VILLA CHARME - TUUNAA JA KAUNISTA KOTIASI

All you need is faith and trust and a little bit of fairy dust...

Ah!, mikä Helatorstain aamu…: Minä ja iso KoKon mukillinen suklaakahvia, mies ja koiruus nukahtivat uudelleen varhaisaamun puutarhakierroksen jälkeen, linnunlaulu ikkunasta, talon hiljaisuus ja kädessäni on Ilona Pietiläisen uutuus Villa Charme – tuunaa ja kaunista kotiasi. Mitä enemmän kirjaan menen sitä isommin nostaa kuolemansynti ahneus päätään ja arvatkaa mitä: Tämä kirja jää minulle! Tämä on Ilonan paras!

Kirjan koko on pieni ja helposti pideltävä. Sivut kuvineen ovat hurmaavan mattapintaiset ja jälleen on se suloinen coctail että sekaisin sisustusta, ruokaa, puutarhaa ja unelmia. Ja mikä parasta, nyt kaikki kolahtaa täydesti minuun ja varmaan myös sinuun lukijani, jonka tiedän hyvin persoksi kauneudelle ja romantiikalle, kädentaidoille ja villille puutarhalle.

Se mikä ensin yllättää, on kuvien taiteellinen vahvuus. Siis eniten kaikista pidän kuvista, joissa ’rikotut’ reunat ja kuin vanhan kosketus. (Yllä olevassa ei juuri sitä reunusta, mitä tarkoitan, mutta ehkä senkin vielä näemme.) Sen jälkeen kaikki onkin…unelmaa, jonka voi tehdä todeksi. Nyt mennään tunteella:


Puutarha on vanha ja villiintynyt. Se on kestävien maatiaiskasvien ja herkkien tuoksuherneiden syli. Siellä saavat akileijat rehottaa missä ikinä keksivät haluta, sillä vain akileijat tuovat keijuja puutarhaan. Istutamme kukkia vanhoihin balettitossuihin ja isoisän silinterihattuun, rakennamme kivilinnulle pesän, annamme jatkoelämän nuutuneille muscareille ja cottage gardenissa kohtaan vanhan luumupuun alla sielukumppanini Maaritin, jonka puutarha on vielä isompi kuin minun. Me molemmat rakennamme haaveittemme puutarhaa ja vain taivas on kattona kun toteutamme unelmaamme, jossa vanhat hedelmäpuut säilytetään, piha on yhtenä kukkamerenä ja kukkia saa myös kerätä. Rennon huoleton on intohimoisen, mutta nautiskelijan nimitys puutarhalleen. Sormustinkukka on karannut penkistä, mutta ei se siinä viihdykään: Digitalis valitsee aina itse paikkansa missä haluaa olla! Maaritin luumut, varjoliljat, tuoksuherneet ja harmaamalvikit todistivat, että me näemme samaa unta. Varjoliljan väri on aivan erityinen eli en tuota ole ikinä nähnytkän, mutta odotan nyt ensin, miten minun valkoiseni onnistuu siemenestä…sitten lähden etsimään tuota  Lilium martagonia...Maarit, jos viitsit, lähetä upea varjoliljasi kuva, niin kaikki saavat sen nähdä.

Nyt olemmekin Ranskassa, jossa nuori pari on toteuttanut elämänä unelman ja ostanut kivitalon Etelä-Ranskan maaseudulta. Minä, jolta puuttuu pariisigeeni, olen lukenut kaiken Provencesta ja sinne vielä lähdenkin. Nuorenparin talo on 1100 –luvulta olevan linnan ’caretakes cottage’ eli talonmiehen asunto. Talon suomalaiselle emännälle on avautunut aivan uusi puutarhamaailma, jonka suotuisa ilmasto tarjoaa. Ranskalaisia hän pitää hyvin ystävällisinä ja vieraanvaraisina, mutta neuvoo aitoa Ranskaa etsiviä suuntaamaan muualle kuin Pariisiin tai Rivieralle eli suunta olkoon Ranskan maaseutu! Terveisiä emännälle, että täällä yksi ei ihan nuori pariskunta unelmoi kivitalosta Englannin maaseudulla, mutta Provence on reissulistalla. Rakastan kotisi värejä, kaikkea siinä! Ja onnea, että olette todellakin toteuttaneet ’make your dreams come true’♥

Suomessa piipahdamme Riikalla, joka on intohimoinen antiikin harrastaja ja se näkyy. Jaan tunteen, sillä antiikkihuonekalut ovat juttuni kuin myös ruukuissa tuoksuvat yrtit ja olen aika perso hyvälle, joten piirakka tuossa pöydällä maistuisi…kiitos!

Sivulla 32 alan tutkia Sacher-kakun ohjetta, mutta katseeni karkaa ja näen pöydällä kauniin kupin, jossa se lintu…Anne, apua!, mikä astia-sarja se on, joka sinulla oli blogissasi turkoosina? Se lintukuppi? Nyt ollaan ranskanpastillin sävyissä ja tämä on romanttisempaa. Kyllä niitä täälläkin turkooseina myös on, mutta eivät näytä niin kirkkailta…Löytyvät muuten sivulta, jossa valmistamme Tuulihattuja. Onko edes tottakaan! Juoniratkaisu kirjaan Kulinaristin kuolema, mutta tämä on vasta ensimmäinen kerta kun paljastan ratkaisun. Syy on näiden Ilonan kuvien…

Rakkaudesta ruosteeseen on vanhan Villan ihastuttavin juttu. Voiko olla mitään niin kuin ruoste, valkoisen patina ja ranskanpastillin sävyiset astiat. Ujoa turkoosia, romanttista myyrää (myyrä on väri;-) ja kätevä kynttilälampetti, joka on valmsitettu lusikasta ja ruostuneesta tarjottimesta.

Oi Ilona, minkä ihanuuden teit ja sitten vielä ne koirakirjatuet siinä pitämässä pystyssä vanhoja kirjoja…

Tässä suven ykköslahjakirja Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijalle!

♥♥♥♥♥

kirjan kuvat ovat Ilona Pietiläinen, Johanna Harju ja BigStockPhoto, Unelma Ranskassa -kuvat Toni Lund ja Maaritin luona kuvat Maarit Sievänen

Kirjasta on postannut myös Amma.