Murhakuningatar Mary Higgins Clark on kirjoittanut uusimman teoksensa Murha sydämellä (Just Take My Heart, Tammi 2010, suomennos Heikki Kaskimies) jälleen kerran sulkakynällä, joka on kastettu murhatun vereen. Suotta en ole nimennyt häntä Murhakuningattareksi! Ja nyt on käynyt niin, että tämä amerikkalainen kirjailija on vihdoinkin lunastanut pysyvän sijan kirjastoni dekkarihyllyllä. Clark on koukuttaja vailla vertaa ja hän tekee sen ilman tuttuja etsivähahmoja, joiden elämää voisimme seurata kirja kirjalta. Mary Higgins Clark kirjoittaa huolellista murhaa, liimaa lukijan tarinaan pelon hiellä ja antaa kaiken huipuksi lukijan vielä luulla arvanneen murhaajan, vaan ei ikinä, sillä sitä ei Murharouva salli!
Murha sydämellä teoksen alussa löydämme kuolemaa tekevän Broadway-tähden Natalie Rainesin, jonka viimeiseksi rooliksi jää Viettelysten vaunun Blanche DuBoisin dramaattinen hahmo. Hän ei pysty enää puhumaan, vain heikko valitus kiertää kuolevaa naista, mutta hänen viimeinen ajatuksensa on Blanchen huokaisu näytelmän lopussa: - Olen aina luottanut tuntemattomien ystävällisyyteen.
Nuori apulaissyyttäjä Emily Wallace saa elämänsä tilaisuuden tapahtuneesta surmasta ja hän päättää saada Natalien aviomiehelle Gregg Aldrichille elinkautisen, vaikka Gregg vakuuttaa syyttömyyttään. Jutun edetessä Emily kuitenkin menettää itsevarmuuttaan ja kokee outoja aavistuksia, joita itsekin ihmettelee, sillä onhan hän tunnettu kovana ammattilaisena. Hän kantaa kuitenkin salaisuutta, jota ei halua muiden tietoon…
Clark kuljettaa oikeussalidraamaa rinnakkain kahden tv-sarjan kanssa. Toisessa seurataan Gregg Aldrichin oikeudenkäyntiä ja ohjelmassa esiintyy sekä lain ammattilaisia että maallikkoja, jotka liittyvät juttuun tai tuntevat osallisia. Toisessa on kyseessä pitkä sarja Pakenijan takaa-ajo, jossa seurataan sarjamurhaaja Zachary Lanningin verisiä jälkiä pitkin maata, miestä, joka muuttaa ulkonäköään ja nimeään siinä missä toiset alushousuja. Myönnän että Zach aiheutti minulle oudon olon pikkutunneilla ja se sama tuntui vielä herätessä…yritän siitä nyt irti, kun kirjoitan tätä, mutta kun en voi paljastaa…
Ja oikeussalissa:
Kun Emily kääntyi poistuakseen, hän huomasi, että Alice Mills tuijotti häntä.
Hänellä oli selkeä tunne, että Alice oli tarkkaillut häntä pitkän ajan.
Kun Emily seisoi siinä, Natalien äiti ojensi kätensä kaiteen yli ja laski ne hellästi Greggin olkapäille liikkeellä, joka tuntui Emilystä oudon tutulta.
Mary Higgins Clarkin Murha sydämellä on täydellinen murhakirja selvästikin täydellisyyttä tavoittelevalta Murhakuningattarelta. Hän tekee takuulla kaiken huolellisesti, mutta etenkin murhat! Ja suurkiitos täydellisen tyylikkäästä kannesta, joka takuulla menee vuoden lopun Parhaat Kirjan Kannet –skabaan.
Tämän kirjan jälkeen en voi ikinä enää istuttaa keltaisia krysanteemeja…
Mary Higginsin dekkarit ovat hyviä;pitää tämä laittaa korvan taakse..,,
VastaaPoistaJael, Clark on mitä ilmeisin perfektionisti, niin tyylissä kuin murhassa.
VastaaPoistaHämärästi muistan joskus lukeneeni Clarkilta jotain vanhempaa tuotantoa, mutta en kyllä saa päähäni kirjojen nimiä tai mitä niistä pidin. Luettuani arvostelusi taidan lisätä Clarkin yhä kasvavaan listaani dekkaristeista, joihin täytyy tutustua (tässä tapauksessa kenties uudelleen). :)
VastaaPoistaKuutar, minä en ensin ollut kovastikaan innostunut Clarkista, sillä hänen jälkensä on kaukana brittiläisestä, mutta ensin hän vei pikkusormen ja sitten koko käden. Jos vasta aloitat häntä, lue ja tee vaikka Kodin suojassa, joka on minusta paras, niin sitten minä en ehkä tee sitä enää. Tämä uusin on myös kova sana!
VastaaPoistaTämän tahdon elokuun pimeisiin öihin (niihin kun ei aamulla tarvitse lähteä töihin) tiedän että tämä vie.. KIITOS taas
VastaaPoistaAnne, tämä ja juuri kuivuneet matot odottavat sinua. Eipä kestä!
VastaaPoistaMuutamia, muutamia vuosia sitten luin muutamia hänen kirjoistaan, tykkäsin=)
VastaaPoistaHanne, tykkäsit! Sinustahan tulee esiin ihan uusia piirteitä...en pysy kohta enää perässä;-)
VastaaPoistaJa onneksi krysateemit tästä eteenpäin on tuomaasi kaunista liilaa tai valkoista :)
VastaaPoistaAnne, minä tuon ja haluan itselleni krysanteemit vain softina lilana tai pinkkinä ja huomenna taas lähden etsimään sitä yhtä lilaa. Muuten kyllä pidän valkoisista kukista, mutta ei krysanteemeissa, eikä ikinä enää keltaista!
VastaaPoista