JOULUNEREL

Nykyä Joulust on teht ihan kauhiam markkina. Jo marraskuum pualvälis joulunkellor ruppevas soiman. Postluukust lykkä mainost yhten köyten. Valuv vilkku, rummup pärise ja torvet toitotta: - Ostaka sitä, ostaka tätä! Ko Joul tule!

Kaikil o nii jumalatoin kiiru. Täyty tehr sitä ja tätä. Täyty pan koko huushol mulli mallin. Pest ja kraappij joka nurk ja kolo. Täyty keittäj ja paistas se seittämäs sorti. Täyty ostaj ja tehr lahjoi koko suvul, kumminkaimoi myären. Kauppain kassoil om pitkäj jono ja ihmise ovak kiukkussi ja väsynnyi.

 Kaiken kohinan keskel minu miälen tule haikkiaks, ko mää muistele Wahlströmmin piänes pirtis väittämiän Joului ja Joulunaluspäivi. Kyl Joul silloin tul paljo vähemmäl vähtil.

Joulunerel hakatti hankes tuva ja pirti matto ja pantti nep pestyl laattial puras pual ylöspäin. Leevottiin kakko ja nisust. Joulaatton pantti räätikäsloora ja sualane sialihakappal uunin kypsymän. Tehti sallatti ja keitettin ohrankryynvellinki. Pirttin tuattin kuus ja se koristelttin färillisist apteekimpapereist leikatuil rimpsuil. Pari kolm piänt kynttilä naijatti narunkans kuusen oksil. Kuuse larvam panttin täht. Se ol nii vanh ja kulun, ettei siit ol enä jälil muut, kon tyhi ruato. Mut kaunis se ol, eik ilma sitä kuus olis mikkä Joulkuus ollukkan. Siin olivaj Joulvalmistelu.

Mut kon kaik ol reeras, ni äit virit pirtim pessä valu, knapsaut sähköm pois lampust ja sanoi:
- Piretä vähä hämynaikka ja kuulustellan, KO JOUL TULE.

- Kyllikki Wahlström -
Uut ja Wanha Luvialt
kuvat Rappioromantiikkaa