sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Kolmas ja viimeinen


En halua pelkooni kohmettua,
     paras kutsua Bachin Chaconnea
           ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
         mutta kahdeskymmenes vuosisata
                hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
        jolle salaisuus on lahjoitettu
              ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
          matkalla luokseni Fontankan taloon
                  juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiaisillasta
               hän muistaa kynttilänvalon
                     ja vaahteran ikkunan takana,
                          runoelmani kuoleman lennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
         ei rukousta, ei sormustaan --
                 hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa

10 kommenttia:

  1. Kiitos Leena näistä Anna Ahmatovan runoista, Ne ovat niin ihania:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne,ole hyvä♥ Jaettu ilo on paras ilo. Toivon, että sinulla on tämä järisyttävän kaunis kirja Anna Ahmatova Fontankan talossa.

      Poista
  2. Upea runo, kylmät väreet kulkivat. Ahmatovalla on niin hienoja runoja, ja sinä osaat valita niistä parhaimmat. Hyvää loppiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, Annan elämä oli dramaattinen ja kohtalokas, se siirtyi runoihin. Minäkin koen näistä väristyksiä ja tähtihuimauksia ja vaikka mitä. Kiitos ja kiitos samoin♥

      Poista
  3. ❤️
    Hyvää loppiaista! Ja joulun aikaa Nuuttiin asti!
    Täällä on muuten nyt sumuinen yö (tai ilta)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna♥ Ihan sinulle!

      Ja siitä loppiaisrunosta/ hän muistaa ystävänsä sumuisilta kaduilta/ kaikki hänen koskettavat säkeensä/ Nizzan ja Wienin jaetun kohtalon, meripihkanvärisen.

      ♥♥

      Poista