- Oscar Wilde -

JÄTÄT YHDEN, SAAT KAIKEN

Miksi arvokkaat asiat sattuvat niin usein? Laihduttaja kieltäytyy rakastamistaan herkuista. Urheilija hikoilee elimistönsä maitohapoille. Opiskelijan lamppu palaa myöhään. Parisuhdeterapiassa kuluu kasapäin nenäliinoja. Yrittäjä tekee pitkiä päiviä. Asuntosäästäjä kiristää vyötään.

Ponnistelujen ytimessä on ihmisen sisäinen arvojärjestys ja kyky lykätä välittömiä tarpeitaan. Läheskään kaikki eivät siihen pysty. Pomo päästi itsensä rapakuntoon kiireisiinsä vedoten, mutta uraa luova yksinhuoltajaäiti ehtii säännöllisesti salille. Tunnen kavereita, jotka hyvistä tuloistaan huolimatta ovat jatkuvasti rahapulassa ja pienituloisia, joilla ei koskaan ole matti kukkarossa.

Stanfordin yliopistossa, Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistetyt psykologiset tutkimukset mullistivat käsitykset ihmisen menestyksen ja onnellisuuden lähteistä. Kokeessa testin valvoja asetti lautaselle vaahtokarkin ja jätti pienet lapset hetkeksi yksin huoneeseen. Hän kertoi, että makeisen saa syödä – mutta jos lapsi odottaa vartin koskematta siihen, hän saa kaksi vaahtokarkkia.

Koehenkilöiden elämää seurattiin vuosikymmenten ajan. Tutkimuksen kehittäjä, sosiaalipsykologi Walter Mischel halusi selvittää, mikä yhteys itsekontrollilla, impulssien hallinnalla ja tahdonvoimalla on menestyksessä. Kävi ilmi, että lapset, jotka jaksoivat odottaa vartin, olivat aikuisena onnellisempia ja he pärjäsivät elämässään merkittävästi paremmin kuin vaahtokarkin heti nauttinut verrokkiryhmä.

Lykätty tarpeentyydytys merkitsee sitä, että alistat sen, mitä haluat nyt sille, mitä haluat myöhemmin. Monien onnettomien elämää hallitsevat pakkomielteiset, hyvinvointia rapauttavat tavat. Kun edessä on vaahtokarkki (pitsa, kalja, telkkari, tupakka, seksi, lähöily, netti…), moni tarttuu hanakasti itselleen opettamaansa helpoimpaan vaihtoehtoon, vaikka tarjolla on yltäkylläisesti parempaa.

Tarpeitaan lykkäävä osaa kyllä elää ”tässä ja nyt”, vaikka hän väistää houkutukset itsekuriaan käyttämällä. Jokaisella on valta valita suhteensa nykyhetkeen – ystävänä tai vihollisena. Kun seuraavan kerran olet tarttumassa vaahtokarkkiisi, mieti haluatko yhden vai kaksi: sattuuhan päätöksesi joka tapauksessa.

Heti tai myöhemmin.

- Tom Lundberg -

www.advisor.fi

IF YOU'RE SUFFERING FROM NOVEMBER DEPRESSION...

LOOK AT HER;-)

KRISTALLIYÖ 9.-10.11.1938

Luin Mitchell G. Bardin kirjan Kristalliyö/ Holokaustin alku silminnäkijöiden kertomana (48 hours of Kristallnacht. Night of Destruction/Dawn of the Holocaust. An Oral History, Minerva, 2009) siksi, että haluan muistaa ja muistuttaa, että meidän Euroopassamme on järjestelmällisesti murhattu naisia, lapsia ja miehiä, vain heidän uskontonsa takia ihan lähimenneisyydessämme. Nyt jo kuuluu outoja väittämiä, että se kaikki oli liioiteltua tai jopa kokonaan kuviteltua! Tämän takia on tehty ja tehdään edelleen muistelmia niiden kohtaloista, jotka olivat pahan uhreina ja tulessakaan ei pala se totuus, että kristalliyönä 9. päivänä marraskuuta 1938 Saksan ja Itävallan synagogien roihutessa liekeissä palavan pergamentin haju paljasti mitä on tulossa.

Heinrich Heine: Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä.

Kirja on aikalaiskertomus, jota kertovat monet silminnäkijät. Useimmat heistä olivat kristalliyön tapahtuessa lapsia tai teini-ikäisiä, mutta ikinä heiltä eivät katoa 9.-10. marraskuuta 1938 yön paloarvet. He katsoivat lapsilta kiellettyä, he kokivat lapsilta kiellettyä, heiltä vietiin veli, isä, ruoka, lämpö, koti, ihmisarvo. Ennen kristalliyötä monet heistä olivat niin sulautuneita saksalaisuuteen, että eivät tajunneet, miksi heitä kohdeltiin näin. Mitä tapahtuu? Mitä pahaa me olemme tehneet? Heidän isänsä olivat taistelleet ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisten rinnalla ja osa ei palannut rintamalta koskaan. Heidän kotimaansa oli Saksan kulttuuri ja äidinkielensä saksa. He rakastivat sivistynyttä kotimaataan, jolla oli Schillerinsä ja Goethensa. Heidän, monen juutalaisen juuret olivat syvemmällä Saksan maaperässä kuin saksalaisilla. 13 –vuotiaan Arnold Fleischmannin suvun juuret ulottuivat 500 vuoden päähän.

Arnold oli täyttänyt 13 vuotta 7. marraskuuta. Hänen bar mitzva –juhlansa oli ollut tarkoitus pitää Nürnbergissä 12. marraskuuta, mutta se ei toteutunut. Synagogia ja kouluja oli poltettu, ja juutalaisyhteisö oli hajallaan.

Arnold Fleischmann: Käsitys siitä, mitä oli elää juutalaisena Saksassa, romahti täysin. Kristalliyön jälkeen aloin pelätä. Olin nähnyt aivan riittävästi natsien julmuuksia ja katsonut niin sanottuja viattomia sivustaseuraajia, jotka näkivät sen kaiken eivätkä tehneet mitään.

Se miten juutalaisten liikkeiden ikkunat särjettiin, kodit hajotettiin, naisia ja nuoria tyttöjä raiskattiin, perheiden isiä ja nuoria poikia vietiin keskitysleireille ruskeapaitojen toimesta kristalliyön synkkinä tunteina, oli muhinut Saksan vähemmän koulutetun, epäonnistuneen ja kateellisen kansanosan verisuonissa jo kauan, mutta sen sytytti tuleen Hitler.

Saksa oli Euroopan kultivoituneimpia ja sivistyneimpiä yhteiskuntia, ja saksanjuutalaiset pitivät itseään kiinteänä osana sitä. Juutalaiset olivat Saksassa pieni vähemmistö, mutta he olivat yhteiskunnan eliittiä: tunnettuja lääkäreitä, lakimiehiä, professoreita ja teollisuusjohtajia. Monet heistä olivat sulautuneet valtaväestöön eivätkä harjoittaneet mitenkään aktiivisesti uskontoaan; osa oli jopa kääntynyt kristinuskoon. Adolf Hitlerin rotuopissa ei kuitenkaan ollut sijaa sille, miten saksanjuutalaiset itse näkivät itsensä. Hitlerille juutalaiset olivat loisia, joiden sairas luonto oli verenperintöä, eikä heidän uskonnollisen vakaumuksensa asteella siten ollut mitään merkitystä. Juutalaisten epäpuhdas veri oli yksinkertaisesti uhka arjalaisen rodun puhtaudelle ja ylemmyydelle.

No, kovin oli hienoa sitten tämä arjalainen rotuylemmyys, kun vanhuksia pakotettiin hammasharjoilla pesemään katuja samanaikaisesti, kun rotupuhtaat ulostivat vanhusten päälle. Mikä hieno arjalainen rotu! Baden-Badenissa poltettiin synagoga ja tietysti myös kaikki pyhät kirjat, kuten tapana oli, mutta Hitlerin jalot ylärotuiset halusivat polttaa myös kanttorin. Vain yhden palomiehen rohkea väliintulo esti vielä polttamasta ihmistä elävältä, mutta halu siihen oli jo kova, mikä käy kirjasta ilmi eri todistajalausuntojen perusteella. Kun Baden-Badenin synagoga oli poltettu, jäljelle jääneet kivet käytettiin kadun päällystämiseen ja synagogan paikalle rakennettiin kaupunginpuisto.

Kristalliyön tyyli on varsin analyyttinen ja lukuja on paljon. Mutta mukaan astuu inhimillinen tunne, kun katsoo aina välillä, että kuka tätä tarinaa oikein kertookaan: lapsi tai nuori, jonka oli pakko elää tämä yö. Mikään ei ollut sen marraskuun yön jälkeen kuin ennen. Nyt juutalaiset tajusivat, miten paljon heitä vihataan ja lapset saivat koko elämäänsä aivan uuden näkökannan. Pelosta tuli lähin ystävä.

Varsinaiset teot, faktat tuon yön jälkeen, olivat lisääntyneet rotulait, jotka ahdistivat juutalaiset täysin sietämättömään tilanteeseen. Heiltä kiellettiin käytännössä kaikki, mikä mahdollistaa inhimillisen elämän. Kuten Robert Kempner huomautti: ”Juutalaisilta riistettiin heidän elinkeinonsa ja ryöstettiin heidän omaisuutensa. Heiltä evättiin mahdollisuus periä tai jättää perintöä, heitä kiellettiin istumasta puistonpenkeillä ja pitämästä kanarialintuja, heitä kiellettiin käyttämästä julkista liikennettä ja käymästä ravintoloissa, konserteissa, teattereissa ja elokuvissa. Heihin kohdistettiin erityisiä rotulakeja, heiltä vietiin kansalaisoikeudet ja kiellettiin liikkumisvapaus. Heidän ihmisoikeutensa ja ihmisarvonsa poljettiin lokaan, kunnes heidät vihdoin siirrettiin keskitysleireille ja toimitettiin kaasukammioihin.”

Tämän tarinan kuitenkin päätän 13 –vuotiaan Marga Hauptmanin kotiin, jossa tapahtui mielestäni hyvin kiinnostava tapaus. Kun ruskeapaidat yöllä rymistelivät heidän kotiinsa, oli ensimmäinen teko tietysti repiä kirjahyllyistä kaikki kirjat, heittää ne ikkunasta kadulle ja sytyttää palamaan. Siellä paloivat mm. Schillerin ja Goethen teokset, jotka sentään olivat heidän suuria nimiään ja monta muuta kirjaa. Kaikki paloi poroksi, kahta lukuun ottamatta. Toinen oli Heinrich Heinen teos, ja Heinehan oli tietenkin juutalainen kirjailija. Toinen oli teos, jossa lueteltiin kaikki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneet saksanjuutalaiset sotilaat. Ne olivat ainoat teokset, jotka perhe sai pelastettua tuhkan seasta.

Totuus ei pala tulessakaan!

BORIS PASTERNAK 1890 - 1960

Tohtori Zivago elokuva on ollut nyt muutamaankin kertaan esillä blogissani. Elokuva perustuu Boris Pasternakin, kuuluisan venäjänjuutalaisen kirjailijan menestysteokseen. Herta Müllerin Sydäneläimen arvostelussa sivusin runoilija Osip Mandelstamia (1891-1958), joka on myös venäjänjuutalaisia. Mandelstam joutui Stalinin vainojen kohteeksi, mutta hänen elämästään voi lukea kirjassa Ihmisen toivo (Vospominanija, Otava, 1972). Kirjan on kirjoittanut runoilijan aviopuoliso Nadezda Mandelstam.

Hyvin kattavan kuvan juutalaisuuteen tarjoaa suomalaisten tutkijoiden Tapani Harviaisen ja Karl-Johan Illmanin teos Juutalainen kulttuuri (Otava, 1998). Kirjasta löytyy paitsi juutalaisten historia, myös mm. juutalaisuuden kielet, Talmudin rakenne, juutalainen mystiikka ja hasidismi, juutalainen folklore, juutalaiset Suomessa, Amerikan juutalaiset, filosofia ja valistus, juutalaisen nykykirjallisuuden teemoja, juutalainen ruoka ja musiikki, vitsit, tiede ja kuvataide. Suosittelen!

MERI, TEE KUTEN PIKKUINEN YODA...

ja kömmi vällyihin. Muista juoda riittävästi ja levätä, levätä...Katso myös näitä kuvia ja ellet näistä parane, minun on pakko kuvata Dina ja sinähän tiedät, että kun minä kuvaan, silmät eivät näy...joten ehkä sun kannattaa parantua;-)

Yoda on kaksivuotias chihuahua ja tuutii tässä syömisen jälkeen maminsa villatakissa. Mia ja Yoda asuvat Chilessä peikkokkkulalla ja heistä löydät enemmän täältähttp://peikkokukkulalla.blogspot.com/ ja täältähttp://mi-chi-vaatekaappi.blogspot.com/ Erityisesti viimeinen linkki, Meri, on juuri kuin sinulle luotu!

paranemistoivotuksin ja koirasuukoin

äiti, isi, Olga, Dina ja Yoda

MERI, PARANE PIAN!

Muistatko Meri tämän:

Mikä on vointi, olo,
kun kaukana on pesäkolo.
Ethän vain ole nolo,
pieni hiiripolo,
kun emokin nyt taudin sai,
vaikka on vasta maanantai!

Hipsuvarpaan äiti

LUMI CAVAZOS

Lumi Cavazos on Suklaata iholla -elokuvan unohtumaton näyttelijä, joka kantaa leffassa suurimman intohimon kuin myös suurimman vihan kohteen taakkaa.

SUKLAATA IHOLLA/ COMO AGUA PARA CHOCOLATE

Elämäni järisyttävin elokuvakokemus on ollut meksikolainen Suklaata iholla (Como agua para chocolate, 1992)). Filmi perustuu Laura Esquivelin menestysromaaniin Pöytään ja vuoteeseen. Elokuvan ohjauksesta vastaa Alfonso Arau ja pääosisa nähdään Lumi Cavazos, Marco Leonardi, Mario Ivan Martinez sekä Regina Torne.

Filmissä katsoja viedään äärestä ääreen, ahdistuksesta ja groteskiudesta intohimoiseen rakkaustarinaan ja kaikkea siltä väliltä. Kuka tämän filmin on katsonut, kaipaa sitä iäti, sillä tämä ei ole pahalla tavalla ahdistuksen päälle jättävä, vaan jälkimaku on meksikolaisen tulinen: sattuu, mutta tekee mieli lisää!!!

ETSIN TÄTÄ FILMIÄ SUOMENKIELISENÄ DVD:NÄ! Vieraalla, vaikkakin osaamallani kielellä, en tavoita taideteoksen nyansseja ja mitä on ruoka ilman maustetta, viini ilman nahkaa ja notkeutta: Ei kiitos!

ELOKUVAT ELÄMÄSSÄNI: KYMPIN KÄRKI

1) Brokeback Mountain

2) Suklaata iholla (Como agua para chocolate)

3) Vertigo

4) Tunnit (The Hours)

5) Meri sisälläni (Mar adentro)

6) Huuliharppukostaja (Once Upon a Time In the West)

7) Postimies soittaa aina kahdesti (The Postman Always Rings Twice)

8) Tohtori Zivago (Doctor Zhivago)

9) Ensirakkaus (Beautiful Thing)

10) Loisto (Shine)

Heitän tämänkin Elokuvat elämässäni: kympin kärki -haasteen kaikille blogiystävilleni ja erityisesti elokuvablogia pitävälle Soolikselle http://sooloilija.blogspot.com/

KIRJAT ELÄMÄSSÄNI: KYMPIN KÄRKI + KAKSI

Here I go again! Rita teki mulle ajolähdön eli siis kiitos Ritan, innostuin taas. Etsin käsiini huhtikuulla tekemäni listan 'Kirjat elämässäni: kympin kärki' ja aloin tarkastella sitä sillä silmällä ja huomasin, että pois en voi ottaa mitään, mutta kaksi on tullut lisää...ehkä en koskaan enää selviä kisasta, jossa pitää olla vain kymmenen kirjaa, kun sisälläni soi tuhat!

Haastan nyt kaikki blogiystäväni tähän Kirjat elämässäni: kympin kärki -kisaan ja käyn kiinnostuneena katsomassa muiden listauksia, etenkin Tuuren http://tuurenrunot.blogspot.com/

1) John Irwing: Leski Vuoden verran (A Widow for One Year, Tammi)

2) Philip Roth: Ihmisen tahra (The Human Stain, WSOY)

3) Mika Waltari: Turms kuolematon (WSOY)

4) Bo Carpelan: Axel (Otava)

5) Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen (Mein Leben, Otava)

6) Aksel Sandemose: Kadonnut on vain unta (Det svunde er en drøm, Gummerus, 1961)

7) Paul Coelho: Portobellon noita (A bruxa de Portobello, Bazar)

8) Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin (What I Loved, Otava)

9) Geraldine Brooks: Kirjan kansa (People of the Book, Tammi)

10) Thomas Mann: Taikavuori (Der Zauberberg, WSOY)

11) Amin Maalouf: Samarkand (Samarcande, Gummerus)

12) Richard Powers: Laulut joita lauloimme (The Time of Our Singing, Gummerus)

Minun on nyt ihan pakko sanoa, että kirjavuosi on ollut paras aikoihin! En muista koska olisi ilmestynyt niin paljon erinomaisia kirjoja, että jopa oma kympin kärkeni kävi mahdottomaksi tehdä ja vielä olisi ollut monta todella hyvää sieluni kynnyksellä odottamassa, mutta näistä muista kuulette, kun julistan Vuoden 2009 kirjat.

MINUN KLASSIKKONI

Minun klassikkojani eivät syö inflaatio, kateus, ruoste eikä vie edes halla. Ne kestävät löytämisestään minun kuolemaani. Ne siivittävät arkeani ja tuovat elämääni tähtisadetta. Ne kertovat, että laatu ei ole vain makuasia, vaan laatu on. Klassikko on. Se on kiveen hakattu. Se on.

Olen bibliofiili, joten aloitan rakkaimmasta 'lapsestani' ja karsin tänään näin: AKSEL SANDEMOSEN PAKOLAINEN YLITTÄÄ JÄLKENSÄ. Kirja sisältää kuuluisan Janten lain, josta monella olisi opittavaa, mutta Sandemosen kirja sinällään tulee aina uudelleen luetuksi. Siinä on juuri se jokin. Uskon, että tämä kirja kuuluu useimman kirjallisen henkilön kirjastoon. THOMAS MANNIN TAIKAVUORI puolestaan vie minut aina uudelleen ja uudelleen Hans Castorpin nahkoihin ja elän hänen mystiset Berghof-kokemuksensa kuin olisin itse siellä parantolassa keuhkotautia sairastamassa. Alppiusvaa, mystiikkaa, naurua kyynelten lävitse. EDITH SÖDERGRANIN RUNOT ovat sielumusiikkiani ja hänen kootut runonsa joutuvat 'nukkumaan' kanssani, sillä niiden paikka ei ole edes kirjastossa, vaan yöpöydälläni - aina. EINO LEINON RUNOT. Eino Leino on suomalaisten sydämissä, kuten myös minun, Suomen kansallisrunoilija, ei kukaan muu. MIKA WALTARI, jonka teoksia luin jo teinityttönä yöt valvoen taskulampun valossa peiton alla. Oli pakko, koska vanhempani vahtivat koululaisensa unen tarvetta. Sinuheni osaan ulkoa!

Elokuvista, joita minulla on todella paljon, valitsin kuusi. POSTIMIES SOITTAA AINA KAHDESTI. Filmissä on mielestäni maailman viihdyttävin miesnäyttelijä Jack Nicholsson sekä suomalaisjuurinen, eroottinen Jessica Lange. Molemmat ylittävät tässä filmissä jopa itsensä ja se on jo paljon se. Juoni on jännittävä, mutta kaiken huipuksi se sisältää elokuvahistorian herkullisimman eroottisen kohtauksen: siinä saavat limput kyytiä, kun Jessica ja Jack haluavat toisensa. LUMIUKKO, joka on ihan pakko nähdä joka joulu. Filmi pitää sisällään elokuvamaailman kauneimman sävelmän Walking in the air. TOHTORI ZHIVAGO. Loistavat Julie Christie ja Omar Sharif. Mahtavat arktiset kuvaukset, jotka oikeasti näyttävät Siperian tundralta talvella, vaan on kuvattu Suomessa. Romanttinen. Kaunis melodia Laran sävelmä, jonka valitsin jopa häävalssiksi. Yksi pakinanimimerkeistäni on Lara. VERTIGO. Yhtä hyvin olisi voinut olla Takaikkuna, mutta valitsin tämän Hitchcockin parhaaksi työksi filmin unenomaisen, suorastaan suggestiivisen tunnelman takia. LOISTO. Tämä David Helfgottin ohjaustyö ja Geoffrey Rushin pääosasuoritus ei kaipaa muita selittelyjä kuin: uskomaton! Kuudentena ja uusimpana liitän mukaan BROKEBACK MOUNTAININ, joka kertoo rasismista ja ennakkoluuloista ahtaan suvaitsemattomassa ympäristössä unohtumattomalla tavalla. Jake Gyllenhaalin roolisuoritusta ei voi unohtaa...

Suunnittelusta. Kaikki Alvar Aallon klassikot. Franckin lokerovati. Moni Marimekon kuosi sekä myös Ristomatti Ratian työt.


Kuvataiteessa minulle on kaksi ylinnä muiden HELENE SCHJERFBECK sekä GUSTAV KLIMT. Näiden henkilöiden työt eivät perusteluja kaivanne, mutta sanottakoon, että henkeä salpaa Helenen suorastaan jumalallinen värisilmä sekä Klimtillä taas teosten eroottisuus ja melkein itämainen käsittelytapa voimakkaine väreineen. Eksoottista! Ikävää, että Klimt on uhrattu markkinoiden turhuuden turuilla.

Musiikista. Klassikoista puhuttaessa ooppera CARMEN, jonka aion kokea vielä monasti. Onneksi ensimmäinen Carmen oli maailman loistavimmassa musiikkimiljöössä: Olavinlinnassa. Sibeliuksen VALSE TRISTE saattaa olla maailman kaunein melodia. Kukaan ei myöskään voine unohtaa, kuinka Susanna Rahkamo ja Petri Kokko luistelivat tämän musiikin säestyksellä kultaan. FINLANDIA. Suomalaisten sydämissä Finlandia on kansallislaulumme. Maamme ollessa Venäjän vallan alainen, miehittäjät kielsivät kappaleen nimen. Silti, missä ikinä melodia soitettiin, kansa kuunteli sen seisaaltaan. Niin minäkin itsenäisyyspäivän aattona Suomi 90 -vuotta konsertin encoren aikana, kun Jyväskylän sinfonia säesti ja laulajat, Johanna Rusanen huippuna, antoivat melodialle sielun Finlandian suomalaistakin suomalaisimmilla sanoilla.

Ja uutena musiikkilistalle pääsee CONCHA BUIKA, jonka Miénteme Bieniä olen soittanut teille liian kanssa ehkä jonkun mielestä...

Yllä oleva listaukseni osallistui yhden lehden kyselyyn ja sen jälkeen siihen on lisätty vain yksi elokuva ja yksi laulajatar, joista on nyt kovaa vauhtia tulossa minun klassikkojani.http://www.youtube.com/watch?v=4Yd2PzoF1y8&feature=related

LUMIKÄRHÖ 'SUMMER SNOW' LUUMUPUUSSA NYT

Tämä lumikärhö on istutettu vasta tänä kesänä, joten ei tästä lajista mitään kokemusta, paitsi kasvu on ollut huomattavan nopeaa ja rehevää. Nyt yllättää tämä marraskuun vihreys...

Leena Lumin puutarhassa

LASIPALATSI JA VIHREITÄ OMENOITA

http://sateenkaarentaa.blogspot.com

112 RUUTUIKKUNAA

Ilonan puutarhasta piti tulla valkoisten kukkien tyyssija, kuten minunkin. Mutta luonto on viisas opettaja ja puutarhan kanssa eläessä huomaa, miten luonto on paras taiteilija ja tietää, mitkä kukat sopivat minnekin ja luonto ei ole väritön, vaan monivärinen kuten itse elämä.

Ilona Pietiläisen 112 Ruutuikkunaa kertoo hänen puutarhastaan niin tunnelmoiden kuin vinkkejä antaen. Siinä kuvataan intohimoisella kameralla Lasipalatsia, jossa on 112 ruutuikkunaa. Puupinnat ovat ajan kauniisti patinoimat, pionit tuoksuvat ja sisälle mahtuu juuri, mitä pitääkin eli pari tuolia ja pöytä, puutarhajalkineet, kastelukannu, kukkia, lyhty…Siellä on herkkää juoda mukillinen kahvia suvisateen pisaroidessa vanhoissa ikkunalaseissa ja puutarhan röyhyen kasvaessa lasien ulkopuolella. Ja avoimesta ovesta tulee sateen suloinen tuoksu…

Puutarha antaa ja puutarha ottaa. Enimmäkseen ensin mainittua, mutta ilmeisesti Ilona oli unohtanut suojata omenapuut jäniksiltä, sillä pitkäkorvat saivat ne napsittua suihinsa. Meillä myyrä- ja jänissuojaukset vievät pari viikonloppua kahdelta ihmiseltä. Hedelmäpuun aikuiseksi saaminen ei ole leikintekoa: kaikki vitsaukset muurahaisista jäniksiin uhkaavat nuoren ja herkullisen tuoreen puun elämää, mutta lopputulos saa yrittämään kaikkensa.
Ilonan mielestä kaunein asia maailmassa on valkoinen särkynyt sydän:

Särkynyt sydän kantaa huolen, murheen ja pyyhkii kyyneleet. Se särkee oman sydämensä kukkiessaan, vain suojellakseen särkymiseltä sinun sydäntäsi.

Ilona kuivattaa pionin kukkia hiekassa ja vielä hiekasta nostettuna kukat tuoksuvat yhä…ja puutarha yllättää, sillä kranssissa pesivät linnut onnistuneesti…ja puutarha antaa iloa etenkin kun harrastaa kitkemistä koiruuden kanssa…Neilikka rakastaa puutarhaa omalla koiramaisella tavallaan.

Löydän yhdeltä sivulta minun tämän vuoden löytöni eli Lumikärhön, ’Summer Snown’. Suosittelen tätä kaikille, joilla on vaikkapa osittain kuivahtanut vanha luumupuu tai muu vastaava ja muistakaa, että vanha rottinkituoli on kärhölle mitä otollisin valtaistuin. Summer Snow on nopea, rehevä ja kestävä.

112 ruutuikkunassa valmistetaan myös laventelisokeria, seljankukkamehua ja leivotaan Isoäidin mustikkapiirakkaa. Annetaan myös ohje hedelmäkärpäsansalle, mistä suuri kiitos!

Laventelisokeri on vanhanajan herkku. 1800 –luvulla laventelia käytettiin sokerin mukana kaunistamaan ja maustamaan. Laventelisokeria voi ripotella leivonnaisten koristeeksi.

Minun täytyy kyllä sanoa, että ihailen kovasti sekä Willa Sukan että 112 Ruutuikkunan kuvien lumoa. Kirjat ovat omakustanteita ja tällaiset kuvat! Näissä kirjoissa olisi opiksi otettavaa monella kustannuskynnyksen ylittäneelläkin puutarhakirjalla! Ja minä olen sentään niitä lukenut todella paljon, joten tiedän, mistä puhun.

Kirjan lopuksi saapuu Kutsu iltaan hämärtyvään ja vietetään elokuun puutarhajuhlat, jolloin tietenkin pöytiin tulee valkoiset liinat ja puihin pieniä lyhtyjä:

Menemme taakse vuosisatojen, puemme pöydät liinoin valkoisin, täytämme padat kaloin ja perunoin. Puutarha odottaa vierailijaa elokuun illassa valaistuna tulin ja kynttilöin. Pyydän sinut kuuntelemaan yöhön tummuvaan musiikkia, naurua ja puheensorinaa.

Elokuun ilta on täydellinen ja tuoksulla sen kestän hyvin yli talven pimeyden.

Tervetuloa Ystäväni

ENKELIN KIHARAN JA ROOSAN LUMOA

http://sateenkaarentaa.blogspot.com

WILLA SUKKA

Punaisista villasukista on luontevaa siirtyä Willa Sukkaan, joka on Ilona Pietiläisen kertomus hänen Willastaan. Muistathan Ilonan, johon tutustuit Sateenkaaren taa teoksessa, kirjassa jossa hän kertoi, miten aloitti sisustuspuotinsa sitkeydellä ja sisulla kuin tyhjästä väkertäen kransseja autotallin nurkassa…
Willa Sukka on Ilonan omakustanne tältä vuodelta. Lumoava kirja täynnä niin välttämätöntä kauneutta kuin myös näppäriä käytännön vinkkejä, miten ideoida uutta ja erilaista kotiin niin arkeen kuin juhlaan. Tämä on rappioromantiikan ylistyskirja, joten ainakin ihan minun juttu, varmaan myös sinun.

Kirjan tekstit ja kuvat ovat Ilona Pietiläisen omia, sivujen taustakuvat ovat BigStockPhoto. Graafinen suunnittelu on http://www.neitisievanen.fi/ ja asusteet Johanna Harju http://www.wishwear.fi/ somistukset Sisustustalo Sateenkaarentaa http://www.sateenkaarentaa.fi/ , kansi ja piirroskuvat s. 36 http://www.idylli.fi/ Näin paljon annoin nyt tietoja poikkeuksellisesti, sillä kuvien Willan hurma sekoittaa pääni…
Kirja on ylistys vanhalle ja kutsuukin lukijaansa näin:

Tervetuloa!

Kuka asuu Willassa – ehkä minä ja minun perheeni, haaveeni ja unelmani. Olen ylpeä sen yli 200 vuotta vanhasta tarinasta, tai saduista ehkä oikeammin. Kaikki hirret, jotka yhä kantavat tätä kauneinta rakennusta, on käsin veistetty. Ikkunat, jotka eivät aina aukea moitteettomasti, ovat puusepän veistämät. Yksi kerrallaan tehtyinä, kuin luotuina kaunottariksi.

Avaan oveni Willaan sinulle ja toivon sinun kuuntelevan jokaista hiljaista huokausta, narinaa ja Willan tarinaa.

Näin siis Ilona rakkaasta Willastaan kirjassaan Willa Sukka. Jo Willa Sukan kuisti on kuin valkoisen ja vanhan unelmaa: valkoiset verhot, jotka on tampitettu rautaisella sydämellä, johon on sujautettu hopeiset aterimet. Verhot ovat luonnollisesti ylipitkät, jonka tyylin lanseerasi maailmalle aikanaan tanskalainen Karen Blixen. Köyhän lapsuutensa peruina hänellä oli muistissaan, kuinka kotona oli aina lyhyistä lyhimmät verhot ja niinpä hänelle oli sekä Afrikan kodissaan että myöhemmin Tanskassa aina ylipitkät verhot. Minä olen vankkumaton ylipitkien verhojen suosija. Ja niitä näkyy myös Willa Sukassa, jonka kuisti on kuin valkoista lumisatua valkeine callunoineen, verhoineen ja paperitähtineen. Tässä kuistilla sielu rauhoittuu odottamaan vaikka valkeita lumihiutaleita, jotka kohta jo satavatkin taivaalta….

Kuistilta katseesi siirtyy ruukuissa oleviin Irlannin nummikanerviin, joiden herkkä kauneus huimaa... Mistä näitä oikein saa! Huomaat myös pihan puut, joissa piparkakkumuotilla linnuille tehtyjä rasvasiemenseoksia. Hurahdat rappioromantiikan kauneuteen ja saat houkuttavien kuvien välissä ohjeita, miten saadaan aikaiseksi kulunut maalipinta tai miten ruostemaalataan.

Kauniissa ja vanhassa ympäristössä on luonnollista stailata televisio piiloon ja siihenkin löytyy oiva vinkki. Sitten neulotaan (lue:kudotaan) villasukkien suojia ja valmistetaan jäkäläkransseja, tehdään juhlakattauksia ja ommellaan Neilikalle, novascotialaiselle kaunottarelle, kaunis pussi koiranmuonia varten, somistetaan enkelin kiharoilla ja tehdään itse lampunvarjostimia. Willa Sukasta löydät myös kauneimmat lautasliinapidikkeet, mitä koskaan on nähty! Kirja aivan pursuaa ideoita ja käytännön ohjeita ja silmää hyväileviä kuvia. Minulle löytyi nyt vihdoinkin ohje, miten tehdään Isoäidin ruutuja ja kirjassa sain Elämäni Armahduksen!, sillä eilen tapahtui niin, että olin ostamassa kynttilöitä joulua ajatellen ja yleensä ostan valkoisia ja joulunpunaisia ja viininpunaisia, mutta nyt tulin kotiin vaaleanpunaisten kynttilöiden kanssa!Ilona: Voiko joulun maustaa epätavallisilla väreillä tai tavoilla? Vanhaan kattilaan tehty asetelma saa vaaleanpunaisen tuntumaan niin juhlalliselle, että sen voi kattaa joulun pöytään!

Minustakin vaaleanpunaiset koristeet tekevät joulun!

Willa Sukka päättyy suloisesti jouluun:

Jouluaatoksi Willa on siivottu, kattoparrut putsattu ja kaikki tuoksuu joululle. Kinkku on ollut jo yön uunissa ja aamupuuro on valmista. Löytäisinkö mantelin – ehkä minua onnistaa tänä vuonna ja toivon lunta myös ensi jouluksi, koska vain niin satu ei katkea.

SUNDAY NEWS

My Love Readers!

It's November, but the life still going on. I've just now many ideas. A little about them:

During next weeks I'll read you books about furnishing, sailing, history (Night of Destruction/Dawn of the Holocaust), we'll again visited Prince Edward's Island and then we'll have of cource some xmas books.

In December I will give you my book list, where you can see my best ten books of this year. It's too hard to demand that I could say e.g. only three best. It should kill me!

I'll have the lottery and you can then win some beautiful, interesting books. And I've also the plan, which you'll see at the end of December.

I hope you have enjoyed yourself with me! I've worked hard but with great joy!

You see the picture above. It's by Hannu Hautala. You can find it in First Snow (Minerva 2009), which is the most Beautuful Book of the Year 2009. That book'll be one prize in my lottery and two more.

Let's continue and have a nice Sunday!

Love
Leena Lumi

OLETKO TARKOITUKSELLA HILJAA?

Oletko tarkoituksella hiljaa?
Menetys jo soi ajatuksissani.

Katson kuuta ylhäällä,
se tulee lähemmäksi,
loittonee päivä.

Oletko mennyt?
Jos olet, kerro se.
Iäksi joudun
vaikenemaan.

- Tuure Niemi -
kuva Hannu Hautala/Ensilumi (Minerva 2009)
http://www.youtube.com/watch?v=RASKaZFZtS8

HAVE THE NICE WEEKEND

Ensilumi/ First Snow (Minerva, 2009)
kuva/ picture Hannu Hautala

VALKOISTA VERHOA SYDÄMELLÄ

http://sateenkaarentaa.blogspot.com

TÄHTI-IKKUNA

http://sateenkaarentaa.blogspot.com

Herta Müller: Sydäneläin

Herta Müllerin Sydäneläin (Heztier, Tammi 1996) hengittää kaikkien maiden kaikkien sorronalaisten ja vaiennettujen hengitystä. Se leviää sumuna vankileirien saaristoissa, kulkee sieltä läpi laajan Venäjän maan ja viivähtää hetken runoilja Osip Mandelstamin viimeisellä leposijalla muistellen kaikkia Stalinin vainojen alaisia. Jatkaa sitten matkaa kohti Romaniaa ja Ceausescun hirmuhallintoa. Sydäneläin vavahtaa, sillä syvätuntemuksellaan se heti näkee miten maan kaikkien ihmisten koti on Pelko.

Herta on itse Sydäneläimen kertojaminä, jonka ystäviä kautta koko tapahtumasarjan ovat Edgar, Kurt ja Georg. Toki ensin on Lola, joka opiskelee Hertan kanssa ja asuu samassa ahtaassa huoneessa neljän muun tytön kanssa, mutta Lola…Lola haluaa vain löytää miehen, joka käyttää valkoisia paitoja ja jonka kynnenaluset ovat puhtaat. Valkoisten paitojen toivossa Lolan on juostava kynsilakalla paikatuilla sukkahousuilla perästä ja pakoon, ajettava öisin raitiovanuissa ja löydyttävä viimein hirttäytyneenä Hertan vyöhön.

Katso, Sydäneläimesi pakenee sinusta!

Herta oli siellä itse. Hän tietää, että ihmistä voidaan alentaa niin monin eritavoin. Saman aikaisesti kun Diktaattori kultasi pääkaupunkinsa katuja ja rakensi itselleen monumentteja ja rouvansa vastaanotti yliopistosta katteettomia oppiarvoja, kaikki maan Hertat ja Lolat saivat syödä sitkeitä lihansuikaleita lusikalla. Alennus se on pienikin alennus. Syödä kuin elukat ja samanaikaisesti raapia itseään, sillä kaikkialla, kaikkialla kirppuja. Kovaäänisistä moikaa aamusta yömyöhään työväenlauluja ja Diktaattorin kuolemattomia puheita ja seinillä iskulauseita: Kaikkien maiden proletaarit yhtykää!
Anna Sydäneläimesi levätä!

Herta, Edgar, Kurt ja Georg eivät kokeneet hetkenkään lepoa, sillä Isä Aurinkoisen mestarillinen urkintajärjestelmä oli saanut Diktaattorin suosion. Urkintajärjestelmä on niin hieno keksintö, että sille ei vedä mikään vertaa yrityksessä saada jokainen solu jähmettymään toimintakyvyttömäksi pelosta. Ihminen ei ala pelätä vain naapureitaan tai oman perheensä jäseniä, vaan jopa omaa varjoaan, hiiren rapinaa seinien rakosissa, omaa itseään, sumua ilmassa…
Kurt: ”Joka ilta kun menen nukkumaan tuntuu kuin selkäni alla olisi kylmät kädet. Käännyn kyljelleni ja vedän polvet vatsaan kiinni. Nukkuminen on minulle kauhistus. Nukahdan yhtä nopeasti kuin kivi vajoaa veteen.”

Salli Sydäneläimesi unelmoida!

Nuoret juovat pakohaavettaan. Se näkyy kaikessa, mutta ei saa näkyä missään. Kirjeissä toisilleen kaikilla sanoilla on salamerkitys, jopa välimerkit huutavat kuulusteluja tai ilmiantoa. Unissaan he ylittävät Tonavan uiden kuin iloiset delfiinit. Unissaan he tanssivat vapaan lännen kaduilla ja saavat puhua omaa kieltään, lukea omia lehtiään, lausua omia mielipiteitään. Sumua he rakastavat yli kaiken, sillä sen suojissa kaikki on mahdollista. He haluavat muuttua näkymättömiksi, mutta sitä ei hirmuhallinnon arki heille suo…

Kapteeni Pjele Hertalle: ”Te olette pahan kylvöä. Sinut me hoidamme veteen.”

Maassa, jossa silmät eivät kestä katsoa silmiin, selkä koskettaa vieraan selkää, lapset osaa sanoa yhtään lausetta ilman sanaa ’täytyy’ eletään kuitenkin mukaelämää. Syödään raakoja luumuja, malvansiemeniä, mitä ikinä irti saadaan.. Rakkaudelle ei löydy sijaa, mutta pikapanolle toki aina. Nainti tehdään, missä voidaan. Ulkosalla. Märällä joenpenkalla. Nopeasti, ettei kylmä ylitä kuumaa. Taivaalta sataa lumirättejä.

Ole yhtä Sydäneläimesi kanssa!

Jotkut onnistuvat saamaan matkoja länteen ja palaavat pillut tungettuina täyteen kultakoruja. Toiset jäävät sille tielleen ja heitä kadehditaan vaieten. Georg anoo passia länteen ja saa sen vain löytyäkseen kuuden viikon jälkeen kuolleena Frankfurtin kadun asfaltilta. Herta erotetaan kääntäjän työstään ja hän tekee ratkaisunsa. Edgar omansa ja Kurt myös.

Herta Müller on Sydäneläimessä nuori nainen. Saksalainen nainen hirmuhallinnon Romaniassa. Matalassa maassa Herta näki ja koki lapsena, nyt hän kokee aikuisena. Matalan maan kurjuus ja mataluus jäi vielä lapsenpituiseksi, kuitenkin hämmästyttävästi soiden huikeana runoproosana. Elämän aariana. Sydäneläimessä on kyseessä alituisia korvapuusteja enempi. Nyt on menossa Täystosi! Siinä ei lauleta muuta kuin alasti runoa kapteeni Plejelle tietämättä tarvitseeko koskaan enää pukeutua. Herta vie tarinaa tiukassa korsetissa eikä vahingossakaan lankea kirjallisuuden uusriesaan: henkilö- ja juonihajontaan. Herta on runollinen kirjoittaja, joka tarvittaessa kirjoittaa puukolla ihoon.

Et saa nukkua, sinun Sydäneläimesi ei ole vielä kotona!

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Katri Tuulia Peikkoneito  ja Kaisa Reetta

SATUMAA -NEULEPUSERO

Tässä kädentaitajalle kaunis neule. Kuva on Kotiliedestä nro 21 ja mikäli oikein ymmärsin neuleen malli on tanskalaisen Britta Wilfertin suunnittelema ja myös langat ovat Wllfert's-kaupan langoista. Niitä voi tilata nettikaupasta www.wilferts.dk

kuva Morten Holtum

OLI KERRAN...MUISTATKO VIELÄ...

Oli kerran...muistatko vielä sadun penkit ja puistikon? Älä pelkää, koske en siihen, kuut kulkivat, lunta jo on. Tuli talvi ja silmäsi kauniit kuin lammikot jäähän se loi. Kuut kulkevat vitkaan liian, suvi tulla ei koskaan voi. Jo uutimin ikkunat sulje. On kylmä ja hämärtää. Lumi peittää puistikon penkit. Jää hyvästi, rakkaani, jää. 

- Oiva Paloheimo -

ATONEMENT

Tätä minä olen odottanut!