keskiviikko 3. marraskuuta 2010

OUTO VIERAS MUUMITALOSSA

Keskiyöllä, kenenkään näkemättä, hiipi pieni musta varjo ylös kuistin portaita ja sisälle taloon. Eihän siinä tietenkään ollut mitään merkillistä, että väkeä tuli ja meni mielensä mukaan kaikkina vuorokauden aikoina, sillä muumiperheen talo oli aina avoinna. Mutta tämä vieras ei ollut tavallista väkeä.

Tämä on toinen kappale jännittävästä Tove Janssonin ja Per Olov Janssonin kirjasta Outo vieras muumitalossa (WSOY 2010, suomennos Panu Pekkanen). Minäkin luin tämän kauniin yönsinisen kirjan aivan henkeäni pidätellen, ettei outo vieras vain kuulisi, että olen muumitalon vierashuoneessa ja vapisen sängyn alla odottaen, että Nyyti pelastaisi minut. Olin aivan varma, että taas on hirmuinen Mörkö liikkeellä, mutta oliko se kuitenkaan Mörkö, joka on niin hirmuisen suuri…Olen pieni Tuittu ja pelkään Mörön mörinää…

Kirja on todellakin kauniin sininen kauttaaltaan. Se on kirjan pääväri, joka antaa tunnelman öiseen seikkailuun. Muumitalo on kuin suloinen pesä, jonne tahtoo asumaan:

Muumitalon rakensivat Tuulikki Pietilä ja Pentti Eistola, Tove Jansson oli mukana työssä. He tekivät kolmisin myös kaikki huonekalut. Tähän kaikkeen kului paljon aikaa ja se oli valtavan hauskaa.


Tuulikki muotoili talon asukkaat, mutta itse muumiperheen otti huolekseen Hans Klinge. Tove Jansson viimeisteli kasvojen ilmeet.


Ja runsas joukko muumien ystäviä on auliisti lahjoittanut liinavaatteita, astioita, koruja, taloustavaroita, kirjoja, taideteoksia ja kaikkea mitä saattaa tarvita Oikeassa Talossa.


Minulle kirjassa oli ihmeellistä miten jännitys kasvoi, miten urhea ja topakka oli Myy ja sitten se, että mukana olivat Tuittu ja Nyyti. Tässä virashuone, jonne Muumimamma on pedannut vuoteet minulle ja Nyytille:



Nyt pitää siis paljastaa, että Kuka lohduttaisi Nyytiä? on suosikkikirjani ja myös ensimmäinen kirja, jonka omistin Nyytille heti ensitapaamisemme jälkeen. Siinä on meidän tarinamme, joten oli kiva päästä mukaan tähän Muumilaakson jännittävään tarinaan. Kunpa vielä tulisi Nyyti ja Tuittu –mukit…

Kun luin tätä asettuen lapseksi, koin väristystä ja jokainen hahmo oli yhtä kiinnostava Ruttuvaaria myöten. Talo on niin ihanan sokkeloinen, että kun Myy ryhtyy jäljittämään outoa kulkijaa, hän törmää katolla istuvaan Miniin, joka tähyilee täysikuuta:


- Hei, sanoi Myy. – Mitä varten sinä täällä katolla istut?


- Hei hei, vastasi Mini, - Minä nukun ulkona tänä yönä sen takia kun minä olen olfaktorinen.


Myy kiinnostuu kovasti sanasta, sillä hän on epätavallisten sanojen erikoistuntija, mutta en voi nyt paljastaa mitä tarkoittaa olfaktorinen ettei tule juonipaljastusta.

Lapsilukijalle Muumiäiti tuo Suuren Turvan, kun hän kokoaa kaikki salonkiin neuvonpitoon…


Suosittelen kirjaa kaikille Muumeihin ihastuneille ja etenkin heille, jotka haluaisivat muuttaa asumaan Muumitaloon. Muumit ovat♥

Auringonnousu oli tavattoman kaunis. Mereltä puhalsi leuto tuuli. Kun Tuu-tikki soitti, kaikki lakkasivat selittämästä ja pyytelemästä anteeksi ja yleensäkin touhottamasta, ja kaikista tuntui että eihän tässä sen enempää selvittämistä ollutkaan. Aurinko nousi yhä korkeammalle ja lämmitti yhä enemmän. Päivästä oli tulossa kerrassaan upea.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Maria  ja  Katja/Lumiomena

32 kommenttia:

  1. Tämän haluan joulupukilta!Ehdottomasti-olen ollut senverran kiltti(ainakin joskus..)
    Ihana postaus Leena.Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Maria, joulu tuo tämän kirjan sinulle varmasti!

    Eipä kestä: Ihana kirja levittää ihanuutta...

    VastaaPoista
  3. Oijoi, miten suloisen oloinen kirja! Ihan jokin aika sitten luin Muumipapan urotyöt ensimmäistä kertaa elämässäni (!) ja rakastuin siihen syvästi :--)

    VastaaPoista
  4. Lauren, eikö olekin turvallista, että elämässä on muumit! Lue ne kaikki. Omat suosikkini ovat Kuka lohduttaisi Nyytiä?, Vaarallinen juhannus ja Taikatalvi.

    VastaaPoista
  5. Taitaa olla kirja kaikenikäisille !

    VastaaPoista
  6. Muumitarinat tempaavat mukaansa aina yhtä totaalisesti. Pieni luoto, Klovharu, ihan tässä lähellä, on ollut Tove Janssonin kesäpaikka ja muumitarinoiden innoittaja. Muumit eivät jätä ketään kylmäksi. Mielenkiintoinen kirja, joka täytyy paketoida pukinkonttiin.

    VastaaPoista
  7. Soolis, sitä just!

    Anja, siis niin liekllä muumifantasian alkulähdettä asutte...Simo takuulla tykkää!

    Muumit ovat elämän pehmuste ja lohtu! Kaikki on niin hektistä ja kireää, että ihan...huimaa. Tämän huimaamisen keksi yksi ihana lukijani, kun häntä pruukaa huimata mun tahti;-)

    VastaaPoista
  8. Muumit ovat todellakin ♥ Eikä arkikaan olisi mitään ilman teen ja kahvin juomista ihanista Muumi-mukeista ;)

    VastaaPoista
  9. Piti ihan googlata tuo sana. Nytpä tiedän.

    Minulle antaa seinälle kehystetty Muumimamma voimia: "Huomenna on uusi pitkä päivä. Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus".

    VastaaPoista
  10. Oih, tämän toivon myös pukilta. Rakastan muumeja. :)

    VastaaPoista
  11. Susa, tunnin päästä taas tee Iltapurjehduksesta;-)Kaikki muuumisarjat ovat VHS:llä, joten nyt sitten hankin ainakin parhaat niistä DVD:nä.

    Johanna, toivottavasti KAIKKI eivät nyt googleta;-)

    Ja minulle antaa voimia Scarlett: "Tomorrow is another day." Muumit kyllä pehmentävät elämääni noin yleensä ottaen.

    (Käynpä kurkkaamassa joko olette saaneet C:n takaisin;-)

    VastaaPoista
  12. Tomomi, Välikaton Feetu juuri kuiskasi mulle, että sinä saat tämän kirjan.

    VastaaPoista
  13. Voi Leena, minäkin tykkään tästä Scarletin ikivihreästä tokaisusta. Sen lisäksi ajattelen Scarletin tavoin, että en ajattele jotain asiaa tänään, ajattelen huomenna. Kummasti asiat ovat selkiytyneet seuraavaan aamuun mennessä.

    Olen muuten käynyt Margaret Mitchellin talossa Atlantassa. Oli kiva nähdä paikka, jossa hän Tuulen Viemän kirjoitti.

    VastaaPoista
  14. Juuri niin se meni. Hankalan asian voi siirtää huomiseen...

    Varmaan upea kokemus olla siellä, missä tietää Michellin kirjoittaneen tuon ikivihreän klassikkonsa. Oletko lukenut jatko-osan eli Alexandra Ripleyn Scarlettin? Sen tekoa perikunta vahti haukkana ja minusta se kantaa taidolla Mitchellin henkeä.

    VastaaPoista
  15. Tottahan toki! Olin onnesta soikeana kirjan lopun suhteen. Ja olen myös samaa mieltä, että kirjan tyyli ja tapahtumat säilyivät uskollisina alkuperäisteokselle.

    Filmatisoinnissa Timothy Dalton Rhettinä oli tietysti ihan parasta!

    Sen sijaan en ole lukenut kirjaa Rhett, jossa nähtävästi kerrotaan asioita Rhettin näkökulmasta.

    VastaaPoista
  16. Rhett!!?? Apua!, minu´lt aon menyt jotain ohi. Miten se on mahdollista, vaikka olen noussut kaikkiin juniin!

    Johanna, muistellaas vähän sitä loppua:

    Sitten hän venytteli ja voihkaisi hiljaa. "Joka paikka on ihan hellänä", hän sanoi otsa kurtussa. "Ja minulla on kamala nälkä."

    "Onko mitään yhtä johdonmukaista kuin nainen?" Rhett murahti. "Nousehan nyt siitä rakkaani, olet jalkojeni päällä."

    Ja sitten sitä kaikkea muuta huulet vähän mutrullaan...Ah!, Rhett♥

    VastaaPoista
  17. Johanna, wait the night. This all is yours fault;-)

    VastaaPoista
  18. Minä luulen vahvasti, että annoit minulle ihanan joululahjavihjeen, vanhemmalle tyttärelleni...
    Hän on niin otettu kun työpaikalla, etenkin Ruotsissa käydessään kokouksissa, häntä kutsutaan Lilla MYYKsi!!

    VastaaPoista
  19. Hanne, ota vaarin! Herttainen idea. Minun siskoni haluaa, että häntä sanotaan Pikku Myyksi.

    VastaaPoista
  20. Onpas sinulla nyt ihanat aiheet, Muumit ja Tuulen viemää. :)

    Minä löysin Muumit kunnolla vasta (nuorena) aikuisena, mutta olen ehdoton fani nyt. Ja Tove Janssonin aikuisille suunnattua kirjallisuutta haluan ehdottomasti lukea enemmän.

    (Joku sanoi, että vain hieman oudot lapset pitävät muumikirjoista, joten kai ollut tarpeeksi outo.)

    Moni inhoaa telkkarin Muumeja, mutta kyllä niissäkin taikansa on, kun kaikki lapset rakastuvat niihin niin kovin. Esikoinen oli pitkään tosi kova Muumi-intoilija ja käytiin hänen kanssaan Muumimaailmassakin. Nyt 1,5-vuotias kuopus on löytänyt tv-muumit, tosin vielä puhumaan oppimattomana kutsuu kaikkia hahmoja papaksi. :)

    Minäkin olen lukenut Scarlettin, mutten Rhettiä. Sehän on aika tuore (ainakin suomennos) ja muistaakseni se oli suht kiitettykin. Pitää lukea joku kaunis päivä.

    Meidän piti lähteä ensi kesänä asunnonvaihtoon Atlantaan, mutta sitten vaihtoperhe perui, kun heille tuleekin vauva. Olemme kuitenkin sopineet tekevämme vaihdon myöhempänä ajankohtana. Odotan kovasti pääseväni kurkistamaan etelävaltioiden elämänmenoa ja maisemia, vaikka tiedän, että siellä on varmasti paljon myös sellaista, josta en pidä.

    Karoliina

    VastaaPoista
  21. Karoliina, minä en tunne ketään, joka ei olisi syttynyt muumeille. Niissä on jotain mystistä, joka vetoaa iästä ja sukupuolesta viis. Kiitos kummipoikani, 6 vee, saan taas elää täysillä muumielämää. Ja paras ystäväni on ostanut jokaikisen muumimukin, mikä on ilmestynyt. Mukeja varten hän jo taloa rakentaessaan laitatti keittiöön massiivisen muumimukihyllyn!Itse olen ollut yhteydessä Janssonin perikuntaan ja toivonut Nyyti ja Tuittu -mukia.

    Asunnonvaihto on hieno idea. Sillä voi kummasti ja kuitenkin varsin turvallisesti saada elämäänsä huikean kokemuksen. Meidän on pitänyt muuttaa Italian kahdeksi vuodeksi ja Irlantiin samoin miehen työn takia. Irlanti kaatui mun riskiraskauteen. Tosin ehdimme jo viipyä Galwayssa muutaman viikon ja tutustua 'taloomme' Atlantin ranalla etc. Decenzano kaatui meidän koiruuteen, joka jaksaa vieläkin, vaikka on vanha ja nivelrikko toisessa lonkassa. Hän ei olisi kestänyt sitä kuumuutta, eikä liikennettä ja kaupungissa asumista, kun on tottunut omaan puistoon ja olemaan vapaana puutarhassa ja uimaranta ihan liki. Mutta unelmoin vieläkin...English Cottagesta.

    Toteuttakaa unelmanne! Kun näin filmin Revolutionary Road tajusin, että unelmat ovat vain toteuttamista varten.

    VastaaPoista
  22. Kyllä, me matkustellaan paljon pienistä lapsista huolimatta - aina jos vain on varaa. Viime kesänä oltiin viisi viikkoa asunnonvaihdossa. Aina välillä mietitään ulkomaille muuttoa (nyt olisi vielä hyvä aika ennen lasten kouluikää), mutta vaa'an molemmissa kupeissa on niin paljon painavaa, että saatamme hyvin tyytyväisinä myös jäädä nykyiselle, ihanalle asuinalueellemme. Pidämme kovasti myös Suomesta.

    Ah, Revolutionary Road. :) Nämä "sattumat" ovat uskomattomia lähes joka kerta kun luen blogiasi. Olen juuri viitannut romaanikäsikirjoituksessani kyseiseen, rakastamaani teokseen (oma kässäri sivuaa samoja aiheita) ja olen ajatellut poimia siitä myös jonkun osuvan lainauksen alkuun.

    Karoliina

    VastaaPoista
  23. Karoliina, siis olen tehnyt myös postauksen kirjasta Revolutionary Road.

    Kun meillä oli pienet lapset, oltiin KAKSI kertaa vuodessa jossain alppien suunnassa. Nyt kun on kuuro ja vanha, mutta mielettömän rakas koiruus, vain mies reissaa työmatkoja maailmalla ja minä en ollenkaan. Osaan silti rakentaa ympärilleni niin kiinnostavan pienoismaailman, että tähänkin voisi jäädä.

    Ollaan me kaduttu, ettei tartuttu sitten muuhun tarjoomukseen esim. Keski-Euroopasta, jossa olemme aika lailla kotonamme. Mutta mitä niitä jahkata. Tiedän, että paras on vielä edessä!

    VastaaPoista
  24. Näin juuri, vielä ehtii, ja toisaalta se on juuri rohkaisevaa, että viihtyy itsensä kanssa missä vain.

    Karoliina

    VastaaPoista
  25. Karoliina, sehän onkin kaikkein tärkeintä. Juuri se.

    VastaaPoista
  26. Lapsuuteni ehdoton suosikki, voin vieläkin haistaa tärpätin työkaluvajassa. Isot valokuvat ovat rakkaudella lavastettuja ja erinomaisen tunnelmallisia.

    Valitettavasti 2010 uusintapainos on laadultaa ala-arvoinen, kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi skannattu ja tulostettu mustesuihkulla. Onneksi oma alkuperäinen on tallessa, sitä kannattaa metsästää vaikka divareista.

    VastaaPoista
  27. Anonyymi, mileenkiintoista, sillä minullekin muumikirjat tuoksuvat.

    Tätäkin kirjaa luin isolla tunteella ja hieman haikeana paketoin lahjapakettiin kummilapselle.

    Vaikka pidänkin taiteesta ja ihailen loistavia valokuvia, en tajunnut kuvien tasossa tässä mitään erikoista. Ajattelin vain, että ne on tehty tarkoituksella 'utuisiksi'.

    Omista alkuperäisistä kirjoistaan ei kannata luopua. Minulla alkaa olla varsin vanhojen kirjojen kirjasto, sillä isäni kuoltua sain hänenkin kirjansa. Olen myös etsinyt käsiini eräitä vanhoja painoksia. Löysin mm. Välskärin kertomukset juuri sen vuoden painoksena kuin halusinkin.

    VastaaPoista
  28. Siis apua! Olin ihan varma, että olin kommentoinut tätä kirjaa sinulle viime syksynä, mutta en näköjään ollut :/ Ja niin hyvin muistin, että juuri sinä olit tästä kirjoittanut kun eilen luin tämän kirjan lapsilleni (ja ennen kaikkea itselleni ;)). Linkitän sinut ihan heti. ♥

    VastaaPoista
  29. Kiitos! Minä pidän tästä kirjasta kovasti. Otin sen nyt palkkiin, kert aolet linkittänyt.

    Jotenkin näitä lastenkirjoja tekee enimmin ennen joulua, mutta pitäisin niitä kyllä tuossa palkissa, mutta pelkään että tila loppuu. En siis tiedä voivatko gadgetit loppua...

    VastaaPoista