keskiviikko 2. toukokuuta 2012

KESÄKUKAT - VÄRILOISTOA PUUTARHAAN

Hän joka lukee joka kevät useita puutarhakirjoja, joutuu jossain vaiheessa väistämättä miettimään: Mikä nämä kirjat erottaa toisistaan? Tarjoaako nyt luvun alla oleva mitään oleellisesti uutta edelliseen kirjaan? Tekevätkö kustantajat puutarhakirjoja samoista aiheista vai onko niissä kaikissa sitten se jokin oma juttunsa.

Inger Palmstiernan kirja Kesäkukat – Väriloistoa puutarhaan (Sommarblommor – fornya i rabatter och krukor, Minerva 2012, suomennos Sirpa Parviainen) oli minulle jotain, mitä en ollut ikinä ajatellutkaan, mutta äitini, jolle kiikutin hänen täällä ollessaan eteen pinon puutarhakirjoja, valitsi juuri tämän Kesäkukat, jota sitten kommentoi runsaasti. Löytyi kukkia, joita hän oli kasvattanut aikaisemmassa isossa puutarhassaan, löytyi monta, joita hänen äitinsä oli jo kasvattanut ja tietenkin oli niitä, jotka äitini nyt yhtäkkiä kirjaa luettuaan keksi ikään kuin uudelleen eli istuttaa jo tämän suven iloksi. Minulle tämä oli outoa, sillä olen jotenkin niin perennatyyppiä, mutta miten ollakaan, kuuluvathan kesäkukkiin moninaiset krassit, silkkiunikot, ruusupavut, keijunmekot, marketat, tuoksuherneet ja orvokit, joita sentään istutan harva se kesä. Toisaalta kirjan valikoima on niin laaja, että olin kuin Liisa ihmemaassa, mitä kaikkea yksivuotista on olemassakaan. Toisaalta mukaan on otettu mm. sormustinkukka eli digitalis, joka on kaksivuotinen, sillä kukkii toisena vuonna, mutta jos hyvin käy kylväytyy. Onneksi kirjassa Inger toteaa sormustinkukan oikulliseksi, sillä olen niin kovimman kautta saanut kokea, että tämä kaunotar valitsee itse, missä haluaa kasvaa ja myös usein tietää tarkoin, missä on eniten edukseen.


Mikä sitten on kesäkukka? Yleensä yksivuotinen pihan somistus, jolla voi täyttää puutarhassa helposti ne aukot, joissa perennat eivät viihtyisi syystä tai toisesta. Kesäkukka on vaikka alla oleva oopiumunikko, jota saa todella monen värisenä. Jos se saa siementää, se nousee maasta vuosi toisensa jälkeen.
 Kesäkukka voi myös olla puutarhan ja pihan katseenvangitsija, sillä se tarvitsee vain kasan multaa ja istutuksen. Tosin hyvin monelle kukalle on esikasvatus hyväksi, että varmistetaan kasvin kukkiminen lyhyen suven aikana. Kesäkukkia voi istuttaa verkkoamppeleihin, isoihin ruukkuihin, kasaan multaa ja laittaa siihen vaikka köynnöskehikon, jolloin näyttävyys on takuuvarma juttu.


Palmstiernan kirja on äärettömän runsaskukkainen, kuten kesäkukkakirjalle sopiikin. Kirjan onkin tarkoitus inspiroida ja houkutella kokeilemaan kaikenlaisia kesäkukkia, niin uutuuksia kuin vanhoja suosikkeja. Kirjan rakenne toimii, sillä ensin on sisällys, sitten esipuhe ja sen jälkeen on kustakin sisällön aiheesta lyhyehkö tietoisku, jonka jälkeen alkaa syventävä kosketus aiheisiin omilla tietoruuduillaan. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta toimii tosi hyvin. Aiheita ovat esim. Mihin kesäkukkia käytetään, jonka tietoruutu on Kesäkukat – Yksivuotiset kasvit, Kotipihan kukkapenkki, jonka tietoruudut ovat Suorakylvö penkkiin tai hajakylvö pihaan, Kukkakimput, Helppohoitoisia kesäkukkia, Sinistä ja liilaa, jonka tietoruudut ovat Sinikukkaisia kasveja, Palkittuja lajikkeita, Siemenkylvö ja kouliminen, Roosaa, jonka tietoruudut ovat Roosakukkaisia kasveja, Kasvualustavinkkejä ja kehikkopenkin teko. Pääaiheita löytyy kolmetoista ja kaikkiin on yksi tai useampi tietoruutu, yleisteksti sekä runsaasti kuvia, jotka ovat kirjoittajan sekä omasta että ystävien puutarhoista ottamia.

Tämä kuva on sinisen ylistystä ruukuissa. Monet kukat ovat yllättäen kauneimmillaan sinisissä ruukuissa. Ruukkujen on myös hyvä olla riittävän suuria, ettei kasvi kuivu eli suuri ruukku tukee paitsi kasvin menestymistä, myös helppohoitoisuutta. Kuvan kasvit ovat reheväkasvuinen tupakka ’Tinkerbell’ riippapetunia ja marketta. Näihin ruukkuihin mahtuu yli 25 litraa multaa. Huomatkaa myös sininen ovi…

Uskokaa tai älkää, luin koko runsaan tietopaketin! Vastaan tuli myös hieman erikoinen muisto koulusuvelta, jolloin teimme kasvistoa. Olin löytänyt pellolta hyvin kauniin kasvin, jota kukaan ei tunnistanut. Ei edes opettaja, joka antoi minulle kasvistostani 10+. Ko. kukka lähetettiin sitten isossa kuoressa tutkittavaksi Turkuun. Kun vastaus tuli, siinä nimettiin kukka silkkiunikoksi, joka lienee harhautunut peltoon linnun mukana. kesäkukat kirjassa todetaan, että silkkiunikko, 'Papaver rhoeas', on tyypillinen peltokasvi! Mutta ei kai sentään Suomessa mikään luonnonvarainen…Olen itse aika hurahtanut unikoihin ja viime vuonna istutin isoa, vaalean lilaa, joka nyt näyttää itävän talven kylmäkäsittelyn jäljiltä. Juhannuksen huuman koemme aina isojen idänunikkojen, ’Papaver Orientale’, kera.

Luvussa Välimeren eksotiikkaa, koemme sitten vaikkapa sitruskasvien lumoa puutarhassamme. Oman appelsiinipuun istuttaminen on ihan mahdollista, jos vain on viherhuone, lasitettu terassi tai parveke, jolla voi viedä kasvin talven yli. Huonelämpö on näille sitruskasveille talvehtimisaikana liian korkea. Varmaan monelle ylitse kaiken ovat sinisarjat, joita ilman ei ennen ollut yksikään itseään kunnioittava kartano.

Olisi ollut kiehtovaa räjäyttää oma ja muiden tajunta Kesäkukat –kirjan kasvimääräluvulla, mutta en löytänyt sitä mistään ja jos olisin alkanut laskea, tekisin sitä vieläkin. Ilmankos äitikin, todellinen kesäkukkaharrastaja, meni välillä ihan hiljaiseksi. Epäilen, että nyt hänellä on haussa uusia lajeja. Minulle on mielenkiintoista löytää kirjasta vanha, tuttu leijonankita, jota lapsena oli omassakin pikkukukkapenkissäni, mutta en ole sen jälkeen muistanut koko kukkaa. Kesäkukkien leijonankita on muuten sitä keltaista, josta on helppo pitää, vaikka ei muuten olisikaan keltaisen ystävä.  Kyseessä on luku Keltaista ja limetinvihreää, josta käy ilmi, että vihreät kukat kasvattavat suosiotaan. Kasviuutuuksien listan kärkipäässä on bataatti, ja eritysiesti limetinvihreä lajike 'Margarita'.

Mitähän tähän nyt muuta sanoisi, kuin että tämä kirja ei jätä ketään epätietoiseksi kesäkukkien mahdollisuuksista ja pidin tiukasta otteesta latinalaisine nimineen, koska vähemmän kokeneetkin puutarhaintoilijat on huomioitu. Yhden kasviryhmän nimi oli aika kiva, joten lopetan toteamalla: Voihan suvikakkarat!

22 kommenttia:

  1. Tuosta kirjasta saat varmaan hyviä ideoita ihanaan puutarhaasi.Minulla kasvoi sisällä Helsingissä monessa ruukussa siemenestä kasvattamiani sitruskasveja,hedelmiä niihin ei ehtinyt tulla.Täällä olen sisällä yrittänyt samaa,mutta en ole onnistunut! Talvella kun sisälämpötila on kai liian kylmä ja Suomessa se aika tasainen ympäri vuoden,josta näkyivät tykkäävän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, äiti sai;-) Laitoin vasta itämään sekä pensas- että köynnöskrassin. Pelakuita kannan päiväksi ulos ja otan yöksi sisälle eli koulutan. Orvokit ovat jo ympäri vuorokauden ulkona.

      Äidillä on kahvipensas tai oikeastaan puu ja se tuottaa papuja!

      Minusta tuntuu, että tuota appelsiinipuuta kasvatetaan myös bonsaina. Eräätkin bonsait on Meri kasvattanut.

      Sinä tarvitset sähköhuovan talveksi;-)

      Eikö ole kaunis unikko!

      Poista
  2. Hieno postaus, ja hieno kirja :)

    Minulla ei ole puutarhaa, mutta seuraan kesäisin sekä lintuja että kasveja luonnossa, moni kukka on vieras laji, jopa kuulemma saunakukka, joskin jo 150 vuoden takaa muistelisin. Linnut levittävät aika tehokkaasti kasveja, etälässä kukkivat jo valkovuokot, mutta eivät vielä voikukat. Leskenlehti on kukassa, samoin sinivuokko ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Saunakukkaa on kasvanut isovanhemoieni ulkosaunan takana niin kauan kuin muistan;-)

      Meillä kukkivat vasta sinivuokot, mutta valkoiset serkkunsa ovat jo hennosti pinnalla.

      Minä pidän paljon luonnonkukista ja siksi Cajanderin Luontopiha on minulle ikimuistoinen. Siinä on puutarha tehty ajatellen myös monia luonnon eläimiä.

      Poista
  3. Kaunis unikko onkin.Tässä puiston vierellä on vielä muutama punainen unikko,jotka vetävät viimeisiään....Ja sähkölakana oli,mutta pelkäsin sitä ja annoin pois..(kuvittelin saavani siitä sähköiskun...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...unikot kukkivat vain lyhyen aikaa, mutta ovat sitäkin kauniimpia.

      Minä haluan sähköhuovan ensi talveksi. Tykkään nukkua viileässä, mutta en silti halua palella. Miten voin uskoa,että pelkäsit saavasi siitä sähköiskun;-)

      Poista
  4. Mun tarvitsis lopettaa näiden lukeminen :D
    ...ennenkuin sekoan sukissani...vai pitäiskö sanoa kukissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, onneksi tämä sekoaminen on huumaavan kaunista!

      Poista
  5. Jestas tuota unikon väriä! Upea! Löysin tänään hieman samanoloisia (väriltään) orvokkeja.
    Olikin sellainen väri, etten muista ennen nähneeni. Täytynee hakea myös ikkunoiden alle...

    Kesäkukkia täytyy aina olla jokunen ruukku ja amppeli - tämä kirja voisi todellakin, jälleen kerran, olla mielenkiintoinen :)

    Mukavia möyrimisiä puutarhassa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, niinpä, minä voisin syödä tuon! Täytyy yrittää nyt alkaa etsiä tuota väriä...Siis ostan heti lisää orvokkeja, jos tuota väriä saan. R. haluaa aina orvokkeja ja hänen mieliksi niitä, mutta nytkin oransseja.

      No minulle tuli sellainen olo, että tämä onkin lopulta aika helppoa ja nopeasti näyttävää. Tuli vähän erikoinen olo, kun olen muka niin tiennyt, mitä kaikkea on tarjolla;-)

      Kiitos samoin sinne! Ja sitten kuvaat ja selostat Namun puutarhasta kaikki puuhat, kiitos!

      Poista
    2. Aikoinaan, kun meillä oli eteläparveke, istutin sinne jatkuvasti orvokkeja, sain ne suorastaan ryöppyämään siellä. Sen jälkeen taisi tulla pieni orvokkiähky, vaikkakin niitä on joka kevät pakko laittaa edes muutama, johtuen juurikin kylmän kestävyydestä :) Mutta nyt todellakin harkitsen sitä tiettyä väriä ikkunoidenkin alle. Pidähän silmät auki, kun näet orvokkeja kaupan!

      ps. puutarhakuulumisista puheen ollen, joko kävit kurkkimassa Namun terassikuulumiset...

      Poista
    3. No, orvokin paras etu on sen kylmän kesto ja toinen se, että isttan ne ruukuista maahan jo juhannksena ja kun antaa niiden vain rauhassa siementää EIKÄ taita kuolleita kukkia pois, saa pihalle leviämään villiorvokkeja, jotka sitten voivat kukkia vaikka laattojen rakosista joulukuulla, kuten meillä kerran kävin.

      Minä juoksen kaikki vapaat puutarhaliikkeissä;-)

      Olin jo tulossa...

      Poista
  6. Mulla on esikasvatuksessa Leijonankitaa, katsotaas kuinka akan käy ;-). Tuo kirja täytyy etsiä käsiin...

    Mukavaa viikon jatkoa!

    -Tuija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, minä muistaisin istuttaneeni noin kymppivuotiaana kasvipenkkiini myös leijonankitaa. Olin 4H-yhdistyksessä ja siellä piti pitää kasvimaata ja sitten syksyllä vielä kertoa sadosta. Se oli hyödyllistä.

      Kuvaa sitten sun leijonankidat ja ellei minua kuulu, tökkää. Olen niin muissa maailmoissa kirjojen ja puutarhani kanssa...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Noita kukkakirjoja on kiva katsella ja samalla vähän miettiä, onnistuisipa minullakin noi runsas ja upea kukinta. Enään en niin jaksa kamalasti hoitaa kukkiani vaikka rakasran niitä ihan hirmusti. Nytkin vasin kasvamassa asteria, samettiruusuja, oppineiden kukkaa ja hajuherneitä, en oikein jaksa muuta enään huonoissa paikoissa Mutta onneksi kuvia jaksan katsella.-
    Leijonakita oli lapsuuteni lempikukka, kun mummuni kukkapenkissä aina oli niitä ja salaa kävin aukomassa niitä kitoja. Sittenmmin kasvatin niitä aikapaljon myyntiin niinä puutarha vuosinani, ne herätti monissa ostajissa nostalgisia muistoja samoin kuin leukoijat
    Oikein hyvää loppuviikkoa kylmästä ennusteesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, minusta tuntuu, että äidillekin syntyi tästä kirjasta muistoja isosta puutarhastaan ja oman äitinsä puutarhasta. Monet yli sata vuotta vanhat kasvit ovat taas suosiossa. Minä en edes muista, milloin olisin nähnyt leijonankidan!

      Sinähän olet siis ammattilainen! Toivo tätä kirjaa lapsiltasi äiteinpäivälahjaksi, niin innostut vielä tavalla tai toisella.

      Kiitos samoin sinulle! Minua ei yhtään kylmä haittaa, sillä minä ja koirani olemme arktisia sieluja, emmekä pidä kuumasta.

      Poista
  8. Inger Palmstierna kirjoittanut monta kirjaa, tätä en nähnyt, kun etanat vähentäneet kesäkukkaintoani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, suosi siilejä: Minulta katosivat niiden myötä etanat ja kotilot.

      Poista
  9. Pinkki, vaaleanpunainen kukka sinisessä ruukussa, aina yhtä sykähdyttävä. Tästä muistinkin krassit kasvavaan, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, se on takuuvarma suhde.

      Siis laita ne nyt SISÄLLE ruukkuihin valoisaan ja kastele joka päivä. Yritin viime vuonna suoraan ulos, mutta kukkivat sitten aivan liian myöhään. Takkahuoneen apukeittiöpöytä on nyt kuin kasvihuone.

      Ole hyvä! Muista KY...

      Poista
  10. Hei Leena. Mahdottoman ihana puutarhakirja.
    Mäkin olen nykyään suosinut perennoita. Ovat niin varmoja ja helppohoitoisia. Kärhöjä en vaan ole saanut kasvamaan, enkä oikein ymmärrä syytä.
    Minäkin sain opiskeluaikana kahvipuun kasvamaan. Kukkikin oikein kauniisti valkoisin kukin.
    Samettiruusuja olen joku vuosi kasvattanut yli kuusisataa tainta. On varmasti helpoin kasvatettava. Ihaninta olisi, kun olisi kunnon viherhuone siihen hommaan, mutta ei ole:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä on, jos haluaa nauttia kesäkukista.

      Perenna yleensä tulee aina uudelleen ja uudelleen;-) Mutta kyllä minulla on nyt vihdoinkin erilaisia krasseja idätyksessä. Ruusupapua en nyt jaksanut, kun on tarpeeksi tuossa pelakuitten kouluttamisessa taas ulkoilmaan.

      Hanki alpppkärhöä ja istuta se vaikka jonkun pienehkön puun tai pensaan juurelle. Meillä niitä kiipeää pitkin vanhoja mongolian vaahteroita, luumupuuta ja kirsikkapuita. Lannoita vaikka kanankakalla ja muista kastella. Liika kuivuus tuhoaa jopa alppikärhön. Niissä on jo nyt pienet, somat alut!

      Äitini ja hänen siskonsa ovat kai iät kaiken kasvattaneet kahvipuuta ja mamma sitä ennen. Nyt Merillä on kiinnostusta asiaan, joten ehkä tämä perinne jatkuu.

      Jopa sisareni saa samettiruusun pysymään elossa, joten sen täytyy olla helppo! Yli 600 kuulostaa jo kaupalliselta toiminnalta;-)Ei ole vihwerhuonetta, vaikka meillä olisi sille paikkakin. Eikä kai tulekaan. Sitä ennen on monta muuta...

      Poista