keskiviikko 29. joulukuuta 2010

RAKKAUDELLA EVESTÄ♥


Pitkällisen sairauden uuvuttamana Eve Rehn poistui eilen luotamme. Minulle hän on kirkas tähti taivaallani, kirkas kuten oli eläessäänkin.

Koska uudet lukijani eivät ehkä tiedä Evestä, kerron vähän. Eve on suomentanut Rainer Maria Rilken runoja ja me tutustuimme niin että ensin löysin Rilken Aila Meriluodon kautta, hänkin on kääntänyt Rilkeä ja sitten löysin Even, joka on tehnyt kirjan Tahto tahtojen.

Alkoi ystävyys, jossa kirjoitettiin paljon sähköpostiviestejä. Eve aloitti näin: Leena-Honey...ja minä aloitin näin: Eve-Unikko... Eve oli säteilevä ja valovoimainen. Alla olevasta kuvasta eräs Kustannusherra nimesi hänet Säihkysääreksi, josta nimityksestä Eve kovasti piti
Me meilasimme paljon, jopa puhuimme puhelimessa, mitä teen vain harvojen ja valittujen kanssa. Sitten Eve sairastui ja kertoi masentavan ennusteensa minulle heti. Onneksi se ei toteutunut, sillä Eve ehti vielä meille leipomaan luumukakkua, matkusti isänsä kanssa sisarensa luo Ranskaan sekä vietti ainakin kuukauden Turkissa, josta alla oleva kuva

Eve oli upea nainen kaikissa muodoissaan. Hän oli entinen kilpatanssija, laulaja, kääntäjä, yrittäjä ja suuri eläinten ystävä. Hänellä oli myös vahva itsetunto, jonka suojissa minäkin kehityin ja ymmärsin asentaa blogiini kommenttivalvonnan. Even nenälle ei hypitty ja sitä hän opetti myös minulle. Ystävällinen hän oli kuitenkin aina ja aurinkoinen. Hän oli myös rohkea. Hän sanoi minulle, ettei pelkää kuolemaa, vain kipuja. Hän teki heti selväksi, että kaikesta voidaan puhua, myös kuolemasta. Eve oli eettisistä syistä myös kasvissyöjä, mutta kun aikani pyysin, hän suostui syömään kalaa ja usein kun soitin hänelle, hän olikin juuri laittamassa lohta. Minun kuha suppilovahverolla tuli ylistetyksi taivaisiin ja hän sanoi 'ettei ikinä ollut syönyt mitään niin hyvää'. Jos haluatte löytää kuvia ja tarinaa Even vierailusta meillä, löyty varmasti klikkaamalla Leena Lumi ja sitten Eve tai Eve Rehn. Evellä on maailmakaikkeuden upeimmat kotisivut ja ne löytyvät täältä 

Eve-Unikko on poissa, mutta hänen säteilynsä ei milloinkaan! Itselläni on häneltä saatu laaja kuva-arkisto, jonka pidän vain suurena lahjana ja omanani. Olen kuitenkin saanut elää erikoisia tähtihetkiä Even mukana, sillä hänhän suunnitteli ja käänsi jo lisää Rilkeä ja antoi minun ensijulkaista blogissani runon, ehkä jopa kaksi. Eve personoitui tutuksi myös niille lukijoilleni, joita hän ei ehtinyt tavata. Monet olivat hänen ystäviään ja Eve kirjoitti heidän kanssaan. Luettuani Satu Koskimiehen Hurmion tyttäret, halusin perustaa kirjallisen piirin Tulenkantajien henkeen. Mutta mistä nimi? Eve keksi, että olemme Roihuavat Soihdut! Aikeissa oli järjestää ensimmäinen tapaaminen Even rakkaaseen Berliiniin, mutta sitä emme ehtineet toteuttaa. Sen sijaan, ensimmäinen Roihuavien Soihtujen ilta helsinkiläisessä ravintolassa on jo vietetty ja mukana oli Tuure, 'Even Poitsu', josta Eve aina jaksoi minulle kirjoittaa ylistyskirjeitä. Tuure onkin minun tavallani syttynyt Rilkeen ja tuonut Eveä innoittuneesti esille. Tuure on myös muistanut Eveä nyt täällä  Ja tässä eräs aivan erityinen muisto, joka koskee Eveä ja Tuurea...

Roihuavat Soihdut jatkavat Even hengessä ja se tarkoittaa inothimoa ja palavaa rakkautta runouteen ja kirjallisuuteen. Joka kerta kun kokoonnumme, muistamme nostaa maljan Evelle, Kuningattarelle!

Otamme osaa Even perheen suruun ja yritämme itse selvityä tästä tyhjyyden tunteesta, jonka Even poismeno toi. Kuitenkin: Onhan kukittu kerta!

23 kommenttia:

  1. Leena!

    Otan sydämestäni osaa syvään suruusi<3

    Ystävyys elää sydämessä vielä kuoleman tuolle puolen: rakkaus on ikuinen<3

    VastaaPoista
  2. Aili, kiitos♥

    Minulla on ihan outo ja tyhjä olo, vaikka tiesin tätä odottaa...

    Unessa tapaan Even! Ja todellakin: Rakkaus on ikuinen.

    VastaaPoista
  3. Leena:Eve on ollut tietoisuudessani jo pitkään,tämän blogisi kautta,ja pari meiliäkin vaihdoimme.Noin valovoimainen henkilö jättää suuren tyhjyyden tunteen,joten haleja sinulle ystäväiseni.
    Kauniisti kirjoitit Evestä,ja hän varmaankin pitäisi siitä,mitä hänestä kirjoitit.

    VastaaPoista
  4. Leena, kuinka kaunis ja ihan Even näköinen ja arvoinen kirjoitus ♥

    Kun aikoinaan luin sinun kutsuvan häntä Eve-unikoksi, en ole voinut katsoa rakastamiani unikkoja ajattelematta Eveä.

    VastaaPoista
  5. Kaunis kirjoitus, Leena. Huomaa, että Eve merkitsi sinulle paljon ja oli hieno ihminen!
    Otan osaa suruusi<3

    VastaaPoista
  6. Leena, miten ihana ja suloinen kirjoitus. Sinä olit hänelle loistava ystävä. Hän oli minulle tärkeä ihminen, ja juuri hänen persoonaansa - hän osasi kunnioittaa itseään ja muita. Eve oli mahtava ihminen.

    Muistatko sen kirjoituksen, joka julkaistiin täällä? Se vastaukseni Even kirjeeseen .. Olin silloin väärässä, mutta uskon kuitenkin, että edelleen voi toivoa ja uskoa – Even runojen ja hänen muistojensa kuolemattomuuden puolesta.

    VastaaPoista
  7. Harmittaa, etten ehtinyt tavata Eveä viime Suomen matkalla, kun hän oli juuri sinä päivänä sairaalassa hoidossa kun olin hänen asuinpaikallaan.Turkin kuvassa hän on niin kukoistavan näköinen, että ei voi uskoa, että lähtö tuli niin nopeasti. Osanottoni Even perheelle.

    VastaaPoista
  8. Jael, kiitos♥ Sinä ja Eve olisitte ansainneet tavata...Eve ei haluaisi liian surullista, sillä hän ajatteli minun tavallani tai minä hänen, että kuolama on osa elämää, mutta kivut eivät ole osa mitään. Toki ja kuitenkin on väärin, että liian aikaisin pitää lähteä juuri hänen, jolla olisi ollut niin paljon vielä annettavaa niin Rilken runojen kuin henkilökohtiasen elämän osalta. Jael, mulla on niin tyhjä olo, ettet voi edes tajuta...onneksi Reima on nyt kotona lomalla.

    Lumiomena, eikö ollutkin Even henkeen! Hän oli Kuningatar, Säihkysääri ja Valonkantaja!

    Onneksi minun pihani on kesällä kaksi viikkoa täynnä noita suuria, punaisia unikkoja...

    Sanna, kiitos sinulle♥ Hän merkitsi minulle ja monille. Jos haluat, niin löydät hänestä paljon blogistani...

    VastaaPoista
  9. Tuure, muistan sen, mutta julkasitiinko se minun blogissani vai sinun? Meilaa mulle sen nimi. Olen hetken pois käymässä, mutta näen kun palaan.

    Meidän piti uskoa ihmeeseen, sillä Eve itsekin uskoi. Evehän teki tavallaan ihmeen, sillä hän teki paljon, kun hänen lääkärien ennusteen mukaan olisi pitänyt olla jo muualla kuin Ranskassa, Muuratsalossa tai Turkissa.

    Uskon/toivon, että tajuat, miten paljon Eve ihaili sinua ja piti sinusta....Ja kiitos...etenkin tuo sana suloinen...♥

    Allu, teillä oli huono tuuri tapaamisen suhteen, mutta Even valo loisti sinulle silti.

    Hän voi Turkin matkan aikana yllättävän hyvin.

    Osanottosi varmaan menee perille, sillä ainakin Even sisko K. varmaan lukee tätä tarinaa ja kommentointia nyt.

    VastaaPoista
  10. Leena, olet kirjoittanut kauniisti. Tekstiin ei ole mitään lisättävää. Olet menettänyt YSTÄVÄN, lämmin osanottoni. Osanottoni myös Even perheelle.

    VastaaPoista
  11. Kaunis nainen. Rauha hänen sielulleen. Ystävistä kuten aivan läheisistäkin ihmisistä luopuminen on vaikeaa. Antakoon Jumala siihen voimia ja muuttukoot muistot kannustaviksi ja kultareunaisiksi!

    VastaaPoista
  12. Unikko oli ihana nimitys hänestä.

    Minäkään en tavannut Eveä, mutta vaihdoimme ajatuksia, mm. kissoista.

    Osanotto vielä kerran kaikille hänen omaisilleen.

    Sinulle myös Leena.

    VastaaPoista
  13. Marjatta, lämmin kiitos sinulle♥

    Tunnen olevani tyhjässä..., en edes saata kuvitella, miten Even perhe. Onneksi Reima pitää nyt lomaa...

    En voi tuoda kaikkea esille blogissani. Minulla on nyt Tuure, jonka kanssa voin tätä jakaa meilissä.

    Marja-Leena, löydän tähän sen saman lohdun kuin isäni poislähtöön: Tuskat ovat nyt ohitse. Sen jälkeen on vain sopeuduttava tiettyyn tyhjyyteen, kunnes aika alkaa rakentaa noita kannustavia ja kultareunaisia muistoja....Kiitos♥

    Soolis, kiitos niin omasta kuin Even perheen puolesta♥

    VastaaPoista
  14. Kauniisti muistelit merkittävää ja lahjakasta ystävääsi. Täällä blogissasi yhteistä ystävyyttänne on ollut ilo seurata. Sait häneltä varmaan paljon. Uskon Leena, että hänkin sai osaltaan myös hyvin paljon sinulta, valoasia, lämpöäsi ja asiantuntevaa arvostustasi. Ystävän ja luotettavan lähimmäinen rinnalla tuntuu turvalliselta, eikä kuolemakaan pelota. Väkevän voimallisesti elettyä/tuntevaa elämää Eve-ystäväsi sai elää.

    VastaaPoista
  15. Rita, hyvässä ystävyydessä on usein se piirre, että molemmat ovat antajina ja saajina, mutta mitään ei mitata. Meistä muuten Eve oli se valoisampi ja vahvempi, minä melankolisempi ja herkempi. Sitkeys oli meidän yhteinen piirteemme ja huumorintajumme. Sekä suuri intohimo. Intohimo elämän täyteyteen. Minusta Eve eli Täyteisen Elämän. Sen parempaa voiko kukaan edes toivoa...

    VastaaPoista
  16. Leena, otan osaa suruusi. Ystävän menettäminen on kauheaa, hänen lähtönsä jättää sellaisen kolon jota ei voi täyttää. Eikä tarvitsekaan. Vaikuttaa siltä, että Eve oli nainen joka eli niin kuin halusi. Sellainen on aina ihailtavaa.

    Osanottoni myös poismenneen läheisille ja perheelle.

    VastaaPoista
  17. Ilse, näin se on. Joku tyhjä paikka jäi... Tekisi mieli käpertyä sänkyyn tai muuttaa maasta pois.

    Eve todellakin eli kuten halusi, toki aina muut huomioiden. Hän eli vahvan kauniin naisen vahvan kauniin elämän. Sellaista ei voi kuin ihailla.

    Kiitos niin omasta kuin Even perheen puolesta♥

    VastaaPoista
  18. Kaunis, koskettava kirjoitus ystävästäsi ja hänen poismenostaan.
    Hän on niin säteilevän näköinen kuvissa. Valo loistaa hänen silmistään.
    Sinulle voimia Leena.

    VastaaPoista
  19. Hanne, olihan tämä odotettavissa. Minä selviän. Silti on outo olo. Onneksi Reima on lomalla.

    Syvällä sisälläni mietin hänen isäänsä, jota en ole edes tavannut. Minulla on kuva hänestä ja Evestä jouluna. Eve oli jo sairas, mutta säteili kuin kynttelikkö. Se kuva kertoi jotain kaunista...

    Eve oli valo. Eve on valo.

    Kiitos♥

    VastaaPoista
  20. Leena, otan osaa suureen suruusi!

    Voimia ja halauksia Sinulle ja Even perheelle<3

    VastaaPoista
  21. R.I.P Eve.
    Eve elää muistoissamme ikuisesti!

    VastaaPoista
  22. Otan osaa suruusi Leena! Olen lukenut blogisi kautta kauniita kirjoituksiasi Evestä. Rilken runoja en ole lukenut, mutta ehkäpä jo tänään pääsen niihin tutustumaan...

    Voimia ja tsemppiä sinulle Leena!<3

    VastaaPoista
  23. Katrilli, kiitos♥

    S., juuri niin...Kiitos♥

    Sara, kiitos♥

    Löydä Rilke! Taidan lopettaa tämän vuoden erääsen lempirunooni Rilkeltä...ja tietysti Even suomennos.

    VastaaPoista