lauantai 6. maaliskuuta 2021

Koskelan uhrin ja Vilja Eerikan muistolle, sille että...

Koskelan uhrin ja Vilja Eerikan muistolle. Sille että ei enää yhtäkään uutta uhria. Ei vuosien piilotettua kärsimystä. Vaiettua kauhua seuraavasta päivästä, seuraavasta hetkestä. Vastuu on meidän kaikkien yhteinen. Ei ole lupa kääntää päätä pois. Ei ole lupa ohittaa. He kärsivät kauan. Eikö edes yksi. Joku. Nähnyt. Kuullut. Aavistanut. 

On allain avaruus ja
tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma,
on hämärän tie.
On tähtiaika uus
ja taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin 
vain kevyt jälki jää.

- H.Blake -    (suom. T.Sammalkorpi)
kuva Seppo Heikkinen, Suojelusenkeli 4.3.2021

8 kommenttia:

  1. Molemmat lapset nähtiin ja tiedettiin ja molemmat olivat lastensuojelun asiakkaita. Lapsille tehdään paljon pahaa. Sen olen nähnyt työssäni opetus- ja kasvatusalalla.
    Silmät pitää kääntää myös tekijöihin. Miksi he tekivät pahat tekonsa? Mitä pahuutta heidän taustalta löytyy? Ei voi syyttää vain päihteitä, kun käyttäytyy vastuuttomasti.

    Molemmat lapset joutuivat kärsimään vuosikausia kiusaamista ja kuka tietää mitä kamaluuksia. Nyt he ovat turvassa, eikä heitä voi satuttaa henkisesti eikä ruumiillisesti. He olisivat ansainneet niin paljon paremman elämän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tiedän tuon kaiken, silti minulla olisi monta kysymystä, joita en tähän voi laittaa. Merin paras ystävä oli Helsingin lastensuojelussa, minun paras ystäväni on koulukuraattori ja olen lukenut näistä kaiken. Silti tiedän vielä kolmannen uhrin, josta kukaan ei piitannut, koska...

      Googlasin Vilja Eerikan juttua taas eilen ja kolmas asiaan vaikuttanut on edelleen mainitsematta. Voiko mikään selittää tällaista julmuutta.

      Pitkä kärsimystie. Emme ehkä voi kuvitellakaan. He ovat tähtipoluilla, mutta olisi tehtävä jotain todella avaavaa, että ei ikinä enää. Ymmärrän hyvin, miksi lapset vaikenivat, sillä vielä pahempaa olisi ollut sitten tiedossa ennen kuin heitä olisi alettu uskoa. He olisivat ansainneet♥♥

      Poista
  2. Kiitos Leena, kauniista postauksesta.
    Kommenttien vähyys kertoo jotakin... Tämän kaiken vaikeudesta, siitä, ettei kyetä esim. lukemaan ko. uutisia, kohtaamaan jotain näin pohjattoman käsittämätöntä ja surullista, ollaan sanattomia, halutaan pitää pää pensaassa... Omassa elämässäkin tarpeeksi. Pandemia painaa kaikilla... Positiivisen ajattelun ja varsinkin positiivisen psykologian valtakausi jatkunut jo niin pitkään... Kaikesta tulee selvitä nopeasti, hyväksymisajattelulla ja resiliensillä uuteen kukoistukseen...
    Suokaa anteeksi, että sanon: tällaisista tapahtumista ei kuulu selvitä tuosta vain. Kenenkään.

    Harva asia on kouraissut näin syvältä. Itku tulee joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimetön, ole hyvä ja kiitos♥ Tällaiseen on vaikea kommentoida kuten joskus joihinkin vaikeisiin kirjoihin. Silti tätäkin ja kipeitäkin kirjoja luetaan paljon. En tiedä onko se sitäkään, sillä niin monet varmaan kärsivät aidosti näistä tapahtumista. Ei näihin oikein ole sanoja...Korona on vienyt monista ns. mehut. Ja reselienssiä ei riitä kaikilla. Usko minua: Suomalaiset eivät unohda Vilja Eerikaa eivätkä Koskelan murhaa. Tekijöiden ei kuulu selvitä.

      Nämä molemmat ovat hirvittäviä rikoksia.

      Onneksi nämä kidutetut eivät kärsi enää♥♥

      Poista
  3. Nämä koskettavat kysymyksesi on helppo allekirjoittaa, vaikeampaa on tajuta kärsimys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irja Viirret ja että kukaan ei huomaa. Elämmekö maailmassa, jossa yksityisyyden rajat ylittävät hengen ja pelastuksen! Tätä ei vain jaksa tajuta...

      ♥♥

      Poista