RAKKAUDELLA EVESTÄ♥

Pitkällisen sairauden uuvuttamana Eve Rehn poistui eilen luotamme. Minulle hän on kirkas tähti taivaallani, kirkas kuten oli eläessäänkin.

Koska uudet lukijani eivät ehkä tiedä Evestä, kerron vähän. Eve on suomentanut Rainer Maria Rilken runoja ja me tutustuimme niin että ensin löysin Rilken Aila Meriluodon kautta, hänkin on kääntänyt Rilkeä ja sitten löysin Even, joka on tehnyt kirjan Tahto tahtojen.

Alkoi ystävyys, jossa kirjoitettiin paljon sähköpostiviestejä. Eve aloitti näin: Leena-Honey...ja minä aloitin näin: Eve-Unikko... Eve oli säteilevä ja valovoimainen. Alla olevasta kuvasta eräs Kustannusherra nimesi hänet Säihkysääreksi, josta nimityksestä Eve kovasti piti

Me meilasimme paljon, jopa puhuimme puhelimessa, mitä teen vain harvojen ja valittujen kanssa. Sitten Eve sairastui ja kertoi masentavan ennusteensa minulle heti. Onneksi se ei toteutunut, sillä Eve ehti vielä meille leipomaan luumukakkua, matkusti isänsä kanssa sisarensa luo Ranskaan sekä vietti ainakin kuukauden Turkissa, josta alla oleva kuva

Eve oli upea nainen kaikissa muodoissaan. Hän oli entinen kilpatanssija, laulaja, kääntäjä, yrittäjä ja suuri eläinten ystävä. Hänellä oli myös vahva itsetunto, jonka suojissa minäkin kehityin ja ymmärsin asentaa blogiini kommenttivalvonnan. Even nenälle ei hypitty ja sitä hän opetti myös minulle. Ystävällinen hän oli kuitenkin aina ja aurinkoinen. Hän oli myös rohkea. Hän sanoi minulle, ettei pelkää kuolemaa, vain kipuja. Hän teki heti selväksi, että kaikesta voidaan puhua, myös kuolemasta. Eve oli eettisistä syistä myös kasvissyöjä, mutta kun aikani pyysin, hän suostui syömään kalaa ja usein kun soitin hänelle, hän olikin juuri laittamassa lohta. Minun kuha suppilovahverolla tuli ylistetyksi taivaisiin ja hän sanoi 'ettei ikinä ollut syönyt mitään niin hyvää'. Jos haluatte löytää kuvia ja tarinaa Even vierailusta meillä, löyty varmasti klikkaamalla Leena Lumi ja sitten Eve tai Eve Rehn. Evellä on maailmakaikkeuden upeimmat kotisivut ja ne löytyvät täältä 

Eve-Unikko on poissa, mutta hänen säteilynsä ei milloinkaan! Itselläni on häneltä saatu laaja kuva-arkisto, jonka pidän vain suurena lahjana ja omanani. Olen kuitenkin saanut elää erikoisia tähtihetkiä Even mukana, sillä hänhän suunnitteli ja käänsi jo lisää Rilkeä ja antoi minun ensijulkaista blogissani runon, ehkä jopa kaksi. Eve personoitui tutuksi myös niille lukijoilleni, joita hän ei ehtinyt tavata. Monet olivat hänen ystäviään ja Eve kirjoitti heidän kanssaan. Luettuani Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret, halusin perustaa kirjallisen piirin Tulenkantajien henkeen. Mutta mistä nimi? Eve keksi, että olemme Roihuavat Soihdut! Aikeissa oli järjestää ensimmäinen tapaaminen Even rakkaaseen Berliiniin, mutta sitä emme ehtineet toteuttaa. Sen sijaan, ensimmäinen Roihuavien Soihtujen ilta helsinkiläisessä ravintolassa on jo vietetty ja mukana oli Tuure, 'Even Poitsu', josta Eve aina jaksoi minulle kirjoittaa ylistyskirjeitä. Tuure onkin minun tavallani syttynyt Rilkeen ja tuonut Eveä innoittuneesti esille. Tuure on myös muistanut Eveä nyt täällä  Ja tässä eräs aivan erityinen muisto, joka koskee Eveä ja Tuurea...

Roihuavat Soihdut jatkavat Even hengessä ja se tarkoittaa inothimoa ja palavaa rakkautta runouteen ja kirjallisuuteen. Joka kerta kun kokoonnumme, muistamme nostaa maljan Evelle, Kuningattarelle!

Otamme osaa Even perheen suruun ja yritämme itse selvityä tästä tyhjyyden tunteesta, jonka Even poismeno toi. Kuitenkin: Onhan kukittu kerta!