torstai 10. maaliskuuta 2011

VÄRIEN LUMOA PUUTARHAAN - AINUTLAATUINEN OPAS KASVIEN VALINTAAN

Vaaleanpunainen korostaa hellyyttä ja epäitsekästä, maailmaa syleilevää rakkautta. Se on myötätuntoa huokuvien ihmisten mieliväri, joka rauhoittaa sekä mieltä että kehoa. Sanotaan, että se auttaa toteuttamaan unelmat. Vaalea ruusunpunainen eli roosa yhdistetään usein idealistiseen romantiikkaan. Räväkkä vaaleanpunainen, pinkki, innostaa ja kohottaa. Pinkkiin mieltynyt etsii kaikesta ja kaikista parhaat puolet. Suosi vaaleanpunaisia kukkia, kun kaipaat tai tahdot levittää lempeää lämpöä.

Tämän kevään puutarhakirjojen sarjan aloittaa Värien lumoa puutarhaan – Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan (Gummerus 2011). Tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnut puutarhaani tuoda: värien harmoniaa! Nyt saamme ammattilaiset auttamaan värien ja kasvien valinnassa, sillä kirjan tekijät ovat alan konkareita. Teos on koottu pohjoismaiden suurimman piha- ja puutarhalehden ViherPihan artikkeleista, jolloin kirjoittajina ovat puutarha-alan ammattilaiset. Mukana ovat Kiti Andrejew, Leena Raivio, Anna Aho sekä Anne Joutsenlahti-Lankinen, jonka tekstillä vaaleanpunaisesta aloitimme väripuutarhamme sommittelun.

Teoksen kuvien houkuttavuus ja monipuolisuus on selviö! Itselleni tuli ViherPiha kauan ja olen saanut sinne jopa kirjoittaa artikkelin omasta puutarhastani. Kuvatarjonta on siis yltäkylläinen ja  myös asemointi on taidokasta, selkeää ja runsaan informaation helposti aloittelijallekin tajuttavaksi tekevää. Jokaisesta väristä kerrotaan oma tarinansa ja sitten valitaan sen mukaisia kasveja aina kukista pensaisiin ja puihin. Aivan yksityiskohtainen kasvimahdollisuusluettelo on kunkin väritarinan lopussa. Oli muuten paljon uutuuksia minullekin, vaikka olen nyt isoa puutarhaani harrastanut hyvin aktiivisesti yli neljännesvuosisadan!


Joku voi aiheellisesti kysyä, että miksi värit ovat niin tärkeitä? Ne ovat! Minulle tämä on ollut alun alkaen se Iso Juttu. Mieheni kyllästymiseen asti kuultu kestovitsi onkin, että minun värisommitteluhimoni takia meidän olisi alun perin kannattanut istuttaa kaikki kasvit useisiin kottikärryihin ja siirrellä niitä sitten paikasta toiseen. Yksi kottikärry olisi sisältänyt sinisiä kukkia, yksi vaaleanpunaisia ja ainakin kolme kärryä olisi ollut valkoisia, kuutamopuutarhan lajeja…No, myönnän, että värimakuni muutokset tappoivat puutarhan kuningattareksi kutsutun pionin, mutta minulle riittävät noin kolmesataa jäljelle jäänyttä kasvia aivan hyvin. Pioni ei siis pidä siirtämisestä! Värit kuitenkin vaikuttavat meihin muutenkin, ne eivät ole vain vaihtelunhalua, vaan ehkä sisäistä tarvetta saada omaan puutarhaan tila, jossa mieli rauhoittuu, sielu lepää.

Värit vaikuttavat


- ajatuksiin, tunteisiin, tunnelmiin
- kehoon, mieleen ja sieluun
- olotilaan, terveyteen ja sairauteen

Luvussa Miten värit vaikuttavat Kiti Andrejew kertoo:


Silmän takaosassa olevasta verkkokalvosta hermoimpulssit kulkevat aivojen näkökeskukseen ja edelleen aivolisäkkeeseen ja käpyrauhaseen. Niiden kautta värit vaikuttavat tiedostamatta moniin elintoimintoihin ja erityisesti hormonitoimintaan. Värit säätelevät osaltaan esimerkiksi kehon lämpötilaa ja verenpainetta, unen rytmiä, lihasten toimintaa ja seksuaalista halua.


Paitsi silmillämme aistimme värit myös ihon ja hengityksen kautta. Tämä selittää, miksi värit puhuttelevat sokeitakin. Värejä voi myös ajatella, muistella visualisoida mielessään. Niitä voi jopa syödä ja juoda. Puutarhasta saadut värikkäät hedelmät ja kasvikset ruokkivat ihmistä myös henkisesti.

Väreistä ensimmäisenä kerrotaan keltaisesta, ilon ja valon väristä, joka usein yhdistetään kevääseen ja syksyyn. Voin vakuuttaa, että sydämestä otti, kun katsoin kuvan kultasadetta…ei toivoakaan tällä kasvivyöhykkeellä. Keltaisesta tulee erityisesti mieleen vastaväri, joka on lila ja tästä taas tulee mieleen keväinen krookuspenkki, jossa on kullankeltaisia ja liloja krookuksia. Minusta keltainen tarvitsee taltuttajan ja käytän siihen esimerkiksi keltapäivänliljojen kanssa sinisiä iiriksiä. Molemmat pärjäävät suunnilleen samoissa olosuhteissa. Kirjan mukaan keltainen on optimististen, uteliaiden ja aktiivisten ihmisten väri. Keltainen voi olla myös tällainen kaunis haalea.

Kirjan eniten minua koskettava väritarina on luku Vaaleanpunainen sopii uneksijoille, josta jo heti alussa todetaan


Lempeä vaaleanpunainen tuo puutarhaan ripauksen sadun taikaa. Se antaa kepeyttä askeliin ja siivittää ajatukset ruusunpunaisiin unelmiin.


Myönnän auliisti, että vaaleanpunaiset kukat ovat suosikkejani. Ristinummiruusukin kukkii vain pari viikkoa, mutta tämän Vaatimattomuuden Lumon kukkiessa, minä aivan liimaannun kasviin. Siirrän puutarhalukutuolini aivan kiinni puskaan ja siinä pysyn. Kun puutarhastani tehtiin kuvausta Ihana piha –ohjelmaan, totesin heti, että ’minut kuvataan ristinummiruusun vieressä’.  Tarina ja kuvia ristinummiruususta löytyy täältä Värien lumoa puutarhaan mainitsee rusokirsikan kauneimmaksi Suomessa menestyvistä koristekirsikoista. Löysin kirjasta minulle uuden syysleimulajikkeen ’Rosa pastel’, joten uutta on tiedossa…Vaaleanpunainen on loistava kumppani punaisille ja valkoisille kukille ja sinisten ja lilojen kukkien kanssa syntyy suorastaan harmoninen liitto.

Sinisen värin rauhoittavuus on kaikille tiedossa ja sinisen kukkameren katsominen vaikuttaa kuin meren katsominen ja ehkä myös vaikutus aivoihin on sama, sillä tutkijat ovat todenneet aivojen lepäävän ja elpyvän meren katselemisesta. Kovasti stressaantuneen kannattaakin suosia sinisiä kukkia. Aion istuttaa ainakin kurkkuyrttiä, jonka kuva on kirjassa, mutta jonka hurmaavat kuvat löydät myös täältä Runotalon kuvista. Nämä ovat niiiiin hurmaavia taikatähtiä....

Punainen on energiaväri ja viestii rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Punaisten listalla huomasin muuten tuurenpihlajan (Sorbus ’Dodong’), jonka syysväri ei ole tästä maailmasta. Me istutimme sitä jo useita ja keväällä jatkuu.

Sarin puutarhan innoittamana minun oli helppo innostua kuutamopuutarhoista, sillä valkoiset kukat ovat ihan ’must’ Värien lumoa puutarhaan mainitsee osuvasti syyshortensian luvussa Valkoinen korostaa pihan kauneutta. Syyshortensiat ja nyt myös mustilan- ja kuutamohortensia ovat pihani loppusuven valtiattaria. Kirjassa on muuten todella lumoava kuva lumikelloista…Valkoisesta kirjassa sanotaan, että

Valkoinen hohtaa puhtautta ja viattomuutta. Sitä kannattaa suosia silloin, kun kaipaa elämäänsä selkeyttä ja uusia ajatuksia. Sanotaan että valkoinen kaapii pois karstaa kehosta, sydämestä ja sielusta. Se lohduttaa, suojelee ja antaa toivoa.

Olen ilahtunut, että kirjassa on mukana valkoinen lupiini, joka on yksi suosikkejani sekä valkoinen ukonkello. Kannattaa muistaa myös valkovuokot...

Kirjan muut värimaailmat puutarhaan ovat oranssi, hopea, tummat kasvit, violetti, jonka kohdalla muistan aina kärhöt, ja lopuksi tarjotaan estoton kirjavakukkainen puutarha. Kirjopikarililja on yksi värikimarapuutarhan lajeja. Siitä löytyy hyviä kuvia täältä

Tällä kirjalla on nyt hyvä aloittaa puutarhan uudet suunnitelmat, sillä veikkaanpa, että moni löytää puutarhastaan kasveja, joita ystävälliset vieraat ovat tuoneet, mutta jotka eivät ole ominta itseä. Jollekin toiselle ne voivat olla pala autuutta. Itse olen onnessani saatunani viemä vuonna blogiystävältä valkoisen varjoliljan siemeniä…Nyt on mitä odottaa! Ja kohtahan kukkivat jo vaaleanpunaiset scillat..

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

25 kommenttia:

  1. Tämä olisi kyllä ihan minun kirjani tällä hetkellä! Olen nyt iltaisin miettinyt, mitkä kukat sopisivat mihinkin osaa pientä puutarhaamme ja miten muodostaa sinne toisaalta harmonisia, toisaalta leikkisiä sävyjä. Aion perustaa taas koko joukon perennapenkkejä ja haen kukka-aiheista luettavaa.

    Kiitos siis tästä ♥

    VastaaPoista
  2. Katja, ja etenkin pieneen puutarhaan on tärkeää tietää, mitä laittaa. Huomaan sen nyt kun äitini jättipuutarha on vaihtunut pienempään. Kaikki näkyy. Kaikki vaikuttaa.

    Sinä olet romantikko, joten suosittelen sinulle vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia kaikkein rakkaimilla sinisillä lempikukillasi höystettynä. Paitsi sen lisäksi: Isot unikot, Papaver Orientale'.

    Tämä kirja sun kannattaa hankkia, sillä tässä näkee hyviä ryhmiä. Muistuta minua, että anann sun nuorille puille kaikki ohjeet murkkjen varalta!

    VastaaPoista
  3. Tartuin muutaman vuoden tauon jälkeen ViherPihan pätkätarjoukseen, joka sit jatkuu kestona, jos niin haluan. Tilaajalahjana on tulossa tämä kirja. Maltan tuskin odottaa...
    Marjatta13

    VastaaPoista
  4. Wau Marjatta! Sinulla kävi hyvä tuuri, sillä tulet viihtymään tämän kirjan parissa. Lupaan sen;-)

    VastaaPoista
  5. Ai kun tämä vaikuttaa hyvältä! Minulla oli ja on värit myöskin hyvin tärkeitä kukkavalinnoissa. En oikein välitä keltaisista ja oransseista, vaan eniten violetin ja purppuran eri sävyistä. Saa olla (vaalean)punaista ja tietysti valkoistakin, jota rakastan leikkokukissa, mutta jota pitäisi olla puutarhassa aika runsaasti, että pääsisi oikeuksiinsa.

    Täytyy ehkä hankkia tämä opus. Kiitos, Leena!

    VastaaPoista
  6. Karoliina, minullakin tökkii keltainen. Oranssit olen hävittänyt kokonaan...

    Kukathan kehoitetaan istuttamaan runsaisiin ryhmiin. Nyt kun minulla on menossa osittainen puutarhan villiinnyttäminen ja nurmikon ehdoton vähentäminen, olen raknetanut malvoista isoja, vaaleanpunaisia ryhmiä. Se toimii!

    Suosittelen! Ja ole hyvä vain, tätä varten minä olen;-)

    VastaaPoista
  7. Vaaleanpuneisen keveys askelissa kyllä tuntuukin. Kesällähän sitä ihan leijailee auringonpaisteessa vaaleanpunaisilla vaatteilla varustettuna.

    Olen huomannut että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen käyttänyt vaaleanpunaista =)

    VastaaPoista
  8. Birgitta, kiitos suuri!, sitten minä olen ikäloppu;-) Olet kyllä oikeassa: Pinkki on entinen inhokkivärini. Luin muuten jostain tutkimuksen, että vaalenapunainen tuo levollisuutta ja toivoa ja että naiset tarvitsevat sitä yhtä suuresti kuin suklaata.

    VastaaPoista
  9. Voi, tuo kirjahan pitää hankkia. Ja ihan sama, minä en pidä keltaisista enkä oransseista kukista erityisen paljon. On minulla toki paikka niillekin, mutta se ei ole varsinaisesti puutarhassa. Ja yhdestä paikasta puskee aina oranssil lilja vaikka olen kaivanut sen monesti(muka kokonaan) pois.

    Ilman valkoisia ja vaalean-haaleanpunaisia kukkia en voi olla!

    VastaaPoista
  10. Sanni, minä sain kerran semmoista oranssia kukkaa tuliaisiksi, punaoranssia ja laitoin sen paikkaan, jossa sen ei pitänyt selvitä, mutta sehän vain riehaantui. Ja sitten tein kaamean keltaisen virheen: Sain ystävältäni kultapiiskua, joka on paikassaan ihan kaunis, mutta ei ykköspaikoilla ja sinne minä onneton sen syksyn huumassa laitoin. Se vie kaiken. Malvat eivät voi sille mitään, lumoavat pinkit malvat, keskisuven kauniit kukkijat mitkään eivät pärjää sille ja elokuun asterit, jotka joka vuosi kukkivat minulla lokauun alussa ja välillä kauniisti lumihuntukin yllään, eivät pärjää nekään. Nyt on tänä suvena sitä jo kaksi kaivamassa ylös ja siirtämässä puutarhan REUNOILLE. Kauas reunoille.

    Epäilen muuten, että saamani asteri ei voi olla elokuun asteri, mutta onko olemassa myöhäisempää asteria...kukaan ei tiedä.

    Tottakai hankit kirjan ja päätät sitä katsellessa, että puutarhaasi tulee vain niitä värejä, joista SINÄ pidät.

    Ja minulla on jhannuksena kohta, jossa seisosessa, minun pitää nähdä monta isoa iirispehkoa kukassa ja vähintäin yhtä monta juhannusruusua valkoisena vaahtona. Sen jälkeen alkavat lumoavien pinkkien kukkien ajat...

    VastaaPoista
  11. Varmasti ihana ja myös hyödyllinen kirja. Puutarhahullaantuminen iskee hirveästi juuri tähän aikaan: haluaisin tilata kaikki siemenet ja näen mielessäni terassimme täynnä upeita ja runsaista yhdistelmiä...on niin paljon kauniita kukkia ja kuitenkin vähemmän on enemmän eli joku ihan yksinäinen ja pieni voi olla älyttömän hurmaava...miten päin näiden kaikkien kanssa oikein olisimmekaan.

    Kiva, kun olit laittanut oman kuvasti tuonne ylänurkkaan, tulee hyvä fiilis :)

    VastaaPoista
  12. Sari, nautimme kaikista hullutuksistamme - täysillä!

    Siitä on kaksi versiota. Tytär valitsi tuon, jossa näytän ylpeämmältä;-) Kiitos!

    VastaaPoista
  13. Hitsi, kun noita puutarhakirjojakin on yksi hyllynmitta ja taas olisi ihana kirja myynnissä.
    Viherpihakin on tullut jo vuosia, joten ei sieltäkään ole kirjaa tiedossa.
    täytynee odotella kunnes tulee lainastoon.
    Mukavaa viikonloppua♥
    -Hanne-
    Ps. sananvahvistus oli halla:)

    VastaaPoista
  14. Tuo eka kappale on niin sinua! Selittää mieltymyksesi väriin :) Ihanaa viikonloppua <3 kevättä odotellen.

    VastaaPoista
  15. Vaikka olen ihan täysin urbaani ihminen, olen alkanut kaivata puutarhaa. Se on luultavasti ikuinen kaipaus ja unelma.

    VastaaPoista
  16. Hanne, minä kerään sekä ruoka-, sisustus- että puutarhakirjoja;-)

    Halla sopii minuun oikein hyvin;-) Oletko nähnyt sen Runo-astiaston Hallamarjat?

    Usein on osuvia vahvistuksia.

    Anne, aivan: Olen ihan vaalenapunainen, enkä sille mitään voi. Se on varmaan nyt suklaan sijasta. Kiitos samoin!

    Soolis, otaksun, että jokainen kokee puutarhakaipuuta aika-ajoin ja moni on lukenut kirjan Salainen puutarha ja nähnyt ehkä molemmat siitä tehdyt filmit.

    VastaaPoista
  17. Tämä kirja on nähtävä ihan ehdottomasti, olen puutarhahulu kaikissa muodoissa ja uudet opukset pitää selata tai ostaa omaksi. Värit ovat myös minulle kaikki kaikessa, eniten puutarhassani on valkoisella kukkivia, samoin keltaista sekä lilaa. Olen yrittänyt metsästää kauniita lehtimuotoja ja hyvin eksoottisia kasveja, lisäksi meillä on laaja valikoima erilaisia pihlajia, jotka ovat sekä kauniita että kestäviä, niistäkin on niin monen monta lajia. Nyt siis tätä kirjaa metsästämään, mukavaa viikonloppua sinulle Leena ja kiitokset ihanista kommenteista blogissani ♥

    VastaaPoista
  18. Sarppu, etenkin omistaa;-)

    Jaamme harrastuksen pihlajiin. Juuri Luvialla näin yhdellä pihalla niin kauniin pihlajan, että kävin kysymyssä, mikä se on. Vastaus: Tuurenpihlaja. Nyt niitä on jo monta ja lisää tulee.

    Kiitos samoin Sinulle♥

    VastaaPoista
  19. Kuulostaa myös minun kirjalta! :) Kiitos tästä!

    Olen jo toiminut ihan itsekseni tuon kirjan oppien mukaan, sillä takapihallani (rivari) kukkii kesällä vain sinisiä (ja liloja kuten laventeli) ja valkoisia kukkia. Rakastan laventelia ja sen tuoksu on sanoin kuvaamattoman ihana ja myös rauhoittava. Keväällä toki keltaisia ja oransseja tulppaaneja ja narisseja. Etupihalta voi löytyä myös punaista.

    Nyt on aika suunnitella ja haaveilla, mutta siemenistä kasvattamisen jätän muille ja saan taimet näppärästi meidän torilta (tai ihanilta kollegoilta). Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Jos täysin uutta perennapenkkiä pääsee perustamaan, niin mielellään sitä valitsee sellaisia lajikkeita ja sävyjä jotka passaavat toistensa kanssa yhteen. Sitten on tietysti vielä se kukintajärjestys, ja miten luonto välillä päättää toisin.

    On muuten tosi kiva saada ystäviltä ja tuttavilta perennoja, kun jakavat omia penkkejään. Ja kun vanhoilta pihoilta löytyy vielä kiinnostavia tuttavuuksia, joita on hauska säilyttää omalta osaltaan tuleville polville.

    Tulis nyt edes se helmililja & narsissi kausi! : )

    VastaaPoista
  21. Helena, minäkin rakastan laventelia, mutta meillä se ei menesty talven yli, joten istutan joka kesä ruukkuihin uudet taimet.

    Helena, missä sinä saat laventelin menestymään talven yli?

    Minunkaan kärsivällisyys ei riitä simenkasvatukseen paitsi ruusupavussa;-)

    Ole hyvä vain ja kiitos samoin, hyvää viikonlooppua myös Sinulle!

    Anne, sitä uutta penkkiä on taivaallista suunnitella, mutta joskus tulee ahneus vastaan. itse änkeän penkit niin täyteen narsisseja, monet niistä valkoisia, että kun niiden lehdet raapottavat jo pitkin maata on työ ja tuska niitä letittää, että pääsevät alkusuven kukkijat esille.

    Onniitä kiva saada, jos käyvät omaan makuun. Olen erityisen innoissani niistä 'lokakuun astereista', jotka sain vanhalta puutarharouvalta nimeltään Taimi.

    Oi, onko mitään kuten muscarit!

    VastaaPoista
  22. En saa kaikkia laventeleja talvehtimaan, mutta olen istuttanut ne penkkiin ja suojannut ne lehdillä ja tms. sekä suojaharsolla ja lumella. Minulla on suojaisa nurkkaus puutarhassa, mutta ei se aina auta vaan ostan sitten taas kiltisti uudet kasvit. Saas nähdä mite nyt käy, 4 on vielä lumen alla. On ne vaan niin ihania!

    VastaaPoista
  23. Helena, olen puutarhalehdistä nähnyt, miten niillä lämpimimmissä maissa reunustetaan vaikka puutarhapolut ja ne kasvavat niin suurina ja melkein kuin pikkupensaina.

    Olen joka vuosi istuttanut ne ruukusta hyvissä ajoissa maahan toivossa, että jos kuitenkin...

    VastaaPoista
  24. Posti toi tämän lumoavan kirjan ja olen VIIIIHTYNYT sen parissa, kuten Leena edellä tiesit!
    Valkoiset, siniset, sinivioletit ja vaaleat pinkit ovat suosikkejani vähän varjoisessa mökkipihapiirissäni. Kevään eka sinivuokko saa mielen sekä herkistymään että iloitsemaan. Se on täällä taas, KEVÄT:) ihanaa...
    Marjatta13

    VastaaPoista
  25. Marjatta, niin arvelinkin. Meillä on hyvin samat värimieltymykset.

    Tänään tosiaankin alkoi kevät - jopa meillä täällä Keski-Suomessa.

    VastaaPoista