torstai 12. marraskuuta 2009

OLI KERRAN...MUISTATKO VIELÄ...

Oli kerran...muistatko vielä
sadun penkit ja puistikon?

Älä pelkää, koske en siihen,
kuut kulkivat, lunta jo on.

Tuli talvi ja silmäsi kauniit
kuin lammikot jäähän se loi.

Kuut kulkevat vitkaan liian,
suvi tulla ei koskaan voi.

Jo uutimin ikkunat sulje.
On kylmä ja hämärtää.
Lumi peittää puistikon penkit.

Jää hyvästi, rakkaani, jää.

- unknown -

12 kommenttia:

  1. No, sinäkään et häntä löytänyt...Tämä runo on taikaa.

    VastaaPoista
  2. Tarkoitin, että hän, kuka onkaan, kirjoittaa hienosti. En sitä ettei kirjoittajaa löydetty!

    VastaaPoista
  3. Tuure, kyllä minä ymmärsin. Mutta näin sitä siis julkaisen: unknown.

    Anne, lumi on taikaa.

    VastaaPoista
  4. Juu, olen huomannut. Olet Carpe Diem.

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis, ja tuo kuva on sen seuraksi "just eikä melkeen".

    VastaaPoista
  6. Niin on, stoori tulee myöhemmmin.

    Tuossa kuvassahan meidän puistikko...talvihunnussaan, vaan ei enää ketään penkillä istujaa.

    VastaaPoista