Charlie kutsui tyttäriään kaunokaisiksi ja sitähän he olivatkin. Itse olivat mielestään Louisa M. Alcotin Pikku naisia ja kävivät usein kinaa kuka heistä oli kuka minäkin päivänä. He olivat Julia, Sylvie ja kaksoset Cecelia ja Emeline. He olivat hirveän kiintyneitä toisiinsa, joten kun Julia tuo kotiin tulevan miehensä, tämä häkeltyi, sillä hän ei ollut ikinä kokenut vastaavaa. Hänen vanhempansa eivät tulisi häihin ja he uhrasivat elämänsä vain tyttölapsensa kuoleman murehtimiseen. William ei ollut heille yhtään mitään. William löysi kuitenkin korvikkeen, koripallon. Hän kävi myös luennoilla ja piti kaikkea ennakoitavana kunnes...
Ann Napolitanon teos Kaunokaisia (Hello Beautiful, WSOY 2024, suomennos Minna Kujamäki) on yhdysvaltalaisen kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos. Kaunokaisia on herättänyt huomiota, sillä Barack Obama sekä Oprah valitsivat romaanin kirjalistoilleen ja kirjallisuuskriitikot ylistivät kilpaa eri lehdissä. Tämä kirja on sellainen tarina, jonka ottaa mielellään mukaan pitkiin joulunpäiviin tai muuten vain ajalla luettavaksi. Henkilöitä on runsaasti, mutta ei liikaa. Luin kirjaa kuin aikuisten satua ja odotin, milloin tuo kaunis tarina räjähtää. Henkisesti raavin kauniin kuvan pintaa, kunnes alkoi näkyä haavoja, viiltoja, salaisuuksia. Halusin rosoa!
Charlie -isän vielä eläessä Sylvie oli saanut isältään sanoja, joita ei unohtanut. "Noin nuorena ei vielä ymmärrä, että elämä on lyhyt, mutta sitä se on....sinut ja minut on veistetty samasta puusta, tyttöpieni. Mikään koulu tai työ ei tuo meille täyttymystä Me katsomme ulos maailmaan tai omaan sisimpäämme, koska haluamme enemmän." Olisipa Charlie ollut kokemassa Sylvien "enemmän".
Kohta isä oli kuollut ja äiti Rose halusi olla yksin. Sylvie näkee suuren tyhjyyden ja tajuaa voittavansa tuon tunteen vain löytämällä sielunkumppanin. Hän näkisi minut ja minusta tuntuisi ehjemmältä, Koska William ei halua opettaa vaan pelata koripalloa, Julia pyytää Sylvietä lukemaan Williamin kirjan käsikirjoituksen, voidakseen saada selvyyden sen tuomista tuloista. Sylvie suostuu. Kirjan sivuille oli tehty merkintöjä, kuten Tämä on surkea, minä olen surkea. Useaan otteeseen William oli kirjoittanut: Mitä oikein olen tekemässä? Miksi edes teen tätä? Kuka minä olen?....Miksi hän eikä minä? Sylvie värähti...
Sylvie tiesi, miksi äiti oli karsastanut häntä siskoista eniten. Rose näki Sylviessä saman. mikä oli aina närästänyt Charliessa. "Hyi, taas Whitmania".
Äidin ilmoitettua muuttavansa Floridaan, hän kertoi myös, että talo oli hänelle liian suuri ja siitä oli vielä velkaakin, siskokset järkyttyivät. Isähän oikein ylpeili sillä, ettei talosta ole velkaa. Rose rypisti otsaansa. "Joskus kymmenen vuotta sitten oli pakko ottaa lainaa, että saatiin teille tytöille vaatetta ja ruokaa."
Kaunokaisia sisältää kolmen sukupolven elämää ja suloisuus säilyy, vaikka elämä tuokin mukanaan kaivattua rosoa. Kukin sisaruksista kohtaa aivan erilaisen tulevaisuuden ja särmiäkin on yhdessäolossa. Hehän ovat nyt aikuisia. Williamista tulee kirjan kiinnostavin henkilö, joten teillä on kiehtova lukijamatka edessänne. Emme koskaan voi tuntea toista niin täydellisesti, että voisimme tuntea hänen pinnan alaiset virtansa. Toki voimme olla melko lähellä onnistumista. Vahva suositus minulta, vaikka tytöt ovat vuorollaan kertojina ja se tuo väistämättä mukaan hieman toisteisuutta. Kirja romantikoille ja nostalgiaan taipuville.
Olitko sinä Jo, Beth, Meg vai Amy?
Leena, ajattelin tätä lukiessani, että sinä varmaan tykkäät tästä. Minulle tämä oli yksi syksyn parhaimmista.
VastaaPoistaAnneli A, oikein arvattu. Ja mikä kansi! Sinun tyyliäsi myös.
PoistaTämän kirjan rosot ja haavat ovat sellaisia, että kirja on luettava vielä kerran, kunhan aikaa kuluu. Minun kaikki sympatiani olivat Williamin puolella.
VastaaPoistaPikku naisia olen katsonut vain elokuvana muutaman kerran, enkä kokenut yhteenkuuluvuutta yhdenkään kanssa. Kaunokaisia kirjan sisaruksista koin yhteenkuuluvuutta Sylvien kanssa ja tyttöjen isä oli kiinnostava henkilöhahmo.
Mai, totisesti Williamin puolella! Minulla myös Sylvie. Charles oli myös kiinnostava. Kymmeniä vuosia aikaa Pikku naisista, mutta muistaisin olleeni Jo.
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta.Kaunista viikonloppua Leena❤️
VastaaPoistaJael, pitäisit tästä♥♥ Kiitos samoin sinulle♥♥
PoistaEnpä ole törmännyt aiemmin tähän kirjaan, mikä ei kyllä ole yhtään ihme, kun puolitoista vuotta ajatuksissa on ollut opiskeluasiat. Laitan kirjan listalle ja toivottavasti pääsen vaikka pitkinä joulupäivinä sukellan sen sisuksiin.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teille ♥♥
Birgitta, ai niin, sinulla oli tuo opiskelu...Koko vuosi kannattaa odottaa joulun ajan hemmottelevia päiviä♥♥ Kiitos samoin teille♥♥Meillä onkin nyt laatukatsottavaa, sillä vihdoinkin löysimme Ferranten sarjan loppuosan, joka on monta jaksoa!
Poista