Tuskin koskaan arvostelen runoa, sillä runo on tunnetila, sen pitää vain antaa soida ja viedä mukanaan. Päästän Liehun ääneen, mutta en millään voi olla nimirunoon lisäämättä yhtä omaa valokuvaani:
En näe sinua
Olen
tällä puolen
keskellä vaaleanpunaisten ruusujen
konvehtien
lähettämättömien korttien
Toivotuksia,
valoa -
Hitaasti
pimeän terälehdet
sulkeutuvat
***
Jätit minulle tehtävän
Minun on
rakastettava elämää
Keskipäivän kalliita hetkiä
hitaasti kaartavia lokkeja
Seinäkellon
kaiverruksia
Ja
itseäni
Askeleitani
saaren ympäri
Miten hitaasti
aurinko etsii paikkaansa
Miten
hitaasti
lokit sitä kiertävät
Ja sinä tiesit,
miten minä -
Kaikki oli
valmista
tälle kivulle
Se polttaa pois
kaiken turhan
Väsymättä lintu laulaa
elämän laulua
Luumupuu
kukkii, se muistelee sinua -
***
Tästä kauniista runokirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Liisa Anki ja Jenni // Maria on kirjoittanut Liehun kokoelmasta Surusta vesilintu nousee siivilleen.
Tämän runokirjan nimi on niin ihana. Ja lainaamasi runot sellaisia, jotka puhuttelevat.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua täältä vierastulvan keskeltä. <3
Katja, tämä tuo meille takuulla mieleen erään tietyn ihanan kirjan...
VastaaPoistaNäissä kolmessa runossa on minusta jo kokonainen tarina.
Kiitos samoin sinulle vaihteeksi kotoa, jossa vain me kolme ja järkytys siitä, että R:n loma loppuu!
kaunista ja koskettavaa. Minä myönnän etten ole paljon runoja lukenut varmaan pitäisi! Suositteletko mistä alkaisin?!
VastaaPoistaLämpimin terveisin Anu
Valloittava valkoinen, tämä Liehun on helppoa ja romanttista. Helin Hiljaisia tuulia sisältää myös kauniit mustavalkokuvat.
VastaaPoistaSitten aina sinä tulet mieleeni, kun postaan jonkun runon seuraavista kirjoista: Kerron sinulle Rakkaudesta, Kerron sinulle Ystävyydestä tai Kerron sinulle Unelmista. Niihin myös lukijani samaistuvat vahvasti. Runot ovat Sinikka Svärdin ja ja niissä lyyrisyys soljuu arjen väleissä.
Oma suokkini tällä hetkellä on Erzébet Tóthin Aamut, hiukset hajallaan. Olen nyt niin myyty unkarilaiseen runouteen. Edellinen mahtava Unkarista oli Yhteisessä sateessa.
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!
♥
minun kirjahyllyssä Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii
VastaaPoistaPikaisesti täältä lasten syntymäpäiväjuhlien valmistelutohinoiden keskeltä: kiitos postista, paneudun siihen ajatuksella kunhan nämä juhlatohinat ohi.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua Leena!
Tämän runokirjan haluan itselleni..
VastaaPoistaHeidi Liehu on yksi tärkeimmistä runoilijoista minulle..
<kiitos kun avasit tätä kirjaa..
Suloista viikonloppua sinulle leena ♥
Hannele, se on mulle rakkain mun tyttökirjoista ja edelleen myös hyllyssäni.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle!
***
Susa, ole hyvä. Se on kiinnostava artikkeli.
Hauskoja synttäreitä ja mukavaa viikonloppua!
***
Hanne, no arvaa kenen takia tämän otin;-) Vien kyllä tästä runoblogiinkin yhden tai kaksi runoa, mutta en vielä.
Kiitos samoin sinulle!
♥
Leena, luin juuri tänään ulkona Heidi Liehun kokoelman Surusta vesilintu nousee siivilleen ja ajattelin postata siitä huomenna! Blogitelepatiaa? Olin aivan myyty em. kokoelman runoista ja niin myös näistä maistiaisista, joita tarjosit tästä hurmaanvannimisestä (Virtanen tuli mieleen minullekin) kokoelmasta, kiitos <3
VastaaPoistaPaljon kiitoksia myös kivasta postista, joka tuli tänään! Palaan vielä aiheeseen :).
Maria, telepatiaa...Sininen linna oli suveni kirjallinen tähtihetki. Ehkä ensi vuonna se on Virtasen Luumupuu kukkii...
VastaaPoistaSiis kuvittele nyt nimeä 'Surusta vesilintu nousee siivilleen', voiko hienompaa nimeä enää olla. Tiedäthän, että minulla on se outo harrastus, että kerään niitä hautajaisvärssyjä. Kamalaa on se, että yksi sana, jolla minua haetaan, on vieläkin se;-)
Ole hyvä! Minäkin taidan lukea sen vielä tänään kolmannen kerran. Siinä on niin paljon ajateltavaa, siinä jutussa.
Tämä valitsemasi todellakin soi ja soljuu kuin huomaamatta sieluun ja sydämeen.
VastaaPoistaLukemani kosketti minua ihanasti, johtuneeko myös tästä lukupaikasta, suuren järven saaresta.
Kuvasi täydentää tunnelmaa.
Unelma, kiva, että valitsin 'sieluun ja sydämeen'.
VastaaPoistaPäijänteellä on taikavaikutusta, tänne mekin jäätiin, vaikka merta kaipaankin.
Otin tuon kuvan sateella kukkivasta luumupuusta. Siinä on jotain niin romanttista, kun luumupuu kukkii ja sataa hellästi ja kaikki tuoksut...
Tämähän on ihana!
VastaaPoistaAllu, niin on. Jos hyvin sattuu, laitan tämän arvontaani, mutta en ole vielä ihan varma...
VastaaPoistaKommentoin juuri Siniseen linnaan, että olin kirjoittanut Heidi Liehun runoista melkein sanasta sanaan kuin Maria. Täällä voin ilmoittaa, että kirjoitin tästä kirjasta juuri ja näemmä siteerasin samaa runoa kuin sinä, Leena. Nyt on näemmä virallinen Heidi Liehu -blogiteemaviikonloppu. ;)
VastaaPoistaJenni, käynkin katsomassa sinulla sekä Marialla. Jos kolme tekee samasta runoilijasta samanaikaisesti, niin toki on silloin Heidi Liehu -blogiteemavikonloppu;-)
VastaaPoistaElämyksellistä elokuuta sinulle!