sunnuntai 20. syyskuuta 2009

MEMORIES: JUKKA IN THE ARMY

Keskellä Jukka ja minä kauan sitten...silloin minä olin kuin tyttäreni Meri nyt...alati odottamassa ja ikävöimässä.

6 kommenttia:

  1. Kiva nähdä nuoruudenkuvasi,et ole paljon muuttunut,tukka ehkä....

    VastaaPoista
  2. Jael, älä nyt, toki olen muuttunut, mutta siinä olet oikeassa, että suurin muutos tuli 30 vuotiaana, kun tapasin Elämäni Miehen eli Reiman. Varmaan jo ekan puolen vuoden aikana sai minut usutettua otsatukkalinjalle...ja sillä teillä ollaan.

    Olihan minun kuva runossa Sixtynine, se oli otettu penkkarijuhlissa...punainen leninki yllä...laitan sen sulle nyt.

    VastaaPoista
  3. Tämä on todellinen muistojen kuva, johon liittyy monta tarinaa...Kolmen ystävättären poikaystävät samaan aikaan intissä etc.

    VastaaPoista
  4. Toinen huomio: olet ollut mahdottoman kapea: tuo takki ei varmasti sopisi edes mun kummallekaan tyttärelle tänä päivänä!

    VastaaPoista
  5. Sooloilija: pituus 1,66 ja paino 30 ikävuoteen 45 kiloa! Sen jälkeen tapasin Reiman ja olin koko aan kuin kissa, joka on syönyt liikaa paksua, herkullista kermaa ja miten perso mieheni onkaan täytekakulle...,mutta hänessä se ei näy. Minä en uskalla kakun lähellekään mennä.

    Meri on etsinyt tuota mun takkia, sillä se on taas muotia, mutta on tainnut jäädä aikanaan lapsuuden kotiin ja äiti kierrättänyt.

    Meri tosin käyttää nyt 22 vuotiaana mun samettipikkutakkia, jota pidin 25 vuotiaana...

    VastaaPoista