Yön tumma hiljaisuus, pakahduttava
onni hengittää varjojen katveessa
turvassa, paossa mielesi huuruilta.
Emme nähneet samaa unta meistä.
Emme olleet aamukasteen huokaus
tähtiniityllä.
Emme yökiitäjät elokuun illoissa
Emme merenmakuiset suudelmat.
Vain yksinäisen kuikan huuto
takaa vuosimiljoonain.
Rauhani rajat, koskemattomat.
- Leena Lumi -
kuva Runotalo
Onpa hieno runo! Ihanaa kun edelleen pidät runoutta esillä blogissasi <3
VastaaPoistaAnki, kiitos paljon♥♥Runous on minulle omin virta...Siitä sinutkin aina muistan♥♥♥
VastaaPoista