Sotien kirjat Leena Lumissa

Tässä kohtaa piti olla aivan muuta kuin sotien kirjoja eli tämän oli tarkoitus tulla vasta ensi viikolla. Tälle päivälle oli varattu jotain kevyttä ja hauskaa, mutta saatte sen huomenna! Tässä nainen, joka blogia aloittaessaan ilmoitti, että ei lue scifiä, fantasiaa ja sotakirjoja! Niin vaan ovat Kolmas valtakunta ja Stalinin hirmuteot kuin myös Romanovit vieneet. Blogistani löytyy Vainojen kirjat Leena Lumissa, jossa osin väistämättä samoja kirjoja kuin tässä. Sama koskee Elämäkerrat Leena Lumissa. Miksi tähän nyt ryhdyin jälleen kerran liian myöhään lukeneena, on se, että osallistuin Jokken toista maailmansotaa käsittelevän haasteeseen innokkaasti ja aika umpeutuu just kohta. Olin vain otaksunut, että koska vein  sinne kaikki kirjani 24.10. saakka,  Jokke ne sieltä poimii, mutta ei, pitää tehdä vielä koonti. Tässä otan nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saan aikaiseksi kauan suunnittelemani tiedoston sekä voin osallistua Jokken haasteeseen. Yleensä minulla ei ole ollut enää aikaa edes haasteisiin osallistua, mutta tässä aihe vie. Kiitos Jokke kiinnostavasta haasteesta♥ Kirjat tulevat aika sekalaisessa järjestyksessä ja varmaan parantelen tätä myöhemmin. Jokke saa koko koosteen, mutta hän voi pysähtyä Hakaristirouviin, joka tuli kisan päätyttyä vasta luettua. Annette Hessin Tulkki mahtunee haasteeseen. Muutama kirja on ensimmäistä maailmansotaa. Ainakin yksi parhaista eli Näkemiin taivaassa, mutta sen Jokke kyllä tietää. Aloitetaan:

1.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä

2.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

3.  Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

4.  Audrey Magee: Sopimus

4.  Ralf Rothman: Kuolema keväällä

5.  Heidi Köngäs: Dora, Dora

6.  Katarina Baer: He olivat natseja

7.  Terhi Rannela: Frau

8.  Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä

9.  Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

10.  Anne Svärd: Vera

11.  Sami Hilvo: Pyhä peto

12.  Heinrich Thies: Marlene Dietrich ja salattu sisar Fasismin varjo tähtikultin yllä

13.  Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja

14.  Diane Ducert: Diktaattorien naiset

15.  Philippe Claudel: Varjojen raportti

16.  Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

17.  Mark Sullivan: Palavan taivaan alla

18.  Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen

20.  Julie Orringer: Näkymätön silta

21.  Sinikka Paavilainen: Työtytöt Tytöt isänmaan palveluksessa 1941-1945

22.  Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

23.  Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt Sodassa ja rakkaudessa

24.  Anne Kuorsalo, Iris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus

25.  Ruta Sepetys: Harmaata valoa

26.  Jamie Ford: Hotelli Panama

27.  Katja Kettu: Kätilö 

28.  Max Manner: Kadotettujen kahvila

29.  Kate Quinn: Koodinimi Alice

30.  Rosa Liksom: Everstinna

31. Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

32.  Miriam Gebhard: Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä

33.  Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

34.  Philippe Claudel: Harmaat sielut

35.  Khamila Shamsie: Poltetut varjot

36.  Kristin Hannah: Satakieli

37.  Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen

38.  Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

39.  Johanna Laitila: Lilium regale

40.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan

41.  Kate Quinn: Metsästäjätär

42.  William March: Komppania K

43.  Annette Hess: Tulkki

44.  James Wyllie: Hakaristirouvat

45.  Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa

46.  Pierre Lemaitre: Tuhon lapset (Mirloir de nos peines, Minerva 2020, suomennos Susanna Hirvikorpi)

47.  Kate Quinn: Ruusukoodi (The Rose Code, Harper Collins 2021, suomennos Päivi Paju)

Tässä näitä nyt sitten on ja veikkaanpa, että kohta täällä on yksi toisen maailmansodan kirja lisää eli se, jota luen parhaillaan. Se onko kirja fiktiota vai faktaa, on näissäkin kirjoissa kuin se kuuluisa hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Mukana on tietokirjoja sekä kirjoja, jotka ovat fiktiota, mutta: Kun lukee ns. fiktiivisen kirjan loppuun, voi kohdata yllätyksen. Näin oli mm. Tulkin kohdalla, sillä lopussa esitellään, miten tarkasti aina oikeudenkäynnin sanoja myöten kirja oli tehty. Tarkistan myös itse usein, onko kirja ihan kuvitelmaa  vai todellisen sodan kulissia. Sade lankeaa ei voisi jäädä minulta pois, vaikka olisi sinänsä fiktiota. Sain sätkyn Darfurin sodan akana kun eräs akateeminen ystäväni kysyi: Mikä ihmeen Darfurin sota? Juu, kyllä se sota ihan totta oli ja varmaan siellä rämmittiin myös iilimatokosteikoissa, kärsittiin siitä sun tästä, kuoltiin ja myös voitiin rakastaa. Kaikkien sotien yhteinen nimittäjä on julmuus, joten otetaan nöyrästi vastaan ja toivotaan rauhaa kaikille maailman kansoille niin ilmassa, vesillä kuin vuoristoissa ja etenkin sydämissä!

rauhan terveisin

Leena Lumi

PS. Jokunen päivä sitten facebookissa käytiin keskustelua, että miksi esim. isille ostettaisiin sotakirjoja. Ei tarvitsekaan ellei kiinnosta. Minulla on nyt neljän vuoden kokemus siitä, mistä herratohtorit ylilääkäreitä myöten ovat kiinnostuneita ja se on toinen maailmansota!!!Lisäksi eräs lisäsi, että hän ei jätä lukematta yhtäkään Pierre Lemaitren kirjaa eli tasokkaat dekkaritkin käyvät.Oma isäni luki mieluiten elämäkertoja, mutta myös historiaa.