Pierre Lemaitre: Loistavat vuodet

Nyt on silleen, että päivät puutarhassa ja yritän mennä niin aikaisin sänkyyn, että en heti uuvahda fyysisen työpäivän jälkeen. Puro solisee ja sepelkyyhkyt juttelevat. Ensi yö nukutaan ikkuna auki! Siis asiani oli se, että menen vuoteeseen ranskalaisen Pierre Lemaitren kanssa. Mikä kirja! Teen näin ensimmäisen kerran: Lukekaa Pierre Lemaitren Loistavat vuodet kirjasta 50 ensimmäistä sivua ja kertokaa, jos haluatte, pystyittekö lopettamaan. Minä en mitenkään eli nautinto alkaa! Vaikka olen heittäytynyt villiksi eli en valvo enää öitäni lukien, saatan palata tämän historiallisen sarjan ensimmäiseen osaan uudelleen. Kuumaa....

Tämä on ennakko, sillä haluan mahdollisimman monen löytävän tämän pian. Facebookin Kirjallisuuden ystävissä on tästä ollut kiinnostunut jo yli 250 lukijaa! Meni vähän hauskaksi, kun me kaikki oltiin niin...kuumissamme.

Ihan nyt tämän tiimoilta ei kuulu vielä. Voin jatkaa vaikka tähän sitten...

Kansi on todella houkuttava. Kuvat ovat Shutterstock ja kansi Justine Florio. Minervan käyttämään tapaan kaunis kansi on jälleen ylivetona eli jos kansipaperi katoaa, kansi säilyy.

Pierre Lemaitren uuden historiallisen sarjan aloitus Suuri maailma --sarjassa on perhesaaga, jännäri ja seikkailukertomus. Siellä missä Lemaitre, siellä jännitystä, usein psykologista. Nyt tämä entinen menestyneiden dekkarien kirjoittaja on siirtynyt historialliseen romaaniin ja varmaan vähin syy ei ollut Näkemiin taivaassa -trilogian menestys (Tulen varjot, Tuhon lapset). Näkemiin taivaassa kirjan olen ennustanut huomisen klassikoksi oman lukemiseni perusteella. Kirja on saanut Ranskan arvostetuimman kirjallisuuden alan tunnustuksen, Goncourt-palkinnon ja Prix du Roman France Télévisions -palkinnon. Romaanin pohjalta on tehty myös elokuva.

Pierre Lemaitren Loistavat vuodet (Le Grande Monde, Minerva 2023, suomennos Susanna Tuomi-Giddings) tempaisi minut kiinni, kun oli luettu 50 ensimmäistä sivua. Olin sanaton, mutta samalla halusin kertoa miehelleni edes jotain. Se ei käynyt päinsä, sillä hän odottaa kirjaa kuumana. Puutarhan herääminen kevääseen on hidastanut lukutahtiani, mutta en luekaan enää kuin pikajuoksija. Innostuin isosti kirjan tapahtumien uudesta maasta eli emme ole koko aikaa Ranskassa ja Pariisissa, vaan Beirutissa maaliskuussa 1948.

Varakkaan Pelletieren perheen rakenne ja kemia muuttuvat, kun kaikki perheen neljästä lapsesta kaikkoavat maailmalle. Keskiössä on alussa Étienne, jonka rakastettu, Raymond on värväytynyt Libanonin sodan myötä muukalaislegioonaan. Hän kirjoittaa aluksi hyvinkin ahkerasti, mutta yllättäen kirjeiden tulo loppuu. Étienne on mennä järjiltään ja lopulta hän keplottelee itsensä Beirutin tukaliin oloihin, joihin kaikki eivät totu koskaan.

Sitten en voikaan enää kertoa enempää Beirutista. EN VOI. Lemaitre tekee sen kerta kerran jälkeen. Yllättää, Hän on tavattoman taidokas tarinoiden kertoja. Yksi parhaista ja monet miljoonat hänen taikansa vankina. Yritän muistaa, että kyseessä on sissisota. Hengitän syvään ja annan Étiennen jatkaa rakkaansa etsintää. MINÄ en kerro, vaikka voisin. Tai oikeastaan, en voisi.

Lemaitren tempo on kertojan. Siinä lukee Ranskaan jääneen perheen huolista, rakastumisista ja öiden hengityksestä. Joku vaeltaa pimeällä kadulla...Mitä siitä sitten. Toiset askeleet vai ensimmäisten kaiku. Lue aamun lehdistä, sillä minä lähden Saigoniin.

"Pystyn luultavasti tunnistamaan

Mary Lampsonin murhaajan",

sanoo yllätystodistaja.

Saigonissa kohtasin toisen maailman, josta tiesin hyvin vähän, vaikka historia on ollut suuri osa elämääni. Jos joku on yhtä ulkona ja haluaa olla kartalla, niin tässä lyhyt googlaus Wikipediasta:

Việt Minh tai Vietminh (Việt Nam Ðộc Lập Ðồng Minh Hội, "Vietnamin itsenäisyysliitto") oli Ho Tši Minhin vuonna 1941 perustama liike, joka tähtäsi Vietnamin vapauttamiseen Ranskan siirtomaaherruudesta. Vietnamin alue oli tuolloin osa Ranskan Indokiinana tunnettua siirtomaata. Việt Minh vastusti myös Japanin miehitystä (Japani oli vallannut alueen 1941). Việt Minhin taistelu johti Ranskan Indokiinan itsenäistymiseen.

Yllä olevasta tiedosta löytää oikealle polulle, jonka varrella ei kuolema, kiristys, lahjonta, byrokratia ja hapertuvat tulevaisuuden unelmat ole vieraita. Ne ovat tarinan hengitystä. Maistuvat vanhalta vereltä...

Kun Raymondin kirjeitä ei kuulu, Étienne päättä lähteä etsimään häntä sokeana kaikelle muulle, mutta ei valkohehkuiselle kivulle Raymondin poissaolosta. Hänen on hankittava elantonsa maassa, jonka ilmastoon ei voi tottua. Hän joutuu taipumaan johonkin, mikä ei ole hänelle luontaista, Mitä vain Raymondin löytämiseksi, vaikka hän pahinta pelkäsikin. Hyvin suuren roolin tarinassa saa Loan, erään lahkon johtaja. Eikä Étienne haista vaaraa...

Perhe on hajallaan, mutta Jean ja vaimonsa puuhaavat omiaan saadakseen vaurautta. Heistä, etenkin vaimon mielestä, he ovat perheen halveksitut ja vähiten osuutta saaneet. Myös Helene, perheen kuopus haluaa palata Ranskaan. Veljekset Jean ja François olivat saaneet vastuulleen sisaresta huolehtimisen, koska vanhemmat olivat Beirutissa omistamansa saippuatehtaan takia, mutta Hélene ei ollut pideltävissä. Voi miten perhe olikaan hajallaan ja kukin murehti omia asioitaan aavistamattakaan, mikä heitä odotti.

Lemaitren aivot kiinnostavat minua. Se nuotio, mistä tämä kaikki syntyy. Vähän vain raaputin pintaa, sillä kirjallisten yllätysten iloa ei saa pilata. Olen erittäin otettu ranskalaisesta kirjallisuudesta, mutta valitan, että en löydä kaikkia kirjoitusmerkkejä. Älkää antako sen pilata mitään, sillä teille on tässä kirjassa luvassa yllätyksiä, joita ette voi kuvitellakaan. Lemaitre harrastaa myös toisinaan lempeää sarkasmia, mikä on tehty tyylillä. Tämän kirjan yhtä yllätystä minulle en voi olla kertomatta: Pääsin käymään Näkemiin taivaassa sodassa pahasti haavoittuneet miehen ja hänen ystävänsä asuinsijoilla. Muistattehan miehen, joka teki naamioita? Édouardin? Ja ystävänsä Albertin?

Miten ikinä jaksan odottaa vuoden päähän kesään ennen kuin sarjan toinen osa Vaikeneminen ja vimma ilmestyy!

Sukeltakaa Loistaviin vuosiin ja nauttikaa!

Lemaitre on♥

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Kulttuuri kukoistaa ja Kirjojen kuisketta