Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa

Ilta tummuu, taivas sytyttelee yksitellen tähtiään ja laittaa kuun päälle – loppukesän lumo valtaa maiseman. On aika kokoontua sadonkorjuujuhliin, tehdä retki kotimetsään, leipoa omenapiirakoita isoäidin tapaan ja huumaantua loppukesän tuoksuista. Tähtiä ja hiutaleita on koko kirja täynnä: nappaa mukaasi tähtiä valaisemaan tietä ja hiutaleita lapasellesi ihasteltavaksi niiden kauneutta.

Sujahda mukaan kirjan tarinaan, ota matkaan kokeilunhalua, iloa ja rakkautta. Sytytä kynttilät ja käperry peiton alle. Hyvä olo alkaa pienistä asioista. Sisustusseikkailu on loppumaton tarina, joka ei pääty koskaan – sisustella voi aina vähän. Asujan ilo heijastuu kodin jokaisesta ikkunasta…Luulen, että elämän kuuluu olla ihmeellistä, niin ihmeellistä, että sitä on jopa hieman vaikea uskoa todeksi.

Ilona Pietiläisen uusin sisustuskirja Tummuvien iltojen taikaa (Docendo 2021) vie meidät syksystä jouluun: ensin puutarhasta leviää kypsyvien hedelmien raskaanmakea tuoksu hämärtyvään iltaan, sitten eräänä päivänä tunnet lähestyvän ensilumen tuoksun…Kun nyt alan esitellä teille kahdeksattatoista Ilonan kirjaa tuntuu samalla sekä tutulta että haikealta. No, ehkä jatkamme näin sateenkaaren taa, sillä niin monta kivaa on ollut näiden vuosien aikana. Tapani mukaan valitsen Ilonalta ne asiat, jotka kiehtovat minua ja sitten te voitte poimia omasta kirjastanne omat herkkunne ja suosikkinne. Nyt on sitten myös niin, että joka tähän kommentoi ja antaa jotenkin yhteystietonsa, on mukana Ilonan kirjan arvonnassa. Arvonta-aika on torstaihin kello kahteentoista eli jos hyvin käy kirja lähtee mukanani postiin jo perjantaina, jolloin olen cityssä.

Ilonan kirjan herkut ovat ruoka, sisustus, askartelu, visiitit, kaikki kaunis ja tietysti vuodenaika, jossa nyt nappaamme mukaan syksyn lisäksi itselleni niin rakasta joulua. Tosin syyskesä on suosikkivuodenaikani…

Alussa nautimme luumupiirakkaa, jonka ohjeen löydät kirjasta. Kannellinen luumupiirakka on syyskesäpöydän kruunu. Paistamisen jälkeen piirakan annetaan levätä hetki ja jäähtyä. Minä kutsun tuota vaihetta ’vetäytymiseksi’ mitä ikinä valmistankaan. Minulla tähän liittyy myös suuria tunteita, sillä ystäväni Eve saapui meille tekemään saksalaista luumupiirakkaa ja viihtyi koko viikonlopun. Even muistolle valmistan tänä vuonna kirsikkaliköörin lisäksi myös luumulikööriä jouluksi.

Oijoi, Ilonalla on pyörillä kulkeva lasihuone. Minä kirjoitin eilen upean lasihuoneen mainokseen instassa, että ’yhtä en vain mä saa…’ Kirjassa on idea, joka helpottaa tuskaa. Aika helppo toteuttaa ja samoilla lämmöillä uusimme sisääntulon syksyisemmäksi runsailla väreillä ja hedelmien tuoksuilla. Myrsky on tulossa kalasta isäntänsä kanssa. Valmistamme hiukopalaksi ahven-katkarapuleipiä. Vitsi, että tuli nälkä, sillä ahven on herkullinen kala. Ja myös Suomen kansalliskala. Isomman nälän yllättäessä valmistamme täytettyjä lettuja.

Olen niin satavarma, että puuteripinkillä voi tehdä mitä vain! Minä uusin sillä opintolainalla ostetut pinnatuolit ja vähän muutakin äidin roskalavalta löytynyttä. Ilona tuunasi äidiltään saamansa munamankelin ketjuja ja kumeja myöten. Tietysti kahteen kertaan, että saamme kestävän tuloksen. Niin samaa mieltä Ilonan kanssa: ” Aina on hyvä aika pinkille – puuteriselle pinkille vielä paremmin."

Terassikalustusta jatketaan sisältä tuoduilla tyynyillä, huovilla, pöytäliinoilla ja tietysti paljon kynttilöitä. Ulos on jo ripustettu ledejä ja sitkeimmät jatkavat ulkoruokinnassa untuvatakkien avulla. Syyskesän illat…onko niiden voittanutta ja lepakot suih, suih, suih.

Tarjolla on ainakin punaista kvinoasalaattia sekä pastasalaattia aurinkokuivatuilla tomaateilla, rouheaa maalaisperunasalaattia sekä kermaviilikastiketta grillatulle kalalle. Sekä hyvää seuraa!

Ihastuin niin kun näin aikaisemmin Ilonan blogissa Tentsile-puuteltan, joka leijuu ilmassa. Kolme vahvaa kuormaliinaa kiinnitetään kolmeen puuhun eikä ole hyttysongelmaa. Kaiken aikaa maisema näkyvissä, kunnes uni saapuu. Myrsky on ollut mainio teltan mannekiini, mutta nyt hän esittelee teltan käyttöä maassa.

Ollaan matkailemassa kotimaassa. Ensimmäinen kohteemme on Mustion linna. Linnan paviljonki on kauttaaltaan hurmaavan köynnöshortensian peitossa. Suvi on ollut tuolle viehättävälle kasville erittäin hyvä. Historian siipien havinassa kuulemme menneiden aikojen ääniä, kuiskattuja vieraskielisiä lauseita ja kuuluvampia ihastuksen huudahduksia.

Metsän kultaa ovat kantarellit. Tämä vuosi on ollut kuiva, mutta rihmastot voivat vielä virkistyä, jos saavat sadetta. Yhtäkään kantarellia ei ole vielä lehdostamme löytynyt, mutta pakko ostaa, sillä kantarelleista saa herkkua. Valmistamme nyt Ilonan kanssa yhdessä kantarellipiirakan:

Pohja:

100 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

loraus vettä

Täyte:

1 l kantarelleja

2 rkl voita

1 iso sipuli

1 pkt tuorejuustoa

1 tl suolaa

mustapippuria

1 kananmuna

Sekoita jauhot ja suola, nypi se seos voin sekaan. Lorauta kylmää vettä sekaan, muutama ruokalusikallinen riittää. Taputtele taikina pyöreään vuokaan.

 Paloittele sienet ja paista niistä neste pois paistinpannulla. Lisää joukkoon voi sekä kuorittu ja pilkottu sipuli. Kuullota sipuli sienien kanssa.

Kääntele pannun sisältöön tuorejuusto mukaan. Lisää suola ja pippuri sekä kananmuna. Kaada täyte pohjataikinan päälle. Kypsennä piirasta 200 asteessa noin 35-40 minuuttia.

Tummuvien iltojen taikaa sisältää monia piipahduksia erilaisissa perheissä. Piipahdan kunnolla vain yhdessä, mutta voisinpa sanoa, että maalaismaisemassa Sallalla ja Nikolla on lastensa kanssa säpinää... Romantiikasta pidetään kiinni vaikka rakkausviestein. Sallalta Nikolle kirje päättyi PS. Edelleen hulluna sinuun, komistus! Nikolta Sallalle päättyi …pysy aina juuri tuollaisena kuin olet: oma, helposti rakastettava itsesi. Suussa maistuu rakkaudella tehty omenapiirakka…

Ilonan mielestä sisustukseen on hyvä kätkeä naurua, hyvää oloa ja pientä kujeilua. Minäkin pidän miniatyyrimaailmoista. Yhden rakkaan juuri lahjoitin tyttärelle. Ilonan hiirulaiset ovat ihanat ja mistä sitä tietää, vaikka postissa olisi jo tulossa hiirulaistaulu tai toinenkin…eräälle.

Riihimäellä poikkeamme Kirsin ja Matin luona. He tekivät paluun ulkomailta Kirsin lapsuuden kotipaikkakunnalle ja kun unelmien koti löytyi, se oli hetki ’klick!’ Minulle oli ihan ’klick!’ perheen sisustus sekä heidän rakkautensa koiriin. He antoivat hyvän, rakastavan kodin kahdelle hylätylle ja ihan pakahdun ilosta! Niin sisustuksesta…eli pönttöuunihuone kauniine tapetteineen sekä oviaukosta näkyvä Singer-huone ihan erilaisella tapetilla. Olen tapettimaanikko! 

Tämän perheen tarinassa Kirsi tarjoaa vinkit aarteiden metsästykseen. (Miten hauskaa, tyttäreni soitti juuri matkalla huvilalle jostain vanhain tavarain kaupasta ja oli löytänyt itselleen ja meille Kuura -laseja, joita ei enää valmisteta…). Kirsi sisustaa vanhoilla tavaroilla eli niin mekin. Makuuhuoneessa odotti tunnelmoijan unelma. Tästä lähti ajatus, että jos Lumimies innostuisi…

Ensilumen aika on minulle aina taikaa. Ihan oikeasti haistan sen tulon kuin joku villieläin. Nyt tuli sellainen olo kun Kivelän tila lähestyi, että siellä on jotain juuri minulle, ehkä myös sinulle. Ja siellähän oli alpakoita! Niiden ikiaikaisessa katseessa ja olemuksessa on jotain värisyttävää. Ne ovat myös hyödyllisiä, sillä niiden villasta kudotut tuotteet ovat seitsemän kertaa lampaanvillaa lämpimämmät. Oi, Felix, Filip, Robin ja William!

Jokainen nainen tietää, että elämässä pitää olla vähän glamouria. Sen ei tarvitse olla kallista ollenkaan, vain mielikuvitus siivittää tulosta.

Nyt sataa ensilumen ja matkani Ilonan kahdeksannentoista kirjan kanssa kaartuu kohti loppuaan. Paljon näimme, mutta paljon jäi näkemättä. Ota hiljainen hetki ja kirja käteen silloin.

Kirjan Loppusanat ovat Ilonan viestejä perheelleen, saatte lukea ne omassa rauhassanne.

 Alkusanat olivat Ilonan, joten nyt minä lopetan:

Ilona, kiitos kaikista näistä herkkujen ja vinkkien vuosista. Sinä tiedät, mikä minulle olisi viides vuodenaika. Haluaisin, että se kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella. Sinulle minun ei tarvitse selittää miksi juuri tuo kuva, tai miksi sanotaan noin tai miksi juuri tämä kirja on ihanin taas kerran. Sinä vain tiedät sen. Ymmärrät myös, että ohitan askartelut. Jätän ne muille. Sen sijaan kaikki herkut ja reseptit, kiitos tänne! Meille joulu on varmaan se vuodenaika, jolloin jouluyönä tähdet kirkkaimmin valaisevat, ettemme kulkisi harhaan ja lumihiutaleet saavat meidät ihmetyksen valtaan kuin lapsina, kun katsoimme lapasiamme. Joulun pöytä kutsuu…ei vielä, mutta kohta, kohta. Ilona, kiitos, että olet. Et osaa aavistaakaan, milloin kannoit minut yli synkän virran…Perhe on parasta, mutta joskus ystävä näkee paremmin. Voi rakkaasti, Ilona ja Myrskylle suukkosia♥

 *****

Sisustuskirjat Leena Lumissa