Peter James: Kuolema käy oikeutta

Tästä alkoi hänen uuden elämänsä ensimmäinen viikko – työpaikka Kempsonilla oli jäänyt lopullisesti perjantaina. Meg oli vapaa! Ei enää herätyskellon eikä suuren yritysmaailman orja – ei ainakaan hetkeen. Kello oli vasta 8.45, taivas oli pilvetön ja päivä lämpimän tuntuinen – ja täynnä lupausta!

Ja kaiken kruunasi Lauran ihana WhatsApp-viesti, joka oli tullut eilen iltapäivällä.

Hienoa, äiti! Sinusta tulee loistava valamies, koska haluat aina kohdella toisia reilusti ja toimia oikein. Pidä hauskaa – ja pidä puolesi!

Peter Jamesin rikoskomisario Roy Gracesta kertovan sarjan kuudestoista osa Kuolema käy oikeutta (Find them Dead, Minerva 2020, suomennos Maikki Soro) vie meidät kiinnostavaan oikeussalidraamaan, jonka valamiehistöön on saanut kutsun myös Meg Magellan. Hänellähän ei nyt olekaan kuin aikaa, sillä hänen ainoa elossa oleva perheenjäsensä, tytär Laura, on lähtenyt ystävänsä Cassien kanssa kiertämään Etelä-Amerikkaa. Meg on helpottunut ettei tarvitse heti tyytyä vain olemaan yksin kotona lukien tai puutarhatöitä tehden. Tosin hänellä on ystäviä, joiden kanssa käydä lounailla ja shoppailemassa, mutta Meg tarvitsee jotain enemmän. Elämä oli heittänyt kaiken nurin, kun hänen miehensä ja poikansa olivat kuolleet auto-onnettomuudessa, josta hän ja Laura selvisivät. Tytär on nyt kaikki kaikessa, mutta pitihän tämän saada elää omaa elämäänsäkin. Onneksi tuli tämä valamiestyö, joka vähän jännitti Megiä.

Olen nyt lukenut kaikki Peter Jamesin Roy Grace –kirjat ja pakko sanoa, että Kuolema käy oikeutta on hänen parhaitaan, ihan kuumaa ryhmää. Osin se tietysti johtuu siitä, että minua kiinnostavat oikeussalidraamat. Toisekseen siinä on se, että vaikka olen pitänyt suurimmasta osasta sarjan kirjoja paljonkin, alkoi Sandy –kuvio hiukan uuvuttaa, mutta se on nyt ohi. Kaiken lisäksi olen kai moittinut Peter –parkaa siitä, että Roy Grace on mielenkiinnoton, hajuton ja mauton kuin häkä. Lisäksi olen valittanut hänen tavastaan pudota kerta kerran jälkeen vääränlaiseen naiskuvailuun eli olen kyllästynyt ns. sterotypioihin, joissa naisia kuvaillaan heidän ulkonäkönsä kautta, mutta miehet pelastuvat tältä. Totta, totta, mutta olen saanut myös jännittää ja olenhan jo paljastanut Peterin ensimmäisen dekkarin Kuoleman kanssa ei kujeilla (Dead Simple), muuttaneen sitten joskus tulevan hautaustapani eli se on ehdottomasti tuhkaus, kiitos Peterin ensimmäisen Roy Grace –dekkarin opetuksen! Ja nyt tulee se paras: Roy Grace on muuttunut lihaa olevaksi mieheksi, joka suuttuu, rakastaa, haisee, maistuu, jopa janoaa kostoa! Onneksi hän edelleen pitää koirista ja vakuutan, että Royn on paras pitää huolta Humphreystä kaikin tavoin ettei minun tarvitse lukea koirarintamalta mitään ikävää. Tämä on vinkki, josta en voi paljastaa enempää, mutta vinkin pitää toimia, joten: Dear Peter, take care of Humphrey, because I cannot read anything else but fine news about Roy’s dog! Peter Jamesin suurin vahvuus kirjoittajana on sujuva ja viekas rikostarina, mutta tätäkin tärkeämpää on hänen henkilökuvuksiensa vahvuus. Nyt paukkuvat kaikki rajat, kun tavallinen nainen, Meg, joutuu valamiestyönsä takia keskelle julmaa ja tavatonta, johonkin sellaiseen, jota tämä älykäs nainen ei olisi ikinä edes voinut kuvitella. Megin reaktiot kaikissa vaiheissa ovat uskottavat ja vaikka miten miettisi, kuka olisi voinut toimia toisin, kun ottaa huomioon mitä hän on aikaisemmin menettänyt ja mitä nyt on pelissä.

Meg on valamiehistön puheenjohtaja asiassa, jossa puidaan ulkoisesti vaatimattoman ja kunnollisen asianajajan Terence Greadyn syytettä koskien suunnatonta humeiden salakuljetusta Englantiin. Kyseessä määrät, joista ei ole kuunaan kuultukaan ja pääapurina olisi ollut Michael Starr, jonka ainoa omainen on Down –syndroomainen pikkuveli Stue, jo aikuinen mies. Michael on luvannut äidilleen ennen tämän kuolemaa pitää kaikin tavoin huolta Stuesta ja hän on päättänyt pitää lupauksensa. Kaiken lisäksi hän rakastaa veljeään aidosti ja on päättänyt ansaita paljon saadakseen heille ravintolan: Stue on kiinnostunut olemaan kokki! Starrista tulee Greadyn oikea käsi, lähin uskottu, vaikka kukaan ei sitä tiedäkään. Tyylilleen uskollisena Gready hallitsee salaamisen. Hän luo itsestään ja perheestään muille juuri sen kuvan,  minkä haluaa ja se on vaatimaton asianajaja, hyvä puoliso ja lasten isä, uskonnollinenkin, runsaalla kädellä monia hyväntekeväisyyskohteita tukenut hyväsydäminen mies. Huonoksi onnekseen Meg kohtaa aivan toisenlaisen Greadyn, joka katsoo täysin Megin vallassa olevaksi miten valamiehet äänestävät ja siitähän helvetti irtoaa. Kaikki teflon karisee niin Roylta kuin hänen alaisiltaan ja finaali on unohtumaton.

Perfecto!

*****

Dekkarit Leena Lumissa