Olen alkanut etsiä itseäni kuvistani, sillä jotenkin hukkasin polun armahtaa itseni. Kuva on maaliskuulta 2018 ja olen aika täynnä solumyrkkyjä, mutta koska oli merkkipäivä eikä tehnyt pahaa, lähdimme ulos syömään. Tuntuu hassulta, sillä olen ollut tosi innokas kokkaaja, mutta olen korona-aikana todella kaivannut ulkona syömistä. Katson kuvan naista, jolle tulevaisuus ei ulotu juuri tuolloin kovin pitkällekään. Tämä kova virta haluaa muuttua lammikoksi ja niinpä naistenlehtien pääsiäisruoat saivat minut ohittamaan sivut nopsaan. Nyt haluan vain olla. Ostin Eeva Kolun kirjankin Korkeintaan vähän väsynyt ja luen sen vaikka suvella ihan itselleni. Minäkin ihmettelen, miksi enää mikään ei riitä? Vai onko se vain joku aikamme trendi. En nyt rasita teitä tällä aiheella enempää, mutta veikkaan, että vielä teen aiheesta kunnon jutun!
Vai löydynkö joulun 2018 ensimmäisestä omaselfiestä, sillä joulu on minulle kuin viides vuodenaika. Rakas sellainen♥
Muistatte nämä Saksasta saamani uutuusjouluruusun juurakot. Ne on nyt istutettu ruukkuihin ja pidetään vielä kellarissa ja päivät siellä on valo. Lunta maassa, maa roudassa, joten ruukkuistutusohje tuli saksalaiselta kauppapuutarhalta.
Ulla Kölnistä vähän välitti hommissa ja häneltä kukasta kuulinkin. Lähetin hänelle toivekirjansa, joka oli Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet. Luemme nyt sitten pääsiäisenä samaa kirjaa. Tämä on viipynyt, koska haluan tietyille teoksille lukuRAUHAN ja tässä kirjassa on nyt sellaista, jota en ole voinut tietää, sillä olen tänne saarille merituulten tuoma. Olen vain arvaillut hienoja vanhoja rakennuksia Jyväskylässä ja nyt saan valaistusta, koska Wivi Lönn ehti suunnitella Jyväskylään niin paljon sekä julkisia että yksityisiä tilaustöitä. Historiallisesti minuun on aina vaikuttanut aikanaan huvilayhdyskunnaksi rakennettu yhteisö, josta Lönn heti varasi itselleen tontit 2 ja 3. Näin hienon kuvan kirjasta kera kukkien sain sitten Ullalta. Kiitos♥
Blogini 12-vuotissynttäriarvonnassa Riitta Partti tuli ensimmäiseksi. Hän valitsi Launosen Ofelian surun ja kiitteli näin hienolla kuvalla. Kiitos♥ Minulla ei ole nyt ollut halua lähteä täydentämään kaupunkiin korttivarastojani, joten Riitta sai ihan suosikkikorttini ja tässä sain sen takaisin!
Pääsiäisen sää on sitten tällaista tai
tällaista. Kuuran kauneus ei ole mitään takatalvea vaan normaalia tähän aikaan vuodesta.
Pääsiäinen tulee vähemmälläkin. Varmaan vika kerta punaista lihaa tähän talveen eli huomenna valmistan gulassin. Tänään tein omenapiirakan, jota saa nauttia vasta huomenna ja illoille on omat herkkunsa mikä tarkoittaa mitä nautimme Netflixin sarjan ääressä. Koko aikaa ei tarvitse syödä gulassia, sillä salaattipäivä valkosipulipatongilla, suoraan uunista otetulla on ihan kunnon ruoka.
Ei pääse meillä vielä haravoimaan. Niinpä siirtelin narskuruukkuja paikasta toiseen. Huomatkaa metsäkauriin jäljet saappaiden ja kukkien välissä. Urbaani legenda väittää minun haravoineen yhtenä pääsiäisenä lunta....Älkää uskoko! Onneksi kulkuväylät laattakivillä ovat jo jäistä vapaat.
Ehkä olenkin tässä....tai sitten siinä yhdessä, jota ette ole vielä nähneet tai siinä, jonka aion otattaa, kun lupasin esitellä Marimekon Huokaus Tähtiniitty -mekkoni. Murrosta ilmassa...
Jos kelit ovat hyisen jäätävät, voi leikkiä vaikka tietokilpailua ja kysyä, että 'tiedätkö, mikä on Suomen kansallisperhonen?' tai 'mikä perhonen on metsän kuninkaallinen?' Näihin löytyy vastaus lasten tietoteoksesta Lapsen oma perhoskirja, jossa teksti on Anne Hakulisen ja kuvat Laila Nevakiven.
Kyllä ovat omput ja jyvät kelvanneet. Tuossa on aika jyrkkä rinne lehtoon, mutta sehän ei siroja pikkukauriita haittaa.
Kynttilät sopivat kaikkiin aikoihin. Kuvassa Kalevantulen pääsiäiskynttilöitä.
Rauhaisaa pääsiäisen aikaa teille kaikille♥
Kiitos samoin, Leena! Eeva Kolun kirjalle iso peukku, ihan loistava, etenkin kaikkien nuorien naisten kannattaisi se lukea. Samastuin moneen kohtaan, tuttuja asioita vuosien varrelta. Olisipa kiva lukea juttusi aiheesta! Miksi olemme tehneet maailmastamme niin vaikean jaksaa ja kestää? Ihmiset, ei niin fiksu laji...
VastaaPoistaArja, niinkö? No, minusta tyttärellämme on samoja perfektionistin piirteitä kuin minulla ja vaikka mitä tekee, mikään ei riitä. Annan kirjan hänelle sen ensin itse luettuani eli kiitos vinkistä♥ Arja, palaan tähän ja on muitakin aiheita mielessä, mutta haluan ensin ohittaa pari 'virstanpylvästä'. Kuvittele, mieheni on siis hyvin tekniikan hallitseva ja kaiken heti ottaa omakseen. Eilen hän alkoi puhumaan, että 'tahti vain kiihtyy, joten pakko omaksua sinunkin Leena' kun valitin kaiken maailman mukaparannuksista. R. kyllä myönsi, että hän uskoo monen olevan nytkin ihan hukassa...
PoistaArja, aina on tapahtunut kehitystä, mutta nyt siitä on tehty itseisarvo eli kun joku asia on omaksuttu, heti tulee tilalle toinen 'sovellus'. Tällainen syö kaikkien energiaa, mutta ehkä joku sitten voittaa siinä rahassa kun tekee toiset hulluiksi ns. kehittymisen nimissä. Tämä viikko oli pienessä perheessämme historiallinen, sillä äidin oli luovuttava pankkikirjasta. Takuulla tuhoamme itse itsemme. Samaa mieltä; Ihmiset, ei niin fiksu laji...Olen kaksi kevättä saanut seurata samaa sorsaparia ja miten hellää ja rationaalista niiden toiminta on ollut. Aamusta polksuttelevat purossamme tai kallion lintulammikoilla, sitten syövät kevyesti ja naaras jää pihallemme lepäämään ja uros lähtee tekemään pesää johonkin turvalliseen paikkaan. Kun uros palaa monen tunnin päästä, kulkevat pitkin puutarhaamme ja syövät jotain, sitten pieni ruokalepo ja sitten taas polskitaan ja syödään, kunnes noustaan siiville ja lähdetään jonnekin tutumaan n. klo 21. Kaiken seurauksena, meiltä ei löytynyt viime vuonna kuin 15 kotiloa, sillä menivät myös pitkin lehtoa. Tässä oli kaikki: ahkeruus, hyödyllinen toiminta, ilo, lepo ja hellyys, sillä kun uros palasi, hän piti naaraan pidemmän matkan päässä mm. minusta. Nykymaailma on täysin Chaplinin Nykyaika! Ilmankos olisin halunnut syntyä jonnekin 20-.luvulle, mutta en ihan piikatytöksi, sillä heidän elämänsä oli rankkaa. Olisin ehkä ollut jazz -tyttö tai runoilija tai puutarhuri. Kiitos♥
♥♥
Oh... olen ihan sanaton. <3 Ihanaa että olet! Eikä mitään stressiä ja kiirettä. Näin pitää oppia elämään... rauhassa, harmoniassa. :)
VastaaPoistaThilda, ei ole sanoja aina kaikkeen♥ Niinpä, olen siitä yrittänyt koko ikäni eroon. Juuri niin, toivon sitä suuresti, vaikka joskus olenkin sanonut, että seisovan lammikon vesi ei ole yhtä raikasta kuin ylitse vuotava voimakas virta.
PoistaPääsiäistä♥♥
Olet hyvä kaikissa kuvissa! Eilen hyvä ystäväni totesi, kun puhuimme tietyistä ulkomuodollisista muutoksista ja siitä, miten ennen ketterä on nykyisin köntys, että omasta mielestään, muut eivät ehkä huomaa mitään. Itsekritiikki on rajua!
VastaaPoistaMutta pääsiäistä vietetään lumettomassa ja toivottavasti kuivassa säässä, lumet melkein meidänkin pihasta ja sulaneita. Meille on aivan sama, mikä pyhä on, mieluummin saisi olla arki, mutta en tänä vuonna taida viitsiä hakea ainuttakaan koristetta kätköistäni. Tulppuja ja narsisseja vaaseihin ja kotomiehelle suklaamunia, siinä se!
Hyvää pääsiäistä sitä juhliville!
Kikka L., kiitos♥ Minulla on silti nyt joku kriisi...Siis mun itsekritiikki on nyt paisunut niin, että en kehtaisi kertoa. Sitä ei kukaan saa tietää, mutta lue rivien välit.
PoistaNiin, teillä on lumetonta. Toivottavasti kuivaakin, sillä Lohja lienee aika likellä teitä. Nuoret pääsevät lenkille. Meillä on siis tuhti talviruoka vielä, sitten vaihtuu menu. Kinder -munia on ostettu, miten hassua. R. niistä pitääkin. Minä luen, valmistan gulassia, katselemme sarjoja, toivottavasti myös lähdemme lenkille, kun puutarhassa ei vielä voi...Lenkillä käynti ei ole enää sama kun ei ole Olgaa. Poljen kuntopyörääkin mieluummin, mutta happea pitää saada.
Näin toivottakaamme♥
Hyvää pääsiäistä!
VastaaPoistaSaila, kiitos samoin!
Poista♥♥
Kiitos tästä hienosta ja monipuolisesta pääsiäispostauksesta! Onneksi olet selvinnyt tuosta kolmen vuoden takaisesta. Tuo Korkeintaan vähän väsynyt on varmasti hyvä kirja. Itse luin tässä yhtenä päivänä sen Onnen lupauksia, ja se oli ihan täydellistä keväistä hemmottelua runoineen ja akvarelleineen. Lämmin kiitos sinulle siitä ja rauhaisaa pääsiäistä! ❤
VastaaPoistaKirjarikas elämäni, ole hyvä ja kiitos♥ Se on varmaan niin hyvä, että jätän sen kesään. Siinä on hyvin valitut runot! Ja tietty kuvat myös. Ole hyvä ja kiitos samoin!
Poista♥♥
Minä olen alkanut etsiä itseäni myös kuvista ja välillä peilistäkin. Tammikuusta asti hiukan hukassa olleena tuntuu, että jotain katoaa. Mietin pitäisikö sulkea taas joksikin aikaa kaikki uutiset ja muut omasta elämästä ja vaikka vain kirjoitella käsin vihkoon jotain, joka ehkä taas nostaisi fiilistä. En tiedä.
VastaaPoistaKiitos upeista kukista ja kynttilöistä ja lumestakin. Olet upea ♥
Birgitta, hurjaa, tämän täytyy olla se kuuluisa ikäkriisi tai sitten kärsimys siitä, kun ei pääse Idän pikajunalla reissaamaan! Niin tuntuu minustakin. Katoan. Olen huomannut, että moni asia ulkopuolelta vauhdittaa katoamista. Täällä toinen hukassa...
PoistaOle hyvä ja kiitos samoin sinä Kaunotar♥
Rauhallista pääsiäistä <3
VastaaPoistaps. tykkäsin hurjasti tosta E Kolun kirjasta, story of my life.
Taru, kiitos samoin♥
PoistaPS. Olen melko varma, että it's story of my life too. Olen koko ikäni noussut kaikkiin juniin. Niihinkin, jotka jäivät asemalle.
♥♥
Aina yhtä kaunis kuvissasi Leena:) Ja muutenkin. Hyvä että ensimmäisen kuvan aika on jo takanapäin.
VastaaPoistaKaunista pääsiäisen aikaa ja kevättä Leena.
Jael, kiitos ja kiitos♥ Ja toivokaamme, että se oli tässä.
PoistaKiitos samoin sinulle Jael♥
Ihanaa pääsiäistä, Leena! <3 Jälleen kerran ihania kuvia.
VastaaPoistaAnki, kiitos samoin ja kiitos♥
PoistaOnneksi olimme tallentaneet brittiläisen helmen eli elokuvan, joka on tehty Julian Barnesin kirjan Kuin jokin päättyisi pohjalta♥ Jos leffaa ei enää löydy, lue edes tuo kirja, joka on ohut mutta ei 'ohut'. Moni tiiliskivi jää jälkeen...
Halit♥
Ihanan pääsiäispostauksesi lukemisesta ja kuvien katselemisesta tuli mukava ja rauhallinen olo. Just sellainen olo, kuin pääsiäisenä kuuluukin olla. Näytät kuvissasi niin kauniilta! Minä en ole itsestäni kuvia montaakaan julkaissut, mutta jospa opin olemaan itselleni hieman armollisempi ja itsekritiikki hieman höllää :) Nuo pääsiäiskynttilät ovat hengästyttävän upean näköisiä - olet ottanut hienon kuvan kynttilöistä. Aurinkoisia pääsiäisen päiviä!
VastaaPoistaTarja K, no kiva kuulla, kiitos♥ Kiitos♥ Itsestään ei enää tiedä. Pitää löytää polku takaisin. Tarja hyvä anna palaa vain! Armoa itselle♥ Arvaa onko niitä kysytty. Kynttilöitä. Voiko koskaan olla liikaa kynttilöitä tai ledejä tai tähtiä taivaalla!
PoistaKiitos samoin sinulle♥
Hyvää pääsiäistä Leena! ❤️❤️
VastaaPoistaSanna, kiitos samoin sinulle!
PoistaPunaisia sydämiä!