Tess Gerritsen: Jääkylmä

Jääkylmä fakta on, että Tess Gerritsenin Jääkylmä (Ice Cold, Otava 2010, suomennos Ilkka Rekiaro) on Gerritsenin paras teos – tähän asti! Tiedän, että monet lukijani otaksuvat minun nyt pudonneen arktiseen hurmiooni, sillä Jääkylmässä liikumme Wyomingin vuoristossa ja hyvin, hyvin runsaassa lumessa. Well…se on van osa totuutta eli minulta löytyy paljon, paljon painavampaa sanottavaa kuin ’lumi’ kertoessani teille Tessin Jääkylmästä.

Olen aina ollut kiinnostunut kulteista. Se kaikki alkoi Charles Mansonista, joka 1960-luvulla johti lahkoa, jota kutsuttiin Perheeksi. Perheellä oli omat salaiset sääntönsä ja omituisuutensa, kuten lahkoilla usein. Lopulta Perheessä tapahtui murhia ja yksi surmatuista oli elokuvaohjaaja Roman Polanskin raskaana oleva vaimo Sharon Tate.

Katselin vain muutama päivä sitten Oprahin ohjelmaa eräästä amerikkalaisesta lahkosta, joka ei ollut amissit, mutta olisi voinut olla. Oprahin vieraillessa yhteisössä oli sinne juuri tehty ratsia ja suojaan oli viety runsaasti alaikäisiä lapsia ja iso kasa syytteitä on odottamassa nyt lahkon miehiä. Se, mikä näissä kulteissa on rikoksellisinta, on ehdottomasti pedofiilia. Lahkon johtajat, aikuiset miehet, usein jo vanhat äijät, ylläpitävät sairasta järjestelmää vain saadakseen sakkolihaa. Nuoria miehiä lahkot eivät suvaitse, sillä mitä mahdollisuuksia vanhoilla ukoilla olisi nuoriin naisiin ellei nuorukaisia tavalla tai toisella kadotettaisi ja ellei pastellimekoissaan kulkevia alaikäisiä tyttöjä saataisi uskomaan, että jumalainen henki on määrännyt heidät lahkon vanhimpien miesten morsioiksi! Tess kertoo tarinaa lahkosta nimeltään Seura, Kadonneista pojista sekä:

He astuivat ovesta saliin.

Se oli korkea ja valaistu lukemattomilla kynttilöillä. Kiiltävillä puupenkeillä istui satoja yhteisön jäseniä. Käytävän toisella puolella istuivat naiset ja tytöt pastellisävyisten mekkojen meressä. Toisella puolella istuivat miehet ja pojat valkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa. Kaksitoista poliisia seisoi salin perällä, missä he katselivat vaivautuneina ympärilleen, tietämättä miten toimia paikassa, joka oli selvästikin pyhäkkö.


Cathyn katse karaistui teräkseksi. ”Saada sakkolihaa. Siitä Seurassa on viime kädessä kyse, rikosetsivä Rizzoli. Nuorten tyttöjen omistamisesta, hallitsemisesta ja nussimisesta.”

”Naiset ovat kuuliaisia robotteja. Miesten uskollisuus palkitaan antamalla heillekin nuoria morsiamia. Heitä sanotaan hengellisiksi morsiamiksi, jotta miehiä ei voida asettaa syytteeseen moniavioisuudesta. Miehet saavat ottaa niin monta vaimoa kuin haluavat ja kaikki on raamatullisesti hyväksyttyä.”


Jane naurahti pöyristyksestä. Niinkö? Missä Raamatussa?”


”Vanhassa testamentissa. Ajattele Abrahamia, Jaakobia, Daavidia ja Salomoa. Raamatun vanhoja patriarkkoja, joilla oli paljon vaimoja ja jalkavaimoja.”

Tess Gerritsenin Jääkylmä kulkee tuttumme, kuolinsyyntutkija Maura Islesin matkassa lääkärien konferenssiin lumiseen Wyomingiin. Maura on henkisesti hyvin uupunut, sillä hän on syvästi rakastunut katoliseen pappiin Daniel Brophyyn ja saa vastarakkautta sen kaikissa muodoissa, mutta tunnelmat ovat rankat, sillä Daniel tuntee syyllisyyttä ja Maura elää jatkuvassa tuskaisessa epävarmuudessa. Wyomingin konferenssi on hänelle suorastaan tervetullut pysähdys, sillä hän toivoo jopa ehtivänsä näkemään paitsi paljon lunta ja vuoria, myös vapaana vaeltavia vapiteja, biisoneita ja jopa susia. Hän saa sen kaiken ja paljon enemmänkin, sillä tapahtuu kohtalokas tapaaminen opiskeluaikaisen Dougin kassa ja Kuolleiden kuningatar päättää nousta Dougin autoon ja jatkaa lomaa vuorilla iloisen seurueen kanssa….Ja eihän mitään hätää, sillä navigaattorit toimivat ja luminen autuus on kuin lupaus uudesta ja selkeämmästä tulevaisuudesta. Niin kuitenkin tapahtuu ja tulee todistetuksi, että navigaattorit eivät tunne vuodenaikoja, sillä Dougin auton laite ohjaa heidät ns. kesätielle, joka aurataan seuraavan kerran vasta keväällä ja lunta sataa koko ajan lisää. Sataa lomalunta, puuterilunta, valkeaa vaaraa ja Taivasten valtakuntaa, outoja jälkiä lumessa…

Jääkylmä on äärettömän älykäs, monivivahteinen ja täydellinen kirja. Se käsittelee paitsi kultteja, tuo myös taiten esille Yhdysvaltojen syrjäseutujen omat, ikiaikaiset lait, jotka eivät ole maan lakeja, vaan pienen yhteisön normeja, mutta siltikin kuin jäähän hakattuja. Tess on kastanut kynänsä tätä kirjaa kirjoittaessaan sekä veriseen lumeen, mutta selvästi myös raapinut kirskuttaen kynän terällä jäätä, sillä pitihän hänen saada itsensä selviämään tilanteesta, jossa hän oli kuollut vaikka ei ollutkaan ja sitten oli Rotta…uskollinen Rotta, joka oli valmis antamaan henkensä hänen puolestaan…hän oli Rotalle velkaa enemmän kuin pelastuksen, hän oli velkaa lunta kylmemmän tarinan ja siksi Jääkylmä.


Jätämme rikoskomisario Jane Rizzolin istumaan kirkkoon sen jälkeen, kun hänen hyvän ystävänsä Maura Islesin arkku on kulkenut ohi. Jätämme kynän kirskuttamaan tarinaa jäähän ja olemme jäätuuli, joka puhaltaa ylitse Coloradon, Arizonan, Utahin, Idahon ja Wyomingin. Näemme kaukana pienen otuksen jolkuttavan lumessa…koiran nimeltään Karhu. Katsomme Karhua lentokoneen ikkunasta, kunnes pyrylumi peittää näkyvyyden, kyyneleet sumentavat kaiken…

Jäähän on hakattu: Jääkylmä on syväjäädytetyn varmasti vuoden paras jännityskirja!

Ice Cold

*****

Tämän kirjat ovat lisäkseni lukeneet ainakin Margit Kuutar  Anki  ja Susa