VUODEN 2010 KIRJALLINEN ELÄMYSTUSINA JA YLLÄTYKSET

Tämän vuoden parhaat kirjaelämykseni ovat tässä. Ne ovat minun subjektiivinen mielipiteeni, ei yhtään sen enempää, mutta ei myöskään vähempää. Otantani on ollut 102 tänä vuonna luettua kirjaa.

Tiesin jo lukiessani Nadeem Aslamin Elävältä haudattuja (Like 2010), että se on tässä! Lista menee näin kuuden parhaan osalta:

Nadeem Aslam - Elävältä haudatut (Like 2010)

Joyce Carol Oates - Haudankaivajan tytär (Otava 2009)

Aila Meriluoto - Tältä kohtaa -Päiväkirjat vuosilta 1975 -2004 (Siltala 2010)

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät (Atena 2010)

Jorma & Päivi Tuomi-Nikula - Nikolai II - Suomen suuriruhtinas (Atena 2010)

Paul Auster - Näkymätön (Tammi 2010)

Miksi juuri nämä? Siksi! Ja vastausta voitte etsiä vaikka näiden kirjojen arvosteluista. Muutama sananen silti. Ensimmäinen ja toinen meni niin isolla tunteella, että...Nadeem Aslamista sen verran, että hänen kirjassaan täyttyvät kaikki huippukirjan merkit, myös kaiken tajunnan ylittävä kieli. Vahva tarina, täydellinen rakenne ja kieli puhdasta kultaa. En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa.

Joyce Carol Oates on sanojen ystävän kirjailija, sillä hän on todella lahjakas kirjoittaja ja  musteena on veri. Siis vahvaa tarinaa naiseudesta, väkivallasta, elämästä. Olen täysin antautunut hänelle ja olisin voinut ottaa häneltä hyvin mukaan myös Kosto: Rakkaustarina, mutta halusin antaa tilaa muille.

Aila Meriluoto jatkaa siitä mihin jäi Vaarallista kokea - Päiväkirjat vuosilta 1953 - 1975  ja hän on entistäkin uskaliaampi havaitsija, joka ei yhtään säästele muita eikä itseään ja peilaa paljon myös paitsi arkielämäänsä niin Helsingin kulttuuri-ilmapiiriä ja lukemisiaan, mutta ei mitenkään tavanomaisesti. Kunpa olisin hänen iässään yhtä uskalias!

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät tuli minulle vähän kuin vahingossa, sillä en ollut aikonut...Sitten luin Susan blogia ja jokin tartunta tuli. Sain kirjan ja luin sen yhtä pötköä välillä jopa lumisateessa puutarhatuolilla istuen, sillä pitihän Hänen Majesteettiaan ulkoiluttaa. Wau♥ En uskalla tässä paljoa sanoa, etten puhu itseäni outoon valoon;-) Siis koin Pasin kirjan vähän kuin David Lynchin filmit...ja Olli Suomisen sateenvarjon hmahdukset kaikuvat vieläkin sisälläni kuin jonkun oudon ja eroottisen leikin ensihipaisu...

Jorma & Päivi Tuomi-Nikulan kirja on minusta äärettömän kiinnostava, sillä Nikolai II on yksi harrastukseni, voisi sanoa ja tämä kirja on täydellinen, niin tekstiltään, kuviltaan kuin asemoinniltaan. Ja vielä kauniskin! Kirja kuin Romanovien koru...

Paul Austerin paras kirja minulle on Näkymätön. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kirjan rakenne on nero ja teos sisältää paljon erotiikkaa, mutta myös pahan kosketusta. Mies on todella koonnut itsensä minulle hieman sekavaksi jääneen Sattumuksia Brooklynissä jälkeen.

Loput kuusi eivät ole missään järjestyksessä ja tässä ne ovat

Teen myös harrastekirjoja, dekkareita, lastenkirjoja, ruokakirjoja etc. Maija Kajan Sukellus kuumaan aaltoon (Minerva 2010) pitäisi laittaa pakolliseksi luettavaksi jokaiselle gynekologille, sillä ensimmäisen kerran lääkäri on täysin naisten puolella ja puolesta. Ros Wynne-Jonesin Sade lankeaa (Like 2010) varmistaa, että emme elä harhassa kaiken sujumisesta. Se tuo Afrikan erään rankan tarinan luoksemme tavalla, johon ei kuitenkaan kuole. Hiukseni vain syttyivät tuleen, mutta ne kasvavat jo ja Thames virtaa kuten aina ennenkin. Suosittelen!  Vuoden puutarhakirjaa edustaa Riku Cajanderin Luontopiha (Minerva 2010), jossa rakennetaan pihaa ja puutarhaa lähtien ajatuksesta, että se on osa luontoa ja sinne tehdään mahdollisimman hyvät olosuhteet myös ympäristön eläimille aina perhosista kettuihin.  Tämän kirjan nimi olisi voinut olla myös Villi piha. Minun puutarhastani on tulossa villi ja käytän siihen Cajanderin oppeja. Pidin kirjan uudesta näkökulmasta. Riitta Konttisen  Naiset Taiteen rajoilla - Naistaiteilijat Suomessa 1800-luvulla (Tammi 2010) on minulle kirja, jota en edes lainaa. Tämä kirja on äärettömän kiintoisa ja perusteellinen kuvaus naistaitelijoiden elämästä aikana, jolloin naisen odotettiin vain menevän naimisiin, saavan lapsia ja passavan miestä. Myös kuvatarjonta on antoisa. Tess Gerritsenin Jääkylmä (Otava 2010) ylitti jopa itsensä. Tiedän, että minulta odotettiin dekkarin paikalle Minaa tai Cornwellia, mutta ei nyt. Tess on sanonut sanansa ja kirjoittanut sen jääpiikillä. Arktinen kauhu on kuin murskattuja tummanpunaisia ruusuja lumessa, mutta tuoksu on lumi ja veri.  Jussi Siirilän Historia on minut vapauttava (Gummerus 2010) on melkein yhtä hyvä kuin hänen Juoksijansa, joka oli minulla muistaakseni viime vuonna vuoden 2009 kolmanneksi paras kirja. Myönnän heti, että ilman Heidiä tämä kirja olisi kolmannessa ryhmässä, joka sisältää Yllättäjät:

 Yllätysryhmään en sitten voinut olla ottamatta mukaan Oatesin Kosto: Rakkaustarinaa (Otava 2010), sillä pidin niin paljon kirjan kostoelementistä. Oikeuden on tapahduttava. Suvi Vehmasen Lapsen oma petokirja (Minerva 2010) saa edustaa nyt ainoana lasten kirjoja ja tekeekin sen tyylillä. Cecilia Samartinin Señor Pedegrino (Bazar 2010) toi elämääni aivan uuden kirjailijan, jonka uutuutta odotan jo ihan kuumana. Ceciliaan verrattava yllätys oli Anilda Ibrahamin Punainen morsian (Tammi 2010). Näiden kirjojen kautta olen tajunnut, että maaginen realismi on minun lajini. Ehdottomasti! Marja Björkin Puuma (Like 2010) oli iloinen yllätys, jossa sain jo väreitä uudesta suomalaisesta naisuskaltajasta, sillä kirja oli rohkea ja vievä ja huom!, myös dialogi toimi. Marjassa on Meriluodon tyyliä!  Vuoden ehdoton tunnelmakirja on Meillä on joulu (Otava 2010). Ja sitten Ian McEwanin Polte (Otava 2010). Aivan jo kuulen hämmätyksen, kun mies, jonka edessä olen pysyvästi polvillani, ei päässyt parhaaseen tusinaani. No, mitäs meni laittamaan sinne sitä fysiikkaa niin paljon;-) Ei, Polte ei ole ollenkaan huono, mutta ei parasta McEwania. Ja sitten vuoden suurin liikuttaja on ehdottomasti Marilyn Monroen Välähdyksiä, sirpaleita (WSOY 2010). Paljon uutta Marilynin siitä puolesta, jonka monet haluasivat tulevan esille enemän kuin sen, mikä oli Monoroeta ympäröivien elokuva-alan miesten vaatimus. Tässä kirjassa Marilyn saa vihdoinkin olla oma itsensä: kaunis, haavoittuva, herkkä, älykäs, kunnianhimoinen...,joku joka saa itse päättää omasta elämästään.

Ja haluan nyt keventää omaakin tunnelmaani, sillä nämä valinnat eivät ole helppoja luenhan melkein vain todella hyviä kirjoja, koska saan ne itse valita, joten tästä ryhmästä puuttuu vuoden paras ruokakirja siksi, kun Lumimies ei tykkää sen mallista. Hän tekee minulle kollaasit ja tuo Marja Lindforsin Taivaallinen munakoiso (WSOY 2009) ei kuulemma muotonsa takia 'istu' kauniisti kollaasiin.  Olen siis miehen armoilla! Hah! Se on kuitenkin täydellinen kirja ja Marja Lindforsin kertomistyylissä ja ruokakuvissa olisi monelle malliksi.

Sitten jotain saattaa ihmetyttää, jos katsoo kustantajia, etteikö WSOY:ltä löytynyt kovaan sarjaan ketään. Selitys on siinä, että WSOY tuli kuviooni vasta syksyllä johonkin aikaan, joten kyllä sieltä varmasti olisi löytynyt. Nyt kuitenkin painotan, että en valitse parhaita kirjojani kustantajia ajatellen, vaan ihan vanhanaikaisesti kuunnellen sydämeni ääntä sekä sitä valtaisaa kokemusta, joka syntyy vain siitä kun lukee liikaa kirjoja. Minä elän lukeakseni ja kirjoittaakseni.

♥:lla teidän
Leena Lumi

PS. Linkitys ei onnistu ihan kaikkiin. Hakekaa arvosteluja kirjan nimellä.

PS2. Muriel Barberyn Siilin eleganssi (Gummerus 2009) oli muuten yksi eniten kommentoiduista kirjoista tänä vuonna, sillä harvoin kirjaan kommentoidaan 39 mielipidettä. Tänä vuonna listan teko oli vaikeaa,sillä hyviä kirjoja on suorastaan ylisatoa. Kuka katsoo Siilin eleganssin arvostelua huomatkoon, että se on julkaistu kahteen kertaan ja laskee sitten kommentit yhteen.