Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti!

Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti! Tämä voi jatkua kauan, mutta toivotaan, että tämä ei ole uusi normaali.

Olen kokeillut muutamaa maskityyppiä pitää tunteja ja tänään pidin niin puutarhaliikkeet kuin tavaratalot kirurgista suu- ja nenäsuojusta. Ainakin parempi kuin se entinen valkoinen, jonka kanssa tuli happivajauksen kanssa niin paha olo, että alkoi huimata.

Viikosta on tulossa monipuolisen kiihkeä, joten blogin puolella mennään kevyemmissä merkeissä. Ostimme tänään ensimmäistä kertaa isohkon sypressin, jota toivottavasti pääsemme ledittämään keskiviikkona. Luen paksua opusta, jota olen odottanut koko vuoden, mutta kuten sanottua, nyt on iskenyt Murphyn laki tämän viikon arkipäiviin. R. lähtee jo aamusta varhain...Yritän yksin huomenna istuttaa sypressin erityisruukkuun, jonka sille ostimme ja sen päälle tulee vielä muu ruukku. R. saa sitten hoitaa ledit myöhemmin.

Viikonloppuna saimme yökylään Lunan. Oli se vain niin kivaa, kun iso koira nukahti kiinni minuun kuin Merin villakoira Dinalla on ollut tapana tehdä. Kokoeroa vain jonkin verran.

Onni on ystävän kutomat villasukat ja

tyrnilapaset♥

Ihanaa, että puissa on vielä paljon lehtiä ja mongolianvaahteroissa neniä. Vasta tänään huomasimme, että helokkimme ja lehtikuusemme ovat alkaneet värjäytyä keltaiseen juhla-asuunsa.

Tänään ostin monen vuoden jälkeen ulkolyhdyn, mutta kuvat eivät ihan onnistuneet, lyhdyn nimi on Kaupunki. Se on talo, jonka erilaisista ikkunoista valo tulee ulos kauniisti. Käykää katsomassa livenä, sillä sivuston kuva ei vastaa lyhdyn viehätystä.

Tänään keksimme, että täytämme lyhdyn ledeillä ja laitamme yläterassille. Se näytti niin hyvältä, että saimme hankittua toisen, kun naapurin Tuula oli asioilla. Kiitos Tuula♥ Toinen näkyy olkkariin ja toinen heti sisääntulijalle vastapäisestä ikkunasta. Siis vain 14.95 tämä keskikokoinen. Ikkunalaudoilla meillä on monta pienempää valkoista lyhtyä, joissa oikeat kynttilät. Ne ovat näitä:

Päivä on ollut pitkä...joululahjoja, kortteja, lahjanarua, ylläreitä...Ken kantaa joulua sydämessään koko vuoden, toimii nyt ja fiilistelee koko joulukuun!

Monday, monday...

Leena Lumi

James Wyllie: Hakaristirouvat

Kolmas valtakunta on tyhjentymätön kaivo, josta ammentaa. Historiasta erittäin kiinnostunut lukee kirjan toisensa jälkeen, kunnes tajuaa, että Kolmas pahan ydin on loputon eikä se ole minnekään kadonnut. Samaan aikakauteen liittyy seurapiirillisesti hyväksyttävämpi kiinnostuksen aihe eli toinen maailmansota. Kaikki tuntemani lääkärit lukevat näitä kirjoja nimikkeellä 'toinen maailmansota'. Sitä se olikin, mutta kun suuri kuvio aletaan hajottaa siruiksi, löydämme kaiken takaa yksilöitä, naisia, lapsia, perheitä....vuodenaikajuhlia, leirien savuja, käsittämättömiä julmuuksia puolin ja toisin, sillä missä Aatu siellä Stalin. Nyt kuitenkin lähdemme ainakin minua kiinnostavalle polulle kohtamaan Kolmannen valtakunnan ykkösnaisia. Jokainen voi mielessään päätellä, miten syyllisiä tai syyttömiä he olivat, mutta vaikka en kerro teille kirjaa auki, en voi olla tarttumatta siihen, mikä minua vielä kiertää...

Tietokirjailija James Wyllie on kirjoittanut Hakaristirouvat Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives, Atena 2020, suomennos Tähti Schmidt), joka kertoo meille Hitlerin tärkeimpien johtomiesten rouvien elämästä ja kohtaloista. Naiset ovat Gerda Bormann, Magda Goebbels, Carin ja Emmy Göring, Ilse Hess, Lina Heydrich ja Margarete Himmler. Vaikka natsiaatteeseen kuului, että vaimojen osa oli 'Kinder, Kirche, Küche' asia ei ollut ollenkaan noin yksiselitteinen. Miten naiset käyttäytyivät ja miten paljon he ihailivat Hitleriä, sitä paremmat mahdollisuudet heidän miehillään oli yletä tai yleensä edes selvitä hengissä. Hitlerin valkohehkuinen raivo tuli esille  Henriette von Schirachin muistelmissa Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä. Vaikka Hitler oli tuntenut hovikuvaajansa tyttären aivan pikkulapsesta asti, Henriette onnistuu rikkomaan tabun. Hän on ollut Hollannissa ja kuullut yöllä kaduilta meteliä ja nähnyt miten juutalaisnaisia ajettiin julmasti kuljetuksiin ja kokoontumispaikoille. Hän järkyttyi syvästi ja päätti puhua siitä isänsä ystävälle eli Adolfille. Tämä tapahtui Berghofissa ja seitsemäntoista Hitlerin alaista oli kuulemassa. Putosi kuolemanhiljaisuus ennen raivoa. Aamuviideltä Schirachit pakenivat Berghofista ja Henriette tiesi, ettei ikinä enää näkisi Hitleriä. Vaikka kuinka monta kirjaa olen lukenut, Henriette on ainoa nainen, jonka tiedän uhmanneen Hitleriä. 

Koska Hakaristirouvat on varsin tuhti paketti ylimpien natsirouvien elämään, kirja voi yllättää monellakin tapaa ellei ole lukenut mitään heistä aikaisemmin. Rouvista ja heidän väleistään ja vaikutusvallastaan, arjestaan ja juhlistaan kerrotaan niin, että henkilö voi nopeastikin vaihtua rouvasta toiseen ja aivan ummikon pitää keskittyä. Luin itsekin tätä kirjaa kauan. Minulla on missioita, joita en kaikkia tuo julki, mutta nälkä tietää on niin suuri, että olen kuunnellut lyhyellä, mutta toivottavasti vahvistuvalla saksallani mm. täysin katumattoman Reinhard Heyrdrichin puolison Linan haastattelua ja montaa muuta. Helpointa Linaan on tutustua ensin Terhi Rannelan kirjassa Frau. Kun vertasin ristiin Linaa eri kirjoista, kuva ristivalottuu julmaakin julmemmaksi ja niinpä ainakaan tältä istumalta en muista rouvista ihan tätä näe, sillä Lina oli käskijä ja Reinhard yllytti häntä ottamaan ohjat käsiinsä.

Lina Heydrich, hänen miehensä ja heidän pieni poikansa Klaus. (kuva kirjasta)

Kun Reinhard kuoli attentaatissa hänen ollessaan Böömin ja Määrin käskynhaltijana, Lina sai kostonsa, vaikka käsky muodollisesti tulikin Hitlerin kautta:

Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuiert, die Männer von 16 Jahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt.

Hakaristirouvat tekee Linasta sen mitä hän oli eli paholaisen, joten siinä valossa on vaikea ymmärtää, että häntä ei tuomittu edes myötäilijäksi eikä hän menettänyt henkilökohtaista omaisuuttaan. Lina Heydrichin myöhemmän elämän toinen avioliitto liittyy Suomeen, joten...

Luin juuri vähän aikaa sitten Göring ja hänen psykiatrinsa Jack El-Hain Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Nytpä alkaa polttaa, sillä kirjassa Göringin ensimmäinen vaimo on miehensä palvoma ruotsitar ja vakaumuksellinen fasisti Carin Göring.

Caring Göring (kuva kirjasta)

He asuivat jonkin aikaa Ruotsissa ja palatessaan Saksaan mukana kulki rotuaatetta ja Odinia niin, että hirvittää. Tässä kohtaa avuksi olisi ollut lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, joka avaa enemmän kuin moni edes haluaa uskoa. Siis oliko arjalaisuus tuontiaate Ruotsista? Ainakin se upposi otolliseen maaperään, sillä Saksassa oli paljon yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, joka saatiin sitten osoittamaan juutalaisten suuntaan.

Erityisen altis näille paineille oli porvaristo, jota hiersi sekä oman ylivertaisuuden korostaminen että kalvava tulevaisuudenpelko.

Carin Göring ei elänyt pitkään ja Göring avioitui Emmy Sonnemannin kanssa. Samalla kun Göring hoiti tehtäviään Hitlerin kakkosmiehenä ja toiseksi rikkaimpana natsina, hän rakensi Carinhalliaan, joka paisui kuin keisarin palatsi. Emmy oli näyttelijä ja hän oli tottunut juutalaisiin ystäviin ja hänen hyvä ystävänsä oli bi-seksuaali, mikä oli tuolloin rikos. Emmyn piti avioiduttuaan vetäytyä teatterista. Häitä edeltävänä iltana hän esiintyi viimeisen kerran, mutta hän sai pelastettua miehensä vaikutusvallalla ystäviään leireiltä. 

Henriette Hoffman, josta alussa kerroin, taisi sanoa totuuden Emmystä: "Hän olisi ollut aivan tyytyväinen jos...univormut olisivat olleet näytelmäasuja, hänen palatsinsa kulissia, sodan kumu taustalta kuuluvaa ääniefektiä ja hänen saamansa mahtavat lahjat pelkkää rekvisiittaa. Ei hän todellisuutta halunnut."

Koska Hitler janosi naisten ihailua, hän halusi esiintyä kuin vapaa mies, joten hänen Hoffmannin valokuvausliikkeessä tapaamansa kaunis Eva Braun, joutui olemaan poissa julkisista tilaisuuksista ja usein myös illallisilta, joissa muut natsirouvat olivat. Sillä on hintansa, kirja kertoo kaiken tästä samoin kuin Hitlerin siskontytöstä Geli Raubalista, joka oli täysin rakastunut, mutta joutui pysyttelemään syrjässä kuten Evakin. Tähän kohtaa voin suositella teosta Diane Ducretin Diktaattorien naiset.

Valtakunnan toisen naisen rooli istui täydellisesti Magda Goebbelsille, joka täytti kaikki kunnon saksalaiselle naiselle asetetut tavoitteet:

Magdaa ja hänen lapsiaan kuvattiin yhtä mittaa viikko- ja aikakauslehtiin esimerkkinä täydellisestä natsiperheestä. Tuottamalla yhä lisää jälkeläisiä  hän ilman muuta täytti keskeisen tehtävän, jota Saksan naisilta vaadittiin - vuosien 1934 ja 1937 välillä hän sai vielä kaksi tytärtä ja yhden pojan - mutta hän ei ollut luonnostaan äidillinen.

Propagandatarkoituksiin otettu perhekuva, jossa Magda Goebbels, hänen miehensä, heidän kuusi lastaan ja univormusssa Harald, poika Magdan ensimmäisestä avioliitosta.(kirjan kuvitusta)

Magda kuitenkin rakasti kaikkea kaunista ja hän suosi Elisabeth Ardenin tuotteita, esiintyi aina viimeisen päälle ehostettuna ja puettuna. Saksalaisten suunnittelijoiden parhaimmistoa olivat juutalaiset ja tästäkin syntyi ristiriitaa. Ellei oma maa tuottanut enää tyyliä, toiset naiset käänsivät katseensa Pariisiin. Goebbelsille oli hyvin tärkeää, että hänen Magdansa olisi esikuvana kaikille saksalaisille naisille. Se oli hengentärkeää, sillä outo kolmiodraama alkoi hahmottua ja mustasukkaisen Goebbelsin oli pakko se sietää: Hitler rakasti Magdaa ja Magda tätä. Magdasta tuli valtakunnan ykkösnainen, jolle Hitler vielä kerran olisi osoittava kiitollisuuttaan.

 

Trimviraatti: Hitler Magda Goebbelsin ja tämän puoison sekä heidän kolmen lapsensa seurassa. (kirjan kuvitusta)

Kaikesta kilpailusta kieli se, että Goebbelsin pariskunta tuntui aina jäävän varjoon, kun vain Göringit olivat paikalla. Göringien juhlat olivat ylitse muiden ja Goebbelsien varallisuus ei millään riittänyt samaan tasoon. Magda oli myös kaiken aikaa raskaana, joten sekin vei voimia. Emmy jaksoi juhlia aamunkoittoon.

Nyt ken on lukenut kirjan Mitfordin tytöt - Sodassa ja rakkaudessa saavat jälleen todisteen, miten Diana ja Unity viettivät aikaa Hitlerin parissa ja suunnittelivat fasistista Britanniaa, jolloin Saksa ja Englanti olisivat ystävyysmaat ja yhdessä vahvemmat.

 

Unity oli saapunut Müncheniin vuonna 1934, ja norkoiltuaan siskonsa kanssa puoluekokouksen (1934) liepeillä hän oli alkanut käyttäytyä kuin sekopäinen ihailija. Hän seurasi Hitleriä, tarkkaili tämän päivittäisiä liikkeitä, opetteli tuntemaan tämän tavat ja rutiinit ja odotti hetkeä, jolloin tämä huomaisi hänet, mikä lopultakin tapahtui 9. helmikuuta...Hitler toivoi voivansa hyödyntää Unityn "sokeaa omistautumista hänelle" hänen pyrkiessään varmistamaan brittien puolueettomuuden tulevassa sodassa.

Kirja on todella kiinnostava ja vaikka en voikaan enempää tässä kertoa Gerda Bormannista, Margarete Himmleristä ja Ilse Hessistä, voin luvata, että heistä on kirjassa paljon kiinnostavaa. Ja kirjassa on myös yllätysnimi, jota en ollut kuunaan kuullutkaan, vaikka kohta listaan kaikki Kolmatta valtakuntaa ja toista maailmansotaa käsittelevät kirjani. Samalla vedän mukaan Vainojen kirjat Leena Lumissa, sillä tarkoitus on, että mitään valtakuntaa ei enää verelle rakennettaisi. Voimme mielissämme pohtia, paljonko naiset tiesivät, mutta eivät he voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö olisi tajunneet mistä alkoi tulla isompia asuntoja, tauluja, yltäkylläistä elämää ja minne katosi lasten koulukavereita, heidän itsensä ystäviä ja naapureita. He muodostivat kuin yhden perheen, jonka keskus oli Hitler ja he saivat kaiken Mitä Hitler heille soi. Sillä oli hintansa! Kaikki oli veren tahrimaa ja maailman kammottavin massamurha ei unohdu. Ihminen on luomakunnan ainoa peto, tietoisesti paha ja myös pahaan ryhtyvä.

James Wyllie kirjoittaa tietoa, mutta tyylillä, jota on helppo ja kiinnostava lukea. Kaikki tämä on nyt minussa ja tajusin, että pakko tilata Herraskansaa, sillä taisin antaa sen tohtorilleni, joka vei minua läpi pahimman. En olekaan tajunnut, miten paljon toinen maailmansota kiinnostaa. Ja nyt minuakin. Ja tässä nainen, joka lupasi lukea mitä vain, mutta ei sotakirjoja. Hakaristirouvissa ei ole karttaan piirrettyjä rintamalinjoja, vaan mieliin piirretyt. Kuka oli Hitlerin lähin? Ketä hän arvosti ylitse muiden? Kaunis, mutta ehkä hieman naiivi Eva Braun vai sittenkin siskontyttö..., mutta oi, missä on kaunis Geli?

Hitlerin tunteet Magdaa kohtaan olivat alusta alkaen vaikuttaneet yhtä voimakkailta kuin Magdan tunteet Hitleriä kohtaan. He näyttivät olevan täydellinen pari, ja tuon ajatuksen häikäisevyyttä vain kasvatti se, että heidän ei ollut lupa olla yhdessä. Siitä muodostui viekoitteleva haavekuva, joka sai Magdan loukkuun Hitlerin tappavaan syleilyyn.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön! ja Kirjojen kuisketta

Jaakon huikean hyvä kantarelli-kanakeitto

 annos 4-5 h

Aloita laittamalla 200°c uuniin 4 kanankoipireittä nahkoineen kulhoon. Päälle vain mustapippuria rouhittuna myllystä. Kanat pois uunista n. 45-50 minuutin päästä.

Kanojen ollessa uunissa pilko noin 700 - 1000 g porkkanaa kuutoiks tai puolikuun muotoisiksi porkkanan koon ja oman mieltymyksen mukaan ja heitä astiaan kylmään veteen. Pilko samalla noin 1 kg purjosipulia ja jätä se sivuun odottamaan freesausta. Muistithan pestä purjon huolellisesti. Seuraavaksi pilko noin 800 g palsternakkaa samaa kokoluokkaa kuin teit porkkanoista. Nekin kylmään veteen (kandee laittaa samaan astiaan, jossa porkkanat on, sillä lisätään samaan aikaan ) Sitten purjon kanssa puukko heilumaan. Freesaa purjo pannulla voissa, hiukan öljyä sekaan, mutta voita niin että hirvittää...Sitten purjo kattilaan juuresten kera kiehumaan.

Seuraava vaihe onkin ottaa vähintäin 5 litran kattila ja pistää sinne vettä noin puoleen väliin ja ensiksi levy täysille ja kun alkaa kiehua voi tiputtaa tyyliin 2, että se kiehuu pikkuhiljaa.

Veteen reilusti currya ja sitten koivista nypitään liha erikseen astiaan kylmään ja kaikki luut ja kuoret yms. laitetaan kiehumaan kattilaan 3 tunniksi. Niin ja kaada joukkoon myös kanojen paistoliemi...

3 tunnin päästä maista, onko liemessä makua, jos liian mauton niin currya lisää tai vaan suolaa... No nyt sitten siivilöi liemi ja kaada takas kattilaan ja lisää porkkanat, palsternakka ja purjo kiehumaan kunnolla.

Kantarelleja tarttet noin 1-1.5 l. Leikkaa isoimmat ja kyl pienimmätkin kahteen osaan. Freesaa nekin voissa jotta niistä lähtee neste pois ja kaada pannulta siivilään. Nämä lisää keittoon vasta noin 5 minuuttia ennen loppua.

Ainoa yrtti mitä tarvit on tuore kirveli ja jollei ole tuoreena, kuivattukin käy. Sen voi laittaa samaan aikaan kuin porkkanat ja palsternakan hyvin hienoksi hakattuna.

Jos et saa tuoretta kirveliä, niin freesaa se purjosipulin kanssa niin maut aukeevat paremmin. Tuoretta ainakin 3-5 desiä koska on todella miedon makuinen. Itse laitoin n.5 dl.

Lopuksi heti sienten jälkeen 2 prk Creme Bonjour kantareli -tuorejuustoa ja huolellinen sekoitus.

Nestemäärää säätämällä voit vaikuttaa, tuleeko enempi keittomainen vai hiukan muhennosmainen. Niin ja niille kanoillekin voi näyttää hiukan puukkoa ennen joukkoon lisäämistä riippuen minkälaisia palasia on revittäessä tullut.

Hyvää ruokahalua! toivottaa Jaakko Rintanen

PS Tätä on ollut riemu nauttia, katso juttu, ja kyllä nyt jäi Marstrandin halstrattu kampela ja eräs Salzburgin risotto jälkeen poikani herkun! Kiitos Jaakko!

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa

Luvia -koostetta lokakuussa!

Viime torstaina lähdimme kohti Luviaa, kohti sitä merenrantakylää, jota pidän varmaan sateenkaaren tuolle puolen kotipaikkanani. Vietimme torstai-illan äidin kanssa ja minä hissuksiin purin pakaaseja.

Lumimies jaksoi kohta vähän teetä ja siikaleipää saatuaan alkaa säätämään äidin televisiota, josta joku oli sekoittanut säädöt. Menikö puolituntia, niin vävy nappasi toisen kaukosäätimen pois ja sanoi, että 'nyt Eila vain yksi säädin ja ykkönen on ykkönen, kakkonen on kakkonen etc." Itseasiassa äidillä on siinä 96 kanavaa nyt käytettävissä...

Ai niin, ihan ensimmäiseksi nappasin kuvia komeamaksaruohosta, joka suvella käydessä oli komea, mutta vielä vihreä:

Tämä upea kuva äidin puutarhasta on heinäkuulta, jolloin teimme vaikka mitä! Kuvautimme itsemme siskon kanssa äidin puutarhassa:

Söimme esikoisellani Jaakolla paistettua merisiikaa kera Jaakon tartar -kastikkeen ja melonisalaatin:

 

Mitä muuta oli silloin voit lukea vaikka 

skoolatessasi tyrnidrinkeillä merelle!

Torstaina ehdin vajota jo merinostalgiaani eli se tunne kun tulee kotijuurilleen, jotka vieläkin kiinni Luvian savipelloissa...Samalla tavalla kuin haistan Keski-Suomen saarellamme lumen tulon, haistan meren heti autosta noustua. Takana neljä kovaa vuotta....en ole ikinä enää sama henkisesti enkä ulkoisesti.

Tässä minä vuosi sitten samanlaisessa poissaolevuudessa kesken mitä hauskimman reissun joulun välipäivinä Merin luo Aurinkolahteen. Ei, enkä juo kahdesta lasista vaan...

Ja kohta jo taas tässä hetkessä kiinni.

Kevät 2018 meni sytostaateissa. Kertaakaan en lähtenyt sinne ilman Tuula-Marjan kutomia sydänvillasukkia!

Jo viime Luvian käynnillä sain uudet sukat, jotka kätkeytyvät joulupakettiin. Olin pyörtyä kun näin nämä värit♥ Kutojallamme on absoluuttinen värisilmä! Ja sen lisäksi hän on ystäväni lapsuudesta asti ja tyttäremme Merin kummitäti. Meillä on yhteisiä suunnitelmia ensi suvelle...

Perjantaina menimme Tuula-Marjalle eli Tipsulle ja sain nämä järkyn kauniit sydänvillasukat käärittäväksi joulupakettiin jollekin rakkaalle.... Samalla kahvittelimme ja nautimme himskatin hyvästä punaviinimarjapiirakasta.

 

Tipsu yllätti ja sain valita itselleni vielä jotakin. Ei kahta kysymystä: Tyrnilapaset minulle♥

Sitten oli aika siirtyä nauttimaan poikani Jaakon Salaisesta Herkusta. Jaakko oli kokannut sitä tunteja, joten jotain erikoista takuulla luvassa.

Kattila pöytään ja syömään! Myönnän syöneeni elämäni parasta ruokaa. Ennen se oli Marstrandissa halstrattu siika kokonaisena ja tunnustan silloin nauttineeni niitä kaksi. Jaakkokin muistaa tapahtuman...Jos hyvin käy, saamme tällä viikolla reseptin tähän salaisuuteen, jota nautin kaksi lautasellista ja vielä patonkiakin! Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia hyvän ruoan äärellä, kun aurinko laski metsän taa ja merenrantaan oli ihan lyhyt matka vain. Söimme tunteja ja niin pitääkin. Meillä on keskusteltu aina ruokapöydässä ja puhelimet silloin kiinni. On vain tämä hetki ja makunautinto♥

Siskospäivän vietto alkamassa. Ensin voitonmerkit Kim Wallin muistolle. Sitten kohti Poria ja Ratsulaa.

Ratsulan brunssi oli täynnä väkeä vaikka olimme varhaisessa. Ensin nautimme kuoharilasilliset ja minä nautin siitä, että ihmiset vaikuttivat rennoilta. Koronatilanne onkin vielä hyvin eri Jyväskylässä kuin Porissa.

Merja ilman rillejä ja silmämeikissä muistuttaa jotain jonka tunnen...Nyt tajuan, miksi toiset sanovat meidän muistuttavan toisiamme ulkonäöltä.

Murto-osa Ratsulan brunssitarjonnasta. Tietysti santsimme!

Sitten vähän shoppailua. Punaiset hanskat elämäni ensimmäisten kadottamieni tilalle. Niitä olinkin pitänyt jo yli kymmenen vuotta ja hyvin. Edullinen poolo, pehmeä neule, jota helppo pitää sisällä yms talvella. Hihansuissa leikkaukset ja helmassa. Nuo järeät kengät jäivät ostamatta ja kyllä olen asiaan tyytyväinen, sillä ma löysimme lähtiessä Porista paljon, paljon mukavammat ja noiden hansikkaiden punaiset. Sen sijaan kun pudottauduimme Ratsulan Marimekkoon tein tosi löydön. 

Olen armoton Marimekko -fani ja löysin leningin, jonka kuosin toivon välittyvän teille. Tuota tiettyä vihreää ja puuteripinkkiä. Väriliitto 'match made in heaven'! Kuva on vähän tärähtänyt, mutta halusin näyttää nuo värit. Leningin nimi on Huokaus Tähtiniitty...

Sitten vielä Porin Pieni Lahjapuoti, jossa niin moni kaunis esine aina Wrendalen magneettikirjanmerkeistä rakastuneet pöllöt mukeihin vei mukanaan. (kuva Lahjapuodin)

Tässä edellinen vinkkini tähän hurmaavaan kauppaan. 

Sunnuntaina Reima ja Jaakko timpuroivat mummolle uuden kestävän rapun sisältä terassille. Nyt pitäisi kestää!

Sunnuntaina asetuimme perhepotrettiin ennen ruokailua. Tämä on Luvian perheeni eli poikani Jaakko, äiti ja siskoni.

Ja sama toiseeen suuntaan. Perhe♥

Me♥

Äidillä...hämärä putoo. Vuodenaikavalot syttykööt!

Rakkaasti maanantaina hyvästi perhe, Luvia ja meri♥

perheterveisin

Leena Lumi

Syyslomalle!

 Mukavaa syyslomailua kaikille ja somevapaata myös♥

Love

Leena Lumi

Historia un de Amor

Ethän muistuta julmasta kohtalosta, ethän pohjoisen...

Ethän muistuta julmasta kohtalosta,
ethän pohjoisen kaihosta, rannattomasta.
Juhlamme yhteinen, on ensimmäinen
ja viimeinen, ero on nimenä sen.
Ja jos aamu ei meille valkene,
eikä kuu yllämme kulje;
                            Mitä sen väliä!

Sinulle tahdon tänään antaa,
lahjoja, joita ei saata edes kuvitella:
peilikuvani illalla, veden kalvolla,
ennen kuin virta on unen varjoissa,
nääntyneen katseen, liian uupuneen,
kohottamaan tähteä taivaan lakeen,
                ääneni kaiun, sortuneen,
joka aikaa sitten oli kukkean, kesäinen -

meille ihanampi päivä lokakuun loskainen
olisi, kuin päivä toukokuun kuulas, kasteinen,
saattaisit kuulla, levollisena,
kuinka varikset juoruilevat, joka puolella 
                                              Moskovaa,
kalleimpani, älä unohda minua,
ainakaan ennen ensimmäisiä lumia.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (Kirjokansi 2016, suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö)

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Viittaaminen ja kysymyksiin vastaaminen osoittautuivat kuitenkin alusta alkaen täysin mahdottomiksi, koska piti varoa uskomasta, että oli jotakin. Jos häneltä kysyttiin jotakin, johon hän osasi jopa vasta, muut lapset alkoivat hihittää ja vaihtoivat merkitseviä katseita…Välitunneilla hän sai selkäsaunoja, hänestä laulettiin pilkkalauluja tai hän vain seisoi yksin ja katseli muiden leikkejä.

Ne lapset veivät minulta kaiken: itseluottamuksen, elämänilon, unelmat ja itsekunnioituksen. He veivät minulta jotakin, mitä kaikki muut kantavat mukanaan läpi elämän: joukon aurinkoisia lapsuusmuistoja, joihin voi palata haaveillen tai viitata keskusteluissa…Ei valoa elämänmittaisessa pimeydessä. Kun on kuusivuotias, kuuden vuoden ajanjakso on koko elämän mittainen. Yhtä pitkä kuin neljänkymmenenneljän vuoden ajanjakso, kun on 44-vuotias.

Carin Gerhardsenin teos Piparkakkutalo (Pepparkakshuset, Minerva 2020, suomennos Maija Ylönen) aloittaa suositun Hammarby-sarjan, jossa rikoskomisariona toimii Conny Sjöberg ja hänen väkivaltarikosyksikkönsä. Olen tätä ennen lukenut Gerhardsenilta teoksen Musta jää, joka oli vahva ja erottuva omassa genressään. Hammarby-sarja on kahdeksanosainen ja tämä ensimmäinen osa teki niin kohtalokkaan vaikutuksen, että toivon niidenkin, jotka eivät dekkareita lue, ottavan tämän tarinan lukuun. Mitenkään spoilaamatta voin kertoa, että kyseessä on rankka koulukiusaaminen jo leikkikoulusta alkaen. Kiusattuina ovat Thomas Karlsson ja eräs tyttö. Pääkiusaaja on Hans ja hän on niin suosittu, että saa muut vedettyä mukaansa. Kylmäävää on miten vähän leikkikoulun opettaja välittää tapahtumista. Kun häneltä myöhemmin tiedustellaan jotain luokkakuvaa näyttäen, hän ei ensin muista ketään, sitten muistaa suosikkityttönsä ja lopulta ilmoittaa, että hänelle ei kuulunut mitä koulumatkoilla tapahtui ja hän ei ollut huomannut välitunneilla mitään erikoista. Tämä on jäätävää, sillä teot ovat sitä luokkaa kuusivuotiaiden maailmassa, että lapsirakas Sjöberg miettii omaa lastaan kuusivuotiaana samaan tilaan, yksi pahimmista teoista, ja päättelee itse oman lapsensa kohdalla ottavansa vastaavassa tilanteessa oikeuden omiin käsiinsä. Voitte siis olla varmoja, että ei mitään vaaratonta ja tätä tapahtuu ja on tapahtunut ennenkin! Tämä on monen lapsen arkea, josta hän ei hiisku kenellekään, koska se vain pahentaa asioita. Jotkut ovat kertoneet, ja silloin uhri on siirretty johonkin toiseen kouluun pidemmän koulumatkan päähän. Hänet on leimattu ja kiusaaja saa jatkaa tutussa ympäristössään ja ehkä jopa hakea uuden uhrin.

Hammarby-sarja on ollut tavattoman suosittu ja se on käännetty jo 25 kielelle ja sitä on myyty yli 3 miljoonaa kappaletta maailmalla. Ei mikään ihme, sillä sarjan tempo, tyyli, ääni oli tasokasta. Ihmettelen, miksi sarja on vasta nyt saatu suomeksi, sillä mehän olemme todellinen koulukiusaajien maa. Tiedän asiasta aika paljon ja tunsin mm. henkilön, joka ei kestänyt, vaan lähti oman käden kautta. Hän ei saanut apua mistään. Näin hienosti toimii koulujärjestelmämme. Moni lahjakkuus putoaa vain siksi, että voimat eivät riitä kiusaamisen päälle opiskella. Kaikki energia menee pelkoon ja väistelyyn. Tämä on fakta! Koulumatkat ovat vaaran paikkoja, mutta niitä ovat myös välitunnit…

Mitä tulee kirjan rikoskomisarioon hän on sympaattinen ja mieluusti lukee hänen perheestäänkin. Kiva saada uudenlainen ote ja tarinatyyli, jota tässä maistelen. Tämä ensimmäinen tarina on sitä luokkaa, että toivon kaikkien lukevan tämän. Kysymys on lapsistamme ja heidän lapsistaan.

Rikkinäistä lapsuutta ei voi koskaan korjata. Ei koskaan unohtaa eikä muuttaa, eikä siitä voi päästä yli. Se on eräänlainen krooninen kiputila. Millaisessa maailmanjärjestyksessä tuollaiset pienet onnekkaat pellavapäät, kuten Hans ja Ann-Kristin, saivat lyödä muiden vähemmän onnekkaiden ihmisten elämän pirstaleiksi?

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirjojen kuisketta

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Viikko on ollut monipuolisesti rasittava, mutta onneksi...

Viikko on ollut monipuolisesti rasittava, mutta onneksi on lauantai ja tänään katsomme kaksi viimeistä osaa BBC:n loistavasta sarjasta Salisburyn myrkytykset. Muistan tapauksen hyvin, mutta en tajunnut asian laajuutta. En sitä, miten tuo venäläisten käyttämä hermomyrkky levisi niin epätodellisen vahvasti. Menee Yle Areenalla!

Vanha työjuhtakoneeni irtisanoi itsensä melkein 12 vuoden bloggaamiseen jälkeen. Nyt on uusi kone ja tietysti läppäri, mutta selväähän oli, että vanha tulostin ei käynyt uuteen, joten sen hankinta vielä ensi viikolla. Viikolla ottamani ruskakuvat kalliotuhkapensaista olivat purppuraisia, mutta kun toin ne tänne koneelle, ne olivat kuin haalistuneet...En tiedä, onko nyt vielä säädöissä varaa vai miten on....Kirjoittaminen on tällä aika kankeaa, sillä en heti löydä kaikkia tuttuja merkkejäni ja kuvahaku on mitä on.

Jotain tuttua kuitenkin....suuriruhtintar Olga alusta asti mukana kaikessa ♥

Luna poseeraamassa keisarinkruunuissa. Hyvä tyttö ♥

  (kuva Kirsi Äikäs)

En ole istuttanut muita sipulikukkia kuin pari pussillista lumikelloja. Tosin myyrät ne useimmiten minulta vievät, mutta kun näin nuo vihreät pisteet, olin myyty. Kävimme ostamassa Galantus Single Woronowii -sipulit Plantagenilta, jonka sivuilta myös kuvakaappaus. Suvella on sen sijaan istutettu vaikka mitä kastanjasta atsaleoihin eli viime mainittuja lisää.

Tuurenpihlajan ruskaa.

Muuten ei niin kivan viikon iloksi, tilasin tyttärelle, joka on ostanut armaansa kanssa vaaleanpunaisen satavuotiaan puutalon, Unelmien Talo&Koti -lehden. On aika piristävä kansi, herkullisia värejä. Ja lehdestä löytyy myös eräs suosikkitapettini, joka vielä muuten tulee..., kun aika on.

Lokakuun plussia ovat mm. huikean HBO:n Babylon Berlin -sarjan uudet jaksot!

Keski-Suomessa ovat alkaneet syyslomat. Aion itsekin ottaa vähän breikkiä, mutta en ihan vielä. Tulossa on kiinnostava kirja, joka monen olisi tärkeä lukea huolimatta siitä, että se on viihteenä pidettyä dekkarigenreä. Nyt haravoimaan ja laittaamaan kaurisverkkoja, joten meillä syödään tänään pizzaa kotiin tilattuna. Illalla saunaa, Salisburyä, brieetä ja rypäleitä.

Hyvää syysruskaista viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

Love

Leena Lumi

PS. Hesarissa tosi kiinnostava  Lauantaiessee Eleonoora Riihiseltä Kulttuurissa: Tekeekö kulttuurimme meistä narsisteja?