Vietimme Lumimiehen kanssa villasukkajoulun eli oli rauhallista, herkullista ja maa valkeana lumesta. Joulupäivänä kuitenkin aloimme pakata, sillä olimme lähdössä tapaninajelulle kohti Aurinkolahtea ja nuoriamme. Oma kuusemme jäi nököttämään koristeissaan, kun nostimme lahjakassimme autoon ja lähdimme leikkimään tonttuja Vuosaareen meren rannalle.
Monta Aurinkolahden joulua palvelleen kuusen juurelle laitoimme kaikkea tarpeellista vähän haikeina, sillä tiesimme, että tämä on viimeinen kerta.Merinäköalalla oleva opiskeilijakämppä on ollut tyttäremmme kotina aina tämän vuotiseen valmistumiseen asti.
Muuratsalon tontut toivat nuorille hyvin nyt ajankohtaisen kirjan Puutalotarinoita sekä samaa aihetta liippaavan Olisipa aina joulu. Westend lähtee perässä, sillä haluan lukea sen vielä kerran. Tarpeeseen tuli myös IKEAn lahjakortti ja muuten vain iloksi kumpikin sai oman Wrendalen pöllömukin.
Eipä mitä, rakkautta ei voi koskaan olla liikaa ja nämä rakastuneet pöllöt saavat tulevien kuukausien aikana muistuttaa Meriä ja Samia siitä mikä on tärkeintä, jos jostain kumman syystä uupumus alkaisi heikentää muistia. Siihen emme usko, sillä katsokaa, miten he opettelevat Lumimiehen opissa graavisiian valmistusta.
Oppimestarina toimii Lumimies, joka tyttären mielestä tekee parhaan merisiikagraavin. Nyt tehtiin niin, että maestro näytti vain vähän ja nuoret kumpikin erikseen keskittyivät sataa.
Kun opettaja neuvoi, pari osoitti selvästi, että 'tässä mitään rakastuneita pöllöjä tarvita, kun ollaan jo sellaisia!'
Tästä kuvasta huomaa, että ollaan tosissaan niin tässä kuin tulevassa suuremmassa projektissa. Yhdessä elämän yhteiset projektit siian fileoinnista remontointiin!
Tapaninilta meni nopsaan seuraavaa päivää suunnitellessa ja nauttiessa Samin järkyttävän hyvästä pizzasta. Juu, olin tilannut pizzaa, en halunnut enää jouluruokia, mutta nautimme kyllä erinomaisen hyvät ruotsalaiset glögit.
Nautittiin kunnon aamiainen ennen lähtöä Lohjalle katsomaan, minkä hankinnan nuoret olivat tehneet. Kuva ei kerro, että takana on parveke, jonne mahtuu ruokapöytä ja näköala on puistoon tai merelle...
Lumimies ja Sami ovat katsastaneet talon ja suunnittelevat kevään projekteja. Meikäläisetkin ovat siis valmiit tarttumaan siveltimeen yms. Ja ach, jos pääsee taas plaraamaan tapettikirjoja...Huh-huh, olemme eläneet jännittäviä aikoja, mutta nyt vain eteenpäin! Meille esiteltiin Lohjaa ja sitten olisi pitänyt vielä IKEAan,mutta jätimme sen jollekin kevään viikonlopulle ja piipahdimme vain Itäkeskuksessa hankkimassa lisää juustoja, rypäleitä, maustekurkkuja, smetanaa, löylyastiaa ja -kauhaa, Myy -laudetyynyjä ja minä tähtilautasia, jollaiset näkyvät nuorten aamiaispöydässä. Ilta meni seurustellessa ja pelatessa lautapeliä.
Seuraava päivä meni nukkuessa pitkään ja sitten touhuja koirien kanssa. Vietimme myös Merin synttäriä yksi päivä etukäteen ja meidän hääpäivää pari päivää takakäteen. Aurinkolahteen on tullut uusi italialainen ravintola Mama Mozza ja minähän olen niin italialaisen ruoan perään, että kaikki olivat suostuneet jo aikaa sitten, että sinne ja pöytä oli varattu. Lista oli niin mahtava, että olisin halunnut syödä sekä risoton että pastan, mutta söinkin sitten jotain mitä en aikoihin ellei poroa lasketa eli pihvin. Minulla ei pihvi laske, mutta pakko myöntää, että nyt Merikin ihmetteli kun olin ihan hiljaa, enkä yhtään valittanut. Kun tilasi listalta sai ottaa runsaasta salaattipöydästä alkupaloja yhden lautasen, joten siellä ne minun herkut alkaen grillatusta munakoisosta hunajameloniin ja kaikkea siltä väliltä. Taidan seuraavalla kerralla ottaa salaattipöydän ja on siellä keittovaihtoehtokin. Kaikki oli hyvää, tunnelma oli rento ja palvelu kodikasta, mutta asiantuntevaa ja kohteliasta. Sellaista kuin italialaisessa kuuluukin olla. Talon viini oli laadukasta italialaista. Olin päättänyt olla kuvaamatta, mutta sorruin vain puolikkaan salaattilautasen verran...
Me...34 vuotta me. Katsoin juuri, että 35 vuotta avioliittoa on sitten pelkkää korallia! Pitänee keksiä jotain huisia...
Nuoret seikkailijamme, joilla nyt alkaa hiukan erilainen luku elämässä eli unelmakotia kohti. Toivomme ja uskomme, että Meri ja Sami saavat vanhan talokaunottaren sädehtimään.
Dina on ikälady, joka on kulkenut emäntänsä mukana monet asiat. Minä nyt jännitänkin täällä, että miten Dina suoriutuu muutosta ja siitä, että ei pääse lukemaan enää vanhoja postejaan. No, Dinassa on sisua sekä sydämen sulattajaa. Tämä pieni koira on vienyt palan sydäntäni ja kun olemme yhdessä, hän nukkuu kanssani. Taika -sisko on sheltti ja kivaa seuraa kaikille, mutta Dina on hallitseva kuningatar, joka suosiollisesti suostui poseeraamaan rakkaalla vanhalla kuusimatolla, olemaan joulun kirkkain tähti. Pian hyvästi jää ihana Aurinkolahti, mutta uusi piha ihmeineen odottaa koiruuksia. Dinakin tietää sen ja antaa hurmaavan persoonansa sädehtiä iloa meille kaikille♥
muutoksen tuulista
Leena Lumi
