sunnuntai 15. toukokuuta 2011

SUNNUNTAIKIRJE SITÄ SUN TÄTÄ

Hei!

Unohdetaan nyt se pitkä viikonloppu, sillä tajusin yhtäkkiä, että olen poissa sekä huomenna että torstaina, joten olenkin nyt sitten sorvin ääressä vaikka muuta kerroin torstaina. Minulla on monta ihan erilaista asiaa. Ja voisimme aloittaa vaikka tästä amayrylliksestä. Siis ehkä jotkut muistavat minun yrittäneen viedä kesän yli edellisvuotisia amarylliksiä ja niitä oli peräti viisi. Hoidin niitä kaikilla mahdollisilla saamillani opeilla lävitse kuuman kesän puutarhassa, mutta kun toin ne syksyllä sisälle, ne lykkäsivät vain lehteä. Minä luovutin ja heitin kukat menemään sekä päätin, että yritys oli viimeinen. Ei siis enää muuta kuin ennen joulua monta valkoista amaryllistä taloon ja kun ne ovat lumonsa antaneet, saavat mennä.


Viime jouluna kukkia oli erityisen paljon ja tunsin asuvani jossain pienessä linnassa, sillä mikään ei juhlista kotia niin kuin valkoinen amaryllis. Kun ne olivat sitten kukkineet hävitin niitä vähitellen ja vein avokompostiin monta, mutta yksi kukki tosi kauan ja sen vienti jäi, kunnes kerran sitten heitin sen isoon, kannelliseen muoviastiaan, jonka pohjalla oli vain auringonkukan kuoria. Olin siivonnut siihen lintujen sotkua ja astia sijaitsi pannuhuoneessa odottaen kompostikäyntiä. Keväällä aloitin sitten pelakuitten multien vaihdot ja koska pannuhuone oli puista nyt tyhjänä, käytin sitä ruukutushuoneena. Sain ensimmäisen pelakuun vaihdettua ja olin laittamassa vanhoja multia ja kuolleita oksia aiemmin mainittuun ns. kompostiastiaan, joka on tarkoitettu kukkajätteille yms. Avasin astian kannen ja mitä siellä näinkään:

Siellä oli nupulla oleva amaryllis, joka oli näin valkoinen valon puutteen takia, mutta tekemässä kukkaa! Tämä kuva on otettu tunti löydön jälkeen. Ja ensimmäisessä kuvassa on tämän saman kukan yksi neljästä kukinnosta. Mitä tästä opimmekaan. En tiedä sitä, mutta ainakin elämä on joskus sisukasta ja nyt jälleen kerran tämä kukka saa kiitokseski yrittää jatkaa suven yli seuraavan jouluun. Tämä ei kai kuitenkaan ollut murhatun amarylliksen kosto, vaan ehkä kiitos, että olin sen kiittämättömiä heimolaisia yrittänyt pitää elossa lävitse kuuman, kuivan suven 2010!

Ja sitten naisellista pinkkiasiaa:

Leivänpaahtimet eivät kestä enää mitään. Edellinen, hyvin tunnettu merkki hajosi runsaassa kahdessa vuodessa, vaikka sitä edellinen kesti kymmenen vuotta. Kanadan vieraamme myötä tajusimme, että on aika ostaa uusi, joka 1) ei polta leipää pahanmakuiselle karrelle tai 2) jätä sitä täysin paahtamatta. Olin jo jonkin aikaa ihaillut lehdissä tätä pinkkiä paahdinta, joten siis jälleen kerran väri oli ostamisen primus motor, kuten oli kamerani kanssa.

Siis se kamera on tuo pieni esine pinkkiin paperiin käärittyjen Geishojen joukossa;-)

Tänään on tämän jälkeen puutarhaa. Sitten grillausta ja sen jälkeen postaan yhden puutarhakirjan, joka on myöhässä ellen sitä nyt tee. Myöhäiltapäivällä tuumailen juomalla teetä muumimukista, jonka jälkeen tarjoan teille yllätyksen. Ei, ei, ei mitään isoa ja mullistavaa, mutta ehdottomasti toukokuuhun sopivaa. Tyrskyt on luettu, mutta annan sen nyt sisäistyä. Ja illalla sitten on aivan pakko nähdä, kuinka Suomi voittaa kultaottelussa Ruotsin. Jos kotikaupunki on Pori, lienee selviö, että jäkis ja jazz kuuluvat elämääni;-)

Linjoilla siis tänään! Ja nyt otan kupillisen Robertsin suklaakahvia...ennen puutarhaa.

Leena Lumi

Black Coffee

20 kommenttia:

  1. Joskus kaiketi on hyvä antaa vaan kasvaa ja kukkia kaikessa rauhassa (tai unohtaa roskiin)☺ -liika yrittäminen saattaa viedä hengen, olen ollut joskus myös huomaavinani!

    Vallan hurmaavassa kukassa nyt♥

    Arvaapa muuten menevätkö punaiset Chilit rikki....yritin (vahingossa) vedenkeittimen polttaa jo pohjaan, enkä paahdintakaan ole putsannut kuin ties koska....enkä mene nytkään ☺
    Samoja pinkkejä himoitsen tuon kahvinkeittimen rinnalle -joka muuten keittää parasta kahvia ikinä!!

    VastaaPoista
  2. Pepi, kun niille sanon rumasti, ne selviävät hengissä. Minulla on yksi lause, jota tähän ei voi kirjoittaa ja sillä on selvinnyt moni vaikea kasvi puutarhassa.

    Kiitos!, niin minunkin mielestäni.

    Tyyttäreni osti kaikki sitä puniasta Chiliä ja eikös se ole juuri sitä merkkiä, jota meidän edellinenn paahdin, vaikka olikin meillä valkoinen...

    Siis tämän Kenwood sarjan kahvinkeitinkö on erinomainen? Sitäkin jo ehdin tutkia.

    Minä haluaisin nyt myös tätä sarjaa vedenkeittimen, sillä meillä on ruma, mutta idioottikestävä. Päämies ei ymmärrä, että ostetaan uusi ennen kuin vanha on hajonnut. No, en minäkään tosissani. Siitä kasvaa vain se kuuluisa hiilijalanjälki.

    VastaaPoista
  3. Olipa sinulla amaryllistarina.
    Vein syksyllä omenapuunalta amaryllikset pimeään viileään kaappiin, lehdet poistin. Joulun alla sieltä sitten nostelin valoon ruukkuja siinä järjestyksessä kun nuppuja alkoi näkyä. Hyvin kukkivat. Nyt odottavat taas omenapuun alle kuljetusta.

    VastaaPoista
  4. Unelma, minä yritän nyt sinun ohjeella viedä tuota yhtä;-) Tämän mukaan kellarini olisi kukilleni parempi kuin sitä edeltävä välivarastohuone. Siis siellä pimeässä tekivät joulun alla nuppuja...Minulla ei ole kellarissa ikkunaa.

    VastaaPoista
  5. Suloinen kosto tai yllätys amarykseltä ;D

    VastaaPoista
  6. Rita, suloinen kosto kuulostaa hienolta!

    VastaaPoista
  7. Onpas sinulla sisukas amaryllis:)
    Ja pinki leivänpaahdin,mahtavan hieno!
    Rupesin miettimään,mitä minulla on,ja tehosekoitin ja mikseri ovatkin molemmat kauniin punaisia.Leivinpaahdin on käytössä vain kun tulee vieraita...

    VastaaPoista
  8. Jael, en voi edes kympin kasviopilla tajuta, miten tuo kasvi alkoi tehdä kukkaa pimeässä, mullattomassa tilassa viikkokausia siellä oltuaan...

    Näin lehdessä myös pinkin sauvasekoittimen.

    Toivon sinun testaavan meidän paahtimen! Apua!, ethän jatka enää sitä karppaamista....

    VastaaPoista
  9. Leena, parempaa kahvia kuin edellisellä isolla, peijoonin kalliilla erikoiskeittimellä!!
    Pieni, tehokas ja aah,niin hyvää kahvia, keittelen kaffetta ihan mielikseni ☺

    Itseasiassa, voisi ollakin kaffittelun aika!

    Olen yrittänyt kainovienosti loppusijoittaa punaiset chilit johonkin, mutta vielä ne ovat tuossa pöydällä...

    VastaaPoista
  10. Pepi, siis tarkoitat nyt sitä KENWOODIN PINKKIÄ keitintä? Juon kahvia vähän, mutta kun juon, maulla on väliä.

    Minä juuri join iltapäiväteeni.

    Ne yleensä menevät nuorisoon kuin häkä!

    VastaaPoista
  11. Nimenomaan juurikin sitä♥♥♥

    Jus on ihanaa pähkinäkahvia tippumassa ja marjapiiras odottaa ☺

    Join jo hetken aikaa erilaisia pikakahveja kun heivasin "vanhan" keittimen kierrätykseen, ajattelin, että sama mitä juon sen vähän mitä juon...mutta ei se ole!!! Paras ostos piiiiitkään aikaan♥

    VastaaPoista
  12. Ihana amaryllistarina - luonto on viisas ja osaa yllättää. Mietin itse, että miten käy yhdelle daalialle. Osa daalianjuurakoista oli homehtunut talvisäilytyksessä. Laitoin kukkapenkkiin hyvät (joita on onneksi tosi paljon), mutta kiikutin homeiset kompostiin. Äitini sanoi, että katso vain, kesällä saatan yllättyä myös siellä "tunkiolla". Saa nähdä, miten käy.

    :)

    VastaaPoista
  13. Ihana ihana leivänpaahdin! Sopisi meidän keittiöön niin hyvin. "Harmi", että nykyinen toimii vielä hyvin. Joskin olen pitkään haaveillut myös sellaisesta joka paahtaa Mikki Hiiren-kuvia. Uskon, että aamulla on pakko tulla hyvälle tuulelle, jos saa Mikki-leipää.

    Minä jätän jääkiekon väliin. Pakko nukkua viime yön euroviisuväsymys pois. Ostin kyllä eilen pojalle kirpparilta eurolla Suomi-t-paidan, että sillä tavalla olen hengessä mukana. Jos Suomi voittaa, voidaan laittaa se aamulla kerhoon päälle:)
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Pepi, snobismi ei ole minun juttuni, mutta ehkä olen kahvisnobi: Juon kylässä aina teetä, koska...;-) Kahvin jos minkä, pitää olla hyvää. Suomessa tämän päälle ei tajuta.

    VastaaPoista
  15. Katja, minä niin pitäisin daalioista, mutta olen silleen mukavuudenhaluinen,että en jaksa sitä mukuloiden talvisäilöön ottoa. Laiskuutta selvästi!

    Äitisi saattaa olla oikeassa...

    VastaaPoista
  16. Amma, minä en tiedä, voinko vastustaa sitä pinkkiä veden keitintä. Voihan sitä varautua tuon vanhan särkymiseen...

    Minä valvon nyt, vaikka huomenna onkin blogiystävän tapaaminen. Voi kunpa pojallasai olisi aamulla Suomi t-paita päällä!

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  17. Ihana kasvutarina, kiitos Leena! Minun pitäisi yrittää elvyttää yksi jukkapalmu.. Saa nähdä loukkaantuiko se muuton takia minulle verisesti vai ei..

    Ihanaa iltaa sinulle, Leena, ja kiitos taas kauniista sanoista!

    VastaaPoista
  18. Antonio, thanks!

    We have today very exciting ice-hockey World Champion Match: Sweden - Finlad!

    VastaaPoista
  19. Linnea, olen ihmeissäni näiden sisäkukkien kanssa. Kukaan ei tajua, mikä sisäkukkakilleri minä olen. Ja nyt tämä ihme. Taidan seuraavaksi kokeilla valkosita soilikkia...näin soilikin Akissfromthepassin blogissa ja siitä muistin, miten ihanan vanhanaikainen se kukka on.

    Sain etiäisen, että jukkapalmusi antaa muuton sinulle anteeksi;-)


    Kiitos samoin ja ihanaa, jos olen voinut ilahduttaa!

    VastaaPoista