Lukemista lomalle -voittajat!

Lukemista lomalle -arvonnan voittajat Lumimiehen arpomina ovat:

Kirsi, Saila ja Paluumuuttajatar

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille♥

Olkaa ystävälliset ja ilmoittakaa voittajajärjestyksessä, minkä kirjan täältä haluatte. Sen jälkeen laittakaa yhteystietonne leenalumi@gmail.com


*****

Kesä vie ja nyt etenkin mansikat. Tänään lähtee viimeinen satsi pakastimeen, mutta joka päivä on myös syöty tuoreita mansikoita. Kuivuus määrää iltojen tahdin eli kastelua, kastelua...Samalla odottelen jo kovasti Camilla Greben Lemmikkiä, jonka ilmestymiskuukausi on heinäkuu.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

arvontaterveisin
Leena Lumi

Viimeinen matka

...ja minä lähden. Mutta linnut jäävät tänne ja laulavat, 
ja minun puutarhani jää, vihreä puu ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita, 
ja kellotornin kellot kaikaavat niin kuin nyt,
tänä iltapäivänä.

Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.

- Juan Ramón Jiménez -
suomennos Raija Mattila
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Pekka Mäkinen

Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa

Mummo, minä lumouduin täysin siitä hotelliesitteestä, jonka Leonardo jätti. Selailin sitä jokaisena vapaahetkenä. Kuvat olivat sadunomaisia. Anankin mielestä hotellli näytti hienolta, hän piti eniten sinisestä uima-altaasta ja pöyheistä kukallisista päiväpeitoista...

Ajatella, siellä me saisimme työskennellä. Haaveilla siitä, kuinka hienolta näyttäisin valkoisessa kaksirivisessä puserossa, kun lisäisin aamiaissalissa tuoretta leipää koreihin, ja siitä, miltä tuntuisi kävellä sillä pehmeällä lattialla.

Kun Ana sanoi, ettei hän uskaltanut, minä muutuin häijyksi. Sanoin hänele ihan kamalia asioita, sanoja jota en ollut koskaan ennen sanonut.

Vasta kun sanoin, että lähtisin ilman häntä, hän antoi periksi. Anteeksi, mummo.

Minä en tiennyt.

Ninni Schulmanin dekkari Tyttö lumisateessa (Flickan med snö i håret, Tammi 2017, suomennos Maija Kauhanen) löytyi kirja-alesta ja tartuin heti täkyyn. Sain enemmän kuin uskoinkaan, sillä vaikka Tyttö lumisateessa on tavallaan niin skandidekkari kuin olla voi, se on sitä sen parhaassa mielessä. Teksti oli niin vetävää, että päätin lukea sen vain itselleni, mutta sitten en voinutkaan, sillä kirjan aihe on äärettömän tärkeä ja dekkaristin tyyli toi mieleeni ajatuksia, joista en voi vaieta.

Trillerin pääosassa on toimittaja Magdalena Hansson, joka on juuri eronnut ja muuttaa pienen poikansa Niklaksen kanssa Tukholmasta juurilleen Hagforsiin. Hän saa heti toimen paikallislehden toimittajana ja tietysti tapaa monia tuttuja, myös entisiä poikaystäviään. Heitä, jotka olivat ennen petollista Ludvigia. Kuten useimmissa kiinnostavissa dekkareissa tässäkin on paljon psykologista jännitettä sekä ihmisten välisiä kemioita. Tämä ei sinänsä mitään uutta, mutta Schulman on kirjallinen tasapainotaituri. Yksinkertaistetusti:  Kun yllättäen Hagforsissa katoaa paremman perheen tyttö ja toinen löytyy kuolleena jäisestä kellarista, Ninni  näyttää kyntensä eli kynänsä. Minä joka en jaksa lukea poliisioperatiivispainotteisia dekkareita, luin ihan himolla, mitä Petra Wilander poliisikollegoineen touhusi. Miten he kuin vihikoirat löysivät ja kadottivat jälkiä ja lopulta...Kyseessä on tasapaino sekä tyyli. Toisaalla ovat uhrit perheineen ja rikolliset, toimittaja Magdalena ja muut toimittajat sekä työ- että yksityisongelmineen ja sitten poliisitoiminta, joka ei ylitä operatiivisilla toimillaan tarinan kokonaisuutta, vaan tukee ja jopa värittää mahdollisuuksia. Poliiseilla on myös perhe- ja muut ihmissuhteensa, mutta ei tämä mitään oopperaa ole, vaan ihan täyttä elämää likapyykkeineen päivineen. Ja se sitten mikä on jutun lopullinen focus on minulle hengen ja sydämen asia eli en halua spoilata, mutta viittaan ihan yllytyksenä kirjaan Lasi maitoa, kiitos. Kerron jopa, että olen Tšekeissä törmännyt tähän asiaan voimatta ensin uskoa silmiäni...Tätä tapahtuu kaiken aikaa ja olemme jotain heille velkaa...Sonya, Dasha, Aljona, Jekaterina...

Tyttö lumisateessa on kuitenkin ennen kaikkea pikkupaikkakunnan kirja. Sellaisen jossa kaikki tuntevat kaikki. Tämän varaan laskee myös Magdalena Hansson ollen jopa hieman liiankin uskalias ollakseen paikallislehden toimittaja, ei rikostutkija. Jotkut jossain tietävät. Jotkut tutut tietävät, mutta he vaikenevat. Kuinka likelle paha on tullut? Onko se jo oman, uuden kodin kellarissa tai oven takana? Onko se joku kassajonossa? Onko se perheen musertava suru Heddasta? Vai onko se joku, jonka askeleet seuraavat takana lumisateessa?

Kirjalla on opetuksensa. Näin tehdään tasapainoinen ja lukuhimot herättävä dekkari. Kysyin tästä kirjasta dekkarimaaniselta ystävältäni ja hän huudahti heti: ”Se on hyvä!” Siinä on jo kiitosta jännitysromaanille, että se ei ole unohtunut heti kun kannet ovat sulkeutuneet. Se mistä erityisesti pidin, oli ettei naisten ulkonäköä koko ajan tuotu alleviivatusti esille, eihän näin tehdä mieshahmoillekaan.  Tyttö lumisateessa on kiitettävä näyte tasapanoisesta, jännittävästä skandidekkarista, jonka sain luettua viime yönä sudenhetkellä...

Käy hiljaa, jotten sua nää, ja hiljaa hiivi luo,

silmäni tarkoin sulje, ja rauha mulle tuo.

Se hellästi ja joutuin tee, jotta luottaa vois:

mua ahdista ei pelko matkallain täältä pois.

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Hyvä peto

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Kukkia keskiviikolle!

Sateessa ovat auenneet vihdoin keltakurjenmiekatkin. Nämä kasvit asustavat suuren kalliomme kosteikossa, joten niitä ei ole tarvinnut ikinä kastella, mutta ehkä kahden kuukauden rankka kuivuus oli kosteikkokasveillekin liikaa.

Japanilaisen rinteen eli pohjoisrinteen ovat vallanneet ihastuttavat sormustinkukat. Kamerani ei tee näille oikeutta!

Tämä suuri yksilö kasvaa Vanille Fraisen keskeltä niin korkeana, että ei kameraan mahtunut. Linkitys on Vanillen siirtoon etupihalta kaarisiltamme likelle eli lehdon alaosaan...

Tämä punainen nousee suuriruhtinatar Olgan haudalta. Kannattaa muistaa, että jos haluaa sormustinkukkia, niitä ei todellakaan kannata siirrellä, sillä sormustinkukka tietää itse, missä hän kaunehin on.

Tältä näyttää nyt ja todella runsaasti alapuutarhasta keskipihalle kuvattuna.

Ja toisinpäin eli alapuutarhaan, jossa pääasiassa luumu- ja kirsikkapuita sekä marjapensaita. Kun tilasin joltain kauppapuutarhalta ensimmäiset varjoliljan sipulit, niiden piti olla valkoisia kaikkien, niin pakkauskin ilmoitti. Seuraava kesä sitten paljasti totuuden ja tein reklamaation. Sain korvauksena tuplat valkoiset, mutta valkoisia on silti vain murto-osa kaikista varjoliljoista. Uskon nyt kyllä, kun katson miten runsaasti näitä on kahdessa eri penkissä, että voivat vielä alkaa lisääntyä ja levitä itsestään vaikka lehtoon. Loppujen lopuksi olen alkanut pitää punaisten ja valkoisten varjoliljojen yhdistelmästä, joka on piristävän raikas.

Sissinghurstin valkoisen puutarhan tunnelmissa kera valkoisten maitohorsmien. Sain juurakot Hannelelta ja nämä kukkivat kalliomme reunalla keskipihan ainoassa tosi aurinkoisessa paikassa. Katso punaisten varjoliljojen kuvaa niin takana nämä näkyvät ylempää tasoa kohti. Ensin tässä kukkivat valkovuokot, sitten siniset ja valkoiset scillat ja sydänsuvella valkoiset maitohorsmat. Nämä hurmaavat ja niinpä eilen pakkasin eräälle puutarhamaanikolle huolellisesti muutamia juurakoita. Seuraavat on luvattu siskolle.

Sade on saanut köynnöshortensioiden kukat näin suuriksi.

Minulle sinänsä eivät tämän kasvin kukat ole kaikkein tärkeimmät. Rakastan sen varhaisuutta eli alkaa tunkea lehteä jo huhtikuulla ja saa syksyllä erikoisen sävyisiä ruskavärejä, kerran jopa limen ennen keltaista väriä!

Unelma köynnöshortensioiden syleilemästä kodista, valkoisesta kivitalosta järven rannalla, alkaa kuitenkin toteutua ja tähän aiheeseen palaamme vielä tänä kesänä eli seuraamme kasvin uutta aluevaltausta.

Olen lukenut! Yksi kirja hyvä ja odottaa wordilla, yksi kantoi kahteen kolmasosaan, sitten piti jättää kesken ja nyt luen minulle uutta ruotsalaista dekkaristia, jonka parissa olen viihtynyt varsin hyvin. Tämä siis heinäkuun uutuuskirjoja odotellessa. Pääkirjasatohan ilmestyy vasta syksyllä....Katsoimme myös laatuleffan eli Håkan Nesserin samannimiseen romaaniin perustuvan Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, ohjaus Martin Asphaug. Muut Nesserin teokset olenkin pääosin lukenut ja kyllä, kyllä vain, hän on hyvä♥

keskiviikkoterveisin

Leena Lumi

PS. En varsinaisesti ole kivikkokasvityyppiä, tässä on Lumimiehen jostain ottama kuva. Koska valkoiset särkyneet sydämeni pettivät tänä vuonna, joten tässä sitten jossain kuvattua punaista.

Kivi on upea kontrasti monille kasveille.

Näitä ei siis tänä vuonna, mutta yksi on aloittanut pari viikkoa sitten...

Suvimaisema

lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!

- Lauri Viita -

Lukemista lomalle -arvonta!

Lukemista lomalle -arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 11.7. klo 12. Palkintoja arvotaan kolme ja voittajat valitsevat sijoitusjärjestyksessä eli ensimmäiseksi tullut ensin, toiseksi tullut sitten ja...Osallistua saavat kirjautuneet lukijani. Jos olet epävarma, oletko vakilukijani, etsi itsesi blogini oikeasta reunasta kohdasta 'lukijat'. Lukijaksi voi myös liittyä eikä se maksa mitään. Vanhaan tapaan Lumimies arpoo voittajat, jotka ilmoitan blogissani. Jos olet estynyt seuraamasta tulosta, jätä väliin, sillä arvontoja tulee ja menee. Mikäli ilmoitat sähköpostisi, se helpottaa paljon. Ellei mitään kuulu, uusi arpa nostetaan 12.7. klo 12 ettei jono seiso ja päästään kaikki lomille.

Tässä mukana olevat kirjat:

Aura Koivisto&Sirkku Linnea: Lapsen oma pandakirja Pyry ja Lumi saavat uuden kodin

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat prinsessat ja prinssit

Elly Griffiths: Januksen kivi

Fiona Barton: Leski

Anne Holt: Tomussa ja tuhkassa

Gillian Flynn: Paha paikka

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät  varattu!

Pierre Lemaitre: Verihäät

Leena Kellosalo: Hevosenpääsumussa

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa

A.J.Finn: Nainen ikkunassa  varattu!

Herman Koch: Pormestari

Eino Leino&Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa

L.M.Montgomery: Yrttitarha  varattu!

Raili Mikkanen&Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja

Leena Kellosalo: Leonardo sai siivet

Elisabeth Norbäck: Sano että olet minun

Katri Vala&Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran

Ninni Sculman: Tyttö lumisateessa

Heinrich Thies: Marlene Dietrich ja salattu sisar Fasismin varjo tähtikultin yllä

Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

Anne Svärd: Vera

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

Anna Ekberg: Salattu nainen

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu Kultaiset tyttökirjaklassikot

Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Iloista arvontamieltä! Minä alan säilöä nyt mansikoita ja sitten kohta niitä haetaan lisää...

kirjaterveisin
Leena Lumi

PS. Tämän sunnuntain, heinäkuun 1. pnä ilmestyneessä Helsingin Sanomissa on Jukka Petäjän kiinnostava artikkeli kirjailija A.J.Finnistä, joka kirjoitti trillerin Nainen ikkunassa. Tietysti kerrotaan se, minkä leffan Takaikkuna -fanittajat heti huomasivatkin eli kirja teki kunniaa Alfred Hitchkockin työlle. Kannattaa huomata myös, että Finn arvostaa kovasti Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä. Sattumalta sain sen juuri eilen uudelleen luettua. Harvaa kirjaa näin nopeasti uusiksi luen. Gillianin Pahan paikan ostin arvontaani, Kiltin tytön hain kirjastosta...

Juhannuksen jälkihehkua!

Viisi päivää juhannusta, kuten viime jouluna viisi päivää joulua! Kivalla porukalla ja koko ajan syötiin, saunottiin tai pelattiin jotain peliä ja tietty grillattiin. Olimme reippaasti ulkoruokinnassa koko ajan.

Joka päivä Lumimies ja vävykokelas grillasivat. Oli kalaa eri muodoissaan eli grillattua merilohta, graavia merisiikaa ja sillejä, sitten kanaa ja nuorten tekemää tomaattimozzarellasalaattia sekä

herkkusieniä nuorten tyyliin.

Edelleen fanitan tätä ruokakatostamme. Likellä sekä grilli että keittiö.

Tyytyväinen jaguaarimies!

Jagarissa on varmaan jotain taikaa...

Eihän me olla tässä, eihän...:)

Eikä meillä ole nurmikkoa, vaan villikukkaniittyä! Ei vaiskaan, tämä kenttä ajetaan aina juhannukseksi jo koirienkin takia.

Laatuaikaa isällä ja tyttärellä...

sekä R:llä että Samilla.

Tätä master mind -lautapeliä on pelattu eräätkin kerrat ja nyt taas.

Illan pudotessa siilit saivat omat menunsa kahdelle asetille, kuten joka ilta. Nämä kaksi kyllä söivät sopuisasti yhdessä.

Varjoliljoista viimeisimmätkin aukenivat ja osa sormustinkukista.

Dolce oli, kiitos Samin iltaisin valmistamana, Irish Coffee: Hän on siinä ihan maestro! Se on erityisen hyvää riippuen tietenkin tekijästä, mutta suklaakahvi tekee siitä vieläkin herkullisemman. Valkohomejuusto teki myös kauppansa sekä rypäleillä että mansikoilla.

Ihana juhannus taas kerran! Kiitos perhe♥

♥:lla Leena

Kesäkuun kukilla juhannukseen!

Kaikkialla akileijaa. Kukkaa joka tuo keijut pihaan. Ja vihdoinkin sadetta!

Keijukukkia!

Punaiset varjoliljat ovat suurimalta osiltaan auki. Valkoisista oli vasta yksi.

Atsaleoista on kukkinut vain tämä rakastamani revontuliatsalea Northern Hi-Lights. Ehkä atsalea on täällä hieman selviytymisensä rajoilla...Toisaalta tämä kukkii pohjoisen japanilaisessa rinteessä, jossa

viime vuonna kukki näin tiheästi, nyt nuput aukeavat kuin eri aikaan: osa on jo ohi, kun muut aloittavat.

Etupihalla suosikkini yllätti ja tätä en unohda! Nyt kukat aukeavat eriaikaisesti eli voimme pitää tätä kuvaa ylivertaisena atsaleamaanisuudessani. Olen lannoittanut rodolainnoitteella pariin kertaan kasvukaudessa eikä yksikään ole esim. paleltunut, mutta onhan Keski-Suomi vyöhykettä IV paitsi että meidän saaremme sanotaan usein olevan III. Selvästi tämä yksilö kuitenkin pitää etupihan paahteen varjoisammasta puolesta....

Terassihortensiaa siellä sun täällä. Näihin ei voi kyllästyä! Tässä alaterassin pöydällä. Takana suuri kalliomme, jossa mm. kasvupaikka kulleroille, keltakurjenmiekoille ja kuunliljoille sekä villieläinten kylpy- ja juoma-altaat. Siilien paluu helpotti ihmeesti kotilo-ongelmissa!

Siniset iirikset ja keltaiset päivänliljat ovat olleet kuin pihamme käyntikortti alusta asti. Nyt iiriksiä on kuitenkin alettu siirtää lehtoonkin, sillä haluan tilaa varjoliljoille ja haastavalle, mutta innoittavalle atsaleakasvatukselleni.

Valkoiset iirikset ovat tosin vähälukuisina nyt oikein huolella vaalittuja ja kelpuuttavat kuupuutarhaystävikseen myös

valkoiset lupiinit, jotka eivät millään riehaannu leviämään, vaikka niin toivoisin.

Valkoisista kukista pitäville tein viime vuonna jutun Valkoisesta puutarhasta yhdellä tipulla

Juhannusruusu kukkii kaarisillan kupeessa kuten aina ennenkin. Tänä vuonna kukinta on runsasta ja näitä pensaita riittää.

Varmaan kiitos järisyttävän kuivuuden, ei ole ollut yhtään kirvoja. Tänään vasta saimme sadetta ties miten pitkän kuivuuden jälkeen. Juhannusruusu vie juhannukseen. Meillä talo täyttyy nuorista kera koiruuksiensa ja säästä viis aiomme olla ulkoruokinnassa, kuten viime vuonnakin.

Taika taitaa jo arvata, minne huomenna on matka...Huomatkaa, miten köynnöshortensia, johon varmaan myöhemmin taas palaamme, syleilee jo oveakin.

Poikkeus eli yksi kuva viime heinäkuulta. Ilahdun aina yhtä paljon tästä kuvasta, jossa köynnöshortensia reippaasti kukki yläterassin reunan ylitse.

Helmiorapihlajain kuussa, valkolehdokin tuoksussa, voimme hengähtää ja tavata niitä rakkaitamme, joita pitkien välimatkojen takia emme muuten ehdi. Juhannus on kuin toinen joulu: lumihiutaleiden sijasta valkeiden kukkien terälehdet leijailevat ilahduttamaan hetkiämme perheen parissa.

Suloista sydänsuven juhlaa kaikille tasapuolisesti♥

juhannusviikkoterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa