Marraskuu on mahdollisuus moneen ja hyvää pyhäinpäivää!

Marraskuu on monta ja kohti pitkää viikonloppua kirjoitin 2017 marraskuun toisena päivänä. Sieltä löytyy marraskuuta moneen makuun, myös sitä marraskuuta, jota en ennen nähnyt, koska en tajunnut sen valoa.

Entinen inhokkikuukauteni marraskuu on hitaasti, mutta varmoin ottein valloittanut minut. Siitä on tullut salarakas, joka on tätä kaikkea mitä viime vuonna kerroin...,mutta tämä luolanainenkuukausi, jolloin on lupa kääriytyä kodin, kynttilöiden, perheen ja huopien lämpöön, on myös aikaa ajatella, pohtia syntyjä syviä. Syyskausi, jonka aikana olen kokenut mitä ihanimpia juttuja, tavannut mitä lämminhenkisempiä ihmisiä, on ollut myös kuukausi, jonka katveessa olen sivusta seurannut ja myös osin itse kokenut, huumorin varjolla heitettyä ilkeyttä, piikittelyä, vähättelyä, kateutta ja toisten alentamista. Tästä asiasta Tiia kirjoitti ansiokkaasti jutussaan Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee! Luin kaikki kommentit läpi ja kävimme Tiian kanssa asiasta myös privaattikeskustelua. Jaksamme täältä sateenkaaren tuolle puolen ihmetellä, mikä ajaa jotkut naiset tilaan, jossa toisen ilo, onni ja/tai menestys on itseltä pois? Mistä kaikki katkeruus ja happamuus? Mikä saa naisen olemaan naiselle peto? Olen aina fanittanut naisten välistä ystävyyttä ja tuonut sitä kohta jo seitsemän vuotta esiin blogissani. Minusta 'kehu nainen päivässä' ei ole yhtään huono asia! Vielä parempi on olla aidosti välittävä, empaattinen ja toista kohottava vilpitön ystävä. Tällainen ystävä ei verhoudu omahyväisyyden ja kaikkitietävyyden viittaan. Hän ei piikittele vieraillessaan toisten blogeissa, hän ei alenna muita ylentääkseen itseään. Hän ei ole kaikkitietävä, pöyhkeä oraakkeli, joka julistaa omaa tietoaan asiasta kuin asiasta kuin pyhää sanaa. Hän ei lähesty ystäviään sarkasmissa velloen, hän ei puutu toisten ulkonäköön, ei huomauttele ja vähättele toisten tekstejä ja etenkään hän ei vedä tähtiviittaa ylleen silloin, kun ei ole sitä itse ansainnut! (2015)

Muutamia vuosia sitten oli aika todeta, että joskus on aika tehdä elämässä pientä siivousta. Kannattaa alkaa välittää itsestään niin paljon, että siivoaa elämästään ne niin sanotut ystävät, jotka ovat energiasyöppöjä, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuutta ja/tai he epäempaattisuudeltaan eivät ymmärrä muista kuin omista tarpeistaan. Minulle tuli seinä vastaan, on kuin olisin hakannut päätäni kiveen. Miksi ihmeessä annoin elämässäni roikkua heitä, jotka tunkivat kaikkeen, veivät kaiken energiani ja jotka eivät ymmärtäneet mitään siitä, miten paljon tarvitsen omaa tilaa. Aloin tehdä aikuisen naisen tervehdyttävää siivousta, jonka jälkeen jäljellä oli perhe, parhaat ystäväni vuosikymmenien ajalta ja sitten te, blogini lukijat, joissa on monta niin uskomattoman uskollista kanssakulkijaa niin ylä- kuin alamäkiin, että...oi totisesti! Kun sain hyvän työtarjouksen menestyvältä ystävältäni, jolloin blogini olisi siirtynyt arvostamaani lehteen, minulla oli kaksi syytä sanoa 'ei kiitos' rahalle ja kiinnostavalle työlle: Ensinnäkin en halua enää olla aikataulutettu: Haluan luolanainenaikani, milloin ikinä siltä tuntuu eli tahdon vihdoinkin olla uskollinen itselleni. Ja se toinen syy olitte te. Sanoin Anna-Liisalle, että 'eivät minun kaikki ihanat lukijani löydä polkua luokseni sinne lehteen'. No juu, ehkä olen sitten teistä läheisriippuvainen, hällä väliä, mutta minä välitän aina oikeasti heistä, jotka välittävät. Välittäminen toisista on tärkeintä ja se miten kohtelee kaikkia, joiden kanssa on tekemisissä. Netissä varsinkin, kun ei voi nähdä toisen kasvoja, on otettava tarkka vaari siitä mitä kirjoittaa, sillä vastaanottaja voi olla vaikka minkälaisessa elämäntilanteessa. Sitä ei vähätellä! Ketään ei mollata. Ja taas on uusi ihana marraskuu ja tilaisuus päättää lujasti pitää kiinni siitä oman blogin tunnetilasta, jota on halunnut vaalia alusta asti. Asiat voivat kiistellä, mutta toisia ja toisten sanomisia ei vähätellä. Minun blogissani en anna alentaa ketään. Olen blogini henki ja tunne, ja aion entistä tarkemmin seurata vitsin varjolla kirjoitettuja piikkejä, kateusnuolia ja toisia alentavaa kaikkitietävyyttä. Tunne ja välittäminen ja niiden kautta asioiden esiintuominen olkoot marraskuun sadetta, jonka jälkeen kaikki pahamieli pyyhkiytyy pois.(2015)

Joskus kauan sitten minusta marraskuu tuntui siltä, miltä Hannen Pilkku näyttää kuvassa: Halusi vain vetää jotain päähänsä ja kadota. Alakuloon törmäsi jo aamusta ja pitkinä, harmaina päivinä vielä ilman lumen valoa, tuli mieleen, että 'jos joskus on mahdollista, niin vietän kaikki marraskuuni jossain muualla kuin Suomessa.' Kerran lähdimme sitten lokakuun lopulla marraskuuta pakoon Salzburgiin omalla autolla. Kaikki oli niin täydellistä, sillä rakastanhan syksyä. Saavuimme sunnuntai-iltapäivänä Salzburgiin ja ihmettelimme, että miksi ihmiset riisuivat vaatteita yltään kadulla. No, me istuimme ilmastoidussa autossa, joten emme tienneet, että ulkoämpötila oli +34 astetta! Tehän taas tiedätte, mitä olen mieltä helteestä;) Onneksi sairastan Imelda Marcos -syndroomaa ja mukana oli about 18 kengät, vaikka R. kertoo kaikille, että niitä oli 28 paria: älkää uskoko.

Kaikki on nyt toisin, sillä olen löytänyt salarakkaani, marraskuun. Minä oikein piehtaroin siinä luolanainenajassa, jossa saan olla enemmän minä. Ennen söin marraskuussa Upiqinon Goldia, että jaksaisin, nyt syön sitä huhtikuussa, kuukausista julmimmassa.

Mitä marraskuussa voi tehdä sellaista, mikä tekee luolanainenkuukaudesta uniikin, eikä maa martona makaa:

1) Ei tarvitse esittää mitään eikä varsinkaan jo aamuviidestä ylipirteää ja rynnätä sinne tänne kuin päätön kana, vain koska on valon ylitarjontaa eli vrt. alkusuvi: Saa rauhassa olla oma intorvertti itsensä. Jos aihe kiinnostaa, lue tämä  Naapurin kuva Pirkko-Liisa Surojegin kirjasta Untu ja sydäntalven salaisuus (2013)

2) Saa kääriä ensimmäiset joululahjat, jos on huomannut ostaa kaunista lahjapaperia jemmaan, sillä Suomessahan sanotaan kaupoissa joulupaperin kysyjälle, että 'ei ennen isänpäivää'.(2013)

Kaikki on nyt toisin, sillä kaupat aivan pursuivat joulua ja luulinkin hetken, että olimme kuitenkin lähteneet Itävaltaan. Ostin lahjapapereita, lahjapusseja, yhden kirjan, jotain kaunista pehmeää ja linnuille ensimmäiset talit. Miten kiva, että on tajuttu ettei isänpäivä ole muuri matkalla jouluun, vaan suorastaan lähtömerkki. Haluan joulukuun olevan jo fiilistelyä, ei kaupoissa ravaamista muuta kuin pakolliset ruoka-asiat. Meille onkin tulossa outo joulu, sillä emme vieläkään tiedä, missä sen vietämme ja keiden kanssa! (2019)

3) Jos haluaa teettää joulukortit omasta valokuvasta, kannattaa viedä kortit tehtäviksi isänpäivän jälkeen, jolloin ne usein saa jo tarjoushintaan ja mitä enemmän kortteja tilaa, sen vähemmän maksaa.(2013)

Vaikka kuvaankin paljon, inspiraatio omista kuvista tehtyihin joulukortteihin katosi Olgan mukana. Toisaalta, jos saisi tälläisiä otoksia kuin lankoni Pekka Mäkinen heidän kotipihallaan Luvialla, voisi innostua uudelleen.

Näille voi syöttää vaikka riistaherkkua,mutta syövät myös omenoita ja lintujen siemenseoksia. Tämä ilmeisesti valkohäntäpeura. Meillä käyvät ne pienet metsäkauriit, joiden sorkat eivät saa jäisestä maasta irti ravintoa. Maagisen kaunis kuva...

4) Marraskuussa voi tehdä monta asiaa pois joulun alta, että saa sitten joulukuussa alkaa vain fiilistellä tunnelmia. Komerotkin voi siivota jo nyt ellei sitten aio viettää joulua komerossa (Marttaliiton viisaus!)

Ei mitään komeroiden siivousta, vaan sen sijaan koristellaan kotia ja puutarhaa sekä kaamosvaloilla että kaikella kivalla ja salaperäisellä. Meillä kohta avautuu Välikaton Feetun paketontipaja.(2019)

5) Jos valmistaa jouluksi vaikka kirsikkalikööriä voi alkaa pullotuspuuhiin etenkin jos on käynyt kuten minulle, että homma jäi tehtyä viime marraskuussa: Takuulla on nyt valmista nautittavaksi, mutta säästämme jouluun. (2015)

Ensimmäinen pullotus on tehty ja vähän maisteltiin äidin kanssa. Äiti sanoi, että 'parempaa kuin ikinä!' No, olin laittanut mukaan tavallisen sokerin lisäksi aitoa vaniljasokeria. (2013)

6) Marraskuussa voi pinnistellä sen verran, että ei tee minun vanhaa marraskuuvirhettäni eli sallin kaksi vuotta sitten itseni aloittaa joulusuklailun jo marraskuun alussa ja sitä satoa vieläkin kannan: Älkää salliko kaamoskiloja, vaan laittakaa itsellenne 'karkkipäivä'. Minä saan nyt joka sunnuntai-ilta nauttia Aino nougat samettista kun tulee Silta...mikä ihana sattuma, että se päivä on juuri tänään! Kun Silta loppuu karkkipäivä siirtyy tiistain Downton Abbeylle (2013)

Tänäänkin ostettiin suklaata, mutta sitten tulee paussi, sillä haluan jouluna nauttia niitä ihania belgialaisia 'kotiloita ja merihevosia'! Sarjoja on tullut kiitettävästi ja etenkin, koska on HBO, jolta voimme katsoa The Affairia! Tänään katsoimme iltapäiväteellä This is us. (2019)

7) Mietiskely on yhtä aliarvoitua kuin kiitollisuus: Marraskuussa voi harrastaa molempia. Kannattaa valita iso laiskanlinna ja miettiä kaikkia niitä asioita, joita kesällä ei ehdi. Sitä voi ilosta hämmästyä, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Positiivinen listaus on kuin marraskuun henkiset ledvalot.(2013)

Tärkeää, mutta haluan nyt enemmän toimintaa: Huomenna on leikattava toisesta isosta hortensiasta kukat, sillä siihen tulee kaunis ledvaloasetelma joka vuosi. Oikein hätkähdin kun huomasin, että naapurin Eeva oli ehtinyt ennen meitä! (2019)

8) Tietenkään emme tyydy vain henkisiin ledvaloihin, vaan ripustelemme ja tungemme juuri nyt kaamosaikaan ledejä sinne sun tänne. Meillä on valot jo ulkona kolmessa eri pensaassa ja sisällä olen rakentanut kaamosvalaisimia suunnilleen joka huoneeseen. (2015)

Pitää paikkansa, mutta ei tainnut olla vielä 2013 100 kappaletta valkoista lediä valkoisten ohuiden verhojen takana ja ostin myös ihan uuden valojutun, jota on vähän vaikea selittää:

Se on tuo juttu, joka roikkuu tuossa lampussa, jonka paikka on väärä. Niitä on olkkarissa muutama, mutta tuota käytetään tuskin koskaan eli se siinä vain sisustussyistä. Tuo ledroikotin valaisee yöllä kuin koko tilan ja näyttää potenssiin ziljoona paremmalta kuin mitä kuva antaa ulos. Huomatkaa mikä ledmania: Alakertaan johtavat raput on leditetty pysyvästi!

Ledien ja kynttilöiden valossa kuljemme kerroksemme, jossa varmaan edellisessä kuvassa huomasitte kirjahyllyn. Vain vessoissa, saunassa, kellarissa ja pyykkihuoneessa ei ole kirjahyllyjä.

9) Puutarha yllättää marraskuussa, sillä orvokit, joista ei ole nypitti kuolleita kukintoja pois, lykkäävät uutta kukkaa ja tietenkin lumiasterit ovat täydessä kukassa.(2013)

10) Marraskuussa jos ikinä on lupa sanoa kutsuihin 'ei kiitos', sillä pitää olla vuodessa edes yksi luolanainenkuukausi, jossa ei koko ajan tarvitse olla 'iskussa'. Pakko lisätä tähän vielä Katjan, toisen marraskuufanin upea lause: "Marraskuun melankoliassa on paljon lohtua." Niin tosi. (2013)

11)  Marraskuussa viimeistään on aika rakentaa erilaisia talvipöytiä

12)  Ja jouluhan ei voi koskaan tulla liian aikaisin♥

13) Ensimmäinen kookossiemenkakku on valmistettu oravien ja lintujen aamaispöydälle.

14)  Rantapoluilla...

15)  Juttu marraskuusta kärsiville eli Mutta marraskuu...lukijoilleni, joille marraskuu ei ole ollut mahdollisuus

16)  Kun marraskuulle vastaa 'kyllä', voi löytää ihan uusia seikkailuja.

17)  Talvipesämme on takkahuone. Siellä luetaan, katsotaan sarjoja tallenteilta, tai ollaan ihan hiljaa kuunnellen tulen tarinoita. Toisinaan keskustellaan yömyöhälle...kerran niinkin, että unohdimme saunoa. Kyseessä molempien lukema Lionel Shriverin kirja Kaksoisvirhe, josta R. väitti että...Tänne me alamme vetäytyä...talvipesäämme.

"Miten uskallan olla näin onnellinen / sumuisessa marrasmaisemassa / pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."

- Kyllikki Villa -

"Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee."

Susan Fletcher Meriharakat

Lyhdyssä palaa kynttilä kohti pimeää yötä kauriiden suunnistaa omenoille ja niiden rakkaidemme muistolle, jotka eivät ole enää joukossamme.

Leena Lumi

PS. Miten minusta tuntuu, että nyt jotkut hakevat tätä maailman parhaan lohilaatikon ohjetta Meilläkin on tänään tätä!

PS 2. Ainolla on Suuri Tyttökirja-arvonta!

PS 3. Anonyymi kiitos Innistä♥