Saavuin juuri kotiin joululomalta, kun tämä suruviesti saavutti minut blogisi kautta. Ihan sanattomaksi menin ts. mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä hienoa, lahjakasta ja aurinkoista kuvaa, jonka Evestä sain. Tänään tartun Rilkeen. Rauha Even muistolle.
Mikä surullinen uutinen olikaan täällä blogissasi. Eve oli niin todellinen,vaikken häntä ollut koskaan nähnytkään,ja kirjoitti minullekin kauniin meilin vuosi sitten.Niin surullista,Evellä olisi vielä ollut paljon annettavaa.
Jael, Eve oli niin Todellinen, koska hän oli Valonkantaja. Hänhän keksi nimen Roihuvat Soihdutkin ja se oli hyvin hilkulla, että olisimme tavanneet kaikki Even rakkaassa Berliinissä. Niin usein juuri he lähtevät aikasin, joilla olisi ollut niin paljon annettavaa. Tiedän, että Eve oli sinullekin kuin ystävä...
Tuure, tiedän, että muistat Even aina, sillä Even kautta löysit Rilken runot...ja Even valoisuuden.
Kiitos♥
Susa, kiitos♥ Onko mitään sanottavaa...ei, vain veräjä narahtaa ja joku tulee hiljaa puutarhaan...Katso minkä käännöksen Eve on tehnyt Rilkeltä. se on nyt Lumikarpalossa.
Susanne, omaiset ennen muuta, mutta menetyksen määrä ei ole mitattavissa, sillä Eve oli niitä ihmisä, joilla on omasia ja 'omaisia'. Suru ja halaus meille kaikille! Kiitos, Susanne♥
Nette, niin...Minun piti kirjoittaa muistokirjoitus, mutta Eve todellistuu parhaiten runoillaan. Uuden vuoden runokin on Rilkeä ja Even kääntämä. Eve aloitti meilinsä minulle aina: Leena-Honey...ja minä hänelle: Eve-Unikko..
Vaikuttavan persoonan, ystävän poismeno jättää varmasti suuren aukon ja tyhjyyden. On ollut mielenkiintoisaa seurata yhteistä ystävyyttänne. Sait lahjakkaalta taiteilijasielulta varmaan paljon. Uskon myös hänen saaneen sinulta paljon; valoasi, rohkeuttasi, iloasi ja aitoa arvostusta. Minusta se on arvokasta, kuinka toimimme toinen toisillemme tukena (ei säälistä)olemalla välittävinä lähimmäisinä. Olit Leena sitä hienosti Eve-ystävällesi. Uskon, että ihminen, kuten Eve, joka kokee syvää rakkautta/ystävyyttä ihmisiin ja elämään omaa myös tarvittavaa pelottomuutta kuoleman kohtaamisessa. Se on lohduttava ajatus.
Rita, en itse haluaisi sääliä, joten en sitä tarjoa ystävällekään.
Even pelottomuus kuolemaan oli aihe, jonka hän käsitteli minulle puhelimessa heti selväksi. Se oli kuin tarjotut pitkospuut, sillä minulla oli/on sama asenne ja sen jälkeen oli helppo puhua kaikesta.
Eve oli todellakin monilahjakkuus ja häntä oli kiintoisa tavata myös täällä meillä, sillä sitä naurua ja niitä tarinoita emme unohda koskaan. Olgakin sai kunnian olla maailman kissamaisin koira;-) Olgalla oli silloin vielä hyvä kuulo ja heti kun Eve alkoi kehua, Olga alkoi nuolla tassujaan kuin kissa ja hyrisi kuin leijona!
Saavuin juuri kotiin joululomalta, kun tämä suruviesti saavutti minut blogisi kautta. Ihan sanattomaksi menin ts. mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä hienoa, lahjakasta ja aurinkoista kuvaa, jonka Evestä sain. Tänään tartun Rilkeen. Rauha Even muistolle.
VastaaPoistaJa halaus sinulle, Leena.
Lumiomena, kirkkaimmat liekit sammuvat aina liian aikaisin.
VastaaPoistaRilkeä laitan myös Lumikarpaloon. Valan otin Even facen seinältä. Se on niin häntä♥
Samoin.
Mikä surullinen uutinen olikaan täällä blogissasi. Eve oli niin todellinen,vaikken häntä ollut koskaan nähnytkään,ja kirjoitti minullekin kauniin meilin vuosi sitten.Niin surullista,Evellä olisi vielä ollut paljon annettavaa.
VastaaPoistaJael, Eve oli niin Todellinen, koska hän oli Valonkantaja. Hänhän keksi nimen Roihuvat Soihdutkin ja se oli hyvin hilkulla, että olisimme tavanneet kaikki Even rakkaassa Berliinissä. Niin usein juuri he lähtevät aikasin, joilla olisi ollut niin paljon annettavaa. Tiedän, että Eve oli sinullekin kuin ystävä...
VastaaPoistaVoi, ei!
VastaaPoistaEve oli ihana ihminen ja tulen muistamaan hänet aina.
Osanottoni myös sinulle, Leena.
Osanottoni Leena <3 Tällaisina hetkinä on niin kovin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa..
VastaaPoistaEvekö lähti nyt - joulun aikaan.
VastaaPoistaEi tähän ole sanoja. Vain hiljaisia kyyneleitä.
Tuure, tiedän, että muistat Even aina, sillä Even kautta löysit Rilken runot...ja Even valoisuuden.
VastaaPoistaKiitos♥
Susa, kiitos♥ Onko mitään sanottavaa...ei, vain veräjä narahtaa ja joku tulee hiljaa puutarhaan...Katso minkä käännöksen Eve on tehnyt Rilkeltä. se on nyt Lumikarpalossa.
Soolis, juuri niin...kyyneleitä ja muistoja.
VastaaPoistaOsanottoni Leena. Hyvän ystävän poismeno on murheellista, mutta onneksi saamme aina pitää ihanat muistot itsellämme. Voimia ja jaksamista!
VastaaPoistaSanattomaksi menin minäkin, vaikka tätä pelkäsin. Tschüß Eve!
VastaaPoistaAbsolutely White, osanotto meille kaikille♥ Eveä löytyy blogistani varsin paljon...
VastaaPoistaAila, elämä on.
Allu, just niin. Mennään kerran Even muistolle yhdessä Berliinin!
Voi miten surullinen uutinen.
VastaaPoistaOsanottoni omaisten suruun. Osanottoni myös sinulle Leena. Halaus
Susanne, omaiset ennen muuta, mutta menetyksen määrä ei ole mitattavissa, sillä Eve oli niitä ihmisä, joilla on omasia ja 'omaisia'. Suru ja halaus meille kaikille! Kiitos, Susanne♥
VastaaPoistaEn osaa sanoa mitään..
VastaaPoistasilti olen tässä..
Hanne, tiedän. Kukaan ei voi, ei osaa, silti...jossain syttyi juuri kirkkain tähti.
VastaaPoistaVoi, hän on siis mennyt edellä, vasta nyt täältä blogistasi huomasin.
VastaaPoistaHaluan osallistua suruusi, Leena.
Unelma, kiitos♥
VastaaPoistaUskon, että kaikki jaamme tämän surun. Hän lähti edeltä...
Vain muutama päivä sitten kysyin Leenalta, että mitä Evelle mahtaa kuulua..ja nyt sen tiedämme.. Lohdutonta, ennenaikaista..
VastaaPoistaNette, niin...Minun piti kirjoittaa muistokirjoitus, mutta Eve todellistuu parhaiten runoillaan. Uuden vuoden runokin on Rilkeä ja Even kääntämä. Eve aloitti meilinsä minulle aina: Leena-Honey...ja minä hänelle: Eve-Unikko..
VastaaPoistaOnneksi on myös iankaikkinen elämä. Siellä eletään ikuisesti. Siellä tapaamme läheiset ja ystävät. Kaikki aikanaan.
VastaaPoistaMiranda, niinpä. Siinä toivossa eteenpäin.
VastaaPoistaVaikuttavan persoonan, ystävän poismeno jättää varmasti suuren aukon ja tyhjyyden. On ollut mielenkiintoisaa seurata yhteistä ystävyyttänne. Sait lahjakkaalta taiteilijasielulta varmaan paljon. Uskon myös hänen saaneen sinulta paljon; valoasi, rohkeuttasi, iloasi ja aitoa arvostusta. Minusta se on arvokasta, kuinka toimimme toinen toisillemme tukena (ei säälistä)olemalla välittävinä lähimmäisinä. Olit Leena sitä hienosti Eve-ystävällesi.
VastaaPoistaUskon, että ihminen, kuten Eve, joka kokee syvää rakkautta/ystävyyttä ihmisiin ja elämään omaa myös tarvittavaa pelottomuutta kuoleman kohtaamisessa. Se on lohduttava ajatus.
Rita, en itse haluaisi sääliä, joten en sitä tarjoa ystävällekään.
VastaaPoistaEven pelottomuus kuolemaan oli aihe, jonka hän käsitteli minulle puhelimessa heti selväksi. Se oli kuin tarjotut pitkospuut, sillä minulla oli/on sama asenne ja sen jälkeen oli helppo puhua kaikesta.
Eve oli todellakin monilahjakkuus ja häntä oli kiintoisa tavata myös täällä meillä, sillä sitä naurua ja niitä tarinoita emme unohda koskaan. Olgakin sai kunnian olla maailman kissamaisin koira;-) Olgalla oli silloin vielä hyvä kuulo ja heti kun Eve alkoi kehua, Olga alkoi nuolla tassujaan kuin kissa ja hyrisi kuin leijona!