sunnuntai 24. tammikuuta 2010

SCHAUMANIN LINNA - TEHTAANJOHTAJAN KOTI JYVÄSKYLÄSSÄ


Tutkija Maria Pecoraron kirja Schaumanin linna – Tehtaanjohtajan koti Jyväskylässä (Minerva 2009) kantaa todesti, mutta pieteetillä niitä menneen maailman tuulahduksia, joita helposti ei enää tavoita mistään, sillä poissa on niin linnan haltijaväki, sen palkolliset kuin tuon ajan tavat ja tyyli. Haikeina kosketamme vanhojen talojen seiniä ja ajattelemme: kunpa voisit kertoa. Pecoraro avaa tarinalippaan ja linnan seinät alkavat kertoa aikalaistarinaansa.


Ilman vuorineuvos Wilhem Schaumania ei olisi linnaakaan sillä ensin tämä yritteliäs pietarsaarelainen liikemies perusti Jyväskylän Lutakonniemeen vaneritehtaan, jota johtamaan palkattiin 1917 diplomi-insinööri Bruno Krook. Herra Krook on ehdottomasti Maria Pecoraron kirjan värikkäin persoona, sillä hän halusi erottua kaikin tavoin. Hän ei kaihtanut näyttämästä valtaansa ja ylemmyyttään muihin nähden, mutta toisaalta hän oli myös menestyvä toimitusjohtaja, jota tosin vähän pelättiinkin, mutta tarpeen tullen löytyi pilkettä Krookiltakin ja myös huulenheitto onnistui.


Krook valitsi linnansa suunnittelijaksi serkkunsa, arkkitehti Gunnar Achilles Wahlroosin. 1922 alkoi tehtaanjohtajalle nousta Touruniemeen koti, 2400 neliömetrin linna, jonka oli tarkoitus mahdollistaa sen aikainen säätyläisperheen elämä. Mallia haluttiin ottaa aristokraattien elämäntavasta, perhe-elämä haluttiin pitää muiden silmiltä ja juoruilta piilossa ja koti oli kaikin tavoin keino erottua muista yhteiskuntaluokista.

Opiskeluvuodet Saksan Karlsruhessa innoittivat Krookia barokkityyliin ja eittämättä kylpyläkaupunki Bad Homburgin barokkirakennukset jäivät hänelle ikimuistoisesti mieleen, sillä sinne hän palasi yhä uudelleen. Linnan alkaessa valmistua lähtivät Krook ja Wahlroos huonekalujen hankintamatkalle peräti Italiaan, sillä Krookin haluamia barokki- ja renessanssihuonekaluja ei hevin lähempää löytynyt. Herrainhuoneeseen ja sen vieressä sijaitsevaan tupakkahuoneeseen sovellettiin orientaalista sisustustyyliä. Hyvin tarkasti valikoitiin huoneiden pienesineet ja maalaukset, joiden tuli kertoa omistajansa runsaasta matkustelusta ja tottumuksesta suuren maailman elämään. Tätä ajatusta tukivat fossiiliharvinaisuudet, kiinalaiset maljakot, sulkakynät, hopeiset mustepullot, buddhaveistokset ja kartat.

Vaneritehtaanjohtaja Krookin perheen koti, Schaumanin linna oli pienessä Jyväskylässä valmistuessaan sensaatio ja edelläkävijä moderneine saniteetti- ja pesutiloineen, viinikellareineen ja ullakkokerrokseen rakennettuine täysmittaisine tenniskenttineen. Tilat jakautuivat ensimmäisen kerroksen edustustiloihin ja toisen kerroksen yksityispuoleen. Ajan hengen mukaisesti palvelusväkeä oli runsaasti, mutta palveluskunta ei saanut näkyä eikä kuulua. Tätä varten oli rakennettu erilliset kulkuväylät herrasväelle ja palkollisille. Linnan erikoisuutena olivat etenkin monet salakäytävät ja kattoratsastaja, torni, jossa Bruno Krook todellakin sai tuntea olevansa kaiken yläpuolella.

Olen aina pitänyt tutkijoiden kirjoista, sillä heillä on kyky selkeyteen, joka vapauttaa mielikuvituksen liitoa. Minäkin luin kirjaa kuin seikkailukertomusta. Maria Pecoraro on tuonut kirjassaan viehättävästi ja monipuolisesti esille paitsi Schaumanin linnaa asuttaneet perheet, myös linnaa ympäröivää muuta elämää ja Jyväskylää. Mukaan on saatu niin omistajaperheiden, muidenkin kuin Krookin perheen, koirat, hevoset, tärkeät linnan vieraat aina kuninkaallisia myöten, kuten myös linnan lasten elämää ja tarinoita palvelusväestä ja tehtaalaisista. Puutarhalta kerrotaan kaikki viljeltävät aina tuon ajan harvinaisuuksista viinirypäleistä alkaen ja keittiön puolelta valotetaan emännän herkkujen saloja. Ja koska tutkijan kirjasta on kysymys on viitteitä runsaasti ja ne ovat tarkkoja. Maria Pecoraro mainitsee kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen ryhtyneen tukemaan kirjan kustantamista ja täten mekin pääsemme nauttimaan linnaa asuttaneiden säätyläisperheiden iloista ja suruista, juhlista ja arjesta.

Kuvat ovat pieniä mustavalkokuvia ja sopivat hyvin vahvistaen ajankuvaa. Aikalaismuisteloissa löytyy ja koko Suomen kansan historia peilautuu dramaattisesti linnan muuttuvaan elämään sotavuosina ja myös sotaa seuranneina aikoina, jolloin demokratian tuulet alkoivat puhaltaa eikä pidetty niin tärkeänä eristäytyä ympäröivästä muusta yhteiskunnasta. Luokkayhteiskunnan muurit kaatuivat ryskyen ja linna asukkaineen koki suurta muutosta. Jännittävät salakäytävät katosivat, palveluskuntaa vähennettiin ja Schaumanin linna muodostui kiinteäksi osaksi pienen Jyväskylän elämää, sen menneisyyttä, tätä päivää ja tulevaisuutta.

Viivähdämme kuitenkin vielä talvessa 1925. Eräänä lauantai-iltana koko kaupungin sivistyneistö juhli kaupungintalolla. Vieraat olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja odotukset illan suhteen olivat korkealla. Yhtäkkiä koko sali pimeni. Ylimääräisiin toimiinsa ärsyyntynyt kaupungintalon vahtimestari kantoi saliin kynttilöitä, mutta ei malttanut olla kysymättä: ”Onkos täällä Schaumanin herroja?” Schaumanin vaneritehdas oli nimittäin tehnyt kymmenen vuoden sopimuksen kaupungin kanssa sähkövoiman toimittamisesta kaupungille. Mitään vastausta ei kuulunut, mutta kolme tuolia vapautui vaivihkaa insinöörien Krookin, Alfthanin ja Rinteen pinkoessa harmistuneina kaupungin sähkölaitokselle. Juhlatamineet naulaan, haalarit päälle ja kattilahuoneeseen töihin. Toiminnan miehiä nuo herrat insinöörit!

On uudenvuoden aatto ja linna on valaistu niin, että isot ikkunat tarjoavat loistoaan talven pimeään yltäkylläisesti. Daamit tanssivat pitkissä yli kyynärtaipeen yltävät juhlahansikkaat käsissään, sikari ja parfyymi sekoittuvat toisiinsa, kynttilät lepattavat, herrat vievät daamejaan viimeiseen valssiin. Taas kerran on vuosi vaihtunut ja on uuden alku. Tarinat vaihtuvat toisiin…linna sulkeutuu, laajalla pihalla ja puutarhassa kuiskausten kujien puut vaikenevat. Kynttilät sammuvat.

24 kommenttia:

  1. Onko tämä rakennus edelleen olemassa?

    Minäkin pidän tutkijodien kirjoista. Juuri tuo selkeys ja järjestelmällisyys. Esimerkkinä voisin sanoa Matti Klingen Suomen lipun värit - tutkielma Suomen heraldiikasta ja sen historiasta oli todella nautittava ja mielenkiintoinen vaikka sanahirviöltä kuulostaakin.

    VastaaPoista
  2. Googlasin ja sieltähän tämä löytyi. Komea rakennus.

    Onneksi jotain on sentään säästetty!

    VastaaPoista
  3. Tuure, sulla on kova lukunopeus: mittasin juuri;-)

    Linna on olemassa, mutta paljon käyty spukaatioita siitä, mihin linnaa pitäisi käyttää. Vaneritehdas on poissa.

    VastaaPoista
  4. Älä muuta sano. Minua aina kauhistuttaa kun tuhotaan ja hävitetään omaa historiaamme.

    VastaaPoista
  5. Oli aikomus tehdä linnasta korkeatasoinen hotelli, mutta 2008 arkkitehti Jukka Tikkanen osti linnan yrityksensä nimissä. Omistajanvaihdos oli täydellinen käännekohta sikäli, että teollisuutta vuosikymmeniä palvellut rakennus siirtyi nyt yksityisomistukseen.

    VastaaPoista
  6. Kävinkin uteliaana heti googlaamaan tätä Schaumanin linnaa.Komea kartano,linnalta se ei kyllä kauheasti näytä.

    VastaaPoista
  7. Jotenkin satumaista tuollaiset historiat.

    VastaaPoista
  8. Jael, Bruno Krook asui halusi asua linnassa ja sen jyväskyläläiset hänelle soivat, sillä nimi on säilynyt. Kun katsoin rakennusaikaisia kuvia, näytti kovasti linnalta, mutta mikä minä olen erottamaan kartanoa linnasta, kun en päässyt yliopistoon yhdellä pyrkimällä lukemaan historiaa vaikka hinku oli kova. Ei tämä ole mikään Neuswanstein, mutta varmaan suomalaisella mittapuulla kovin paljon. Kartanotkin ovat kiinnostavia. Suomen televisiossa meni jokin aika sitten semmoinen kartanosarja, jossa esiteltiin näitä mahtitaloja ja katsoin sarjan kahteen kertaan;-)

    Allu, satumaisia ja joskus jopa vähän pelottaviakin. Meidän pitää yhden linan takia mennä vielä Füsseniinkin. Kun pääsimme sinne oli seuraavana aamuna niin paljon turisteja liikkeellä, että luovutimme.

    Ihme ettet kommentoinut mitään tuohon Bad Homburgiin, jonne muuten Bruno Krook meni jopa kuolemaan eli vietti siellä viimeiset elinpäivänsä. Me ihastuimme myös samaan kaupunkiin. Vähän kaupungin ulkopuolella on hotelli, jonka eilen taas muistoja täynnä googlasin. Hotelli on entinen aatelisrakennus ja illala kun istuu ruokasalissa, tulevat metsäkauriit ikkunan taakse...Meillä oli siellä aina varattuna lasiseinän viereinen pöytä 'suhteilla'. Paikan hovimestari oli avioliitossa imatralaisen naisen kanssa...etc. etc. Ukkometsokin 'oppi' nopeasti saksaa, kun alkoivat vitsailla, millaisia ovat suomalaiset naiset;-) Bad Homburgista eivät paljon lehdet kirjoittele ja mikä helmi kaupunki onkaan.

    VastaaPoista
  9. Neuschwanstein (mies sanoo aina piruuttaan NeuschwanSCHWEIN) on tuttu paikka ja rakennus ulkoa näkemisen arvoinen, sisälle ei juuri kannata mennä. Hullujan se rakennuttaja oli, mutta jäipäs turisteille katsomista. Bad Homburgista en edes muista, olenko koskaan ollut siellä. Seutu on rikkaitten asumapaikkaa ja hommasin lähistöltä muutama vuosi sitten sukulaistytölle hienon ja sympaattisen au pair-perheen, jossa tyttöä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Hänellä oli söpö oma mökki puutarhassa, sellainen puuristikkotalo, joka oli ollut ennen vanhaan kanala.

    VastaaPoista
  10. Allu, joko huomasit...tajuat...saksani on cum laude approbaturista täysin ruostunut eli tottakai: Neuschwanstein!

    Hyvä tietää, että sisälle ei kannata paljon mennä...helpottaa paineita ja voin senkin rahan laittaa Kölnin reissuun...ja Rodetaliin.

    Tosiaankin, meenimme Bad Homburgiin, koska miehelläni siellä liiketapaaminen. Se oli siis vahinko, mutta kun se hotelli oli niin uskomaton niin menemme kerran sinne kahdestaan. Se on matala rakennus, romanttinen ja ne bambit ja likellä hevostalli ja mitkä puistot...ruoka hyvää, hiljaisuutta...Ollaan oltu siellä joitakin ertoja, mutta aina mukana lapsia yksi tai kaksi. Kerran kahdestaan.

    Tosiaankin, siellä vauraus näkyy. Kävelimme joskus iltaisin ei puistoon päin, vaan omakotitlaoalueelle ja siellä olikin sitten hulppeita taloja ja näimme monemoista, mitä rahalla saa. Tämä kaikki oli kyllä ihan positiivista, ja kaikki kovin kaunista ja siistiä ja myös kohteliasta etc. Itse akupungisa tunsin olevani hukassa, en kartallisesti, vaan muuten. Mutta sitten löysimme kreikkalaisen ravintolan, jossa lapsetkin olivatt ystävällisesti tervetulleita...

    Allu, kai tiedät, että Neuschanstein oli mallina Disneylle Prinsessa Ruususen linnaan!

    VastaaPoista
  11. Kauniita nuo vanhat rakennukset, mone ihmisen historiaa. Turusta ihan tositarina, miten pikkuveljeni kaveri teki mahtavia asuntoja Littoisten vanhasta Verkatehtaasta. Ulkonäköä ei saanut muuttaa, mutta kellotornista konttori ja moonessa asunnossa kaunis vesinäköala. Nyt monella vielä iloa tusota vanhasta tiilirakennuskesta.

    VastaaPoista
  12. No ei kai ne koulussa tuollaisia nimiä opettaneet kuin Neuschwanstein, olis kyllä hyvä suhuässänharjoitussana. Frankfurtin rikkaat pankkiirit asuu siellä Taunus-vuoristossa, Bad Homburgissa, Kronbergissä jne.

    VastaaPoista
  13. Hannele, aavistan sinussa vanhojen talojen kannattajan. urussa todellakin kauniita vanhoja taloja ja kiva, että verkatehdas saatiin asuinkäyttöön. Sama suuntaus Tampereella.

    Allu, mutta minä unohdin sch:n! Toivottavasti Eve ei näe tätä;-) Juu, nähtiin siellä monenmoista erikoispalvelukuriiria näihin hienoihin omakotitaloihin ja usein niissä tosiaankin puutarhassa kuin vierastalo, jollaisessa mainitsist sukulaistyttösikin asuneen. Rodetal on enempi meiä, mutta vielä kerran Hotel Hartwall♥

    (Lupaan ottaa saksan kielen vielä takaisin. Me aloitimme jo yhdessä kurssin ja kun kävimme jo toista vuotta alkoi Teemalla Thomas Mann -sarja, joka tuli juuri kieli-iltana. Siis kirjallisuus tuhosi viimeksi yrtiykseni palauttaa tämä kieli, joka on aina ollut minulle helpompaa kuin poikkeuksen poikkeuksen englanti.)

    VastaaPoista
  14. Tampereella valtavasti kauniita vanhoja tehtaita, ei toki ihan lmasta laittaa niitä asunnoiksi.

    VastaaPoista
  15. Hannele, varmasti kallista laittaa, mutta kalliilla ne myös myytiin ja myydään. Ajetaan Poriin mennessä joskus Tampereen kautta, eikä ohi (Stokkan Akateemisen takia:;-), joten silloin aina näkyy se entinen joku tehdas, en muista mikä, joka on nyt asuntoina ja ihan järven rannalla.

    VastaaPoista
  16. Leena jos menet joskus Moselin laaksoon, käy Burg Eltzissä, äänestetty kaksi kertaa Saksan kauneimmaksi linnaksi. Olen joskus laittanut kuvia siitä blogiini, laita hakuun Burg Eltz. Komea linna, todellakin!!

    Haluaisin kovasti käydä Neuschwansteinissä, mutta vielä en ole käynyt. Tiede- lehdessä oli kerran tosi jännä juttu sen rakentajasta, Baijerin kuninkaasta, jonka nimeä en muista.

    VastaaPoista
  17. Tuure, yritän käydä kaikki Euroopan linnat;-)

    Katsopa, mitä Allu ylhäällä sanoo Neuschwansteinista...

    VastaaPoista
  18. Tuure: se rakennuttaja oli Baijerin kungingas Ludwig II. Tässä vähän tietoa hänestä:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Ludvig_II_%28Baijeri%29

    VastaaPoista
  19. Allu, kun me lähdettiin Füsseniin, meillä oli pitkä lehtijuttu mukana, jossa tuo kaikki oli selostettu. Meri kiukustui aikatavalla, kun ei päässyt Ruususen linnaan...joten 'we owe her'.

    VastaaPoista
  20. Kiva postaus tästä kirjasta ja Schaumanin linnasta.
    Tämän haluan ehdottomasti lukea, vaikuttaa mielenkiintoiselta.
    Olisi kiva päästä käymään tuolla Schaumanin linnassa, mutta eipä taida olla mahdollista. Mutta täytyy katsoa sitä hieman tarkemmin ulkoapäin seuraavan kerran kun menen ohi siitä.

    VastaaPoista
  21. Susanne, ostappa kirja, sillä siellä runsaasti paitsi linnnasta myös sen aikaisista jyväskyläläisistä kuin myös maailman kuuluisuuksista. Kiinnostavasta viedään ohessa myös vaneritehtaan historiaa ja sen väkeä. Linnan puutarhurit, puutarha ja sen runsaat ja osin erikoiset tutotokset myös mukana.

    Linnahan on nyt yksityisomistuksessa. Onneksi Kuokkalan kartanoon pääsee käymään ja saa samalla nauttia kahvitkin.

    VastaaPoista
  22. Eksyin tähän kirjoitukseen, kun rupesi Schaumanin linna kiinnostamaan. Pakko täsmentää kommentteja sen verran, että vaneritehdashan ON olemassa, vaikka vaneria ei siellä ole tehty 15 vuoteen. Tätä nykyä siellä tehdään lähinnä pizzaa ja vuokratyöläisiä.

    VastaaPoista
  23. Olli, aamut eivät ole minua varten;-) Yirtin lukea, missä kohdin kirjoitin, että rakennusta ei enää ole, mutta en sitä vielä löytänyt. Tarkistutin tekstini kirjoittajalla ja hänellä ei ollut siihen mitään moitetta. Toisaalta aina roiskuu, kun rapataan ja olen kotoisin länsirannikolta, joten en ole 'geeneissä' saanut itseeni Keski-Suomen rakenuksia. Siksikin tarkistutin tekstini.

    Kiitos täsmennyksestä!

    VastaaPoista