sunnuntai 11. marraskuuta 2012

INTERIÖÖRILUMOOJATTAREN KOTONA!

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa Ilonan kotona, sillä olimme aikaisemmin tavanneet muualla. Tämä on nyt se koti, josta voitte nähdä ihania kuvia Talven taikaa -kirjassa sekä lukea kodin tarinoita. Minulle Ilonan koti alkoi näistä kauniista ikkunoista ja
seinistä, jotka nekin oli somistettu kauniisti. Tavara, jota saimme ostaa itsellemme tuli Sateenkaarentaa Riikalta. 
 Jo nähdyn ikkunan toisella puolella näytti sitten tällaiselta. Huomatkaa upeat verhot!
Sama kohta muutaman metrin toisesta kohtaa ja näemme kruunun, joka ei halua tulla minun kuvaamakseni sekä tapetin, josta pidän niin paljon, että...Mutta mikäs punalakki tuossa oikeassa alakulmassa nököttää?
Tonttuperhe meitä muistuttaa joulun lähestymisestä, vuoden ihanimmasta juhlasta. Huomatkaa kauniit peilit, joista keskimmäisestä itseään peilaa kaunis kesäkauris.
Olen keittiössäviihtyjä, joten tässä Ilonan avohyllyjä. Mikään ei ole yhtä nerokasta kuin avohyllyt, jossa kaikki tarvittava on otillaan. Ja onneksi minäkin löysin tämän idean kirjasta Toscanan auringon alla. Italiassa avohyllyt ovat itsestään selvyyttä juuri niiden käytännöllisyyden vuoksi. Miksi ihmeessä piilotella kauniita esineitä, käyttöesineitä, jotka eivät edes ehdi pölyyntyä, ovien taakse.
Hyllyä pitkin katse etenee ja tässä vaiheessa en vielä ollut tajunnut, että minulle oli laitettu syötti, johon Ilona tiesi minun ihastuvan...
Olen ollut ennenkin heikotuksessa Ilonan tapaan sitoa verhoja. Muistattehan haarukan ja sydämen sitomassa pitkiä valkeita verhoja. Tässä talvinen kranssisydän, joka syleilee uskomattoman kauniita verhoja. Vakuutan, että kuva ei anna ulos kankaan väriä. Sattuu olemaan yksi suosikkivärini, joka on melkein myyrä, mutta siinä vähän lilaa...Verhon oikeampi väri on tätä ylemmässä kuvassa.
Ja nyt kun kiitän Ilonaa ja Riikkaa Ilonan kuvalla mahtavasta Pop up -päivästä, teen myös omia huomioitani. Jos tämä teksti yhtäkkiä katoaa, Ilona on niin vaatinut;-) Ensinnäkin olen huono kuvaaja, tai siis sisäkuvat ja valot ovat vaikeinta, mitä tiedän. Toisekseen unohdin kuvata pönttöuunin ja monta, monta muuta, sillä huomioni veivät eräät yksityiskohdat, joista Interiöörilumoojatar Ilona on tyystin vaiennut niin kirjoissaan kuin muutenkin. Paljastus: Ilonalla on erittäin modernia mukavuutta kaiken vanhan keskellä ja kaikki vanha, mitä hänellä on, on paljon, paljon kauniimpaa livenä kuin kenenkään kuvissa. Mahtavin modernius on suurehko poreamme isossa huoneessa kaiken patinoituneen joukossa, omassa nurkassaan. Säväyttävää! Minusta poreamme olisi voinut rohkeasti olla kirjassa Talven taikaa ja Ilona siellä vaahtokylvyssä pinkkiä kuohuviiniä nauttimassa. Modernin ja vanhan liitto on taivaassa solmittu. Jos kaikki on vain vanhaa, huomaa äkkiä, että puuttuu ns. munaa. Toinen iso huomioni oli se, että vanhaa oli sielläkin, missä ei uskoisi: Vessan oven sulki painava haka ja muutenkin toaletin tunnelma oli kuin jostain aidosti vanhasta talosta: Eihän siinä ehtinyt edes pissata, kun alkoi aikamatkustus...

Nyt alamme odottaa, mihin sisustuslehteen saamme paljatusjutun: Ilona Pietiläisen kauniin kodin salat!

Kiitos, Ilona ja Riikka♥

Love
Leena Lumi

33 kommenttia:

  1. *ihastuksen huokaus* ♥

    Orastava flunssa nostaa taas päätään, palailen paremmalla ajalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, älä muuta sano!

      Lepää nyt ja palataan. Minulla on oudosti taas kaikkea liikaa. Palataan ajalla ja parannetaan maailmaa...sähköpostin puolella.



      Poista
  2. Toiset ne osaa, ihan kuin helposti. Sellaisessa kodissa on kiva olla ja käydä. Mutta sellaista ei voi matkia, sillä sitten se ei enää olekaan omaa.... Sen poreammejutun olisin kyllä halunnut nähdä.... Ja ottaa lasin sitä kuohuvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ihan uskomatonta! Edes Talven taikaa ei anna ulos kaikkea sitä, miten hurmaava Ilonan koti on. No kun mykistyin niin, että en tajunnut sitä kuvata. Ehkä olisin saanut luvan sen julkaista, ehkä en;-) Se oli: iso, valkoinen ja niin kaunis kaiken vanhan joukossa.

      Meillä oli glögiä...nyt eletään glögiaikaa, mutta olishan se fantastista, kun Ilona siellä vaahdon keskellä nauttisi pinkkiä kouhuvaa...kynttilöiden valossa.

      Poista
  3. No huh Leena, olitpa kuvaillut kauniisti meidän pikkuruisen rintsikan:)
    Luulen sen kaiken olevan sinun kauneuden tajussasi, inspiroidut niin ihanasti. Kiitos päivä oli mitä kaunein ja nyt sormet jo syyhyää sinun tuomien hopeakuusien kimppuun.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, luulin, että poistatat tämän tekstin;-) Siis ilmeisesti olisin saanut kuvata poreammeesi ympäristöineen. Minä jotenkin humalluin siitä kaikesta, kun sitä luulee, että kuvat eivät ole totta, mutta kun todellisuus olikin enemmän...

      Oijoi, minäkin taidan aloittaa piiiiitkän kaulaliinan kutomisen/neulomisen, sillä pieni käsillätekijä minussakin nauttii. Alappa nyt tehdä niistä koristuksia ja sitten kuvaat.

      Tiedätkö, pikkuinen ei tuntunut ollenkaan pikkuiselta...vain hurmiolta.

      Minusta voisit tehdä Pop up -päivästä perinteen yhdessä Riikan kanssa♥

      Poista
  4. Voi olisinpa ollut taskussasi mukana tuo ihastuttavan talon vierailulla !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, olisit ollut hurmiossa. Ilonan koti pitäisi saada kokea livesti, sitten sen tajuaa...

      Poista
  5. Upea koti, tuo kaksoislamppu on erittäin kaunis ja onko siellä enkelin siivetkin "mallinukella"? Olen samoilla linjoilla, moderni ja vanha sopii erittäin hyvin yhteen. Joskus meillä oli mummola-tyyli, mutta sitten kaikki heitti ympyrää ja elämä muuttui moderniksi ja linjakkaaksi. Sitäkin kesti aikansa, kunnes nyt on sekoitettu molempia (meille sopivassa mittakaavassa).

    Pitäisikin löytää jotain noin säväyttävää vessaan, että voisi siellä oleilla ja nautiskella ihmetellen. Sen verran vain kuitenkin, ettei miesväki kokonaan asetu paikoilleen. Yksi vessa asunnossa on joskus aivan liian vähän ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, erittäin. Kaksoislamppu selvästi suurentaa tilaa ja mallinukella on siivet. Ilona on kuvannut tuota nukkea paremmin mm. omaan blogiinsa.

      Olen aina pitänyt siitä, kun on vanhaa ja uutta, mutta siinä pitää tuntea rajat, jotka ovat kuin niitä hiekkaan piirrettyjä viivoja...

      Minulla oli ensin exän kanssa niin, että kaikki piti olla vanhaa, vanhaa vain. Sitä perua kävin kaikki vapaa-ajat huutokaupoissa ja ostelin päästä ja sivulta vedettäviä sänkyjä, jugendpiironkia ja vaikka mitä. Sen jälkeen täysin mustaa, valkoista ja terästä funkkiskausi ja nyt taas vanhaa, mutta mukana pidän myös modernia ja kas kummaa: romaantiikallelin on tullut jo tilaa. Kutsun tyyliäni cosy & country, mutte enitenhän siinä on sitä ominta omaa, jolle tuskin nimeä läytyy.

      No kyllä siinä hätä jäi;-) Meinasin alkaa kameraa kaivaa esille uudestaan, mutta olimme jo lähdössä ja Bessu odotti. Ymmärrän TÄYSIN, mitä tarkoitat;-) Meillä on kaksi vessaa ja olen kainosti toivonut, että yläkerran toalet olisi pääsääntöisesti minun meikkivessani...Ei jatketa tästä aiheesta nyt enempää, mutta kumpikin tiedämme, että tarina on pitkä, vaiheikas ja kohdatessa saisimme aikaan paljon naurua;-)

      Poista
  6. Tuo Ilonan "pikkuinen rintsikka" on kyllä kauneuden huipentuma!
    Ihania tunnelmia, kauniita nurkkia ja silmäniloa ihan joka paikassa ♥
    Minäkin jo katselin omia verhojani "sillä silmällä" mutta ei täällä tuollaiset ihanuudet onnistu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, onko verhoa kauniisti kurova kranssi 'rintsikka'? Jos, niin täysin samaa mieltä. Yritä nyt kuvitella noiden verhojen väri...myyrä ripauksella vanhaa lilaa eli mun heikkous.

      Kunpa saisin nyt kaikki lukijani näkemään oikeasti tuon kodin....Kauniita kuvia voi taitava kuvaaja luoda, mutta että kuvatkin ovatkin totta ja vieläkin enemmän. Pidin myös kunnon isosta tiskialtaasta, joka oli valkoista posliinia eli ihan toimivaa. Kauneus ei estä toimivuutta. Jos on kova vaikka kokkaamaan on keittiössä pakko ajatella toimivuutta.

      Ah, Pepi♥

      Poista
    2. Mä voisin muuttaa vaikka heti tuohon karamelliin :D
      Ja rintsikka on tuttavallinen nimi rintamamiestalosta, mutta olet niin oikeassa noita verhoista, väri on kaunis kuin mikä - mutta nuo olkkarin verhot, ne ne vasta on jotain!!

      Poista
  7. Onni on saada sisustaa ihan oman mielen mukaan.

    VastaaPoista
  8. No, tästä sisustuksestahan löytyy sitä ns. munaa, upeaa!

    VastaaPoista
  9. Oi miten soman näköistä ja kuuloista. Avohyllyt ovat tosiaan kätevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, ne säästävät myös tilaa: Sain avohyllyillä pois monta tunkuiseksi tekevää seinäkaappia. Kaikki oli somaa!

      Poista
  10. Interiöörilumoojatar. Miten mainio sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no kun Ilonalla on sellainen taika..., että kaikki, mihin hän koskee, muuttuu kauniiksi.

      Poista
  11. Kiitos Leena, oli ihana nähdä! <3
    Ja Ilonan koti on juurikin täysin kaikkea tuota, mitä olet kertonut.. Se on pakko kokea ja nähdä omin silmin, ihan häkellyttävän upea kokonaisuus!

    Ihanaa viikkoa!

    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka, kiitos samoin!

      Eikö vain: Sitähän aina luulee, että kuvilla hyvä kuvaaja kaiken tekee, mutta ei!, kaikki on livesti vieläkin kauniimpaa. Ja siis kokonaisuus kyetty luomaan näin kauniiksi...yllättäväksi.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  12. Ihania kuvia Leena olet ottanut Ilonan kotoa, minä olen kanssa ihan huumaantunut jo noista kaikista ulkojutuista mitä hänellä on, saatikka jos pääsisin sisälle, seisoisin vain tumput suorana ja suu auki muutaman tunnin...pelkästä ihastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Tiedän ihan tarkkaan, että livesti nuo keittiön verhot ovat paaaljon upeamman väriset;-)

      Voi Tuija, nyt täytyis tapahtua jotain, että näkisit tämän kaiken livenä. Yritän lempeästi saada näistä Pop up-päivistä tradition: Jos ne ovat myös ensi vuonna, niin sitten tulet. Järjestät viikonloppuloman, jonka vietät Jyväskylässä. Minäkin sekosin niin, että moni etukäteen listaamani asia jäi kuvaamatta. Ja tietysti Riikan tuomat ihanuudet veivät myös huomiota...Nyt vain tuli mieleen, että sitä voisi itsekin asua vähän pienemmässä talossa, mutta kun tämä puutarha...,miksi en voi siitä irrottaa...

      Poista
  13. Ja kaikilla oli niiin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana...

    Voi ihana, mitä kuvia ja ihanuuksia! Ilona on niin taitava, mutta kyllä sinullakin on silmää kuvissasi.
    Ihania hankintoja teit siellä.
    Mukavaa alkanutta viikkoa, vaikka mielettömän myrskyinen päivä onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sinä valitsit Tallinan;-) Ehkä saamme vielä uuden tilaisuuden...Olisi ollut kiva tavata sinut...

      Ilonan kodissa kaikki oli 'silmää' eli vaikka mitä olisit kuvannut kaikki oli niin aidosti kaunista, mutta silti koti.

      Älä muuta sano, mutta tästä tuli nyt se kuuluisa lumipalloilmiö.

      Kiitos samoin! Meillä sää aivan kauhea. On aivan eri kun on syyskuun sateet, mutta että marraskuun sateet ja näin rankat. Toivokaamme kuivia, kirkkaita päiviä.

      Poista
  14. Upea postaus, kiitos Leena-IhaNainen!<3333

    Ja onnea Ilonalle, jolla on näin ihastuttava koti!<3

    VastaaPoista
  15. Mekin tavattiin Ilonan luona lauantaina ja annoit käyntikorttisi. Ilonan koti todellakin on yhtäaikaa sekä kaunis, että myöskin toimiva! Oli oikein mukava ja inspiroiva aamupäivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, muistan, muistan...Enkös minä olekin jo blogisi seuraaja;-)

      Houkuttele sinä Ilonaa ja Riikkaa, että saamme tästä tradition.

      Oli hauska tavata!

      Poista