maanantai 6. joulukuuta 2010

HETKI LYÖ

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin yhäti hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken - sodan vammatkin.


Vaan kuitenkin, hetkien välit ovat elettyä elämää täynnä. On tehty lapsia ja taloja ja työtä ja osallistuttu monenmoiseen, sodan rempoista, ikuisista sotamuistoista huolimatta. On ollut iloa ja surua niin kuin elämään kuuluukin. On asteltu sitä räsymattoa pitkin, jossa tummat värit ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, että ilo näkyisi paremmin. Surun tummuus: ilon kulissi!


Meitäkin on lyöty, lyöty kuin vierasta sikaa. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat omat ja purivat. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan muotia syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa on vaarassa. Eivät myöskään kokemattomuuttaan muistaneet tai tienneet, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan hyökkäystä vaan päinvastoin. Historia tuntee vain pedon totuuden.


Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, on nyt täydellinen rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt taas koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena - hetkemme on lyönyt. Mitäpä menetetyistä vuosista taikka raajoista taikka säryistä, kun isänmaa on vapaa maa. Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!

SOTAINVALIDI VM.-22
puolesta ja kiitollisena
tyttäresi Leena Lumi

Finlandia

23 kommenttia:

  1. Kunpahan kaikki ymmärtäisivät tänään olla kiitollisia Suomen itsenäisyydestä kamppaileille. Oma isoisäni oli myös sotainvalidi ja tänään kiitämme häntä taisteluistaan viemällä haudalle kynttilän. Hyvää Itsenäisyyspäivää, Leena:)

    VastaaPoista
  2. Sanna, isäni oli käytännössä melkein lapsi rintamalle joutuessaan. Huolimatta kranaatinsirpaleista selässä ja polven vammasta, hän ehti tehdä työtä vuosikymeniä kauppiaana ja olla mukana monenlaisessa yhdistyksessä vahvana aktiivina. Hän oli ihminen, joka innosti muita ja teki paljon mm. muiden auttamiseksi.

    Isäni haudalle on täältä matkaa, mutta äitini vie kynttilän minultakin.

    Kiitos samoin, Sanna!

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus. Miten saamme nykyiset sukupolvet tajuamaan itsenäisen isänmaan merkityksen myös jatkossa? Veteraanin iltahuudon sanoma "kertokaa lastenlapsille lauluin" on yksi keino. Tuntematon sotilas jokaisena itsenäisyyspäivänä on muistuttamassa, miten kovan taistelun takana vapaus on ollut. Itsenäisyys ei taatusti ole itsestäänselvyys. Kauniisti tuot esille oman isäsi esimerkein asian tärkeyden. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Anja!

    Siinäpä kysymys! Meidän lapsillemme koko asia on vain tarina paperilla.

    Lumimies katsoo jälleen Tuntemattoman, joka onkin hieno elokuva. Minä käytän ne tunnit nyt lukemiseen.

    Luulen/otaksun, että julkaisen tämän kirjeen blogissani joka itsenäisyyspäivä, niin kauan kuin tämä blogiprojekti kestää. Tämä viesti ei vanhene.

    VastaaPoista
  5. Kauniisti ja rehellisesti kirjoitettu Leena<3

    Hieno muisto isästäsi ja suomalaisten taistelusta itsenäisyyden puolesta!

    Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Leena toivottaa Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  6. Kiitos Aili!

    Tämä asia ei saa unohtua.

    Kiitos samoin sinulle, Aili!

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus Leena.Minunkin isäni oli ihan nuorukainen rintamalle jouduttuaan ja sai sieltä jonkin elinikäisen vammankin.Harmittaa etten kysynyt enempää...
    Hyvää Itsenäisyyspäivää Leena!

    VastaaPoista
  8. Kaunis, vaikuttava kirjoitus leena..

    minun isäni oli vapaaehtoisena, (syntyi v 24)ei loukkaantunut...
    mutta puolusti maataan urhoollisesti...

    Miten vähän tiedänkään hänen tarinoitaan ja nyt hän on poissa...

    VastaaPoista
  9. Jael, sitä ei nuorena osaa olla kiinnostunut. Minä ehkä siksi kyselin, kun historiasta meinasi tulla ammattini. Nämä asiat kiinnostavat. Isä ei niitä tyrkyttänyt.

    Kiitos samoin, Jael!

    Hanne, niin, usein he ovat poissa ennen kuin ehdimme edes tajuta...tai tutustua. Minulla oli isääni ehkä läheisin suhde, mitä ikinä kehenkään. Sekin on eräs etuoikeus, joka lämmittää siloin, kun muuten olisi vilu. Kiitos, Hanne!

    VastaaPoista
  10. En tiedä ymmärtääkö edes suurin osa meistä, joiden isät olivat sodassa, miten kalliin hinnan tuo vanhempiemme sukupolvi maksoi itsenäisyydestä.

    Rauhallista itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  11. Marja-Leena, olet oikeassa: Emme mekään kaikki tai kaikkea - ymmärrä.

    Kiitos samoin, Marja-Leena!

    VastaaPoista
  12. Hyvää itsenäisyyspäivää, Leena. Koskettava kirjoituksesi muistuttaa siitä, kuinka paljon Suomen vapaus otti. Tänään, kun klo 19 sytytän kynttilät ikkunoille, muistan paitsi omia isovanhempiani, myös muita veteraaneja. ♥ Ja juhlin Suomea.

    VastaaPoista
  13. Lumiomena, kiitos samoin! Lumimies katsoo Tuntematonta ja minä välillä kudon, välillä tässä koneella ja sitten puuhaan hirvigulassin parissa myös. Toki sytytetään kynttilät ikkunoille. Eikö se aika ole klo 18-20?

    Illalla tiedossa lumitöitä kera koiruuden.

    Ihanaa itsenäisyspäivän juhlaa♥

    VastaaPoista
  14. Nimenomaan klo 18! Mitähän minä ajattelin, kun kirjoitin klo 19. No, hatara pää ;) Meilläkin oli tänään hirveä - ja lumitöitä ♥

    VastaaPoista
  15. Mykistävän koskettavan kirjoitus.

    Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa!

    VastaaPoista
  16. No arvasinkin, että se tuli sinulta epähuomiossa. Pieni pelko oli, että onko joku muutosuutinen ollut, josta en taaskaan tiedä mitään;-) Lumikin, kuiva, kevyt lumi, juhlistaa tätä päivää♥

    Marjatta, kiitos.

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  17. Hyvää itsenäisyyspäivää leena sekä vm. 22 oleva sotilas. Suomen itsenäisyys on upea asia. Monenmoista sitä matkalla onkin sattunut ja monenlaista ilmiötä ollut mukana. Milloin marsalkann kuvat laitettu seinälle, milloin otettu pois, milloin sotaveteraaneja kunnioitettu, milloin pidetty syrjässä. Arvoa ei osata aina antaa ennenkuin jälkeenpäin.. Mutta hyvä jos silloin. Suomen itsenäisyydestä saa olla monesta ja monelle kiitollinen. Siinä on uhrattu melkein koko ihmiselämä sen ajan ihmisiltä itsenäisyyden puolesta. Olen ollut ylpeä omista esi isistäni, on heidän ansiotaan, että olemme tässä ja nyt. onneksi tuli kuunneltua ukkien ja mummon tarinat huolella. Nyt voi sytyttää kynttilän ja kiittää heitä kaikkia.

    VastaaPoista
  18. Akissfromthepast, niin kuuntelin minäkin ja mukaan tuli äidin suvun puolelta tuo Karjalan pakkoluovutus eli monenmoista on kuultu ja vanhempani kokeneet. Ja myös isovanhemmat, äidin perhe, kun lähtivät pienten lasten ja karjan kanssa kohti uutta, mutta tuntematonta tulevaisuutta ja koti oli pakko jättää.

    Yhdeltä sukupolvelta todellakin meni nuoruus ja sitten myöhemmin loppuelämä selvitessä siitä, mitä oli tapahtunut.

    Minä en juhlapyhistä välitä muusta kuin joulusta ja itsenäisyyspäiväivästä. Ne ovatkin sitten sitäkin enempi.

    Tunnelmallista itsenäisyyspäivän jatkoa, Akissfromthepast!

    Tuure, kiitos samoin!

    VastaaPoista
  19. Hyvää Itsenäisyyspäivää Leena! Minäkään en tässä kirjoittelisi, jossa mummini olisi kävellyt hieman myöhemmin töihin, kun Helsinkiä pommitettiin, se liippasi läheltä... Isoisääni en koskaan tavannut (kuoli ennen kuin synnyin), mutta muistona on hänen kunniamerkkinsä ja Mannerheimin allekirjoitus.

    VastaaPoista
  20. Suomen itsenäisyyttä ajattelen arvostaen ja kiitollisena.

    Katselin vähän aikaa sitten "Lupaus" elokuvan, joka näytti sota-ajan kolmen nuoren lotan silmin. Hurjan nuoriahan siellä rintamalla oltiin.

    Kynttilät syttyvät Suomen itsenäisyydelle. Hartaudella.

    VastaaPoista
  21. Sara, niinpä...sattuma, sekunnit, inhimillinen tekijä, se jokin...kaikki vaikutti kaikkeen ja oli usein ns. hiuskarvan varassa.

    Kiitos samoin, Sara ja sytytellään kohta kynttilöitä!

    VastaaPoista
  22. Anne, tehdään niin kaikki ja anetaan tämä viestikapula omille lapsillemme.

    Lupausta en ole nähnyt, mutta sen Rukajärven tien ja tietysti monta, monta kertaa Tuntemattoman sotilaan.

    Olen lukenut Lottien historiaa kiinnostuneena.

    Tunnelmallista jatkoa, Anne!

    VastaaPoista