torstai 28. tammikuuta 2021

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

Sain aina kuulla minkä jo tiesinkin. Viimeisimmän laskun eräpäivä oli ollut kolme viikkoa sitten, siihen oli lisätty edellinen, maksamaton erä sekä kaksi viiden euron muistutusmaksua.

Muistutusmaksut nopeassa sikiämisessään ja monistumisessaan ovat velka-ahdinkoisen ihmisen kuolinsyy. Samoin kuin korko, käsittelymaksut, palvelumaksut, tilin- ja luotonhoitomaksut.

Otin ensimmäisen pikavipin.

Ahdistus alkoi töniä rintakehässäni kuin olisin aiemmin ottanut rauhoittavan, jonka vaikutus oli alkanut heiketä.

Annamari Marttisen Häiriömerkintä (Tammi 2021) menee todellisuustunteisuudessaan ja koskettavuudessaan ihan jokaisen iholle, joka on joutunut tavalla tai toisella rahavaikeuksiin ilman mitään suojaverkkoa. Tämä voi tapahtua kenelle vain tuloista riippumatta. Se on kuin syöpä, jolle ei löydy muuta selitystä kuin ’sattumakortti’. Kaikki kauhea vain alkoi tapahtua ja nyt se tapahtui autoliikkeen sihteerille Karoliinalle. Hän oli eronnut ja hänellä oli tytär Lumi, jonka isän kanssa oli ollut sopuero ja Lumin tapaamiset isänsä kanssa järjestyivät kiistoitta. Karoliina ei halunnut kuuta taivaalta, ainoastaan isomman asunnon, jossa hänelläkin olisi oma makuuhuone. Kun kiinteistövälittäjä Jyrki Jämsen vielä ennusti Karoliinan asunnon menevän noin kolmessa kuukaudessa, tapahtumat alkoivat vyöryä. Karoliina ja Lumi löysivät uuden unelmakotinsa, jonka keittiökin oli remontoitu vasta seitsemän vuotta sitten…Karoliina haki lainaa ja sai sen tutussa pankissa helposti. Silloin tapahtui kuin blackout, sellainen joka voi tapahtua kenelle tahansa meistä. Karoliinan mielestä etenkin keittiö oli järkyttävä eli se heti purkuun ja sitten kohta kylpyhuone ja…Tutut automyyjät ehdottivat kahta remonttimiestä, jotka tekisivät keittiön täyspurun ja vielä muutakin tarvittavaa maksettuna pimeästi kolmenkymmenen euron tuntihintaan per mies. Se tuntui ihan kohtuulliselta. Jämsen otatti Karoliinan asunnosta myyntikuvat ja ensimmäisen näytön lähetessä Karoliina ja Lumi asuivat jo uudessa kodissaan. Karoliina alkoi suunnitella tupareita…

Kohtalo. Julma kohtalo vei Karoliinalta työpaikan juuri nyt. Kaksi kuukautta muuton jälkeen. Hänen entisen asuntonsa sunnuntainäyttöön ei tullut ketään. Eikä tullut seuraavallakaan kerralla. Erittäin vakuuttavasti Marttinen kuvasi velkasuman kertymistä. Aloin kuulla korvissani Huuliharppukostajan tunnarin. Laskut kasaantuivat ja niihin oli lisätty vaikka mitä maksamattomuuden takia ja aina tietysti korko. Pankki antoi kaksi kertaa lyhennysvapaata, mutta vain kolme kuukautta kerrallaan eikä se riittänyt edes kunnon tekohengitykseen. Karoliina alkoi vältellä ystäviään. Hän piti huolen Lumin huolettomuudesta. Hän seisoi jyrkänteen reunalla miettien, kumpi olisi vaihtoehto: kuolema vai maksuhäiriömerkintä. Tuosta kauheasta sanasta tuli koko elämän määrittäjä. Lopulta, tietäen mihin ryhtyi, mutta olosuhteiden pakottamana, Karoliina ajautui pikavippifirmojen sivuille, jotka tarjosivat vakuudetonta luottoa 2 000 eurosta aina 70 000 euroon asti. Vaikka hän otti aluksi vain 2 000 euroa, oli hänen kerrottava kaikki. Karoliina kertoo kaiken muun paitsi työttömyytensä. Nyt oli jo pakkotilanne, sillä molempien asuntojen yhtiövastikkeet olivat rästissä useammilta kuukausilta samoin uuden asuntolainan lyhennys.

Marttinen tekee loistavaa työtä. Hänellä on myös omakohtaista kokemusta rahattomuudesta lyhyeltä ajalta, mutta pointti on hänen tapansa tarttua asioihin, joissa on kohtalokasta kasvojen menettämisen pelkoa tai muuta menetystä. Kun aloitin blogini kauan sitten (2009) havahduin lukijoihini, kun olin kertonut Marttisen kirjasta Mistä kevät alkaa (2010). Luin myös Kuu huoneessa, Ero ja Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä. Etenkin naiset tuntuivat löytävän tarttumapintaa Marttisen aiheisiin. Naiset voivat kokea samaistumista hänen aiheisiinsa tai sitten he tajuavat ’sen kaiken voivan tapahtua ihan kenelle vain.’ Minulle tämä on Marttisen teoksista paras, vaikka en ole lukenut kuin yllä mainitsemani. Häiriömerkintä on Marttisen yhdestoista teos.

Joulu on tulossa. Miten järjestää joulun rahaton. Tietysti pikavipillä. Lapsen tähden. Lumin tähden.

Jokaisella on oikeus jouluun. Pahantekijöillä, murhamiehillä, alkoholisteilla, kodittomilla, metsän eläimillä, lintulaudan linnuilla…

Pikavippien ottajilla…Koska häpeävät niin paljon.

Häpeävä pakottamalla pakottaa joulun tunnelman ja mielen ja hän pystyy olemaan sen yhden päivän, tärkeimmän, jouluaaton, pelkäämättä koko ajan.

Hän muistaa joulurauhan. Joulurauha on edelleen olemassa ja edelleen se julistetaan Suomen Turussa ja kaupunkien toreilla.

So this is Christmas and what have you done?

6 kommenttia:

  1. Aihe on todella tärkeä. Pikavippifirmat ovat pahasta. Ihan pahaa tekee ajatuskin, että joutuisi niiden koukkuun taloudellisten ongelmien vuoksi. Ne ovat kuin nykyajan koronkiskurit ja eikö niiden taustalta löydy useimmiten rikollisia, jotka pesevät rahaa sitä kautta.
    En ole vielä lukenut, mutta aion lukea.
    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on tätä aikaa kaikessa järkyttävyydessään. Marttinen on kuitenkin pitänyt kurjuuden tulvimisen omalla tavallaan kurissa eli lukukokemus ei ole epämiellyttävä, mutta varmaan monelle aika yllättävä. Pienet summat nousevat hetkessä ties minne äärettömiin. Karoliina yritti viimeiseen asti olla ottamatta pikavippiä, kun eniten kaikesta pelotti maksuhäiriömerkintä. Silloin menettää monta normaalin ihmisen elämään kuuluvaa oikeutta vuosikausiksi, joten tuo ensimmäinen pikavippi 2 000 euroa oli ihan odotettavissa. Lumi ei kärsi, joten voin suositella sinulle isosti!!!

      Jos minusta ei kuulu, vinkkaa, kun olet lukenut, kiitos♥

      Kiitos samoin♥

      Poista
  2. Minulla on hyllyä lämmittämässä Marttisen Korsetti ja pari vuotta sitten luin pakolaisuutta käsittelevän Vapaan. Siitä pidin kovasti, ja ihmettelen hieman, miksi en ole lukenut Marttista enemmänkin. Lahjakas kirjailija. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, saatan olla lukenut Korsetin, varma en ole. Hän on lahjakas eli kieli täydellistä ja hän kirjoittaa aiheista, joihin muut eivät välttämättä kirjoita. Pirjo Rissanen on toinen, jolla on huoliteltu kieli ja kirjoittaa tavallisten ihmisten oudoista sattumuksista. Pieni tyyliero heillä vain, mikä on rikkautta♥ Marttinen vetää välillä kuin veitsellä kirjoittaisi, mutta ne ovat vain niitä epätoivon syvänteitä. Lue tämä myös: Minulle tämä on Annamarilta paras.

      ♥♥

      Poista
  3. Upea kirja! Aloitin eilen illalla lukemaan, meni yöllä sen parissa aika myöhään ja nyt iltapäivällä luin loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, samaa mieltä! Marttiselta minun makuuni paras tähän mennessä. Kiva, että pidit. Todenmakuinen.

      ♥♥

      Poista