Kiitos, Leena, Veteraanin iltahuudosta. Sopii hienosta hienoimmin tähän hetkeen! Olen sitä itse myös vuosia sitten kuorossa laulanut ja aina se herkistää mielen. Tämän laulun sanoman toivoisi toteutuvan: "hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, meille kallis on maa". Pidetään huolta vimeisistä olemassa olevista veteraaneistamme, se on meidän yhteinen velvollisuutemme. "Himmetä ei muistot koskaan saa"!
Anja, kiitos sinulle. Tässä laulussa on kaikki mikä liittyy näihin päiviin: Kiitollisuus itsenäisyydestä, ikävä isään ja meidän velvollisuutemme hoivata heitä, jotka meille tämän antoivat, isänmaan.
Kiitollisuudella ja haikeudella kuuntelin Veteraanin iltahuudon. Isäni oli sodassa ja äitini oli pikkulotta. Molempia tulee ikävä, varsinkin tätä laulua kuunnellessa.
Pidetään huolta veteraaneista ja pidetään huolta toisistamme.
Jael, isäni oli oikeastaan sotainvalidi, sillä kranaatinsirpaleet selässä kulkivat mukana koko elämän, samoin polven vamma. Meidän koko perhe on aina ollut sekä sotaveteraani- että sotainvalidityön puolesta. Äitikin vielä toimii molemmissa.
Marjatta, minä en ikinä kuuntele tätä kyynelehtimättä. Minulla ihan sama: isä sodassa, äitini pikkulotta. Äiti on lisäksi kotoisin pakkoluovutetusta Karjalasta, mikä on oma lukunsa perheemme historiassa.
Tämä laulu koskettaa aina. Kyynel silmässä nytkin kuuntelin, on niin paljon muistoja. He pitivät tätä maata puolustamisen arvoisena. Voi kunpa nuoret osaisivat myös huolehtia suomalaisten arvojen säilymisestä.
Birgitta, huikaisevan kaunis kuva on Annen ja blogista Koti 3:lle. Hänellä on 'kuvasilmää'
Me kaikki kiitämme!
Unelma, meidän sukupolvi tietää, mistä on kysymys. Yritetään jättää siitä lapsillemme 'se jokin', joka jää heiltä aikanaan heidän lapsilleen...Minulle tämä laulu on aina isä ja...
Leena: Kiitos tästä. Juuri ajattelen _kaikkia_ isovanhempiani. Molemmat ukkini olivat rintamaveteraaneja, ja isoäitini toimivat lottina. Kiitollisin ja arvostavin mielin on ilo olla.
Aila, isänikin vielä olisi mukana ellei olisi menehtynyt hoitovirheeseen sairastuttuaan. Sitä asiaa yritän unohtaa, isää ja kiitollisuutta en koskaan. Kiitos samoin, Aila!
Lumiomena, samoin oli minunkin pappani rintamalla. Tarkastelen tätä asiaa vain likemmin eli isäni kautta. Kaikkihan siellä olivat, kun isänmaa kutsui. Äitinikin jopa pikkulottana. Ole hyvä vain ja siirretään tätä kiitollisuutta omiin lapsiimme.
Kiitos, Leena, Veteraanin iltahuudosta. Sopii hienosta hienoimmin tähän hetkeen! Olen sitä itse myös vuosia sitten kuorossa laulanut ja aina se herkistää mielen. Tämän laulun sanoman toivoisi toteutuvan: "hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, meille kallis on maa". Pidetään huolta vimeisistä olemassa olevista veteraaneistamme, se on meidän yhteinen velvollisuutemme. "Himmetä ei muistot koskaan saa"!
VastaaPoistaAnja, kiitos sinulle. Tässä laulussa on kaikki mikä liittyy näihin päiviin: Kiitollisuus itsenäisyydestä, ikävä isään ja meidän velvollisuutemme hoivata heitä, jotka meille tämän antoivat, isänmaan.
VastaaPoistaKiitos linkistä Leena;minunkin edesmennyt isäni oli veteraani.
VastaaPoistaKiitollisuudella ja haikeudella kuuntelin Veteraanin iltahuudon. Isäni oli sodassa ja äitini oli pikkulotta. Molempia tulee ikävä, varsinkin tätä laulua kuunnellessa.
VastaaPoistaPidetään huolta veteraaneista ja pidetään huolta toisistamme.
Jael, isäni oli oikeastaan sotainvalidi, sillä kranaatinsirpaleet selässä kulkivat mukana koko elämän, samoin polven vamma. Meidän koko perhe on aina ollut sekä sotaveteraani- että sotainvalidityön puolesta. Äitikin vielä toimii molemmissa.
VastaaPoistaMarjatta, minä en ikinä kuuntele tätä kyynelehtimättä. Minulla ihan sama: isä sodassa, äitini pikkulotta. Äiti on lisäksi kotoisin pakkoluovutetusta Karjalasta, mikä on oma lukunsa perheemme historiassa.
Juuri niin, Marjatta: Kaveria ei jätetä.
Leena, tunnustan. En minäkään pystynyt kuuntelemaan laulua kuivin silmin.
VastaaPoistaMarjatta, juuri niin...
VastaaPoistaKaunis kuva.
VastaaPoistaJa veteraaneille kiitos.
Tämä laulu koskettaa aina. Kyynel silmässä nytkin kuuntelin, on niin paljon muistoja.
VastaaPoistaHe pitivät tätä maata puolustamisen arvoisena. Voi kunpa nuoret osaisivat myös huolehtia suomalaisten arvojen säilymisestä.
Birgitta, huikaisevan kaunis kuva on Annen ja blogista Koti 3:lle. Hänellä on 'kuvasilmää'
VastaaPoistaMe kaikki kiitämme!
Unelma, meidän sukupolvi tietää, mistä on kysymys. Yritetään jättää siitä lapsillemme 'se jokin', joka jää heiltä aikanaan heidän lapsilleen...Minulle tämä laulu on aina isä ja...
Olo on kiitollinen ja noyra.
VastaaPoistaAnnella on kuvasilmaa.
Leena: Kiitos tästä. Juuri ajattelen _kaikkia_ isovanhempiani. Molemmat ukkini olivat rintamaveteraaneja, ja isoäitini toimivat lottina. Kiitollisin ja arvostavin mielin on ilo olla.
VastaaPoistaJohanna, sama täällä.
VastaaPoistaAnne on todellinen yllättäjä kuvaajana!
Aila, isänikin vielä olisi mukana ellei olisi menehtynyt hoitovirheeseen sairastuttuaan. Sitä asiaa yritän unohtaa, isää ja kiitollisuutta en koskaan. Kiitos samoin, Aila!
Lumiomena, samoin oli minunkin pappani rintamalla. Tarkastelen tätä asiaa vain likemmin eli isäni kautta. Kaikkihan siellä olivat, kun isänmaa kutsui. Äitinikin jopa pikkulottana. Ole hyvä vain ja siirretään tätä kiitollisuutta omiin lapsiimme.