Kesäpäivään vertaisinko sinua?
Olet suloisempi, tyynempi,
tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun
ja kesän laina kestää liian lyhyeen.
Joskus taivaan silmä loistaa tulessa
ja kultaotsa peittyy usein pilveen,
ja kauneuttaan kaunis joskus kadottaa,
sattuman tai luonnonkierron riistossa.
Vaan ikikesäsi ei kuihdu koskaan,
ei kadota kauneutta, sinulle kuuluvaa,
ei kuolema voi kerskua että käyt sen varjossa
kun ikuisissa säkeissä liityt aikaan.
Niin kauan kuin on henki tai silmät nähdä,
niin kauan tämä elää, elämäsi lähde.
Suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri, Gaudeamus 2010
Kuva Gustav Klimt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti