Aloittaessani blogin pitämisen Ystävänpäivänä 2009 en ikinä uskonut, että voisin joskus saada 30 000 kiinnostuksen kertaa teiltä. Laskuri laitettiin 11.4. ja odotin kuin ihmettä 300 käyntikertaa. Se tuli nopeasti ja sitten tuntui, että oli vain tuulen henkäys ja kiinnostusta löytyi 3000 edestä. Sen jälkeen olenkin vain tehnyt töitä ja unohtanut luvut, kunnes en voinut olla huomaamatta, että EILEN TULI TÄYTEEN 30 000 KIINNOSTUSKERTAA!
Olen luvannut tarjota teille KIRJAELÄMYKSIÄ, EN KIRJAKIDUTUKSIA. Haluan levittää lukemisen autuutta ympärilleni ja tässä minua on auttanut suunnattomasti teidän kiinnostuksenne, sillä minusta ei ole tuuleen huutajaksi. Tässä kutsumustyössäni minua ovat auttaneet Ihanat Kustantajani, joilta olen saanut valita arvostelukappaleita. He ovat mahdollistaneet tämän työn, sekä samalla tehneet minun unelmastani totta: Olen aina halunnut vain lukea ja kirjoittaa! Kiitos Tammi, Minerva, Gummerus, Like, Ajatus Kirjat ja Avain, että olette luottaneet kunnianhimoiseen kirjoittamiseeni! Tyyliini myös kuuluu, etten koskaan lue muiden arvosteluja kirjoista ennen kuin teen omani: Haluan olla uniikki ja tarjota kirjan juuri niin kuin sen itse olen kokenut. En välttämättä halua niinkään arvostella, mutta koska olen 5 vuotiaasta lukenut, lukenut ja lukenut, en voi olla tekemättä vertailuja kirjojen ja kirjailijoiden välillä. Ja toki, jos olen itse valinnut kirjan, joka ei niin innosta, sen myös näytän, mutta jollekin toiselle sama kirja voi olla löytö.
Olen luvannut tarjota teille KIRJAELÄMYKSIÄ, EN KIRJAKIDUTUKSIA. Haluan levittää lukemisen autuutta ympärilleni ja tässä minua on auttanut suunnattomasti teidän kiinnostuksenne, sillä minusta ei ole tuuleen huutajaksi. Tässä kutsumustyössäni minua ovat auttaneet Ihanat Kustantajani, joilta olen saanut valita arvostelukappaleita. He ovat mahdollistaneet tämän työn, sekä samalla tehneet minun unelmastani totta: Olen aina halunnut vain lukea ja kirjoittaa! Kiitos Tammi, Minerva, Gummerus, Like, Ajatus Kirjat ja Avain, että olette luottaneet kunnianhimoiseen kirjoittamiseeni! Tyyliini myös kuuluu, etten koskaan lue muiden arvosteluja kirjoista ennen kuin teen omani: Haluan olla uniikki ja tarjota kirjan juuri niin kuin sen itse olen kokenut. En välttämättä halua niinkään arvostella, mutta koska olen 5 vuotiaasta lukenut, lukenut ja lukenut, en voi olla tekemättä vertailuja kirjojen ja kirjailijoiden välillä. Ja toki, jos olen itse valinnut kirjan, joka ei niin innosta, sen myös näytän, mutta jollekin toiselle sama kirja voi olla löytö.
ALOITTELEVALLE BLOGGAAJALLE
Pienen ja hauskan asian voin kertoa aloittelevalle bloginpitäjälle. Lue Jussi Siirilän kirja Juoksija (Gummerus 2009), jossa menestyvä mies kuvittelee pystyvänsä täydelliseen elämänhallintaan. Ulkoisesti hän onkin varsin menestyvä, mutta hän haluaa myös pitää blogia ja sitä ei kommentoi kukaan muu kuin hänen äitinsä Kittilästä. Sinne kommentteihin äiti sitten kertoo kaikki asiat marjasadosta omiin peräpukamiinsa;-) Eikä Jussin elämä kaadu edes tuosta blogijutusta vaan ihan toisesta asiasta...eli ei tämä bloginpito mikään elämän ja kuoleman kysymys ole, vaikka minustakin alussa siltä tuntui.
HI, YOU!
Heokute, Alikibe, Nicolas and André, where ever you are living (Vietnam, Inodonesia…) I hope that you have had even some glue, what I have offered you in my blogy. I thank you for your keeping on my touch! Tell me you are there yet;-) Now I’m very amazed: 30 000 visitors! Above I also thank my publishers, Tammi, Minerva, Gummerus, Like, Ajatus Kirjat and Avain, who have given me possibility to continue my work. I don’t want be exactly the literary critic, but instead I want to offer you THE BOOK EXPERIENCES, NOT THE BOOK TORTURES! You are the stars on my heaven, believe me!
JATKETAAN...
Jatkan työtäni ja kuten arvaattekin kirjasesonki käy nyt kuumana, joten sen takia, välillä on
Love
Leena Lumi
Onnea Leena!
VastaaPoistaTuure, kiitän, niiaan ja vielä kumarrankin!
VastaaPoistaOnnea ja Kiitos, että saan joka päivä käydä täällä ilahtumassa ja saamassa elämyksiä!!
VastaaPoistaSooloiloilija, kiitos samoin! Minä putoaisin täysin leffarattailta ilman sinua.
VastaaPoistaOnnea Leena ja kiitos tästä ihanasta blogistasi ja upeista kirja-arvosteluistasi ja kaikesta muustakin:-)
VastaaPoistaKiitän ja ylistän! Olet tuonut iloa elämääni; monien lukuelämysten lisäksi myös kirjoittamisen ilon, Lumotut Roihuavat Soihdut + Poitsu-Salaseuran = SielunSiskoja ja -Veljiä. Tosi salainen muuten! ;) Hienoa Leena! Onneksi olkoon! <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi: tuttavuutemme ja blogiemme ilo on vuorovaikutteinen.
VastaaPoistaSiis edellinen oli tarkoitettu Jaelille, mutta sopii sinullekin Eve. Ja myös Jael kuuluu tähän Roihuaviin Soihtuihin (onko kukaan muuten kertonut hänelle;-)
VastaaPoistaMinuakin eilen nauratti tämä seuramme salaisuus...
Muistat varmasti Eve, kun aloitin blogia ja sitten se kaikki kaatui ja Reima oli jossain hemmetin kuusessa eli reissulla ja soitin sinulle itkien...sinä seisot siellä rautatieasemalla punaisessa viitassasi ja alat ohjeistamaan minua...kiitos!
Muistanhan minä.
VastaaPoistaOlit huolissasi ja hermostunut, kun kaikki muka näkevät, että olet blogisi kanssa vasta vasta-alkaja.
Muistan yrittäneeni lohduttaa Sinua sillä, ettei kukaan välttämättä olisi juuri sillä hetkellä paikalla.
Sinäpä parkaisitkin tuskissasi: "Niin varmaan - kukaan ei lue minun blogiani!"
Silloin olin onnellinen 30 vuoden työkokemuksestani = viestin perille saamisesta rätisevissä puhelimissa eri kielillä ja paineen alaisena.
Se oli osin kuljetusalaa se, mutta asiasi järjestyi. :)
Että muistat tuon parkaisunkin;-) Siinähän oli hirveä ristiriita, kun en halunnut sinne silloin ketään näkemän, mitä oli tapahtunut ja sitten minulta kuitenkin pääsi tuo lause...
VastaaPoistaSinä olit tosiaankin taitava ja ohjeistit minut rauhan satamaan ja blogikin meni ihan järjestykseen. Sinulla on myös rauhoittava ääni (laulaja kun olet) ja olet niitä harvoja, joiden kanssa jaksan puhua puhelimessa.
Kiitos kauniista sanoista. Se tosiaan johtuu työkokemuksestani. Tällaisia naisellisia n. 60 v-tervaskantoja on alalla enää alle kymmenen.
VastaaPoistaItse en enää vakituisesti, mutta lomitan aina, kun siihen on tilaisuus. Toivon, että tulen sellaiseen kuntoon, että voisin taas lomittaa kollegaani kesä- ja/tai talvilomilla. Se piristäisi uskomattoman paljon. Työ on elävää ja vaihtelevaa.
Lenita sanoi jossain haastettelussa, että ihmisen pitää saada tehdä työtä niin kauan kuin haluaa. Jutusta tuli myös sellainen tunnelma, että mieleeni nousi lause: Unohtakaa ikäni, antakaa minun olla oma itseni!
VastaaPoistaEve, ei sitä koskaan tiedä, mistä itsensä vielä löytää!
Leena, kun on rikki 50 000 kirjoita pieni historiikki tänne luettavaksi :)
VastaaPoistaTuure, voitko tarkentaa? Siis tämä oli joke?
VastaaPoistaMinulla on jo idea tuohon 50 000, mutta sinne on matkaa paljon.
Rakas Siskoni Cath; Reeta You know - ei yksinkertaisesti siedä sitä, että nainen määritellään, ja että hän vielä ANTAA määritellä itsensä iän mukaan.
VastaaPoistaSiinä ollaan sitten neli-, viis- tai kuusikymppisiä ja että on pysyttävä lestissään, kun on kerran siinä iässä! ja sen jälkeen elämää ei ole - ei nähtästi voi olla, kun eivät nämä itse nuoret toimittajat vielä tajua, että ON ON ON ON ON ja ONNNN!!!
Fiksutkin naiset pistetään älyttömien kysymysten ääreen pohtimaaan pitäisikö heidän mennä kauneusleikkaukseen, kun nyt ovat kerran jo 50 v., vaikkei se vielä juuri nyt näykään päälle.
Sitten namä onnettomat höynäytettävät menevät ja sanovat suvaitsevaisuudessaan, että "voisihan sitä tietty pohtia", ja saavat sitten silmilleen ryöpyn: No niin, olethan Sinä sitä harkinnyt - olet siis 50 v.
MInä olen ajatellut asiaa enemmänkin siten, että työelämässä ollaan tässä iässä heikoilla, mutta kyllä Kati on oikeassa,
- Jos nainen piittaa itsestään ja ulkonäöstään, hän on itsekeskeinenn bimbo ja jos ei piittaa, niin sitten mummo - vajihtoehtoja on tasan kaksi ja nimenomaan NAISET tekevät tätä toisilleen. Nyt lopetan tämän saarnan. UGH
Perässä tulevat kaikki :) Tehkööt perässä, mitä me olemme tehneet. Siinä onkin tekemistä...
Eve, minä en muista ikääni, olen just mitä haluan ja enimäkseen kauhean iinnostunut elämään ja asioihin. Siinä on sitä parasta nuoruuden eliksiiriä. Ikävää muuten tosiaankin on, että myös naiet näykkivät toisiaan. Se on halpamaista.
VastaaPoistaSiis meinaan sitä, että kun on ollut 50 000 kiinnostuskertaa, laadi tänne sellainen postaus, joka on kuin historiikki blogisi kirjoittamisesta. Ei siis joke luulisin.
VastaaPoistaJa kaikki ne kaameat munaukset mukaan kans, joista Eve ja Sooloilija tietävät paljon...
VastaaPoistaMutta minä en! Piristä ankeaa päivääni kertomalla moiset!
VastaaPoistaNo vaikka se kerta, kun yritin ihan itse vaihtaa tuota profiilikuvaani ja se heitti pois kaikki lukijoideni kuvat ja laittoi minut monistettuna tilalle noin kymmeneen kertaan!
VastaaPoista*nauruntirskahdus*
VastaaPoista(kiitos)
Minua ei naurattanut...pääsi itku. Soitin Evelle, joka seisoi punaisessa viitassaan Hesan rautatieasemalla, hän pelasti minut. Reima tietty taas jossain - poissa.
VastaaPoistatoivottavasti et itke enää!
VastaaPoistaJa minä sitten neuvomaan viileanä kuin viilipytty. Olin ollut ostamassa itselleni uutta MAC.ia takkia. Odottelin rautatieasemalla poikaani hakemaan minua kotiin. Se punainen on siis takki, mutta Leena dramaattisuutta ymmärtävänä ihmisenä loihe siitä silmäinsä etehen VIITAN. Se taas kuulosti niin hyvälle, että ajattelin pitääkin Teidät siinä uskosssa, että liihotan täällä punaisessa viitassa pitkin ympärystön tienoita, mutta jos joskus tapaamme, en halua jäädä pinnaamisesta kiinni ;-)
VastaaPoistaEve, kuulin ihan oikeasti. että sulla on ylläsi punainen viitta ja tietenkin kuvittelin sen hulmuavan ja sut siellä tyylikkäänä ja taiteellisen dramaattisena..., kun oikea tragedia tapahtui ihan toisaalla...Sinä muuten vedit ihan yliviileesti, ehkä koska minä kiehuin yli. Et ole aina niin selkeäpuheinen, sillä välillä sinäkin innostut ja syy on se karjalaisosuus sinussakin!
VastaaPoistaTuo on totta! Karjalaisuus voittaa aina viileyden.
VastaaPoistaMutta silloin otti ihan sydämestä, kun olit niin poissa totaltasi. Karjalainen iloinen pulina ja vitsit eivät olisi sopineet eivätkä liioin auttaneet meitä silloin.
Kohta alkaa taas olla niiden aika! :)
Tuure, en itke enää!
VastaaPoistaEve, hyvä että sinulla vahva sydän! Juu, koht myö haastellaa...
Minä voin tunnistaa juuristani sen pohjalaisen heraldisen piirteen että olen melkoisen itsepäinen...
VastaaPoistaArvasin!
VastaaPoistaOlet siis Jukuripää, Tuure? ;)
VastaaPoistaOnnea siskolle hurjan lukija määrän johdosta!!!
VastaaPoistaKiitos Pikku Myy, tässä itsekin ihmettelen, mutta enhän tee muuta kuin luen ja kirjoitan;-)
VastaaPoista