YRTTIMAA - RUUKKU- JA PUUTARHAVILJELIJÄN OPAS

Yrttien maailma on kuin maagista realismia!

Millä yrtillä on yhteys Evelyn Waugh’n ihanaan Mennyt maailma –romaaniin? Mitä yrttiä istuttavat kauneutta janoavat herkkusuut? Miltä yrtiltä tuoksui Anna-täti, joka seisoi vielä 80-vuotiaana joka päivä hetken päällään? Mikä yrtti parantaa sekä vatsakipuja että yskää ja myös laihduttaa? Mikä yrtti on jumalten mauste? Mikä yrtti matkasi Mayflowerilla ensimmäisten englantilaisten siirtolaisten mukana 1620 Amerikkaan? Mikä yrtti oli antiikin ajan onnensymboli? Mitä yrttiä käytettiin ainesosana mystisissä lemmenjuomissa?

Kaikkiin näihin ja moneen muuhun kysymykseen antaa vastauksen Agneta Ulleniuksen Yrttimaa – Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas (Örtgården, Minerva 2011, suomennos Anna Maija Luomi). Kirjan kuvat on ottanut Jurek Holzer ja ne ovat puutarhahullulle suorastaan vaaralliset! Minä päätin nyt laittaa koko ison kesäpöydän terassille täyteen yrttejä, en tyydy enää vain basilikaan ja laventeliin, vaan istutan myös rosmariinia, sitruunamelissaa ja tietysti tilliä. Nämä tulevat ruukkuihin, niin vältyn kitkemiseltä ja kun terassinovi on auki, niin yrttitarhani tuoksuu keittiöön asti, kuten kuuluukin. Sen sijaan kurkkuyrttiä istutan jonnekin, missä toivon sen leviävän kuin riivattu. Kurkkuyrtti on juuri herkkusuiden silmänilo. Kun näin nämä Runotalon kuvat kurkkuyrtistä, nimesimme ne taikatähdiksi ja syystä. Kurkkuyrtti on niin koristeellinen, että se on ollut tavanomainen aihe keskiaikaisissa kirjontatöissä. Ruotsissa ja Pohjois-Euroopassa kukkaa kutsuttiinkin nimellä Stofférblomma, saksan kaunistusta merkitsevän sanan mukaan.

Yrttimaassa lukija saa ihastuttavan tietopaketin 25 maustekasvista sisältäen yrttien historian, kasvatuksen ja käytön. Myös yrttien terveysvaikutukset kerrotaan. Kirjan perusta lepää siinä, että oma yrttimaa päihittää mennen tullen kaupasta yksittäin kannetut, usein muoviin pakatut yrttipehkot. Oma yrttimaa tai yrttiruukkupuutarha, on edullisempi, antaa näköä puutarhaan ja terasseille sekä tuo myös tuoksua keittiöön oikein sijoiteltuna. Toiset yrtit houkuttavat myös pölyttäjiä ja perhosia, jolloin muut kasvit hyötyvät. Eikä voi unohtaa sitä syvää tyydytystä, mikä tulee latvoessa itse kasvattamaa basilikaa…


Kirja on täynnä toinen toistaan hurmaavampia ideoita, vai mitä sanotte tästä:


Bearnaise-kastikkeelta maistuvaa viinietikkaa saa, kun täyttää pullon muutamalla tuoreella rakuunanoksalla, kirvelillä ja sileälehtisellä persiljalla ja täyttää sen sitten valkoviinietikalla. Pullo asetetaan muutamaksi viikoksi aurinkoiselle ikkunalaudalle. Lehdet siivilöidään pois kahvinsuodattimessa. Kun etikkaa säilytetään viileässä, se säilyy pitempään.


Tai tästä:


Ikivanha laihdutusohje kuuluu näin: Keitä fenkoliteetä yhdestä teelusikallisesta fenkolinsiemeniä, lisää hieman appelsiinin kuorta antamaan makua. Juo ennen jokaista ateriaa ruokahalun vähentämiseksi. Kylmää teetä voi käyttää myös kasvovetenä.


Myönnän, että minulla ei ole ruokaa ilman yrttejä. Keksin joitakin vuosia sitten jättää suolan pois ja tilalle toin yrttejä. Yrttimaan anti on siinä, että kirjan tekijä on itse niin innostunut yrttien kasvattamisesta ja kertoo, miten hän ensin niitä kasvatti ja miten sitten yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi se kultainen keskitie. Agneta on valinnut tähän kirjaansa yrttejä, jotka ovat joko ylivoimaisia ruoanlaitossa tai sitten vain kauniita tai helposti viljeltäviä. Siis sellaisia, joita ilman ei voi elää.

On aivan makuasia, kasvattaako yrtit ruukuissa vai perustaako puutarhaan kunnon yrttimaan. Voi tehdä myös molemmat! Ja toinen kasvattaa kaiken siemenistä ja toinen ostaa valmiit taimet. Minä en voi kuvitella alkusuvea ilman laventelin taimia, jotka suuresti nauttien hankin lähikauppapuutarhaltani ja vieläkin enemmän iloiten istutan ruukkuihin. Siinä hetkessä on paljon kauneuden toivoa ja intohimoa!


Joitakin yrttejä voi alkaa kasvattaa tosissaan. Silloin kyseeseen tulee meillä ruukkuviljely, jolloin yritit siirretään syksyllä ruukuissa kellariin, kuten nyt teemme pelargonioille. Kun puhutaan yrttien iästä, rosmariinista muistetaan mainita, että yrtti elää 33-vuotiaaksi eli yhtä vanhaksi kuin Jeesus. Agneta tuntee erään eteläruotsalaisen yrttiviljelijän, joka on pitänyt ruukkurosmariininsa elossa jo yli 16 vuotta! Rosmariinin pitkään säilyvä tuoksu symboloi muistoja ja uskollisuutta.

Ja niinkin tavallinen ja tuttu yrtti kuin tilli oli viljelykasvi Egyptissä jo viisituhatta vuotta sitten. Munkit toivat sitten tillin pohjoiseen ja sen yleisin käyttötapa oli tuolloin rohtona. Sveitsin St.Gallenin benediktiiniläisluostarissa kasvoi jo 800-luvulla samoja yrttejä, joita me edelleen käytämme: fenkolia, kuminaa, lipstikkaa, minttua, rosmariinia ja salviaa.


Agneta Ulleniuksen kanssa pääsemme heittäytymään yrttien kiehtovaan maailman samalla kun jatkamme monituhatvuotista yrttiviljelyn perinnettä nauttien joka sekunnista tuoksuvassa yrttitarhassamme, hellien omia suosikkejamme, juuri niitä, joita ilman emme voi elää♥

*****

Yrttimaasta on kirjoittanut minun lisäkseni ainakin Kirjava Kammari