maanantai 24. toukokuuta 2010

THE DOOR IN THE FLOOR


Kevättalvella mtv sitten näytti Tod Williamsin ohjaaman elokuvan The Door in the Floor, joka perustuu John Irvingin loistavaan romaaniin Leski vuoden verran (A Widow for One Year), jonka kirjan olen lukenut useasti ja tehnyt teille arvostelun, jonka löydätte blogistani mistä vain... Uusin sen nyt Irvingin Suomeen saapumisen kunniaksi jälleen, mutta omistin itselleni, koska olen niin hullaantunut Ruth Coleen.

Mutta takaisin elokuvaan. Luulin, että siitä puuttuu vain se oleellinen Amsterdam -osuus, jossa Ruth löytää itsensä, kohtaa suuren tragedian ja myös suuren rakkauden, mutta mitä vielä: filmistä uupui yli puolet! Siitä puuttui kokonaan Ruthin kasvu- ja teinivuodet isänsä Tedin kanssa, Ruthin upea mailankäyttö, kun hän päihittää kotonaan päälle käyneen sikamiehen murskaten tämän polvilumpion, sitten se Amsterdam -osio ja lopulta kirjan huipennus, jossa yli 70 -vuotias Marion palaa takaisin Eddien luokse ja syliin.


Mitä tulee näyttelijävalintoihin, niin Jeff Bridges oli aivan loistava Ted Cole! Kim Bassinger on aina ollut minulle etäinen näyttelijä, mutta juuri tähän rooliin hän sopii. Filmin nuorta poikaa esittänyt Jon Foster oli juuri kuten pitikin: yksityiskoulun kasvatti, opettajaperheen lapsi, seksuaalisesti kokematon. Hän katsoi arasti pitkän otsatukkansa alta ja seisoi silleen hieman vaivautuneesti kuten nuoret, kokemattomat pojat seisovat. Filmin tapahtuman myötä hän kasvoi silmissä, mutta oi!, miten hän kasvoi kirjassa! Eddie ei ikinä unohtanut Marionia ja odotti häntä kaikki vuosikymmenet syli avoinna ja ilman kysymyksiä.


Pieni Elle Fanning oli filmiin löytö, sillä hänessä oli vaistomaisesti juuri sitä, mitä pienessä Ruthissa pitikin olla: lellityn lapsen itsevarmuutta, toisaalta haavoittuneisuutta perheen tragedian ja äidin masennuksen takia, toisaalta sitä määrittämätöntä viehkoa, joka joihinkin lapsiin tulee, kun heitä rakastetaan paljon ja samalla heidän mielikuvitustaan ruokitaan jopa hiukan yli. Pienen Ruhtin kädet olivat kuin perhosen siivet ja ilmeet siipien taikapölyä...

Kaiken kaikkiaan oli loistavaa katsoa tämä tajutakseen, että joskus filmi löytää kaikkiin rooleihin juuri oikeat henkilöt. Toisaalta oli hyvin kasvattavaa minulle katsoa elokuva suuresti rakastamastani kirjasta, josta oli filmattu vain murto-osa, sillä toiste en tätä tee! Osuva roolimiehitys vain lisäsi tuskaani siitä, että filmi oli jätetty torsoksi. FILMI OLI LIIAN HYVÄ SAADAKSEEN LUPAA JÄÄDÄ KESKEN!!!

6 kommenttia:

  1. Kyllä munkin täytyy tämä elokuva nähdä!

    VastaaPoista
  2. Jael, leffa on hyvä, mutta jos olet lukenut Leski vuoden verran, kärsit siitä,e ttä filmi jää kesken. Kunpa sitä olisi jatkettu samoilla näyttelijäroolituksilla.

    VastaaPoista
  3. Mutta ajatteleppa sitä katsojaa, joka ei ole kirjaa lukenut. Eikä ehkä luekaan. Eikö hänelle tämä ollut ihan kohtalainen elokuva..

    Minäkin jäin kaipaamaan kaikkea sitä mitä kirjassa oli, mutta hyväksyin tämän tällaisenaan. Tv-sarjankinhan kirjasta olisi saanut. Niin rönsyilevä se oli.

    VastaaPoista
  4. Soolis, kirjaa lukemattomalle tämän on jo varsin tasokas elokuva, mutta jos tämä olisi tehty näillä roolituksilla KOKONAISENA, tämä olisi ollut jo huippu ja takuulla olisi napsahtanut Oscar jos toinenkin. Pidinhän minäkin tästä, mutta kaipasin niin Ruthia teininä ja aikuisena. Kukahan olisi esittänyt aikuista Ruthia? Keira?

    VastaaPoista
  5. Jaa, aikuinen Ruth, mun mielestä kuitenkin joku amerikkalainen näyttelijä, ei Keira, koska hän on niin britti.
    Joku, joka muistuttaisi pikkuista Elle Fanningia.. Enpä keksi.. Joku kipakka ja vahva tyyppi. Ehkä Jodie Foster...

    VastaaPoista
  6. Well, minä en koskaan muista, että ihana Keira on britti.

    Jodie voisi olla hyvä, olen nähnyt häntä jonkin verran, usko tai älä;-)

    VastaaPoista