tiistai 29. maaliskuuta 2011

Carol Shields: Pikkuseikkoja

Minä tarkkailen. Oma elämäni ei tule koskaan riittämään minulle. Se on syntymävika, minun ainoa, ainoa sairauteni muuten onnekkaassa elämässä. Olen tarkkailija, sivullinen, pidän siitä tai en, ja olen täysin pääsemättömissä asiantilaan liittyvistä riskeistä. Ja palkinnoista.

Carol Shieldsin Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, Otava 2011, suomennos Hanna Tarkka) on kuin keski-ikää lähestyvän Judith Gillin ikäluomi, jota hän tarkkailee milloin huolestuneena, milloin ärsyyntyneenä, milloin suoranaista kärsimystä tuntien vain voidakseen aika-ajoin herätä tunteeseen, että kaikki onkin ihan riemullista, tarmokasta, antoisaa ja kaikkivoipaista. Luomi on ympäristö, perhe ja ystävät, jotka näkyvät Judithille kuin suurennuslasin läpi, mutta täysin hänen subjektiivisten tunnetilojensa värittäminä.

Kirjan tarkkailtavat ovat kirjallisuudentutkija-aviomies Martin Gill sekä kaksi teini-ikäistä lasta, Meredith ja Richard. Luupin alle joutuvat myös ystävät Nancy Krantz, miehen läheisin ystävä Roger Ramsay sekä hänen avovaimonsa Ruthie St. Pierre sekä aivan erityisesti Furlong Ebenhardt, jonka luovan kirjoittamisen kurssille Judith ajautuu löytääkseen itsestään fiktion kirjoittajan. Ajatus opiskelijaksi palaamisesta innostaa Judithia, mutta hän ei voi aavistaa mihin uudelleen arviointiin ratkaisu johtaa sekä Furlongin että erityisesti hänen itsensä osalta.


Carol Shields on minulle tuttu kirjoistaan Kivipäiväkirjat, Larryn juhlat sekä Ellei, jotka luin jo ennen blogielämääni. Pidin näistä kaikista ja kuten tunnettua Kivipäiväkirjat on saanut Pulitzer –palkinnon ja Shieldsin kirjoja on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Pikkuseikkoja on Shieldsin esikoinen ja se tieto laittaakin nyt lukijan tarkkailemaan. Väite, että esikoisromaani on aina itsetilitys, saa kirjan näyttäytymään vähän eri valossa. Se ken väitteeseen uskoo, näkee kyllä rivien väleissä naisen, joka teki ensin paljon muuta ja sitten aloitti kirjoittamisen. Tämän kirjan kannalta aivan oivallista, sillä tietty peilaileva kypsyys kyllä näkyy ja tuntuu. Itsekritiikissä löytyy ärtymyksen hetkilläkin. Se, mikä oli minusta erityisen koskettavaa, oli alku ja loppu. Alku sisältää samat sanat, jotka olen joskus lukenut jonkun toisen romaanin alusta ja kuljetin niitä sanoja muistivihossani vuosia. Nyt en kirjailijaa enää muista, mutta annetaan Shieldsin sanoa:

On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.


Jonkun pitäisi olla onnellisempi kuin hän on. Siinä se on tiivistettynä kaikki. Koko kirja. Carol Shields on uskomattoman upeiden, suorastaan timanttisten lauseiden kuningatar. Ne ovat puristuneet lyhyiksi, kirkkaiksi ja koviksi. Niissä ei ole mitään poisotettavaa. Ei mitään lisättävää. Saa kertoa kuka löytää tiheämpiä lauseita, upeampia dialogeja kuin mitä löytyy tästä kirjasta! 

Judithin pitäisi olla onnellisempi kuin hän on. Siitä kertoo kirja Pikkuseikkoja. Vähäisten tapahtumien kautta pääsemme Judithin ihon alle ja huomaamme hänen olotilansa. Se ei ole paha, mutta ei jotenkin hyväkään. Tarkkailu tuo helpotusta, mutta ei aina estä hetkittäisiä voipumuksen ja ärtymyksen tunteita, jotka pahimmillaan johtavat kuukauden todelliseen sairauteen, jolla onneksi on nimi: vilustuminen.

Judithin paha olo ei tartu. Se jää vain ilmaan leijumaan – pikkuseikkana. Se mikä tarttuu on hurja ihastus Shieldsin ’violettiin vivahtavaan varautuneisuuteen’ tai ’lukiessaan hän puristaa kirjan kansia rystyset heranvalkoisina’ tai ’…tunnistin hänen kätensä kulman, sen tutun rantaviivan. Sen paino oli kuin vipu, joka katkaisi unien sähkövirran’ tai ’ensilumi on satanut, ylellisesti, höyhenenkeveästi.'

Judith henkilönä ei ollut minusta miellyttävä. Se, mikä on viehkoa iäkkäässä Miss Marplessa: tarkkailu, kaikkinainen tarkkailu, toisten kaappien penkominen, eleiden ja olemuksen hieman omahyväinen havainnointi, toisten yksityiskirjoitusten lukeminen…se vaikuttaa keski-ikäisessä ihmisessä hieman luotaantyöntävältä. Siltikin, vaikka hän itse oikeuttaa tekonsa ajatellen näin:

Salaisuudet ovat mahdollisia. Ja toisiaan rakastavien ihmisten välillä ne voivat olla jopa välttämättömiä.

Kirjan mielestäni huikein kohtaus on viimeisessä luvussa, joka on Toukokuu. Kirjan luvut ovat siis kuukausien nimiä ja ensimmäinen on Syyskuu. Nyt olemme kuitenkin jo Toukokuussa ja Martin ehdottaa, ette he menisivät juhlimaan hänen saamiaan myyntivoittoja Kadotetun paratiisin –kuvakudoksesta. Pariskunta saapuu kuuluisaan pyörivään ravintolaan, jossa eivät olleet aikaisemmin käyneet. Heidän saapuessaan paikalle ravintola on miltei tyhjä. Vain he, toinen pariskunta ja kauempana istuva kahdeksan hengen seurue. Seurue, jossa kukaan ei puhu. Kuuromykkiä. Ja sitten Shields alkaa kuvailla tavalla, joka kuljettaa kaiken filminä aivojemme lävitse. Hän ei näe enää muuta kuin seurueen ja sen viittovat kädet:

Heidän kätensä viittovat villisti puolihämärässä ravintolassa seinille varjoja, ja heidän päänsä milloin poukkoilevat ylös, milloin painuvat alas katkarapumaljojen ylle.


Näkymä on niin epätodellinen, että se ottaa minut täysin valtaansa.

Seurueen eloisuudesta ei ole epäilystä, ja se minua juuri ihmetyttää, sillä se on eloisuutta, jonka on tottunut assosioimaan ihmisen ääneen, kaikenlaisiin ääniin, meluun. Ja noiden ihmisten piiristä, noiden vähäeleisesti liikehtivien, eksoottisten kukan terälehtiä muistuttavien ja eri suuntiin viittoilevien, intoilevien käsien piiristä muodostuu täydellisen kaunis hiljaisuuden ympyrä.

Kuvaus on pitkä ja eloisa. Se on täynnä tarkkailua, mutta vailla mitään omanvoiton tavoittelua. Siinä Judith eläytyy tavalla, joka kertoo hänestä enemmän kuin mikään aikaisempi kirjassa. Hän laajentuu ja kokee seurueen tiiviyden tekevän hänestä suuremman, mutta samalla hetkellä hän näkee yhtäkkiä kaiken kuin läpivalaistuna ja sen jälkeen hän ajattelee oman elämänsä olevan ikuisesti riittämätön. Hän on ikuisesti tarkkailija, sivullinen. Pikkuseikkoja on Syrjästäkatsojan tarina.

****

Pikkuseikoista ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Kaisa Reetta T.  Kirjasähkökäyrä Kirjanainen  Opuscolo, Katja ja Pienen mökin emäntä

*****

Carol Shileds: Kivipäiväkirjat

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann

Carol Shileds: Ellei

Carol Shields: Rakkauden tasavalta

Carol Shields: Ruohonvihreää

30 kommenttia:

  1. Katsoin jo Katja Lumiomenan blogissa,että tässä taas sellainen kirja,jota voisin lukea.Nyt vieläkin enemmän...

    VastaaPoista
  2. Luen tätä viehättävää kirjaa juuri, joten palaan asiaan piakkoin... :) Kiiitos tekstistäsi!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että luit tämän nyt. Olin itse niin iloinen saadessani Pikkuseikkoja käsiini, että keskeytin silloin luvun alla olevan kirjan ja luin tämän hetimiten. :)

    Sait tästä irti niin paljon oleellista! Monia sellaisia asioita, joita itsekin mietin, mutta en jotenkin osannut nostaa esille. Minäkin kiinnityin lauseeseen: "On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen." Tuo ajatus on itse asiassa aika tuttu ja juuri se tekee Shieldistä niin hyvän ja tarkkanäköisen. Judithan on hieman yli 40-vuotias, itse olen muutaman vuoden alle sen. Ja juuri tuo sama ajatus käy joskus päässäni, aivan kuin tässä iässä pitäisi olla jotenkin valmiimpi ja onnellisempi. Shields itse taisi olla nelikymppinen kirjoittaessaan Pikkuseikkoja.

    Huomiosi siitä, että Judith ei ole kovin miellyttävä päähenkilö, on oivaltava! Välillä hänen arjen uteliaisuutensa meni tirkistelyksi. Silti itse kyllä kiinnyin Judithiin, koska hänessä on paljon tuttua.

    Shields on siitä ihmeellinen, että osaa kirjoittaa arjesta niin houkuttelevasti ja saada syrjästäkatsojan kaiken keskiöön. Sellaista taitoa ei monilla ole.

    Minä olen myös pitänyt kaikista lukemistani Shieldseistä. Tämä nousee hyvään keskikastiin hänen kirjojensa joukossa ja on ainakin omalla kohdallani ehkä "maaliskuun kirjani". :)

    VastaaPoista
  4. Jael, sinä pitäisit.

    Pienen mökin emäntä, ja minä kommentoin sitten sinulle;-)


    Katja, tuo ensimmäinen lause on se, joka alkaa pyöriä päässä neljänkympin pinnassa. Muistan sen niin hyvin. Joskus vieläkin, vaikka olen jo opetellut uuden asenteen, se ei aina toimi;-)


    Shields on suorastaan pelottava havainnoitsija. Judithista ei tullut minulle pidetty, mutta loppua kohden enemmän ymmärretty.

    Minä käyn nyt lukemassa, mitä sinä olet tästä kirjoittanut ja kommentoin sinulle. En ole lukenut yhtäkään muiden arvostelua tästä etukäteen. Teen tyyliini harvoin poikkeusta...ja se toimii.

    Minäkin ajattelin tämän kohdalla että 'laadukasta keskikastia'.

    VastaaPoista
  5. Minä en ole Carol Shieldsiä lukenut yhtään, mutta sait minut hieman kyllä kiinnostumaan. Erityisesti kun mainitsit Shieldin yksittäiset, kirkkaat lauseet.. sellaisista minä aina pidän ja kirjoitan niitä ylös :)

    VastaaPoista
  6. Naakku, tämä on nopealukuinen kirja, minulla on ollut vain outoja viikkoja. Lue myös Kivipäiväkirjat.

    Shieldsin lauseet ovat aivan erityisiä.Vein itselle muistiin Filofaxiini yhden, jota ei ole tässä postauksessa ollenkaan. On sitten kiva joskus yllättää.

    VastaaPoista
  7. Minä pohdin tämän lukemista jo Katja / Lumiomenan arvion jälkeen. Nyt tämä on ehdottomasti pakko lukea.. Rakastan sanoja, ja kun niitä käytetään noinkin kauniisti kuin käyttämissäsi lainauksissa.. En ole lukenut yhtään Shieldsiä vielä mutta ehkä tästä olisi hyvä aloittaa. (ja voi Judithia ja salaisuuksia.. ketäpä ei joskus kiinnostaisi vieraisila kurkistaa toisen kaappiinn.. :)

    Kiitos arviostasi Leena!

    VastaaPoista
  8. Minäkin postasin tästä vähän aikaa sitten. Minusta tämä oli aivan loistava kirja. Teit monia hienoja huomioita, Leena. Kirjoitin juuri tuosta, että minua pelottaa, että minustakin tulee myöhemmin Shieldsin ja Tylerin päähenkilöiden kaltainen, elämäänsä tyytymätön keski-ikäinen nainen. Missioni on estää sen tapahtuminen! ... mutten tiedä onko se välttämätön vaihe elämässä.

    Judithin tarkkailu tekee hänestä aika neutraalin ja vähän kylmän. Siksi häneen päähenkilönä on varmaan vaikea ihastua. Mutta minäkin Katjan tavoin kyllä kiinnyin kovasti Judithiin ja jäin ikävöimään häntä kirjan päätyttyä.

    VastaaPoista
  9. Linnea, suosittelen ja takaa, että pidät!

    Karoliina, hienoa, että pidit, niin minäkin. Olen oikein Shields -konkari!

    Jos luet Annamari Marttisen Mistä kevät alkaa, löydät myös keski-ikäisen naisen jollaiseksi ei kannata tulla. Judith ei ole ihan niin kammottava.


    Et halua tulla Judithiksi, mutta kaipaat häntä... Minulla on ratkaisu: Ympäröi itsesi Judithin kaltaisilla ystävillä!

    VastaaPoista
  10. Judith olisi varmasti ihan kiva ihminen ja voisin tulla monella tavalla hänen kaltaisekseen. :) Vastustan vain sitä ajautumista onnettomaksi ja vieraantumista puolisosta sekä kasvaneista lapsista. Avaimet onnellisuuteen ovat lopulta omissa käsissä ja paljon on kiinni asenteesta. Mutta kyllähän nämä arkikirjojen sankarittaretkin yleensä löytävät sen onnensa lopulta.

    VastaaPoista
  11. Taito nähdä pienetkin asiat.
    Oma elämänikin niin mahtavaa..

    VastaaPoista
  12. Karoliina, vieraantuminen on kamalinta kaikesta. Läheisyyden säilyttäminen tärkeintä. Tarkkailu vieraannuttaa.

    Onniasenne on tarmoa rakentaa omannäköinen, elämykselistä vuorovaikutusta ja läeheisyyttä sova elämä.

    Arkikirojen sankarittaret löytävät onnensa usein tyytymällä. Oppimalla iloitsemaan siitä mitä heillä on vertaamatta muihin.

    VastaaPoista
  13. Leena (ja Hannele), näin juuri!

    (Olen kyllä itsekin tarkkailija, mutta nykyisin pyrin laskemaan tarkkailijan muurejani alas yhä useammin.)

    VastaaPoista
  14. Karoliina, olet oikealla tiellä;-)

    (Ja minä rakastuin Syrjästäkatsojaan, Vaiteliaaseen, Vaateliaaseen Tarkkailijaan...enää hän ei ehdi - tarkkailla;-)

    VastaaPoista
  15. "On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen." Huoh, kuulostaa tutulta. Shieldsin vahvuus on juuri kielikuvat joilla hän loihtii arjen lukijansa silmiin. Tähän on varmasti helppo samaistua ja löytää yhtymäkohtia omaan elämään. Luettavien listalle meni tämäkin, kiitos :)
    Aurinkoista päivää! Nautitaan keväästä ja auringosta.

    VastaaPoista
  16. ps. Etkös sinä laittanut juuri tuota kannen kukkaa siihen alapation pengerrykseen? Se oli kaunis..

    VastaaPoista
  17. Anne, varmaan hyvin monet voivat samaistua Judithiin ja jotenkin erityisesti sunnuntai-iltaisin...

    Ole hvyä vain.

    Kiitos samoin! Nyt porottaa niin että aloitin jo 'aurinkokapselit'. Tunteja hangilla.

    Se on lyhytkoisoa ja sitä on jo useammassa paikassa kuin voit käsittääkään;-)

    VastaaPoista
  18. Minä säästelen tätä Shieldsiä johonkin sellaiseen hetkeen, kun oikein haluan palkita itseni... olen siis suurfani.

    Kirja kuulostaa juuri niin kiinnostavalta ja oikeanlaiselta kuin toivonkin.

    Ja kirjoitat siitä niin kivasti, Leena! Tuo tarkkailijuuden ajatus on kovasti kiehtova!

    VastaaPoista
  19. Ilse, hyvä, että säästät Hetkeen. Minulla ei sitä nyt ollut, mutta...Shields osuu todellakin juuri johonkin meissä itsessämme tai siihen, mitä entien pelkäämme...

    Tämä on tuota kaikkea: kiinnostava, oikeanlainen ja sinun kirjasi.

    Kiitos♥ Tämä kirja jäi siihen epämääräiseen maisemaan sänkyni vierellä vuorokaudeksi ja se teki hyvää kirjan ja minun suhteelle.

    VastaaPoista
  20. Hello Leena,
    I loved the picture, delicate and meaningful!
    For your blog posts can realize their great sensitivity!
    congratulations

    VastaaPoista
  21. Hi Antonio!

    Thanks! I'm so delighted you find those matters in my blog.

    I just visited you: So soft and calm colours.

    VastaaPoista
  22. Hmmnn...

    Luen juuri parhaillaan "kabbalisti", josta tykkään tosi paljon, "Perhonen" jäi kesken, ainakin toistaiseksi, kun aloitin Kabbalistin....ehkä tämä Carolin kirja, en tiedä vielä on mon ta välissä..

    VastaaPoista
  23. Hanne, juu, älä vain lue lomittain 'perhosta' ja Kabbalistia.

    Ei sille voi mitään, nyt on tullut niin paljon kiinnostavia kirjoja.

    VastaaPoista
  24. No niin, Shields on luettu, joten uskalsin lukea tekstisi antaumuksella ja pystyn kommentoimaan... :)

    Brontën ystävänä pidin viittauksestasi Syrjästäkatsojan tarinaan!

    Olen samaa mieltä siitä, että Shieldsin lauseet ovat timanttisia ja tiheitä, niihin kiteytyy paljon. Siksi luinkin tätä kirjaa viipyillen, nauttien joka sanasta...

    Jännä tuo Judithin henkilöhahmo... Lukiessani mietin, että "hyi, lukee toisen henkilökohtaisia papereita vieraana tämän kodissa" tai "ajatteleepa Judith tuosta ihmisestä ilkeästi". Kuitenkin kiinnyin Judithiin kuten moni muukin lukija on tässä kommentoinut. Ja samastuin: siitähän kirjallisuuden lukemisessakin on kyse, uteliaisuudesta ja tirkistelystä!

    VastaaPoista
  25. Pienen mökin emäntä, tirkistelyä on kirjallisuus, se on totta. Mutta toisiin hahmoihin vain kiintyy, vaikka he tekisivät mitä ja toisiin ei. Judith oli kiinnostava ja jotenkin todellinenkin. Tunnen yhden 'Judithin' ja voin vakuttaa, että käytännössä ei niin mukava ihminen ollenkaan. Fiktiossa Judith toimii erinomaisesti.

    Kiva, että pidit!

    VastaaPoista
  26. Kiinnostava arvio, sait tästä Leena kyllä mun mielestä paljon enemmän irti kuin minä ja myös ihan eri asioita. ;) Kirja oli hyvä, mutta Shieldsin muihin huikeisiin romaaneihin verrattuna pieni pettymys.

    Julkaisen oman arvioni huomenna, jos kiinnostaa, tänään kiire sukuloidessa, mutta on tulossa!

    VastaaPoista
  27. Ina, minulla on ikäetu! Tämä on Shieldsin esikoinen ja hän oli tätä kirjoittaessaan noin 40 vee. Minä näen hyvin kirkkaasti, mitä on kirjoitettu rivien väliin.

    Minä samaistuin, vaikka en halunnutkaan. Minä en ole tämä, mutta näitä Juditheja riittää.

    Tosin samaistuin myöskin Susan Fletcherin Meriharakoiden Moiraan...eli ikä ei ole takuukriteeri ymmärtää tiettyä kirjaa.

    Larryn juhlat on aivan erilainen. Jos olisin tehnyt muut Shieldisit, niin olisi lukijoilani vertiltavaa. Mutta siis olen pitänyt kovasti Shieldisin kirjoista ja myös tästä.

    Ina, tuskin sinäkään vaikka tai jos et, tarinasta pidä, voit kieltää hänen lauseidensa kirkasta ylemmyyttä. Minäkin ajattelin: Kunpa kirjoittaisin näin!

    Toki kiinnostaa ja kiitos vinkistä! Minullakin tänään kiire, sillä haluan tehdä yhden kirjan nyt niin himolla, että aion lkea koko päivän, mikä ei ole ollenkaan tavallista.

    Bis Morgen!

    VastaaPoista
  28. Leena, iloitsen arpajaisvoitostani ja siitä, että jälleen olen löytänyt uuden kirjailijan, jonka kirjoihin sukeltaa! Kirjaelämä on ihastuttavaa! Pääsen lukemaan ja kommentoimaan vasta nyt, kun tekniikka toimii jälleen!

    Luin siis ensimmäisenä Shiedsinä tämän, sinun arvonnastasi voittamani kirjan. Iloitsen.

    Tarkkailin, mutta se oli vaikeaa, sillä minulla ei ollut vertailupohjaa kirjailijan muusta tuotannosta. Kaipasin tätä näkökulmaa, joka sinulla kirjaan tarttuessa on ollut.

    Pidin paljon Judithin kertojaääneen ironisuudesta. Siitä kuivakkuudesta ja hymyn kareesta, jolla hän tarkkailee paitsi ympäristöään, myös itseään. Itseironia ja itselle nauraminen ovat kirjan vahvuuksia.

    Minäkin pidin kirjan lopusta. Toukokuu ja viimeiset kappaleet minäkin poimin postaukseeni (saman, jolla sinä aloitit omasi...:D) Vierauden tunne, ulkopuolisuus, toive jostakin muusta ja kuitenkin elämän tässä hetkessä oleminen välittyy kirjasta. Odotin jotenkin koko ajan, että jotakin tapahtuu, mutta ei tapahtunut. Sisäisen levottomuuden kaiku jäi leijumaan lukemisen jälkeen. En ollut rauhallinen, en surullinen. Olin levoton ja rauhaton, ja kuitenkin pidin kirjasta. Tartun Shieldsiin jatkossakin. Kiitos Leena, ihana postaus sinulla jälleen!

    VastaaPoista
  29. Valkoinen kirahvi, miten ihastuttavaa, että olet niin innostuva;-) Ja erittäin onnekasta, että tämä kirja sai omistajan, joka sitä arvostaa.

    Minä aivan haistoin ja maistoin ulkopuolisuuden. Shields pystyy tarjomaan vahvoja kokemuksia, vaikka paljon ei tapahtuisikaan.

    Sinä olet siis tehnyt tämän nyt. Minä käyn kurkkaamassa ja linkitän sinut myös omaan arvosteluuni. Taidan viedä tämän kannen uudestaan palkkiin, jossa se on sitten kahtena, sillä annoin tämän hienon kannen Karoliinalle palkkiini pieni puffiksi.

    Minä olen muuten aina mielettömän levoton Shieldsin jälkeen...täynnä etiäisiä ja tunnetta, että nyt juuri pitäisi jotain tapahtua tai nyt juuri tapahtuu jotain, mistä minun pitäisi tietää tai...

    Kiitos sinulle, Ihanainen!

    VastaaPoista