maanantai 25. huhtikuuta 2011

Susan Fletcher: Noidan rippi

Ylämaan laaksossa, Glencoessa kauriit muistelevat tyttöä, joka kulki heidän polkujaan yökiitäjiä hiuksissaan. Vuorella seisoo uroskauris sateessa ja mylvii surumielisesti: Corrag, Corrag…Lumihiutaleet kaipaavat häntä, joka oli lumeen syntynyt ja ratsasti tammallaan hiukset ja harja hiutaleissa. Pilvet kuljettavat edelleen varjoaan pitkin laakson pohjaa, hipaisevat lammaslaumaa ja kanervikkoa, etsivät soilta, mutta eivät tavoita tyttöä, joka oli usvaa ja tuulta, villi ja kesytön. Laaksossa kaiku vastaa: Corrag, Corrag…

Susan Fletcherin Noidan rippi (Corrag, Like 2011, suomennos Jonna Joskitt) on kuin mustaselja, yrtti, jota tulee vaalia kuin jalokiveä. Tätä et lue huolimattomasti ja poissaolevana, tässä olet yhtä syvällä ja pimeässä kuin noidaksi tuomittu vankityrmän kahleissa seinien tihkuessa limaista kosteuttaan. Luet tätä yöllä, kun aika on otollisin ja kalpea kuu valaisee ikkunasi takana. Luet tätä kirjaa, joka kertoo 1600 –luvun Englannista ja unohdat hengittää. Kuningas Jaakko on paennut ja Oranian Vilhem on asettunut Englannin hallitsijaksi, mutta monet vannovat edelleen uskollisuutta kuningas Jaakolle, myös pastori Charles Leslie, joka Invaryn kaupunkiin saavuttuaan 26. helmikuuta 1692 asettuu majataloon aikoakseen tavata tyrmään kahlittua noitaa Corragia, Glencoen verilöylyn silminnäkijää. Täältä Charles myös kirjoittaa vaimolleen Janelle kirjeitä, joita lukemalla pääsemme seuraamaan paitsi sen aikaisen, noituuteen uskovan ja sen tuomitsevan kirkonmiehen suurta mielenkääntymystä kuin myös noitana hirtetyn Coran tyttären, Corragin, elämää Ylämaan metsissä ja vuorilla sen jälkeen kun hän oli paennut sinne äitinsä käskystä: Lähde luoteeseen! Ja miten kiintoisa pieni yksityiskohta, se että kirkonmies valehtelee nimensä pelosta tulla tunnistetuksi jakobiittilaisena ja ilmoittaa olevansa Charles Griffin, vaikuttaakin yllättävään loppuratkaisuun. Corragille, jota hän käy haastattelemassa syöpäläisiä kuhisevassa tyrmässä, hän on kuitenkin Leslie.

Pastori Charles Leslie. Nimenne tuntuu tutulta.

Leslie – kuin puissa suhiseva tuuli, tai rantaan vyöryvä meri…

Näin, että säpsähditte noitaa.

Hyvä on, minä kerron tarinani.

Mitä pyydän vastineeksi?

Kertokaa minusta. Minusta. Pienestä elämästäni. Sanokaa Corrag oli hyvä. Sanokaa, että hän ei ansainnut kuolla liekkeihin, eikä yksin. Istukaa luonani ja kuunnelkaa elämäntarinani, niin kerron lopulta Glencoesta. Lumisesta yöstä. Jona minulle rakkaita ihmisiä kaatui ja kuoli. Mutta osa jäi henkiin.

Ja näin rakentuu Noidan ripin runko. Kirkonmies ja vangittu, polttoroviolle määrätty noita auttamassa toisiaan. Ja kaiken välissä Charlesin kirjeet vaimolleen Janelle, joista saamme lukea myös pariskuntaa kohdanneesta rakkaan tyttären kuolemasta.

Susan Fletcher on Noidan ripissä yhtä vahvoillaan kuin hän oli Meriharakoissa. Viime mainitun loukattu, katkerakin, suolaisen meren kastelema vahvuus taipuu Noidan ripissä keijukaismaisen hennon Corragin sitkeäksi elämänlangaksi, joka kuin lukin seitti kantaa yön kastetta laakson aamussa aikomattakaan katketa. Fletcherin kieli voisi olla gaelin kieltä, sillä olemmehan Ylämaassa, Skotlannissa, mutta se onkin noitien, velhojen ja keijujen kieltä ja oi häntä, joka on heikkona tällaiseen...hän on mennyttä, kuten minä ja Susa!

Tiesinhän minä, mikä ihmisessä on kaunista. Olin nähnyt, kun nainen kiinnitti hiuksensa hilkan alle, työnsi vaaleat kutrit piiloon – ja minulla oli tumma tukka eikä hilkkaa lainkaan. Edellisenä päivänä olin juonut järvestä pää vedessä ja noussut levärihma ja kotilo hiuksissa. En ollut huomannut niitä koko päivänä. Kotilo oli riippunut hiuksistani kuin hedelmä puusta. Se piirsi minuun märän hopeajäljen, ja minä kannoin sen Kolmelle sisarelle, niin että se näki sellaista mitä muut kotilot eivät päässeet näkemään.

Ja mitä erityistä vielä tekee Fletcher kirjassaan: Nimeää luvut niiden yrttien mukaan, joita Corrag kerää ja joilla hän parantaa! Näin:

”Sen valtiatar on Kuu.”

Likusteri

The Complete Herbal
Nicholas Culpeper
1653

tai näin:

"Tämä yrtti on Venuksen, ja Venus sanoo, että mies ja vaimo, jotka syövät sen lehtiä yhdessä, saavat välilleen rakkauden.”

Talvio

Ja kun Corrag haluaa hiustensa tuoksuvan houkuttavasti, sillä sekin päivä tulee, hän hieroo niihin murskattua rosmariinia…

Ja kaiken aikaa kun Fletcher antaa Corragin kertoa Leslielle elämästään, väki kaupungissa kerää sytykkeitä roviolle. Vain kevään tulon viivästyminen hidastaa polttotuomion täytäntöön panoa ja kaikki noidan vihaajat, ’kunnon kansalaiset’ odottavat jo innoissaan kevään ensimmäistä kaunista päivää, joka lykkäisi vuokkoja esiin, että saataisiin paha pois päiviltä.

Sumua varmasti ikävöin, kun olen kuollut – sumussa kävelemistä, sen tuoksua.

Kirja on niin kaunis kertoessaan Corragin elämästä osana Ylämaan luontoa, hänen suhteestaan MacDonaldin klaaniin sekä rakkaudestaan Alasdair Og MacDonaldiin. Fletcher kirjoittaa niin lumoavasti yrttien keruusta, siitä miten niitä käytetään, aamu-usvasta, Corragin kylpemisestä putouksella, uroskauriin hengityksestä, lumihiutaleista, jotka leijuvat, mutta eivät putoa maahan…että lukija haluaa heti muuttua itse Corragiksi…ei, vaan hän muuttuu Corragiksi.

Ja sitten tulee se päivä, kun pastori Leslie kirjoittaa

Jane

Olen alkanut lukea Raamattua toisella tavalla. Raamattuni sivut ovat kosteat, mikä hankaloittaa lukemista. Mutta siinä missä olen ennen etsinyt johdatusta, etsin nyt jotakin muuta. Etsin vahvistusta – sille että salatut aatokseni ovat jaloja, arvokkaita. Sillä hetkittäin minut valtaa outo mieli, Jane – olen alkanut ajatella toisin kuin ennen.

Charles

Glencoen laaksossa vuoret käpertyvät suojaamaan pientä majaa, joka oikeastaan on enää vain kasa sammalta, oksia ja kiviä. Uroskauris kulkee ohi, nuuhkii hetken ja saa silmiinsä kuvajaisen keijusta, joka tarjosi hänelle minttua. Pilvet kuljettavat varjoaan laakson pälvissä, joista nousee raunioyrttiä ja tuuli, tuuli…Sassenach, Sassenach!

*****

Noidan ripin ovat arvostelleet lisäkseni ainakin Sonja Nino Anni,  Susa, Naakku, Ahmu ja Elma Ilona.

29 kommenttia:

  1. Oi, ja voi! Arvostelusi tuo täydellisesti esille kirjan tunnelman ja tärkeimmät asiat!! Ihanaa kun toit esille nuo yrtitkin, ne olivat oma kiehtova osio kirjassa!

    Linkitin näin jälkikäteen sinun arvostelusi omani yhteyteen. Tämä kirja ansaitsee kyllä blogisavuja, vai mitä :)

    VastaaPoista
  2. Susa, minä olen, kiitos tämän voden puutarhakirjojen yrttihuuman, yrttiintynyt vahvasti, joten tämä sopi niin tismalleen. Ja usko tai älä, dekkari, jota nyt luen liikkuu hieman tämän kirjan tunnelmissa, vaan ei Skotlannissa.

    Kiitos! Minä ristiinlinkitän sinut kohta. Ehdottomasti blogisavuja!

    VastaaPoista
  3. Ihana kirja, uskoisin..
    varmaan minulle sopiva..
    Ihanaa kesälukemista,
    kiitos leena ♥

    VastaaPoista
  4. Oli pakko heti varata, kun meni kylmät väreet pitkin selkäpiitä jo tätä esittelyä lukiessa...

    VastaaPoista
  5. Voi itku!! Olen edelleen pääsiäislomalla ja kirjoittelen isäni koneella. Kirjoitin pitkän viestin ja se katosi. :/

    No, uusi yritys lyhyesti. Minulla on tämä hyllyssäni ja kuvittelin, etten erityisemmin halua lukea tätä koska 1) Meriharakat oli niin hyvä 2) noituus ei aiheena ole kiinnostanut minua sitten 90-luvun. MUTTA luin (uskalsin, vaikka aion tämän lukea) arviosi ja onneksi tässä kirjassa on kuitenkin paljon samaa lumoa kuin Meriharakoissa. Kirja on siis sittenkin lukemisen arvoinen, koska rakastin Meriharakoita. Kiitos, Leena!

    Olen ihan varma, että tämä tulee saamaan hurjasti blogisavuja, koska niin monessa blogikeskustelussa Noidan rippi on jo nostettu esille. :)

    VastaaPoista
  6. Katja: Niin kuin minäkin arvosteluuni kirjoitin, Meriharakoissa on hyvin paljon samaa tunnelmaa kuin tässäkin, eli kun rakastit sitä, uskoisin edelleen, että pitäisit myös tästä ;)

    VastaaPoista
  7. Hanne, juuri sinun kirjasi!!!

    Ole hyvä vain, tämä on minulle missio;-)

    VastaaPoista
  8. Elma Ilona, tämä on lumoava kirja♥

    VastaaPoista
  9. Leena, onkohan dekkari sama, jonka minä aion aloittaa heti tuon Tyrskyt- kirjan jälkeen..Onko sukunimen etukirjain T ?

    VastaaPoista
  10. Katja, kirjotin jo Susan blogiinkin sinulle,että Noidan rippi ei ole sellainen noituutta käsittelevä kirja kuin sinä nyt luulet. Minulle on tullut yksi sellainen pyytämättä, enkä vielä tiedä, teenkö sitä.

    Siis kertakaikkiaan tämä kirja on vain niin lumoavan kaunis, että alta pois. Minullahan on tuossa arvostelussa se vertailuvirke Meriharkoihin ja se on aika tyhjentävä. En tiennytkään, että tätä ovat monet tehneet, luulin, että vain Susa...

    Eikö olekin raivostuttavaa, kun kommentti katoaa etenkin aina juuri silloin, kun olet oikein paneutuneesti ja pitkästi kirjoittanut!

    Tämä laitetaan nyt savuamaan!!!

    (Hiljaa ihmettelen, että mihin Fletcher vielä yltääkään...Ja mikä parasta, paitsi aina lumoava kieli ja hyvä rakenne, niin aihe on aina uusi ja hän käsittelee sitä raikkaasti muista erottuen.)

    VastaaPoista
  11. Susa, no ollaanpa me nyt samoilla apajilla! Juuri se. Et uskoa voi...Olin myyty häneen eka kirjasta alkaen!

    Huomaa sitten, että eräs Kusatannushenkilö että jo muutama lukijakin on toivonut minulta Tyrskyt -kirjaa, joten kierrän sut kunnes olen sen lukenut. En tajua, mikä minut liittää kirjaan, ehkä muut tietävät paremmin...

    VastaaPoista
  12. Minä olin hilkulla eilen aloittaa sen J.T:n kirjan, se vaikuttaa todella kiehtovalta, mutta päätin ensin lukea tuon Tyrskyt.

    Siis Leena..se on se meri ja sen voima & läheisyys, mitkä varmaan moni yhdistää sinuun ja sitä myöten ajattelee Tyrkyjen olevan sinunkin kirjasi ;)

    VastaaPoista
  13. Niin ja minä kierrän sitten sen sinun J.T:n kirjan arvostelusi, kunnes saan itse sen luettua ja arvostelua ;)

    VastaaPoista
  14. Susa, juuri niin me jo vanhalla ja hyväksi koetulla rutiinilla teemme;-)

    VastaaPoista
  15. Varmasti mahtava kirja. Sopii hyvin valoisiin kesäiltoihin, ettei pelko hiivi puseroon.
    PS. Kotipaikkaasi on tullut uusi mummo ja vaari, kummityttöni sai pojan.
    Mukavaa vappuviikkoa!
    -Hanne-

    VastaaPoista
  16. hanne, tämä on, eikä ole sillä tavalla pelottava kuin tunnut uskovan.

    (Saan yleeensä tietää kaiken, kun pääsen sinne käymään. Siellä kaikki tietävät kaikista kaiken;-)

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  17. Voi Leena mikä teksti, ihan siirryin täältä loistelamppujen valaisemasta tietokonesalista jonnekin muualle!

    Minä taidan siirtää tämän talveen, muistan kyllä, jos en muista niin muistuta. Tuntuu siltä, että tämä on sellainen kirja jonka haluan lukea terassilla kun on jo vähän kylmä vaikka tämä kevääseen sijoittuukin..

    VastaaPoista
  18. Varasin kirjan kirjastosta viikonloppuna. Odotan sitä nyt paljon suuremmalla innolla luettuani sinun kirjoituksesi kirjasta! Kiitos Leena :)

    VastaaPoista
  19. Linnea, tässä on kuitenkin paljon lunta, sillä Gorrica oli lunta ja kuuraa, lumeen syntynyt...

    Naakku, kiva että innostuit! Tämä ei ole sellaista noitakrijallisuutta, josta monet eivät pidä, vaan aivan muuta.

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  20. Jälleen mielenkiintoinen kirja, lukulistalle menee. Kirja Elisabeth Taylor on lopuillaan.

    Kotoisan ja lämpimän pääsiäisen jälkeen arki on alkanut ja ihanaa, kun sanomalehdetkin taas ilmestyivät.

    Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  21. Marjatta, jos pidät kauniista kielestä, luonnosta, pienestä yliluonnollisesta ja Skotlannista, tämä kirja on sinun.

    Kirja Elizabethsita on loistava.

    Minä puutarhassa. Eilen ensimmäiset uudet istutukset.

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  22. Sain tuon kirjan ekana kirjastostamme..=)
    Yritin laittaa linkkiä, tähän postaukseesi, sun nimesi jälkeen mun tämän päivän postaukseeni..vi..u ei onnistut, hermostuin ja jätin sikseen..
    No, jäihän sun nimesi..
    En ymmärrä miks se ei tullu, kun joskus onnistuupi..??
    noidan juttuja selvästi..

    VastaaPoista
  23. Hanne, sinähän osaat olla räväkkäKIN;-) Minuakin usein tämä tekniikka v....aa!

    Nimi on kai tärkein, kiitos!

    Noidat puuttuvat moneen.

    Ehkä mun täytyy nyt suvea kohden laittaa palkkiin myös sun Virtaus, kerran siellä asuu tuollainen temperamenttinen taiteilija;-) Sulla on kaksi valokuvaa ylitse muiden ja toinen niistä on se perhonen...

    VastaaPoista
  24. Luin tänä aamuna viimeiset 80 sivua ja silmäni kostuvat ja kyyneleet eivät halunneet pysähtyä...
    Nytkin, kun luin arvostelusi tarkemmin uudelleen, tavoitin tai joku tavoitti minussa tuon saman tunnetilan, maailman, johon haluan jäädä, käpertyä polvieni ympärille..
    Minusta tuntuu, että tämä kirja on ehdottomasti minuin kirja, se vaikutti minuun, se muutti minua..
    sen kauneus, sen hyvyys, se uskomaton yhteys luontoon, eläimiin...

    tuo kohta, jossa kauris tulee lähelle ja hengittää samaa henkeä...

    kiitos leena tästä kirjasta,
    halauksin hanne♥

    VastaaPoista
  25. Hanne, minulle tuli aivan sama tunne, että syvästi halusin tuohon maailmaan. Ja etenkin se yhteinen hengitys kauriin kanssa...Olen hengittänyt yhteistä hengitystä pienen islanninhevosen kanssa. Teen sen aina, kun olen tallilla. Me muistamme näin toisemme aina...

    Tämä kirja on mielettömän kaunis. Olen todella iloinen, että heti tähän tartuit. Muistatko, että uskalsin sanoa, että tämä on sinun kirjasi.

    Lämpimästi ole hyvä!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
  26. Oi Leena, sain juuri tämän luettua ja olen aivan sanaton. Tässä se nyt on, minun Täydellinen Kirjani. Enkä varmasti olisi älynnyt tähän tarttua ilman sinua ja Susaa. Sytytän blogisavun heti kun rauhoitun tarpeeksi...

    VastaaPoista
  27. Elma Ilona (vai Tarinautti?), siis tämä on yksi kauneimpia ja koskettavampia kirjoja, mitä olen lukenut. Olenkin jo julistanut, että Fletcher on 'minun kirjailijani', vaikka Irlantilainen tyttö ei sytyttänytkään minua kuten Meriharakat ja Noidan rippi. Häneltä pitää lukea kaikki!

    Tulen käymään ja jos savut eivät ehdi tänään, tulen aamulla. Laitan muistiin.

    Ja linkitän sinut nyt omaan arvosteluuni. Tämä kirja pysyy nyt palkissa aika kauan, joten eiköhän sille ole lukijoita.

    VastaaPoista
  28. No viimein blogger taas toimii ja saiblogisavun sytytetyksi :)

    VastaaPoista
  29. Elma Ilona, käivn kommentoimassa jo. Innoittava arvostelu!

    Minulle ei ole vielä palautunut viimeisin postaus...

    VastaaPoista