torstai 14. maaliskuuta 2013

'Älä yhtään vähättele itseäsi', aikajuttua ja viikonloppua!

Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että kerronko teille ajankäytöstäni vai en. Nyt kun olen seinää vasten, on pakko. Bloggaaminen kaikkineen vie minulta 60 tuntia viikossa! Ajassa on mukana kirjojen lukeminen, niistä kirjoittaminen, kuvalupien metsästys ympäri maailmaa sekä 300 blogin seuraaminen. Siis kuutena päivänä viikossa 10 tuntia ja minulla on ihmispari, liian iso talo ja liian iso puutarha, talven lumityöt, leivarin lämmitykset, aina valmistan kotiruokaa ja vain laiska töitään luettelee eli kai olen sitten laiska. Vastaan päivittäin myös mielettömään määrään sähköposteja...ja taas pitäisi aloittaa remonttia...Sanon helposti muille kannustuslauseita, mutta en muista kannustaa itseäni. Tästä sain tänään viestin:
Olin jossain viestissä aikoja sitten todennut Runotalon Sarille, että 'älä yhtään vähättele itseäsi' ja hän sai siitä voimaa ja inspiraatiota. Miksen tarjoa tätä itselleni?

Nyt on siis tullut aika hidastaa. Yritän lopettaa viikon torstaihin, että saan edes perjantaille aikaa siivota ja aikaa puuhata viikonlopun herkkuja. Toisaalta jos maaantai on minulle joskus sopivampi 'Ruhetag', teen sitten perjantaina juttua.

Minulla on myös nyt 5 kilon paino-ongelma. Rikon omia sääntöjäni, kun sen tässä kerron, mutta pakkohan se on, sillä aion alkaa ottaa aikaa jokaiselle viikon päivälle 2 tunnin lenkille. Olen happi-ihminen ja kuntoilen mieluiten ulkoilmassa. Tähän ylipainoon ei kuolla, mutta jos pitää tämän takia hylätä kaikki kauniit kotelomekot, olen valmis vaikka nälkäkuurille!

Tulossa on myös kaksi paussia, sillä olen pääsiäisenä äidin luona neljä päivää ja siellä ei lueta vaan syödään ja seurustellaan, seurustellaan ja syödään;-) Siellä odottavat upeat, jättimäiset täytekakut, maailman parhaat karjalanpiirakat, mämmi kuohukermalla ja sitten tietysti kalaa monella sortilla, sillä sitä jos mitä rannikolla saa parasta. Toinen paussi on runsas kaksi viikkoa, sillä kuulen alppien kutsun ja aion häipätä toukokuun alussa enkä edes lupaa lukea mitään. Aion kulkea korot kopisten Salzburgin katuja, seikkailla pinkeissä tennareissani ympäristössä ja nauttia joka iltapäivä 'Apfelstrudel mit Vanille Eis', joka tarkoittaa +5 kiloa kahdessa viikossa, sillä olen asian testannut. Siis vaikka olen huono matikassa, niin jos nyt kadotan -5 ja sitten tulee +5, se on nykyinen olomuotoni, mutta en aio vähätellä itseäni, vaan yritän hokea 'hyvä minä'. Positiivisuus on elämän eliksiiriä!

Yritän saada teille ensi viikolle uutuuskirjan vitamiineista, uuden puutarhakirjan sekä ehkä jopa myös jännityskirjan, jonka kirjoittaja onkin minulle ihan uusi tuttavuus. Mutta ellen ehdi, en en aio hypätä kalliolta alas. Suvella, vasta suvella kokoan teille Ruokareseptit Leena Lumissa ja sinne tulee myös muita kuin minun ohjeitani. Keneltä olen saanut ja saan sinne herkkuja, laitan tietysti linkittäen. Olen heikko tuossa leipomuspuolessa, vaikka tiikerikakut syntyvät silmät kiinni ja vasemmalla kädellä, mutta ne kaikki muut herkut...Sain itävaltalaiselta ystävältäni Die süsse Küche - Das österreichische Mehlspeiskochbuch -leipomuskirjan ihan vain koska siinä on juuri sen oikean Apfelstrudelin ohje, mutta kuvitelkaa, jos sen lyhyellä saksallani saisin selvitettyä;-) Tuhon teitä on monenlaisia, toiset niistä ovat herkuilla päällystettyjä ja toiset jotain muuta, kuten vaikkapa harha omasta kaikkivoipaisuudesta, tunne ylettömästä jaksamisesta. On aika.

On aika sanoa, 'älä yhtään vähättele itseäsi'. On aika ihailla hellää, valkeaa lunta, kunnes huhtikuun loska sen vie. On aika muistaa 'kun perataan kampeloita, perataan kampeloita' eli on aika keskittyä asiaan kerrallaan. On aika sulkea puhelin. On aika ostaa muutama pussi Leafin pieniä 'linnunmunia', sillä kahden viikon päästä ne ovat kaikista kaupoista loppu. On aika muistaa jatkaa pikkulintujen ruokintaa huhtikuun lopulle asti, sillä yöt ovat eläimille rankan kylmiä ja ne tarvitsevat ruokaa jo aamuvarhain ja iltapäivällä taas. On aika siivota komerot: Siitä tulee oudon rauhallinen olo. On aika olla hyppimättä vaa'alla joka päivä. On aika ostaa just se kasvovoide, joka on 'oma juttu'. On aika ostaa purkki maalia, hennon vihreää ja alkaa sutia sitä sun tätä. On aika oppia olemaan ostamatta liikaa ruokaa kotiin. On aika tuoda sisälle omenapuun oksia, jotka sitten kukkivat just sopivasti pääsiäisenä. On aika nähdä se hyvä mitä on ja unohtaa muu. On aika kävellä raikkaassa ilmassa ja hengittää joogahengitystä. On aika kirjoittaa kalenteriin toukokuun lehdelle: Istuta onnenpensas. On aika olla keräämättä kotiin turhaa tavaraa, se lopulta vain ahdistaa. On aika katsoa eteenpäin ja hymyillä. On aika unohtaa aika.

Kiireetöntä viikonloppua teille kaikille!

Love
Leena Lumi

I Want To Break Free

PS. Lukekaa alinna oleva Anonyymin kommentti ja jos teillä on siihen mielipidettä, niin kertokaa, mikä olisi sopiva juttujen tahti teille? Tunnen olevani viihdytysjoukoissa, mutta minua ei tähän pakota kukaan. Vain ilmassa on värähtelyä, että 'Leena, tee juttu per päivä, sitä sinulta odotetaan...' Ehkä olen väärässä. Eikä mitään ystävällistä hymistelyä, sillä en tee kuolemaa, ainakaan luultavasti...

kuva tintti jääpuikossa Pekka Mäkinen

119 kommenttia:

  1. Hyvä ajatus. Elämäkin on meillä kaikilla vain yksi kappale, siitä on hyvä pitää huolta.
    Keväistä rentoutta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, eikö vain! Niin, vain yksi ja sekin on ohi ennenkuin huomaatkaan...,mm. siksi en lue huonoja kirjoja.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Hyvä, Leena!

    Olen hartaasti ihmetellyt, miten ehdit kaiken minkä ehdit. Ja ollut kieltämättä vähän huolissani sinusta, vaikka niin ei saisi olla. Pitäisi antaa ihmisten toimia omalla tavallaan ja uskoa, että tekevät niin kuin heille hyvä on.

    Tosiasiassahan aina niin ei suinkaan ole. Ihanaa, että sinä huomasit sen itse. Ja pidäkin sitten suunnitelmasi!

    Vaikka vähän minua nauratti tuossa peräkkäiset kappaleet. Ensin ne viisi -kiloa ja sitten kuvaus pääsiäisestä äidin luona. Joka on varmasti ihana.

    Oma äitini oli ruuanlaitossa yritteliäs ja täysin toivoton. Samoin käsitöissä. Lapseni nauravat vieläkin joululahjojaan. Mummolta tullut pehmeä paketti tiesi aina takuuvarmaa yllätystä, jota ei ikimaailmassa voinut päälleen vetää. Silmät kirkkaina niistä tietysti kiitettiin - ja seuraavana vuonna sama uudestaan.

    Eikä niitä ruokiakaan aina oikein pystynyt syömään, joten varmuuden vuoksi oli parasta ottaa ensin vain hyvin vähän. Joskus ruoka oli tosi herkullista, joten me jaksoimme toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Raili!

      Vastasin sinulle tosi pitkästi...ja nyt huomasin, että sitä ei ole missään.

      Rakas 'isosisko', tiedän, että et halua holhota minua, vaan luotat, että osaan peruuttaa;-)

      Minä huomaan aina itse. Kun ei enää saa keskityttyä yhteen asiaan ja mikään ei valmistu, huomaa olevansa hidastuksen tarpeessa. Jos alan tehdä bloggaamisen takia kuolemaa, lopetan ennen.

      Meillä kuula vähän sama juttu. Äiti oli aina töissä ja silloin oli kotiapulainen. Myöhemmin minusta tuli perheen innokas ruuanlaittaja. Äitini on mestari tilamaan valmista. Karjalanpiirakat tulevat leipojalta, jolla Iiro Viinanenkin niitä käy syömässä ja jättimäiset täytekakut kylän parhaalta paakarilta ja kalaahan on rannikolla helppo saada vaikka missä muodossa ja osin R. valmistaa ja äiti katsoo tarkkana vieressä.

      Minä niin jaksan toivoa, että ruokaa olisi äidillä vähemmän. Tai ainakin niitä herkkuja. Mutta jos on kotoisin Karjalasta ja asunut vuosikymmeniä Satakunnassa, syntyy kova yhtälö, jossa ollaan kuin koko ajan pidoissa.

      Ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Kaikelle on aikansa - tai siis pitäisi olle! Me vaan tupataan unohtamaan se välillä....aika usein ilmeisesti...
    Vaikka itsestä välillä tuntuu, että maailma pysähtyy jos itse pysähtyy, niin kummasti se vaan kulkuaan jatkaa :) - eikäpä sitä itsekään matkasta putoa.

    Kuulostiks tämä nyt vähän siltä, että "paraskin sanoja" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, joo, jotenkin tuntuu, että ollaan oltu tämän asian ääressä ennenkin, niin sinä kuin minä. Mutta hyvä kun edes joskus huomataan.

      Just niin: Paraskin sanoja! Sinä olet kanssa yks samanmoinen enkä ikinä, ikinä tajua, miten ehdit niitä pöytiä ja sänkyjä rakennella ja joka viikko jotain maalata...

      Mutta ehkä sinä et tarvitse luolanainenaikaa kuten minä tarvitsen. Munon pakko ladata akut rauhassa tai mistään ei tule mitään. Yks hämäläinenkin tuli opetettua niin keskustelevaksi, ettei ole enää hiljaista hetkeä;-)

      Poista
    2. Ehkä se pieni mutta oleellinen ero onkin siinä, että mun työpäivä on kuusi tuntia, loput omaa.....enkä mä edelleenkään lue kirjoja likikään sitä määrää kuin aiemmin! Olen luovuttanut kirjojen suhteen, luotan että sekin aika taas joskus tulee jolloin luen pari-kolme kirjaa viikossa :)

      Muuten mä sitten vietänkin sitä luolanaisaikaa :D - pora, vasara ja maalisuti kädessä...

      Poista
    3. Juu, olen ymmärtänyt, että olet sinkku. Mies on niin työllistävä yksikkö, että sitä en ikinä tajua. Jos olen viikon yksin kotona, astiapesukone pyörii kerran viikossa, kaupassa en käy viikkoon ja pyykinpesukone pyörii kerran. Kun armas on paikalla, pyykkikone pyörii päivittäin, laitan ruokaa kunnolla joka päivä ja astianpesukone pyörii kerran päivässä. Tietenkin R. on ilma jota hengitän, mutta se ilma vie ajastani todella paljon. Nyt sitten voisi miettiä, että mikä aika on sitä halutuinta...

      Minäkin alan maalata...nyt se homma oikein himottaa!

      Poista
  4. Huh huh mikä tahti...korkea aika antaa aikaa itselleenkin...:)
    Ennen äitisi herkkuja on varmasti turha ajatellakaan sitä viittä kiloa..::D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, juu, minuakin huimaa. En aina edes huomaa.

      Älä nyt: Jos nyt aloitan, niin tulee tilaa äidin herkuille ja sen jälken taas kova spurtti ja sitten tulee tilaa omenakanelipiirakalle;-)

      Viikonloppua!

      Poista
  5. Hyvä Raili,

    ethän vain holhoa minua, älä;-) Minä selviän, usko pois. Olen välillä notkoissa ja sinne pitää joutua, että tajuaa aikakäsitteen. En ole tyhmä, joten tiedän,milloin on peruutettava, hidastetta, pysähdyttävä. Ei mitään hätää, paitsi, että tarvitsisin tällä päällä, joka tulvii asioita ja ideoita, vuorokauteen toiset 24 tuntia tai sitten pään vaihdon!

    Nyt on pakko, sillä teidätkin, että meillä on ollut ja tulee olemaan iso muutosten vuosi. Nyt ei voi edetä suunnitelmissa hätiköiden, muuten syntyy vain 'juosten kustua'. Sorry, ruma sanonta, mutta kun tuo niin osuu.

    No äidille ei voi mitään. Hän on karjalainen ja kun siihen yhdistetään ylenpalttinen satakuntalainen pitotarjoilu, on koko ajan kuin olisi oikeasti pidoissa. Onneksi R. voi syödä täytekakkua vaikka kottikärryllisen, sillä hänessä ei mikään näy. Minäkin ennen...

    Äitini tilaa karjalanpiirakat naapuriltaan, jolla mm. Iiro Viinanen käy niitä kerran vuoteen syömässä eli maailman parhaat piirakat ja kakku tilataan Luvian mestaripaakarilta. Äiti ja R. laittavat kalat yhdessä. Äitini siis vähän kuin sinun äitisi eli hän oli aina töissä ja meillä oli kotiapulainen. Lopulta minusta tuli se kokkaaja...,mutta ompelussa äiti on hyvä: Nytkin vien hänelle muutamia korjausjuttuja ja hän tekee ne tuosta vain.

    '...joten me jaksoimme toivoa.' Minulla ei ole sitä toivoa, että äidillä olisi ruokaa vähemmän. Kun ajamme kotiinpäin aivan tunnen lisäkilot. Silti on kiva olla hetki omalla kotipaikkakunnalla, käydä isän haudalla etc.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihanaa viikonloppua sinulle, Raili♥

      Olen ihan varma, että sinä jos kuka ymmärrät minua. Olen vain vähän tällainen suorittaja...

      Poista
    2. Ai, ihanaa! Hetkellinen tekninen katoamistemppu ja sainkin kaksi vastausta. Ne täydentävät toisiaan. Blogger se tällä kertaa hämäläinen oli.

      Ei, en holhoa. En ole holhoava tyyppi kuin sisällä mielessäni. Saatan surra jotain asiaa, mutta yritän välttää silti sen sanomista vaikkapa lapselleni. Luotan ihmisiin joskus ehkä liikaakin.

      Tosiasiassa ei ole vaarallista vaikka muutama päivä olisi yltäkylläisyyttä liian kanssa, koska se nyt vain on sitä äitien rakkaudenosoitusta. Se täytyy sallia kaikille äideille ja ilolla vastaanottaa. Eikä edes kantaa tipan tippaa huonoa omaatuntoa niistä syömisistä, sillä kumpi on tärkeämpää: keskinäinen rakkaus vain muutama ylimääräinen kilo?

      Nauti nyt tästä ensimmäisestä pitkästä viikonlopustasi, sinä ihanainen rakkaan kauan sitten menettämäni pikkusiskon seuraaja!

      Poista
    3. Että mää jaksan inhota tätä bloggeria;-)

      No, onneksi täydentävä toisiaan. Ajattelinkin, että et olisi...holhoava, vaan luotat, että tiedän, mitä teen. Vaikutan boheemimmalta kuin olenkaan, mutta tarvittaessa terve järki voittaa.

      Samaa mieltä. Haluan antaa äidin nyt oikein höösätä. Hän nauttii siitä. Omat lapseni sanovat, että teen heille saman;-) Minä en vain sitä itse huomaa. Oikeasti en välitä nyt edes kiloistani muun kuin varsin uusien ja kauniiden mekkojeni takia, kun vetoketjut eivät mene kiinni. Keksin kyllä jo ratkaisun...,mutta sitä en laita tähän: Käytä mielikuvitustasi ja muistele Scarlett O'Haraa...

      Kiitoskiitos♥ Minulla on onni omistaa kaksi 'isosiskoa', sinä ja L.V. ja ehkä saan olla molemmille menetetyn pikkusiskon korvike...en tietenkään koskaan sama, mutta näin on ihan hyvin.

      Poista
  6. Kiitos Leena, tämä oli hyvä inspiraatiopostaus itse kullekin ja moneen asiaan: painoa pitää tarkkailla täälläkin, kaappeja siivota (yksi lempiluuhiani), mutta ennen kaikkea miettiä mihin kaikki aika menee ja miksi ja mitä voisi kenties tehdä toisin.

    Meille on tulossa kesällä iso rutistus Suomeen muuton myötä, mutta en ajattele sitä vielä, vaan yritän nauttia näistä viimeisistä Moskovan kuukausista.

    Nautinnollista ja kiireetöntä viikonloppua sinne teidän saarelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, aika on katoava luonnonvara. Ainakin yksilön kohdalta. Se vain haipuu jonnekin...Niinhän ei pitäisi olla, sillä aika on tärkeintä mitä meillä on. Me kirjoitamme ajankäytöllämme omaa historiaamme.

      No, meillä on tänä vuonna niin monta rutistusta, että aamuyöstä aloin valvoa ja mietin, että koska tämä on tulemisten ja menemisten kesä, olisi paljon parempi tehdä remontti seuraavana kesänä ja silloin kiitos ei vieraita.

      Nauti nyt Moskovan keväästä!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Olen minäkin ehtinyt ihmettelemään, että miten ihmeessä ehdit tuota kaikkea! Ajatteko muuten Berliinin kautta? Olen siellä toukokuussa viikon verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, olemme ensimmäisen yön Berliinissä tai siinä likellä. Jos aika täsmää, valitsemme Berliinin ja voimme tavata. Palataan tähän sp:lla.

      Minä itsekin ihmettelen aina kun löydän aikaa ihmtellä;-)

      Poista
  8. Kerrankin hyviä päätöksiä, Leena.<3
    Uskon tuon kun sanot että käytät noin paljon aikaan pelkkään blogisi piotämiseen ja kirjojen lukuun. Sitä minä alussa ihmettelin, miten ihmeessä kerkiät noin tiuhassa tahdissa lukea ja postata kirjoistasi plus kaikesta muusta.

    Ei bloggaaminen voi olla niin vakava harrastus, että koko elämä mahtuu siihen...;)

    Oikein upeaa viikonloppua sinulle & Co, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, niin...lakata suorittamasta.

      Vastasin yhteen kyselyyn ja sitten aloimme R:n kanssa laskea tuota aikaa oikeasti: Vähän pelästytti. Se on kaikki pois unesta, kuntoilusta ja joskus jopa viikonlopun yhdessäolosta.

      Niin minäkin luulin, kun annoin sille pikkusormen ja sitten se vei koko käden. Mutta autollakin ajan paremmin peruuttaen kuin eteenpäin, joten eiköhän se tästä.

      Kiitos samoin sinulle & co, Aili-IhaNainen!

      Poista
  9. Ne asiat, joista olemme innostuneita ja jotka tuovat meille paljon iloa ja tyydytystä ovat myös vaarallisia. Uppoudumme liikaa ja joskus väsymisen huomaa liian myöhään. On terveellistä tarkkailla jaksamistaan. Jouduin opiskelemaan pakosta aika paljon burn outista, se on salakavala tauti, joka on vaikea tunnistaa ajoissa. Luin tekstisi rivien välistä uupumisen oireita. Me lukijat otamme ilolla vastaan kaiken mitä tarjoilet, useammin tai harvemmin. Parasta aikaa on aikatauluton aika, sellaiset hetket, että tietää ehtivänsä olla, ilman että koko ajan on mielessä: pitää tehdä se tai tuo. Toivotan sinulle virkistäviä hetkiä ulkoilun parissa ja noilla mukavilla tulevilla retkilläsi. Kuchenit piristävät mieltä! Kiireettömiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, niinhän se on. Kun aloin touhuta tyttären leirikoulurahojen keräämiseksi tarkoitetussa kirpparitoiminnassa, saimme kokoon kahdella kirpparilla silloiset 10 000 markkaa ja sitten olinkin jo maakuntalehdessä. Kun aloin tehdä puutarhaa olin viidessä lehdessä ja televisiossa...Mikä kumma siinä on, että en osaa tehdä hitaasti. En ole enää edes virta, olen koski!

      Minulla oli muutan burn out sen edellisen jutun mummo-ystävyyden takia. Kävin lääkärissä, mutta ohje oli oikea. Täydellinen lepo kaksi viikkoa. Kun en meinannut kättä jaksaa nostaa. En sitä päästä enää tapahtumaan.

      No, juu, olen uupunut ihan tietyistä syistä: Olgan pitkä hoito eli viisi vuotta, sitten Olgan lähtö, kiihkeä blogi, ei viiten vuoteen yhtään lomaa, rankka remontti ja uusi alkamassa, jota muuten aion illalla ehdottaa R:lle, että siirrämme vuodella, äidin syöpä ja kaikki tämän liian ison talon ympärillä yksin puutöistä alkaen. R. jää vapaaherraksi 7.6. hektisten liike-elämävuosien jälkeen, joten takuulla nyt helpottaa.

      Löydän muuten nuo aikataluttomat hetket parhaiten puutarhassa. Jokin kasveissa ja mullassa möyrimisessä kadottaa stressiä.

      Kiitos samoin sinulle! Saksalainen keittiö on liian herkullinen;-)

      Poista
  10. Ihana, rehellinen ja avoin postaus, kiitos Leena :) Sinä muistutit myös minua siitä, että aikaansa voi (ainakin yrittää) rajata ja miettiä, mitä pitää ja mitä haluaa, mitä voi ja ehtii...
    Toivotan ihania pausseja ja nautinnollisia matkoja niin äitisi luo kuin alppien maahankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellis, no juu, olen aika suora ja yleensä vain oma itseni. Ole hyvä.

      Se on hyvä, että joku aina aika ajoin blogistaniassa alkaa miettiä näitä aikajuttuja. Eihän voi olla totta, että elämme vain blogissa;-)

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. heippa ♥

    Voin uskoa, että sinulla menee blogaamiseen aikaa!
    itsekin, vaikka teen sen pienemmin, huomaan, etten ehdi nykyään vastailla, kommentoida..vaikka haluaisinkin. Aikaa menee tosi paljon..

    Tuo 5 kg on vähän. Se lähtee kurinalaisella ja pitkäkestoisella kävelyllä ja turhista pois välttämisellä..

    itsekin olen tehnyt pienen muutoksen. Otin karkkipäivän itselleni sillä tätä ennen naatiskelin joka päivä suklaapatukoita, ainakin kaksi..nyt nautiskelen illalla pähkinäitä ja rusinoita..niissä on ainakin ravintoaineita!
    Eli olen jäänyt makean koukkuun.

    Vietä ihana Pääsiäinen äitisi luona.
    ja siellä Salzburgissa...
    itse olen miettinyt, minne menisin tyttäreni kanssa..Mutta Pilkulle täytisi löytää ennen sitä todella hyvä paikka..
    muuuten en lähde ollenkaan.

    Suloista viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa♥

      Mutta sinä maalaat kaiken aikaa...

      Tiedätkö, tulin aivan samaan päätelmään, sillä tein rankkoja lihasliikkeitä ja niitä eivät kestäneet polveni eikä selkä. Ilmoitinkin eilen R:lle, että pitkät kävelyt on mun juttu. Ennen myös hiihdin paljon, mutta nyt en vain sille syty. Lähden oikein mieluusti kävelyille.

      Suklaan laitoin nyt hetkeksi kokonaan pois...Makean mieliteko on ohi muutamassa päivässä.

      Kiitos, on varmaan kivaa, sillä on pari vuotta siitä kun viimeksi yhdessä siellä, Olga ei jaksanut sitä matkaa enää vaikka pysähdyimme Orivedellä. Äiti oli viime keväänä meillä.

      Tiedäthän, että Olga halusi tulla hoidetuksi kotiin. Kun Meri oli täällä Olgan kanssa, pääsimme vajaan viikon reissuille Zürichiin ja Gardalle. Muu ei tullut kysymykseenkään ja kerran oli äiti Olgan kanssa täällä, että pääsimme kolmistaan matkaan. Jos sinulla olisi joku luotettu tuttu, joka voisi asua sen aikaa sinulle. Koiralle on se oma reviiri tärkein ja sitten tietty sen jälkeen ruoka ja rapsutukset.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  12. Minäkin olen edelleen 5kg loukussa... Enkä usko, että läski mihinkään lähtee, ainakaan omalla kohdallani :) Täytyisi Hannen ^ tavoin vaihtaa iltaherkut pähkinä-rusinoihin.

    Meinasin tulla kirjoittamaan, että Totuus naisista on nyt postattu, mutta juuri kerroit, miten aikaa vievää tämä blogiharrastus on. Joten tule ihan milloin ehdi, no stress! :) Kyllä tähän tosiaan saa aikaa uppoamaan ja koukuttavaakin puuhaa tämä on. Minäkin olen sinun tavoin suorittaja, minkäpä sitä itselleen mahtaa. Mutta yritetään kohdalla itsejämme armollisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, miten helpottavaa kuulla;-) Miksei se irtoa! Laardi tulee nopeasti, mutta sitten se ei suostu lähtemään pois.

      Tottakai tulen lukemaan. Haukkaan ensin vähän lounasta, sillä minulla on karmea tapa olla koko päivä syömättä...ja se on tuhon tie. Kun valitin gynelle mun painonnousua, hän sanoi, että pitää syödä KUUSI KERTAA PÄIVÄSSÄ. Hyvä kun olen syönyt aamiaisen ja sitten illalla R:n kanssa kunnon ruuan.

      Olen arvannut, että olet suorittaja;-)

      Poista
  13. Tervellinen postaus!
    Itse sitä asettaa rajat tekemisilleen ja pitää myös niistä kiinni.
    Hitaammin kiiruhtamalla ennättää kauemmas ... ja hyvällä tuulella.
    Nautinnollista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos. Mitä tärkeämpää meillä on kuin aika...ja sekin haipuu johonkin.

      Ihan totta: Kiire kiristää pinnaa, vaikka olen aika hyvä senkin kätkemään, mutta jossain se sitten tulee esiin - kuitenkin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Melkoinen tuntimäärä bloggailua! Nyt vain löysin rantein ja mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, näin siinä kävi;-) Mistä tämän olisi etukäteen arvannut...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Kiitos tästä terveellisestä ja inspiroivasta postauksesta, olet ihan oikeassa! Pidä itsestäsi huolta <3

    VastaaPoista
  16. Huh Leena. Toden totta ansaitset hitailun! Blogiasi on ilo seurata, mutta ymmärrän kyllä, että jos se noin paljon sinulta vie, tulee jossakin vaiheessa raja vastaan. Jotenka toivon, että otat irtiottoja, lukijat eivät katoa mihinkään, vaikka pitäisit useampiakin taukoja :)

    Minäkin nyt sitten bloggailen, vaikka päätä särkee enkä oikein tahdo nähdä kunnolla, mutta olen kai addiktoitunut. En malta maata sängyssä tylsistyneenä kivun kourissa, vaikka ehkä pitäisi.

    Salzburg on ihana. Siellä sopii lihoa vaikka kymmenen kiloa, se on niin ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, hitailu alkaa kuulostaa niin houkuttavalta...,mutta kun luonne on tällainen vilkas ja nopea karjalainen;-)

      Siinä pata kattilaa soimaa ja musta kylki molemmilla. Tämähän on addiktio! Sinä paraskin mulle sanomaan;-)

      Juu, siellä on kiva lihoa, siellä olisi kiva viettää yksi joulu ja siellä voisi vaikka lähteä tästä maailmasta....sitten joskus. Elinikäodotteeni on 99.9 vuotta. Salzburg nimitettäköön lumoavaksi lihomiskaupungiksi!

      Poista
  17. Mäntylän mummi, just niin, kaikki on omaa valintaa. Selviän jojottamalla ilmeisesti, mutta nyt tänä suvena alkaa iso muutos, sillä R. jää kesäkuulla vapaaherraksi ja kaikki ei enää kaadu minulle. Hän on ollut paljon pois mm. työmatkoilla ja se tietää tällaisessa kiinteistössä kaikkea mahdollista laidasta laitaan. Tulen vielä joskus ihmettelemään, onko tämä blogielämä ollut tottakaan!

    Ja ekstorvertin ja introvertin sekoitukset eivät ikinä löydä balanssia, miten virtaisivat, olisivatko he virta, jopa koski, vai hiljainen lammikko, jossa vesi seisoo.

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  18. Ihana ja tärkeä postaus. Bloggaukseen saa menemään ihan miten paljon aikaa vaan siihen pystyy arjelta ja yöunilta ottamaan. Rennompaa ja elämyksentäyteistä kevättä sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos. Tärkeä ainakin. Mietin just tuossa sohvalla (ehdin vasta nyt lukea Hesarin;-), että takuulla en ole ainoa , joka menee kieli vyön alla jopa bloginsa kanssa.

      Kiitos samoin sinulle! Vaikka sinä kyllä osaatkin hyvin tämän homman tahdittaa...

      Poista
  19. Nostan olematonta hattuani sinulle tuon tuntimäärän johdosta! Itse käytän viikossa blogimaailmaan vain muutaman tunnin, kirjoitan lyhyitä blogeja, seuraan vain muutamaa blogia säännöllisesti. Luen paljon, kuvaan paljon, katson paljon elokuvia, mutta blogimaailmani on tavallaan sen kaiken ulkopuolella tai kaiken sen sisässä pienellä kerällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omapäinen arkeilija, kiitos hatunonostosta rajattomalle;-) Tämä on joku juttu mun geeneissä...

      Minä en ehdi enää edes kuvata. Kesällä tosin on pakko: Puutarha!

      Voi, voi, ehkä minäkin jonain päivänä pidän blogini pienenä osana kaikkea muuta, nyt tuntuu, että se on toisinpäin. Vielä.



      Poista
  20. Täyttä asiaa kirjoituksesi.
    Olen itsekin huomannut, että kunnolla bloggaaminen vaatii aikaa, sinulla on vielä aivan upea blogi, ja kaikki tiedämme, että mikään ei synny itsestään, eikä mikään pyöri itsellään :)

    Valoisaa kevättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos.

      Kiitoskiitos, mutta olenkin siihen kaikkeni pannut. Ehkä vähempi riittäisi. Kunpa saisin suorittajan ja perfektionistin itsestäni pois...No juu, ei pyöri ei. Jos olen viikkoja poissa, olen jo kuin en olisi ollutkaan.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  21. Ein schönes, erholsames Wochenende, liebe Leena.
    Ich habe mich schon öfters gewundert, wie du das alles schaffst.
    Salzburg on ihana kaupunki.
    Risa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, danke glachfalls!

      Du weisst nicht, dass mein Deutsch sehr schlecht heute ist...

      Ich liebe Salzburg und die Alpen.

      Tarkoitus on alkaa kerrata saksaa, palauttaa se takaisin, mutta tähän lähtöön en siihen ehdi. Taito on jossain, muutaman vuoden kurssi tuo sen takaisin.

      Poista
  22. Tietokone ja netti on tosiaan melkoinen aikavaras. Se antaa, mutta voi pojat, että se myös ottaa. Ja varastaa välillä perheeltäkin. Yritän myös ryhdistäytyä tässä asiassa. Ja minun viiden kiloni pudotus se ei sitten onnistu ei millään. Tarkkailen syömisiäni, liikun ja kiukuttelen. Mutta ei putoa ei, tarttuu vaan tiukemmin vyötärölle ja ilkkuu. Olen epätoivoinen. Lupasin itselleni näet yhden antiikkikaapin sitten kun kilot on kohdillaan. Tätä menoa en saa sitä IKINÄ! Katkeran itkun paikka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kauheinta on kun se on pois perheeltä tai parisuhteelta...Huomasin eilen, että, luen kolmea kirjaa rinnatuksin, mutta nyt en ymmärtänyt mitään...

      Se s....n laardi tulee niin helposti ja tarttuu kuin iilimato. Se ei irtoa! Minäkin olen tehnyt nyt tuota kaikkea, kohta en tiedä, mitä teen. Minä lupasin itselleni jotain Hahnilta tai jonkun kauniin valaisimen tai peilin Itävallasta, kun 5 kiloa laardia on irti: Nyt en saa mitään.

      On se. Kävin kysymässä mun gyneltäkin ja hän sanoi, että syön liian vähän! Pitäis syödä KUUSI kertaa päivässä. En tajua enää mitään ja pahinta kaikesta: Ennen tiukkatahtinen kävely piti minut hoikkana, nyt ei sitä ilmiötä ole näkynyt. Ja teen 60 vatsalihasta päivässä...ja karkotan alleja.

      Kestämiisiin!

      Poista
  23. Upeaa, että nyt kahden vuoden jälkeen sait sen lausahduksen itsellesi: Älä yhtään vähättele itseäsi :)

    Jestas, minä olen koneessa kiinni kuin iilimato, mutta sinähän olet aivan mieletön. Aikaa voi näköjään jotenkin venyttää kun siihen saa mahtumaan noin paljon! Bloggaaminen on ihanaa, mutta jotenkin se vie mukanaan ja vaatii aina vaan enemmän, lisää... Kiitos sinulle, tästä sain paljon ajatusta omasta addiktiosta, joka on todellinen ja teen sille jotain...ainakin vähäsen jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, siis olen antanut sen sinulle noin 2 vuotta sitten...Näin hyvä palaa takaisin;-) Minä olen hyvä tsemppaamaan, auttamaan ja kannustamaan muita, mutta itseni olen unohtanut. Se on eräänlaista harhaa omasta vahvuudestaan, äärettömästä jaksamisestaan.

      Se on aina pois unista, parisuhteesta, liikunnasta ja miten usein nykyään sanonkaan: Kun saisi vain olla. Yleensä niin sanotaan vähän ennen vanhainkotia!

      Sari, muista tämä vanha lause: "Lääkäri, paranna itsesi." Miten usein juuri sinun kaltaiset muiden voimaannuttajat unohtavatkaan itsesi. Älä väitä vastaan: Olen seurannut blogitahtiasi ja kuvaat paljon. Kun sinä kuvaat, minä luen tai kommentoin muiden blogeissa.

      Meitä primus motoreita tarvitaan, mutta ei meistä ole mitään hyötyä karrelle palaneina. Ei anneta sen tapahtua, vaan tehdään siinä lujassa uskossa tätäkin hommaa, että jos yksi juna just meni, uusi tulee kohta.

      Poista
  24. Kiitos! PAKKO lainata on aina ihan riittävä syy minulle;-)

    VastaaPoista
  25. Upeaa, että olet päättänyt ottaa aikaa itsellesi. Olet sen arvoinen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, toivotaan nyt, että onnistun jakamaan aikani paremmin.

      "Olet sen arvoinen" on ihana lause. Kiitos.

      Poista
  26. Kiitos ihanasta postauksesta! Sait niin hyvälle mielle ja kohotit kohta alkavan viikonlopun tunnelmaa entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, ole hyvä. Mitä ihanaa teillä mahtaa nyt olla tulossa...

      Lumottua viikonloppua sinulle & co!

      Poista
  27. Hui, mikä tuntimäärä ! Taidat tosiaan uppoutua kympillä kaikkeen tekemääsi. Se on ihailtavaa, kunhan se vain ei vaadi liikaa. Itse olen ollut nettipaastolla pari kuukautta, tekee kyllä hyvää. Ja ehtii niin paljon kaikkea muuta... Minä käyn täällä joka tapauksessa, kirjoitat sitten miten usein kirjoitat. :))

    Hyvää ja kaunista loppuviikkoa sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, no: Teen kaiken mihin ryhdyn sataa! Kaasupohjassa painan vaikka läpi harmaan kiven. Hurjaa!

      Minulle on tulossa paastoa: Pääsiäisloma, toukokuun loma ja sitten kesällä olen nyt siellä sun täällä. Voin olla vaikka alakuloinen lähestyvästä huhtikuusta, joka on kuukausista julmin. Likaiset ikkunat, laardi ei irtoa kropasta, valkea hellä lumi on likaista loskaa...

      Ah, miten ihanaa kuulla, että joku käy, kirjoitan tai en♥ Kunpa kaikki sanoisivat noin, niin hölläisin heti;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  28. Hmmm...mitäpä tähän sanomaan, varsinkaan kaikkien näiden kommenttien perään. (Ehkä: Hellitä nainen! Älä suorita! Ja itse sitten mietin, että lisäänkö vain sun työtaakkaasi täällä kommentoimalla... Täytynee kai vaan todeta, että kyllä me ihmiset ollaan väliin huvittavia..;))
    Toistelen varmaan edellisiä, mutta hyvä jos ja kun huomaat olevasi paussin/hidastuksen/levon tarpeessa, ja osaat myös mennä tarpeittesi mukaan.

    Ihanaa, että pääset matkalle! Mä olen kiertänyt aika vähän juuri tuolla Alppi-aluella (mutta arvaa vaan haluisinko sinne päästä!). Voin vaan kuvitella, miten ihanaa sulla on sitten istua jossain kauniissa kahvilassa, suuren puun alla ja syödä herkullista apfelstrudelia (viittaan hieman tuonne Pihan puut ja pensaat -keskusteluun), oih nautintoa!

    Lainasin muuten tänään kirjastosta myös pari täältä sinun blogista bongattua kirjaa. Julian Barnesin sain vihdoin. Ja sattumalta löysin hyllystä Duriezin Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien. Etsinkin sen jo täältä Leena Lumista itselleni "talteen", niin käyn sen sitten uudelleen lukemassa kunhan itse olen kirjan lukenut.

    Nautinnolllista ja sopivan rauhallista viikonloppua!

    p.s. Mahtava tuo sun ekstovertin ja introvertin sekoitukset eivät ikinä löydä balanssia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sano kuten Petriina yllä, että käyt täällä kirjoitan minä tai en. Se on minulle HELPOTUSLAUSE. Suorittajaa auttaa vain tuollainen lunki lausahdus...Jos nyt katsot, että lisäät mun työtä käymällä mun blogissa, niin sitten olen asettanut sanani jotenkin väärin...

      No varmaan tätäkin jaksan kohta nauraa. Siis joskus suvella viimeistään. Ihminen on huvittava otus, mutta perustappa itse blogi, niin katsotaan tuleeko esiin pientä addiktiota vai ei;-) Try it!

      Olin ennen matkoilla paljon. Useimmiten just alpeilla. Sitten meidän Olga ei tykännyt kun oltiin poissa paitsi jos hoitaja tuli kotiin ja se ei aina onnistunut, joten minä luovutin. Viiten vuoteen en ole ollut missään, en pitänyt lomaa ollenkaan, joten ehkä tämä on jo ansaittu juttu. Juu, siellä Keski-Euroopassa oli just se jättimäinen kastanja, jonka alla kaatosateessa istuimme tyylikkäinä ja kuivina ja minulla tietenkin Apfelstrudel, mutta mitä minä siinä nautin, sitä en puujutussa kertonut, vaan sinä arvasit;-) Alpit on parhautta!

      Ah, muista sitten kertoa, miten koit Barnesin. Kerro myös, mitä olet mieltä kirjan lopusta.

      Minä luin Tolkienia innolla, vaikka en olekaan fantasian ystävä. Lukisin muutenkin enemmän kiinnostavia kirjailijaelämänkertoja. Tolkien oli kiinnostava ja kaikki hänen ympärillään, se Oxfordin senaikainen ilmapiiri ja kaikki.

      Kiitos samoin sinulle!

      Pitäisköhän mun kerätä omat erikoislauseeni johonkin ja sitten jonain päivänä, kun ei muuta kirjoitettavaa ole, julkaista ne;-) Tämä pyyhkii hieman aiheen ohi, mutta nauran vieläkin, kun R:n kanssa viikonloppuna nautimme jotain herkkua ja tietty oli hyvää viiniä. Meidän keskustelut vaeltavat vaikka mihin ja yhtäkkiä ja tokaisin: Mikään runo ei ole niin hyvä kuin se Arto Mellerin runo 'Helähtää vilun celesta..', joka kertoo miten kauheaa on sorsien murhaaminen.' R. sanoi siihen ihan kasvot peruslukemilla:'Leena, pitäisi perustaa sorsauhrien muistopäivä.' Jaksan nauraa tuota koko ikäni, vaikka sorsien tappaminen ei naurata minua yhtään. Siis mulla on pimeä huumori: Syy miksi pidän niin Ian McEwanista.

      Poista
    2. Minä käyn täällä joka tapauksessa, kirjoitat sitten miten usein kirjoitat.:)
      (et sinä ole asettanut sanojasi mitenkään väärin, tämä ongelma on ihan oma kehittämäni itselleni. Taas yksi esimerkki miten huvittava ja jopa naurettava tämä ihminen osaa ongelmissaan olla..;))

      Kirjoita ihmeessä ylös omat viisautesi. Muidenhan lauseita tiedänkin sinun keräävän. Kun perustan kustantamon (heh heh), niin se sun kirja julkastaan sorsauhrien muistopäivänä.;)
      Hyviä keskusteluja tähänkin viikonloppuun!

      Poista
    3. Mää painostin sut sanomaan tuon...;-)No, ok, uskon sua!

      Ajattelinkin aloittaa niitä kirjoittamaan huomenna. Ja tosiaankin kerään sitaatteja. Sorsauhrienmuistopäivänä sopisi julkaista vaikka mun luontoeroottiset runot, jossa siellä sun täällä vähän puutarhaa ja herkkuja, mutta ei sorsaa;-)

      Meillä niitä Luojalle kiitos tuntuu syntyvän. Vain silloin ottaa päähän, kun kirjoitan kirjaa wordille ja hän alkaa jotain selostaa, mutta omapa on syyni, kun opetin hiljaisesta hämäläisestä vähän vilkkaamman. Kiitos samoin sinulle!



      Poista
    4. Hei täällä taas, pahan ilman lintu (toisin kuin tuo kuvan ihana tintti!). Nimittäin tuli ihan vaan mieleen, että stressihän saattaa hidastaa aineenvaihduntaa ja siten haitata laihtumista. Muutenkin, jos keho käy ylikierroksilla, laihduttaminen ei onnaa. Vähän samaa kun siinä, jos ei syö tarpeeksi/tarpeeksi usein, ei laihdu, koska elimistö voi luulla olevansa jossain kriisitilanteessa ja siten toimii säästöliekillä. Että yksi hyvä syy lisää vähän rauhoittua ja rentoutua! (Lähettäisin sulle mun lyhyehkön esseen stressistä, sen fysiologisista vaikutuksista, mutta kun näitten tietokoneongelmien ansioista tiedostot on sekaisin ja osa luultavasti kadonnut ikuisesti. Ehkä sun onneksi..;))
      Paremman ilman lintuna muistatan myös, että (kohtuullinen) herkutteluhan on hyvästä. Kyllähän leivonnaiset (ja suklaa kans!) hyväilee sielua!:)

      Anonyymin innoittamasta peeässästä: Mä toistan vielä itseäni, ja Petriinaa, että minä käyn täällä joka tapauksessa, kirjoitat sitten miten usein kirjoitat. Tietenkin tätä blogia on kiva lukea usein. (silloin kun en ole niin aktiivinen lukija, täällä on usien lukemattomien kirjoitusten vyöry!)Mutta minusta on täysin ymmärrettävää, jos bloggaaja pitää taukoa tai kirjoittaa välistä harvemmin, välistä aktiivisemmin. Eikä minusta blogin pitäjä ole edes mitenkään "velvollinen" siitä informoimaan ja selittelemään. (Tietenkin jos on pitempää taukoa, on ihan hyvä ja kiva tietää, ettei kysymys ole mistään vakavasta.)Eihän tämä ole mikään lehtitilaus tms, josta maksan ja siten odottaisinkin jotain tiettyä määrää kirjoituksia.:) Useissa blogeissa on kuitenkin kysymys kivasta jutusta, joten sehän ei olisi kivaa, jos siitä tulee tekijälle, tai lukijalle, pakkopullaa ja yletöntä stressiä.

      Varmasti kesämekot menee sitten kesällä päälle, pääsiäisestä ja lomamatkasta huolimatta. Mä uskon suhun!

      Poista
    5. Tiedän tuon stressihomronin (kortisolin) yhteyden painoon ja miten se estää laihtumasta. Senhän tähden yritän nyt palata edes osajoogaajaksi. Ja kävelen joka päivä pitkän lenkin. Liikunta ei laihduta, mutta se tarjoaa endorfiinejä, hyvän olon hormooneja.

      Taidanpa ostaa illan Midsomerille tummaa suklaata, kun tänä iltana ei ole homejuustoja & co.

      Olen usein selitellyt ellen aio blogata kahteen tai kolmeen päivään;-)

      Niin lehti...R. sanookin, että toimin kuin olisin päivän aviisi, jonka pitää ilmestyä joka päivä.

      Pakkopulla alkaa maistua pakkopullalta kaikille! Tuon kun muistan, minusta alkaa kuulua vain kahdesti tai kolmasti viikossa.

      Kiitos, että uskot! Käyn varmuudeksi otattamassa yhden testin omalla lääkärilläni ennen kuin kiristän tahtia. Onhan olemassa hyvin piilevä sairaus, joka estää kaiken laihtumisen. Minulla ei ole tosiaankaan varaa eikä halua ostaa noita monia kauniita mekkojani uusiksi. Uskosi pelastakoon mut♥

      Poista
  29. Tärkeä kirjoitus, Leena!

    Kiireen tuntu, ajan valuminen ja stressi - ne eivät ole kenellekään pidemmän päälle hyväksi.

    Olen pohtinut viime aikoina ajankäyttöä paljon. Lukenut ja löytänyt kirjoja ja asioita, jotka tehoavat minulla suorittamiseen ja luovat rauhaa ja ajantunnetta elämään. Avainsanoja ovat minulle, helposti intoutuvalle ja sfääreihin lennähtävälle, olleet lempeys ja myötätunto itseä kohtaan, pysähtyminen ja tietoisen läsnäolon harjoitteet. Kävely on hyvä tapa olla kiinni hetkessä. Silloin aika ei katoa.

    Ravinto on toinen täälläkin ajatuksissa oleva asia. Remontti meneillään, retkahduksin... Samainen määrä olisi karistettava... tosin olen naamioinut tämän osaksi terveys- ja itsestä huolehtimiskampanjaani. Huomaan, että toimii paremmin kuin laihduttaminen, jota vastaan alan heti rettelöidä.

    Rauhallisia hetkiä, pyshätymistä ja kuulostelua sinne sinulle, Leena! Sellaista itsestä huolehtimista, kaikilla aisteilla elämistä. Sillä sinä olet niin mainio pakkaus, että kaikki hellivä huolenpito menee aivan oikeaan osoitteeseen. Sydän, sydän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos.

      Stressi tappaa, kiire tekee sen, että et ole ikinä läsnä kenellekään - oikeasti.

      Minua auttoi jonkin aikaa Hellstenin kirja Pysähdy - Olet jo perillä. Siinä on paljon siitä aidosta läsnäolosta ja keskittymisestä yhteen asiaan kerrallaan. Minä teen sataa asiaa sataa! Olen aina vain sparranut itseäni, joten myötätunto menee muille, ei itselle. Ehkä sitäkin on rajoitettu määrä.

      Puutarha, meri ja kävely auttavat. R:n mielestä olen ollut täydellisimmän tyytyväinen tilassa, jota aivotutkijatkin suosittelevat: Iltaisin varpaat meressä, istumassa rantatuolissa vesirajassa tuijottamassa aavaa merta. Se kuulemma tekee hyvää aivoille, mutta se pyös rauhoittaa kovimmankin kiiturin. Kävely, riittävän pikälti ja mieluusti luonnossa, rannoilla, metsissä, jäällä on myös todellista lepoa. Kasvit onnistunut ottamaan huomioni. Puutarha on oiva rauhoittaja.

      Minäkin olen aina inhonnut ja kaihtanut kaikkia dieettijuttuja, mutta nyt on tosi kyseessä. En minä sinun iässä tehnyt muuta kuin söin ja olin hoikka. Nyt on kaikki toisin. Mitään ei saa syödä ja silti laardi on kiinni kuin ikiliima.

      Yritän opetella. Osaan joskus. Silloin kun sataa kuivaa puuterilunta. Tai on suvisade. Oliskohan mun nimen pitänyt olla Sade...Sinä toinen mainio pakkaus, kiitos samoin♥

      Nyt matkin taas: Sydän, sydän, sydän...

      Poista
    2. Ja: Onneksi on koko elämä aikaa, oppimiselle. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Minä aloitin muutama vuosi sitten. Takapakkia tulee, mutta se on elämää, kuuluu asiaa. Pikkuhiljaa, pienin askelin.

      Ja meri, varpaat vedessä, katse horisonttiin. Siinäpä hyvä meditaatioaihe jokaiseen iltahetkeen juuri ennen nukahtamista :)

      Poista
    3. Valkoinen kirahvi, mutta aika ei ole loputon...ainakaan enää mun iässä. Vauhti vain kiihtyy tässä pendolinossa, jossa istun. Yksi elämä ei millään riitä kaikkeen.

      Minä tein tuota oikeasti kaksi viikkoa kahtena kesänä, sillä oli pakko päästä täältä järven rannalta meren rantaan ja vuokrasimme mökin. Siellä en kaivannut mitään. Osasin vain olla. Ja se mökki, jonka arkkitehti oli suunnitellut, oli rakennettu vanhan lain aikana. Se oli ihan liki vettä. Nukuin niin, että heti kun avasin silmänin näin ensin meren ja illalla viimeksi. Ja nukahdin suolaisiin aaltoihin, meren lauluun...Ah, siinäpä the unelma.

      Poista
  30. Voi että miten ajankohtainen posti sinulta Leena!Kiitos .Olet ihan oikeassa.Kaikkea hyvää sinulle .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, jotenkin kuin tämä uni olisi nähty ennenkin. Ehkä sinä näit samaa unta...

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  31. Ihanaa lukea sun postaus, en väheksy en.. Ja Sinä, no me opimme koko ajan. Pian taas istut issikan selässä ja olet vaan. Haetaan lähikahvilasta patongit ja juodaan illalla kuohuviinit. Nautitaan.. Tänään koulutuksessa jaksamisen teemat ja vähän samoilla ajatuksilla kun sun postaus. Muistetaan että ollaan täällä vain kerran ja sen kerran ollaan onnellisia. Olet ajatuksissa :)

    VastaaPoista
  32. Anne, kiitos. Siis me emme saisi väheksyä itseämme. Me olemme vuosikausia yllyttäneet toisiamme virraksi, jopa koskeksi ja lammikon seisova vesi on meille haissut pahalta. En jaksa olla nyt koski. Haluan olla lepäävä lähde.

    Issikan selässä pää nollaantuu ja sinä varmistat aina, että saan elämystä;-) Sinä olet nyt sitten koulutettu hyväksymään lammikkojen seisovat vedet...Mahdatko muistaa huomenna. Jos muistat, muistuta minuakin. Viimiestään maanantaina.

    Samoin♥

    VastaaPoista
  33. Minusta on ihanaa, kun olet laittanut niin oman persoonasi peliin. Onneksi tuo 60 tuntia sisältää myös sen kirjojen lukemisen... Mutta hyvä muistutus meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, olen sellainen, ihan oma itseni aina vain. Kiva, että pidät.

      Onneksi, onneksi tuo luku sisältää lukemisen, sillä ilman sitä...en olisi kestänyt jatkaa. Se on vain harmi, että lukeminen on melkein aina pois yöstä. Muistan aikoja, jolloin saatoin lukea vaikka launtai-iltapäivisin. En tajua, mikä on muuttunut, paitsi kaikki. Kunpa voisin lukea pitkät sunnuntai-iltapäivät, sillä silloinhan pitäisi olla aikaa.

      Tämä on minulle keino tajuta hidastaa ja ehkä jollekin muulle myös vinkiksi. En minä voi olla blogistaniassa ainoa, joka painaa sataa. Minä vain paljastan sen. Tai onhan se kai muutenkin huomattu...

      Mukavaa viikonloppua, sellaista sun näköistä!

      Poista
  34. En muista, lammikko ei.. Mää mitään opi. Lähteen vielä kestää, siinä vesi vaihtuu ;) Halaus!

    VastaaPoista
  35. Meidän kannattaa muistaa, että on myös olemassa ilmiö nettiriippuvuus, joka vaanii meitä ahkeria bloggaajia.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tämä on varmaan sitä sitten...

      Kai sitä on jotain klinikoita tällaisille ja sitten on vielä suklaariippuvuus, homejuustoriippuvuus, kirjariippuvuus...

      Jotenkin vain näen, että selviämme, me aikamme lapset.

      Poista
    2. Leena, olen päättänyt että kirjariippuvuus ja digikuvaamisriippuvuus saavat rehottaa, suklaariippuvuus pitää rajoittaa yhteen kertaan viikossa. Mutta entä "nettiriippuvuus"?

      Onko netti niin kuin sanomalehti, jonka lukemista ei pidetä riippuvuutena? Vai onko se oopiumia kansalle? Ainakin se levittää takamusta.:)

      Koetan pyrkiä kohtuubloggaamiseen. Se tarkoittaa sitä, että kaikkia ihania blogeja ei voi lukea säännöllisesti eikä kaikkiin omiin blogeihin tarvitse kirjoittaa usein, vain silloin tällöin.

      Vakioblogi on niin kuin muistikirja, johon voi raportoida ajankohtaisia tapahtumia ja kodin pieniä ilmiöitä kuten sen, kuinka kauan orkidea on kukassa.

      Bloggaamista ei pidä ottaa liian vakavasti. Tätä sääntöä yritän pitää mielessä. Uskon, että silloin kaikki menee hyvin.

      Mukavaa viikonloppua Sinulle, Leena ja kaikille hauskoille kommentoijillesi!

      Poista
    3. Anna, ei hän se olekaan sama. Muuten vain kokeilin tätä syöttöä. Tässä on etenkin istuminen, joka tappaa. Selkä ei pidä ollenkaan. Olen nyt opetellut uudestaan lukemaan vatupassissa ja se on hyvä. Tätä istumisaikaa pitäisi vain vielä vähentää.

      Kesällä minullakin on enemmän juttua, kuinka kauan joku kukka kukkii tms. Kuvaan puutarhassa tai kierrätän vanhoja kuvia.

      Minä otan aina kaiken hirveen tosissani ja teen sataa. Kirjallisuus ei ole minulle mikään hupailu, sillä olinhan pyrkimässä yliopistoon sitä lukemaan, kun R. avasi minulle yllätten tämän blogin. Luulin, että voin silti tehdä kaiken, mutta blogi otti ja vei mukanaan. Pidän kirjoittamisesta, joten siitä kai tämä johtuu.

      En ole vielä tuhoon tuomittu, sillä näen paljon valoa ja uusia polkuja. Välillä pitää vain huokaista syvään ja sitten hengittää joogahengitystä ja kävellä pitkiä lenkkejä.

      Kiitos samoin sinulle, Anna! Kiitos psta;-), monet kommentoijani kyllä hallitsevat huumorin.

      Poista
  36. Onneksi vihdoinkin vähennät hieman tahtia,olen siitä sinulle sanonutkin. Ja ihanan herkulliselta kuulostaa pääsiäinen Luvialla ja sitten teillä on se ihana matkakin edessä! Mukavaa viikonloppua Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tätä mää odotin;-) Koskas rouva vähentää: Mää seuraan sua!

      Kaikkea ihanaa on edessä, jos vain tämä laardi irtoaisi kropasta. Oi kunpa voisin viedä sinut äitini herkuille.

      Zarzuelaa syömme vielä yhdessä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Nyt kun tietokoneaika lisääntyi:( ja ilmat lämpeni,niin mietin miten saan ne kamalat laardit vähennettyä tosiaankin...kuntosaliinkin tuskin olen mennyt vaikka maksan siitä joka kuukausi.Pitäisi nyt ottaa niskasta kiinni .Oi,zarzuelaa ,estoy esperando;D

      Poista
    3. Mietin tuota sun tietokoneajan lisääntymistä täällä myös...Serkullani on kuntopyörä, jota polkee aina kun katsoo televisiota. Jos sulle mahtuisi sellainen. Ja onhan kuitenkin lenkit Bambin kanssa, mutta tähän laardiin ei auta kuin ihme.

      Just niin ja 'estoy esperando', mutta minä teen siitä vieläkin parempaa;-) Tällä hetkellä parasta mitä tiedän.

      Et ole laardiesi kanssa yksin, joten älä masennu.

      Poista
  37. Minä olen saanut kuulla, että vietän liikaa aikaa tämän ruudun ääressä. Ja iltaisin kaiken muun lomassa vain istahdan tänne hetkeksi.
    Loma on aina tarpeen, se puhdistaa ajatuksia ja avartaa näkökulmaa näppäimistöltä taivaalle asti.

    Antoisaa lomaa ja mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, sama täällä. Tässä aika unhoittuu...hetkestä tulee helposti tunti ja kaksi.

      Ties miten voimissani olen, kun rakas syyskesäni koittaa!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  38. Omanlaisensa riippuvuus se on tosiaan tämä bloggaaminenkin, niin omaan kirjoittaminen kuin muiden seuraaminen ;)

    Minä olen nyt joutunut työn myötä vähentämään bloggaamistani, mikä ei sinällään maata kaadakaan, vaan se, että ehdin lukea nykyään vähemmän. Se harmittaa.

    Itselle on hyvä, ja tärkeä ottaa aikaa. Irroittautua näistä arjen tutuista kuvioista, joihin meilläkin taitaa tämä bloggaaminen kyllä kuulua ;)..Ja tehdä jotain ihan muuta. Sinulla on kivoja suunnitelmia luvassa!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, tämä on riippuvuutta. Samalla kun aamukavhitippuu, avaan jo konetta...

      No, R. jää vaaaherraksi kesäkuussa: Ei todellakaan sama kuin päivät täällä koneella, kun kukaan ei seuraa, miten paljon tässä olen.

      Rutiinit piäisi osata välillä kieräyttää ympäri, ravistella kunnolla, luoda uusia väyliä. Minä en aio alkaa bloggailla kun olen lomalla. Haluan olla välillä ihan irti, vaikka sinä aikana kaatuisi koko blogistania.

      Olen ansainnut ja eilen sain kuulla lisäohjelmasta toukokuun lopulle. On synttärit ja 'tyttöystävät' aikovat tuulettaa minua pitkällä kaavalla Jyväskylän yössä. Ihan kuin joku pelottava Bolterabend olisi tulossa;-) Koko suvi tulee olemaan yksi hurlumhei!

      Lumoavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  39. Rakas Leena, yritä oikeasti hiljentää tahtia:) Ei me lukijasi täältä minnekään hävitä. Päinvastoin lyhyillä postausväleillä saattaa lukijoiltasi jäädä jotain mielenkiintoista lukematta.

    Kirjoitat niin upeasti ja tekstisi ovat pitkiä. Niiden luominen vaatii valtavasti aikaa. Lisäksi luet öisin, kun vuorokaudessa sinullakin on vain sama määrä tunteja kuin meillä. Tuollainen on omalla terveydellä leikkimistä.
    Minullakin koneellaolo melkein riistäytyi käsistä, mutta "onneksi" silmäni eivät oikein kestä runsasta näytön tihrutusta. On ollut pakko vähentää, vaikka tuntuu, että saatan menettää lukijoita, mutta terveys on kaikkein tärkein.

    Sinulla on ihana pääsiäinen tiedossa tutuissa maisemissa ja upea loma Alpeilla, vau!
    Silloin kannattaa vaan olla ja nauttia olostaan.
    Kerrot sitten miten upeissa paikoissa olitte:)

    Ihanaa aurinkoista viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas Hanne, tosissani yritän. Olen hiljentänyt vuodesta 2009, jolloin tein viisi juttua päivässä...

      No olen sellainen pilkun lähestyjä. Yölukeminen alkaa ottaa tosissaan voimille, ei se ennen.

      Minä taas menin silmälääkäriin ja hankin uudet lasit, että voisin jatkaa;-)

      Luvialle lähtöä jo oikein odotan, vaikka tulenkin sieltä pari kiloa tuhdimpana. Jotenkin vain se lapsuuden kotipitäjä on se oma pitäjä.

      Taidan kuule unohtaa koko blogin kahdeksi viikoksi. Siis siellä ihanassa maassa..,alppien sylissä. Aajelemme tuttuihin paikkoihin päiväreissuja ainakin muutamana päivänä ja yöksi palaamme kotihotelliimme. Muutama päivä vain unelmaista Salzburgia...Kyllä se tästä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  40. Lukeminen (ja kirjoita bloggaaminen) on kyllä aikaaviepä, mutta antoisa harrastus. Tosin kuulun samaan ryhmään kanssasi, että helposti lähtee lapasesta tuo lukeminen. Sinulla vaikuttaa olevan mukavia reissuja tulossa - hyviä tapoja kokeilla oloa ilman kirjaa ;))

    Minäkin muistutan itselleni päivittäin, että eivät ne kirjat mihinkään katoa, voi lukea hitaammallakin tempolla ja tehdä muuta. Ja sitten menin kirjastoon ja sieltä löytyi vihdoin se Herman Kohlin Illallinen ja oli pakko ottaa se (ja pari muuta, apua!) lainaan. Nyt on kiire lukea, kun täällä laina-aika on vain kolme viikkoa ja minulla on ennestään kesken neljä kirjaa :D

    Rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minulla lähtee kaikki lapasesta. Puutarhakin piti olla salainen puutarha..., mutta se tuo vain kuntoa, kun taas luen öisin, se vie kuntoa. Nautin, hirveää sanoa tätä, tämä en ole minä: Nautin olla pari viikkoa lukematta kirjaa/kirjoja. Otan mukaan yhden, josta en postaa, sillä luen sen muusta syystä kuin blogijuttuni takia. Muuten yritän lyhyellä saksallani lueskella lähinnä Spiegeliä etc.

      Illallinen olikin niin kiihottavan jännä. Sen luki kuin kuumeessa. Siinäpä kirja, josta meillä keskustellaan vieläkin.

      Minulla odottaa kaksi kirjaston kirjaa, mutta kolme muuta tunki väliin. Sekin nyt harmitti, vaikka ei saisi. Löysin yhden, joka saattaa olla helmi ja toinen on ns. varma nakki.

      Kiitos samoin sinulle! Vielä virrataan, nyt on vain suvantokohta...

      Poista
    2. PS. Jos viitisit vinkata minulle, kun olet tehnyt Illallisen. Haluaisin niin kovasti aina kommentoida suosikkikirjoihini, mutta jos olen kovasti muissa maaimoissa (lue:kirjoissa) en aina huomaa.

      Poista
  41. Minäpä kääntäisin tämän asian kokonaan toisinpäin. En Leena Lumen mihinkään nettiriippuvuuteen, vaan meidän lukijoiden riippuvuuteen. Odotuksiin siitä, että Leenalla on joka päivä jotkut uudet analyysit, kuvat, hienoudet, kiksit, sävärit, kehut, eksotiikat, myönteisyydet, kannustukset ja ties mitkä täällä tarjolla meille lukijoille. Odotamme blogin lukijana tällaista - ja - usein joka ikinen päivä annosteltuna. Siitä ne meidän sävärit lähtevät! Uuvuttavaksi työksihän ja sitruunapuristimeksi tuo tuollainen käy bloginpitäjälle. Herättäisinkin keskustelua siitä, mitkä ovat lukijoiden kohtuulliset odotukset kulloisellekin bloginpitäjälle seuratuiksi merkittyjen blogimerkintöjen, päivitysten ja uudistumisten suhteen. Mihin olemme tyytyväisiä? Mitä pidämme riittävänä? Kelvollisena? Hyvänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, you made my day! Nauran täällä, että vedet silmistä juoksevat...Taidan vinkata tämän nyt juttuuni, sillä ousuit suoneen, mutta tässä asia minun kannaltani: Minä olen jotenkin sisäistänyt, että olen viihdytysjoukoissa! Niin moni on sanonut, että aamulla ensin katsoo mitä uutta minulla on blogissani ja tuollaista kun kuulee, se menee kummasti vereen eikä enää tajua, että on saanut tartunnan. Minusta oikeasti tuntuu, että minun pitäisi joka päivä tarjota jotain uutta tai vähintäin joku räväkkä juttu tai edes kaunis kuva tai runo;-)

      Osuit oikeaan: Olen kuin kuiviin purisettu sitruuna ja ihmettelen nyt ihanien krijojen keskellä, että mitä teen.

      Eihän lukijat minua tähän pakota, eivät edes painosta, mutta onko se ilmassa, että kerta olen tehnyt aina kovaa tahtia, se on Leena Lumin blogin henki. Ellei se toteudu, Lumi sulakoon...

      Harmi, kun en huomannut kysyä lukijoiden odotuksia tässä asiassa. Vai ajattelinko, että kaikki ovat sitten niin ystävllisiä, eivätkä kerro totuutta. Tosin Hanne kommentoi, että olisi lukijaystävällisempää tehdä juttua harvemmin;-)

      Käännän nyt lukijat lukemaan sinun kommenttiasi. Kiitos♥

      Poista
  42. Ei määrä vaan laatu. Ei juttua päivässä vaan silloin kun se sinulta luontevasti tulee. Olen seurannut myös blogeja "juttu per päivä" ja miettinyt mitä tämä sanoi, pitikö tämä julkaista. Eli, teet siihen tahtiin kun e hyvältä ja oikealta tuntuu. Väkisin ei kannata vääntää ja nuo sinun työtunnit on sitä luokkaa ettei ainakaan lisätä voi. Hyvää viikonloppua! Halaus ja kiitos että olet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kääk! Ethän vain yritä sanoa, että mun laatu on pudonnut! Teen niin paljon työtä, että ei voi olla totta ja häpeän monia ensimmäisen vuoteni juttuja...

      Jotenkin kevät ei ole minun aikaani ja tiedät sen. Haluan nyt touhuta vain siiovusta, pikkumaalaamista ja kohta kuopsuttaa puutarhassa. Joku ihme hyvä olo putoaa aina kun alkavat heinäkuun sametti-illat, silloin kuin jaksaisin mitä vain.

      Lähdössä etsimään uusia farkkja ja tiedät miksi;-) Ja maalisutia kanssa. Syömme kaupungilla eli helppo päivä tänään.

      Poista
  43. Voi kuinka viisaita ajatuksia oletkaan laittanut kirjalliseen muotoon.
    Minun on ollut pakko jättää kommentit usein laittamatta, kun täällä on niin huono nettiyhteys.
    Matkapäivityksiä olen yrittänyt laittaa, ettei vanhalla asiat unohtuisi.
    Mukavia blogitaukoja sinulle, on hyvä ottaa aikaa myös itselleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, kiitos. Olen jotenkin huomannut, että netti ei sinne kunnolla toimi. Ihme juttu, kun olet kuitenkin Euroopassa...

      Älä vanhattele itseäsi;-) Nuremmillakin muisti pettää, kerrotaan Anneli Kannon kirjassa Pala palalta pois. Ja minä elän ihan post it-lappujen varassa. R. jää vapaaherraksi kesäkuussa ja tarkoitus olisi aloittaa ensi talvena saksan kertauskurssi. Kielten opiskelu auttaa muistia. Etkös sinä alkanut opiskella espanjaa: Hyvä sinä!

      Pakko myöntää, että ei jaksa kaikkea. Ei silleen kuin yli neljä vuotta sitten aloittaessa.

      Mukavaa viikonloppua sinulle & co!

      Poista
  44. Tiedätkö, näen sinut jo mielessäni Saltzburgin kaduilla ja omenastruudelia nauttimassa. Olet sen kaiken ansainnut!

    Ja kuten mm. Susa kirjoitti, bloggaamisen vähentäminen ei ole huono juttu. Välillä tulee tiiviitä kausia, jolloin kuvainnollisesti ahmii kirjoja ja kirjoittaa niistä innolla, toisinaan sitten on aika kaikelle muulle. Niin pitää elämässä mennäkin, sykleittäin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin minäkin! Miksi aika kuluu keväällä aina niin madellen, syyskesästä taas liian nopsasti. Minustakin olen ansainnut Apfelstrudelin jokaikinen iltapäivä;-)

      Niinhän se on, kun vain saisi pään tajuamaan ja rattaan tahdituksen muuttumaan. Minulla on kaikki aina toisin alaken syyskesästä ja syyskuussa olen eniten minä. Ja joulunaikaan olen onnellisin. Kaikki johtuu siitä, että kuukausista julmin eli huhtikuu lähestyy...Kunpa olisimme päässeet reissuun huhtikuussa, mutta se ei nyt käynyt. Taidan maalata puutarhakalut huhtikuussa, juottaa öljyä puuhyllyille ja ostaa hennonvihreää maalia yhteen keittiön juttuun eli ikkunoiden karmit. Sama väri siis kuin keittiönkaapeissa. Kaipaan nyt fyysistä tekemistä ja siksi kaikki on nyt niin takkuista.

      Yritän alkaa ymmärtää syklejäni!

      Kiitos♥

      Poista
  45. En lukenu muiden kommentteja, enkä nyt jaksakaan, sillä tua sänky jo huutelee kutsuvasti. Mutta pakko on vielä kommentoida. Mää ainaki seuraan niin montaa blogia, että joka päivällä riittää luettavaa. En kaipaa postauksia joka päivä, en mistään blogista, enkä tee niitä itsekään. Ja huomaan, että mitä enemmän on tullu postauksia seuraamiini blogeihin, sitä vähemmälle tuppaa kommentoinnit jäämään. Jos luettavia juttuja on vain muutama, tulee niihin varmemmin kommentoitua, mutta jos juttuja on hirveesti, niin jonku hassun kommentin ripottelen, muuten vaan nautin lukuelämyksistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisax, minäkin huomaan tuon muiden blogeista, mutta nyt pitäisi vielä tajuta soveltaa se omalle kohdalle. Jos joku postaa joka päivä, valitsen yleensä sieltä minulle kiintoisimman aiheen ja kommentoihin siihen.

      Minusta tuntuu kuin olisin jälki-istunnossa;-)

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  46. Leena, kirjoita sen verran, mikä Sinulle sopii. Olen ymmärtänyt, että tämä blogi on Sinulle harrastus, ei työ, jossa on tietyt velvollisuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ei työ sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta saan kustantajilta arvostelukappaleita, jotka tietty yritän tehdä edes sesongin aikana. Kaikkea mitä minulle tulee, en tee. Olen monasti kertonut, että en ole teilaaja eli jos kirjasta ei ole mitään hyvää sanottavaa, en tuo kirjakidutusta blogiini.

      Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että minulla on nyt niin paljon muita, blogin ulkopuolisia asioita, Olgan lähdöstä on liian vähän aikaa ja julma huhtikuu lähestyy. Haluaisin nyt tehdä konkreettisia juttuja ja alankin maalata jo tulevalla viikolla. Kaipaan jotain käsillä tehtävää jo ennen puutarhakautta.

      Kiitos sinä viisas nainen, joka jaksat minua opastaa♥

      Poista
  47. Näistä kommenteista saisi jo kirjan :) olet ahkera, mutta usein se kostautuu ja minä kun luulin liikaa touhuavani tätä blogielämää, huomaan olevani vasta aloittelija. Jos jostain on innostunut se vie mukanaan, onko se sitten hyvä vai huono, en tiedä, pakkopullalla tekeminen ei ainakaan ole hyvästä, mutta joku muu välissä täydentämässä varmasti piristää :) toivon että pystyt pitämään kiinni päätöksestäsi ja varsinkin nauttimaan reissusta, olemme samaan aikaan reissussa tosin hiukan eri paikoissa, lähden tarkastamaan Varsovan kauneimmat puistot. Minulla on mielestäni myös viiden kilon ongelma, muiden mielestä kyllä ei, mutta jatkuvat vastoinkäymiset ovat nyt estäneet kokonaan tuon painontarkkailun, eivätkä ne ole edes tekosyitä vaan ihan todellisia, kyllä se siitä. Jos kommentoit puoletkin siitä mitä tähän asti, se riittää ja kaikki ovat tyytyväisiä, jos postaat puolet siitä mitä nyt, niin sama juttu. Anna meidän odotuttaa ihania juttujasi, niin ne maistuvat sitäkin paremmilta. Kaikkea hyvää Leena, pidä itsestäsi ja läheisistäsi huolta, niin ja ilolla pääsiäistä kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, ja osa aika hauskoja;-) Niin...yli neljä vuotta ottaa veronssa. Sulla on nyt se tahti, jota pidin yllä pari ensimmäistä vuotta ja nyt minä ihmettelen, että 'millä ihmeellä tuon teet?'

      No neljä päivää Luvialla ja takuulla en tee blogia. Tuskin heti sen jälkeenkään...Yli kaksi viikkoa reissussa alppimatkalla, en tee blogia ja heti sen jälkeen täällä on takuulla jotain jo vastassa muuta. Välttämättömiä, odotettuja pausseja. Nyt on menossa tahdistus! En aio kuolla blogin takia, vaikka olenkin tähän koukussa.

      Ah, voin kuvitella mitä kuvia saat keväisestä Varsovasta. Meinasimme koukuta Prahan kautta, mutta sitten päätimmekin käyttää aikamme hitaammin ja nauttien Salzburgissa ja sen ympäristössä.

      'Muut' eivät näe kun yritän vetää vetoketjua kiinni ihanista kotelomekoistani, tai tunne miten farkut puristavat! Todellinen syy minulla oli syksyllä kipeä polvi. Nyt en sitä enää riskeeraa extremellä vaan kävelen ainakin kuutena päivänä viikossa kunnon lenkin, yritän ottaa rauhallisesti ja olen jo vähintäin puolittanut sokerin. Karkkeja en muutenkaan syö ja suklaa on nyt kiellossa. En uskalla avata yhtään Leafin pussia, etten vain sorru. Syön kromia ja sitten ma tilaan lääkärin, jonka labrassa haluan otattaa yhden verikokeen, sillä johan on hemmetti, että yhtään ei laardi irtoa!

      Kiitos♥ Yritän puolittaa...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Minä en ole milloinkaan ymmärtänyt että miten ihmeessä Sinä jaksat? Tämä on loputon suo jo kohta se on sitä itsellekin, vaikka hyvin pienessä mittakaavassa Sinuun verrattuna pakerrankin. Olen onnellinen siitä että aika harvoin blokkaavana ne kuitenkin jotenkuten kantavat.

      Silti tykkään lukea kirjoista ja etenkin elämästäsi, vaikka en ehdi tänne niin usein kuin haluaisin, olet niin hiton ahkera etten pysy millään perässä? Yritä muistaa itsesi ja live-elämäsi, se on asia, joka voi muuttua vaikka sekunnissa.

      Suosiosi ei varmasti laske, vaikka vähentäisitkin tätä mieletöntä työmäärää, jota käytät tähän kieltämättä ihanaan blogiisi. Kiitän Sinua tästä ja myös niistä ihanista sanoista, joita jaksat aina kaikille sanoa. Olet aarre, pidä itsestäsi huoli, pliis:)

      Poista
    3. Mustis, en minäkään - enää...ymmärrä. Tämä vain jotenkin riistäytyy...

      Kiva, että ehdit edes joskus ja pidät. Kaikkeahan täällä ei voi kertoa;-) Arvaa mitä: Eilen tein jotain, mitä en ikänä yleensä tee eli ompelin. En osaa ommella tai kutoa/neuloa mitään erikoista, mutta aina jotain pientä. Kaipaan nyt muutakin käsillä tekemistä kuin tätä naputtelua. Edelleen luin viime yönä, mutta nyt HITAAST.

      Suosiot tulevat ja menevät, kuin myös omat kiinnostuksen kiinnostksen kohteet voivat vaihdella, mutta se, mikä pysyy on: Elämä ilman kirjoja on kuolemista.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle! Olen isäni tytär: Hänellä oli aina hyvä sana kaikille ja auttoi apua tarvitseviä enemmän kuin minä jaksaisinkaan...

      Lupaan huolehtia itsestäni, sillä vaikka olen levoton tuhkimo ja ylitse tulvila virta, en ole tyhmä;-)



      Poista
  48. Olen arvellutkin että sinulla menee aikaa tähän kaikkeen todella paljon. Sen verran paljon postauksia tulee. Kommentointisi on niin ajantasaista ja nopeaa, että ihan omat vastaukset hävettää.

    5 kiloa on aika (siis aika) helppo tiputtaa, sanoo kokemusääni useammalta kerralta. Se vaatii viikon tiukemman otteen ja sitten olo helpottaa kun on jättänyt jotain herkutteluja vähemmälle. Pientä säätöä minullakin on ennen kesämekkokautta, mutta olen varma, että se onnistuu. Eiköhän olla molemmat hehkeitä ja pelkkää hunajaa kesämekoissamme tulevana kesänä ;-)

    Pidä itsestäsi huolta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ju, itsessäkin huojahti, kun tajusin...Pitää alkaa ottaa oppia minun jälkeeni aloittavilta bloggreilta, jotka eivät vastaa samalla sekunnilla. Eihän siihen kuole, jos vastaus viipyy...

      Nyt se ei ole. Birgitta, se oli helppoa 10 vuotta sitten! Tein sen helposti, jos löysin juhlamekon, jota oli vain kahta numeroa liian pienellä koolla. Kaikki irtosi tuosta vaan. Nyt se ei toimi.

      Kaikkeni yrittääkäämme kesää kohti;-)

      Kiitos samoin sinä♥

      Poista
  49. Olenkin ajatellut, että upean blogisi eteenpäin vieminen vaatii varmasti uskomattoman paljon aikaa ja työtä!

    Hyvä päätös on se, että annat aikaa myös itsellesi! Nauti kevätpäivistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, näin ei pitänyt käydä;-)

      Pakko antaa aikaa itselle ja perheelle. Nyt on maanantai ja aurinko paistaa: Laitan leivariin tulet, tankkaan oravien ja lintujen syöttölaudat ja alan rahdata polttopuita panuuhuoneeseen. Iltapäivällä joko maalaan hennonvihreää tai ompelen jotain kaunista vihreää (Pentikin kankaasta verholenkkejä;-), illalla luen kirjaa kuin helmi...

      (Olethan huomannut korun Lumi, joka valittiin viime vuoden kauneimmaksi...)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  50. KIITOS JOKAISESTA SANASTASI,TIEDÄTKÖ...TÄMÄN POSTAUKSESI LIITÄN ELÄMÄNI KANSIOONI JA TULEN KERTAAMAAN SEN SISÄLLÖN KUN AJATUKSENI JA TEKONI ALKAVAT RELLESTÄÄ JA RIEPOTELLA MINUA.
    JA VIELÄ...SE ON JUURI NOIN ETTÄ NIISTÄ TAIVAALLISISTA "LINNUNMUNISTA" ON OTETTAVA KAIKKI SE NAUTINTO MITÄ NIISTÄ IRTI LÄHTEE...JUURI NYT..KUNNES VAPPUPALLOT VALTAAVAT AITIOPAIKAT!

    Uskollinen lukijasi, Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, ole hyvä. Minullakin on elämän kansio täynnä uuden elämän aloituksia...Toiset tuli toteutettua, toiset eivät. Olen huomannut erinomaiseksi tueksi sen, että ostan joka vuosi isohkon seinäkalenterin, jossa on tilaa myös kirjoittaa muutamia lauseita. Kun kuukausi vaihtuu, sieltä tulee esiin sama voimalause tai joku uusi vieläkin parempi. Tämän lisäksi kalenterissa on muille käsittämättömiä merkintöjä, joilla seuraan lenkkeilyäni, kunnes saan sen taas tavaksi. Usein kesä ja putarhatyöt luonnollisesti lopettavat lenkkeilyn, mutta silloin tulee hyötyliikuntaa ja uimista. Pitää vain sitten taas lokakuulla osata lähteä MIELUISAAN liikuntaan takaisin. Ja pitää olla myös itselleen armollinen eli jos ei hutsita, niin sitten ei hutsita ja voi vaikka katsella Emmerdalea ja nauttia yhden Geisha-patukan...tai juoda ison mukillisen hyvää teetä kera parin keksin. Olen löytänyt teen ilot ja yhtäkkiä myös tavalliset, ei niin houkuttavat/koukuttavat Muro-keksit. Kaksi niitä päivässä on aika eri kuin vaikka joku muhkea herkkupulla. Ja hirveää sanoa, mutta puhelimeni on aina äänettömällä...

      Minäkin aion nauttia taivaallisia 'linnunmunia', mutta jokin on muuttunut, sillä talossa on viisi pussia niitä ja ne ovat vielä kiinni. Jaksan odottaa melkein pääsiäiseen;-)

      Ah, minä odotan aina niin vappua siksi kun taimipihat avautuvat silloin viimeistään! Olen joka vappu istuttanut jotakin;-)

      Kiitos, että viihdyt blogissani ja mukavaa, sinun oloistasi kevättalvea!

      Poista
  51. Kiva kun tulit ulos kaapista tämän blogin työllistävyyden suhteen. ;) Uskon joka sanan, harrastuksesta voi huomaamatta muodostuakin jonkinlainen pakkopulla, jolloin sen antama ilo voi vähentyä. Kirjoitat paljon, luet valtavasti ja vastaat kommentteihin ihanan uskolllisesti.

    Uskon kyllä, että 2-3 postausta viikossa on ihan riittävä määrä pitämään lukijat varpaillaan ja odottamassa seuraavaa postausta. Silloin jää aikaa muuhunkin ja kyllä niitä pidempiäkin pausseja voi pitää. Täällä me ollaan, eikä mihinkään kadota, usko pois!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, sitä kyllä miettii jälkekäteen, että oliko tuokaan nyt ihan viisasta tehdä;-)

      Olihan se aika hälyttävää, kun huomasi lukevansa rinnatuksin kolmea kirjaa, ei tajunnut mitään ja mikä pahinta: Poissa oli lukemisen nautinto.

      Yritän uskoa...;-) Kiitos.

      Poista
  52. Kiitos, Leena! Minullekin ajankohtainen aihe, on mietin omaa eläkkeelle jäämistäni ja minulle sopivaa tahtia ja tekemistä. Tätäkin sinun mielenkiintoista postaustasi luen nyt monta päivää myöhässä. Minua ihmetyttää, että vaikka olen jäänyt eläkkeelle, en jaksa yhtään enempää lukea blogeja enkä ylläpitää höpöblogiani. Pikemminkin vähemmän kuin ennen. Aika menee muussakin, lukemisessa, oleilussa, käsitöissä, oleilussa, kissassa, oleilussa ym.
    Tuosta mielenkiintoisesta keskustelusta, jota en kuitenkaan jaksanut sana sanalta lukea. bongasin sen, että kohta alkaa julma huhtikuu. Sen olin vallan unohtanutkin, vaikka olen taas miettinyt vuodenaikoja ja kevättä. Keväässä on mielestäni monia vaikeita ominaisuuksia, yksi ovat helmi-maaliskuun huikaisevan kirkkaat ilmat ja aurinko. Toinen on loppukevät, jolloin kesä puhkeaa, ja kaunein kevät menee ohitse niin nopeasti, ettei siihen pääse mukaan ja vasta juhannuksena havahtuu siihen että kevät oli ja meni. Ja sitten on vielä tuo julma huhtikuu, lumen sulamisen ja kaikenpaljastamisen kuukausi.
    Olen miettinyt, että omassa elämässäni vaihtelevat erilaiset olotilat, euforia, lamaannus, alakulo, innostus ja kyllästyminen. Kaikkihan ne kuuluvat elämään.
    Hyvää pääsiäistä äitisi luona. Sinulla on nyt se mahdollisuus, että Saksan matkallasi voit kunnolla tankata hehkeää kevättä. Menet sinne kevättä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, ole hyvä. Meillä on nyt tuo elääkkelle jääminen tulossa kesäkuussa R:n kautta eli vuosi, joka alkoi Olgan odottamattomalla, mutta ikään nähden mahdollisella, lähdöllä, jatkuu isojen muutosten parissa.

      En vielä tiedä, miten meille käy ajan kanssa. Monet vaapaherrat ja -herrattaret ovat kertoneet, että eläkkeellä aikaa ei ole senkään vertaa kuin ennen.

      Onko mikään blogi 'höpöblgoi'. En yleensä katso uutisia,luen mielummin kaiken Hesarista, mutta eilen näin, kuinka ikäihmisiä, siis sinua ja minua iäkkäämpiä opetettiin netin käyttöön. Syynä olivat ihan jo kontaktit! Ei voi olla yksinäinen, jos on kontakti koko maailmaan.

      Olisin nytkin halunnun lähteä jo huhtikuussa reissuun, mutta R. on vielä kiinni työelämässä ja se ei nyt käynyt. On paljon, että voimme olla runsas kaksi viikkoa poissa toukokuulla. Huhtikuussa on jotain mätää ja julmaa, yhtenä päivänä kevät, toisena talvi ja voi sataa märkiä rättejä, jos paistaa, on valoa liikaa, talivuninltaan heräävät siilit kuolevat nälkään, kartiovalkokuuset yrittävät kuolla janoon, itseään ei tunnista peilistä ja ikkunat ovat likaiset, jokainen vaate puristaa ja toivoo heinäkuun sametti-iltojen armoa...

      Hyvin sanottu;-) Minulla on ihat samat: euforia, lamaannus, kaunis alakulo, joskus harmaa alakulo, suuri innoitus ja sitten täydelline kyllästys. Mutta se on elämää ja kukaan ei meille luvannut, että aina on kaikki sopivasti ja tuntuu hyvältä.

      Kiitos ja kiitos samoin hyvää pääsiäistä sinulle! Arvaa vaan odotanko: Mememme rahtilaivalla yli, eka yö Berliinissä ja siitä omalla autolla kohti Salzburgia, jossa olemme viisi ihanaa vuorokautta. Jo matka sinne ja sitten taas kotiin eri reittiä on muistojen teitä, mutta myös uutta seikkailua.

      Mistä nyt alkoikin soida päässäni: "Mä kanssas samaa unta nään..." Elämä on enimmäkseen selviytymistä.

      Poista
  53. Leena kiitos että linkitit tämän. Just tätä tänään tarvitsin, tässä on kaikki.

    Himmaus sulla ollut mielessä jo pitkään. Tahti kuulostaa hurjalta ja toivon että olet tästä himmannut?

    Monet suositut bloggarit eivät vastaa lukijoiden kommentteihin ja tietty ei monet, ei suositutkaan. Mielestäni vastaaminen on tosi tärkeää, eihän blogi ole mitään ilman lukijoita. Eikä bloggari ole päätähti vaan koko kuvio pn yhteisö. Sinä niin kauniisti vastaat kaikille, mutta noin iso blogi kuin sinulla on, niin viehän se aikaa. Ehkä pari postausta ja kirjaa vähemmän, siitä alku. Koska en usko että voisit jättää lukijoille vastaamatta.

    Liikakiloista ym.vastaillutkin sähköpostilla. :)

    Seikkaillaan joka instanssissa. Näin nämä postaukset elää ja ovat hyödyllisiä.

    Oman blogin perustin 27.3.13 eli aika samoihin kun tämän postasit.

    Oot kyllä Super ja heittäytyjä. ;)

    Halit Tiialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ole hyvä vain ja kiitos. Tämä on ollut sivupalkissanikin jonkun aikaa ja voi taas joskus tulla, sillä niin monet, niin monet vähättelvät itseään.

      No juu, ikiaikainen dilemma mulla. Katsos ensimmäiset vuodet käytännössä luin aamukolmeen. Nyt en sitä millään jaksa ja ehkä kunnon lomakin olisi poikaa eli mietitään sitä. Olen hirveä suorittaja ja sitten myös kilpailuhaluinen, mutta en nosta itseäni muita alentamalla, vaan yritän vetää kaikki ylös.

      Siis minusta bloggaajan ensimmäinen ohje on olla oma itsensä, toinen on vastata aina lukijoiden kommentteihin ja kolmas on muistaa vähn myös huolehtia omasta jaksamisestaan. Ei ole blogia ilman lukijoita, kun siihen tottuu. Alussa kirjoittelin ihan tyytyväisenä kuin yksin enkä osannut kaivat mitään;) En tietenkään voi IKINÄ jättää lukijoille vastaamatta. Olen kuolla kupsahtanut tämän koneen ääreen, jos sellaista tapahtuu.

      Juu, kovin suoraan en siitä aiheesta ole vielä julkisuudessa valmis puhumaan,kun siinä on ne mun testit ja kaikki. Luen kyllä mieluusti järkeviä apinojuttuja, mutta en mitään yltiödieettejä ja ikinä, ikinä en ala nutraamaan: Elämän pitää olla siinä kohtaa luonnolista ja herkullista ja nauttiakin saa.

      Joku takuulla saa täältä apua.

      No, minä olin silloin jo ihan kehäraakki, sinä voimasi tunnossa ja olet varmaan vuosia eteenpäin. Sun kannattaisi mennä Runotalon Sarin lukijaksi, sillä olen saanut häneltä monta hyvää hetkeä ja tilaan myös kortteja. Nytkin on tilaus päällä, mutta en kerro vielä mikä kortti;)

      Jotenkin tämä karjalainen hillittömyys ja heittäytyminen nousee aina blogissa pintaan. On minussa sitten se toinenkin puoli eli en ole ihan aina niin sosiaalinen kuin miltä ulos vaikutan. Joku on pitänyt ylepänäkin, kun olen halunnut vain rauhaa, mutta se ei ole mun ongelma, jos joku niin luulee, sillä en ole ylpeä, enkä ole snobi, mutta pitää saada joskus luolanainen aikaa. Kiitos!

      ♥♥♥

      Poista