Kohtaamisia, aikamatkustusta ja nähdä jotain uusin silmin!

 Viimeisen vuorokauden aikana on tapahtunut kohtaaminen menneisyydestä telofoonissa sekä livetapaaminen Annen eli Bessun kanssa. Molemmilla kohtaamisilla on vaikutuksensa, mutta annetaan nyt tilaa hänelle, joka avasi minulle uusia polkuja ja hän on samaa rotua oleva koiranpentu, joka meillä oli 15 vuotta.

Pikkuruinen tomera novascotialaisen pentu, ystäväni Riisa koira oli paljon Reiman kanssa kun me naiset jutustelimme tardellä. Kuljin ohi, maistoin ilmaa ja huomasin, miten kauan kannettu ikävä viiteentoista vuoteen saman rotuisen koiran kanssa alkoi sulaa. Ilma täyttyi poluista. Näen mahdollisuuksia, jotka olin sulkenut. Vauvaportti on asennettu, koska saamme tyttäremme perheineen koirineen ja vauvalla meille juhannukseksi. Mistä kukaan tietää, mihin sitä vielä tarvitaan!

Riisa Reiman sylissä. Näen selvää kuumetartuntaa eli muistot tulevat ja ne olivat useimmiten mielettömän hauskoja. Nyt Reima jo puhuu, miten Riisa on itsetietoinen kuten oli Olgakin.  Mukavalla tavalla itsevarma. Minua narskutti piikkihampaillaan kunnes hampaat vaihtuivat niin, että kuljin käsivarret muumilaastaroituina. Sen jälkeen alkoi koiraperheen naurua täynnä oleva talo, kun Olga teki temppujaan. Kirjan niistä voisi kirjoittaa.

Hellanluutelis sentään♥♥

Olen sementoinut itseni suruun, johon oli iso syy kesästä 2016 alkaen. Tiesin ja odotin, että vastaan tulee jotain särkynyttä ruukkua korjaavaa. Itävalta, vapaa uinti, sukeltaa matkaa, tehdä puutarhaa ja ennen kaikkea iloita Casper Julianista, johon on tosin aina se sama 300 kilometriä ees taas. Pelkäsimmekö vertaamista Olgaan, suuriruhtinattareen, jota mikään ei voi korvata. Aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt kestää jo herkistyä tälle hienolle rodulle, joka ansaitsee veroisensa perheen. Ja jos meille käy jotain, tyttäremme, joka tuntee rodun, on valmis sekä lyhyempiin että pidempiin huoltamisiin. Mekin olemme pitäneet heidän koiriaan parikin viikkoa silloin tällöin täällä meillä ja niinpä kääpiövillakoira Dina, pääsi toteuttamaan vedestä noutavan lintukoiran luonnettaan eikä vain istumaan rusetti päässä. 

Dina on jo 16 vee ja kokenut ison leikkauksen juuri kun perhe muutti uuteen satavuotiaaseen puutalokotiinsa. Siitäkin selvittiin ja tämä kuva on seinälläni suurennettuna. Otettu kaksi  vuotta sitten ehkä satavuotiaan omenapuun alla. Huomasin, että Dinan pää oli ihan märkä äänettömistä kyyneleistä. En halua enää kuin olla Dinan kanssa. Hänellä on uima-allas, mutta Taika, perheen sheltti ei veteen mene. Dina on syntynyt uimaan ja olemaan primadonna. Hän on nukkunut monet yöt kanssani aamuun asti. Isommille koirille tulee helposti kuuma.

Tässä yksi prinsessan pedeistä. On kiva kun on aidattu suuri piha ja koiruudet juoksevat usein niin, että Dina jaagaa Taikaa. Niin ihanaa!

Katsokaa nyt pennun viisautta. Hän uteliaana katselee mamin sylistä maailmaa ja haluaa kohdata sen, ei vetäytyä piiloon. Riisassa on paljon Olgaa, mutta Annen toisessa koirassakin on taikaa:

Reiman ja Siran autuuden hetki. Arvaan mieheni ajatukset...Ei kannata estää sitä, mikä olisi perheen valonkantaja vauvan lisäksi. He kaikki ovat tähtiä elämämme poluilla. Luin tänään mitä ilmassa oli ja sain vastauksen. Nyt helpotti ja meillä on malttia kohdata juuri oikea tähtemme. Kaikki pennun opetusta!

Pitkästä vierailusta uuvahtanut koiravauveli autossa matkalla kotiin viilennyspatjan päällä.

Kiitos Riisalle, joka olisi kyllä saanut jäädä meille....♥♥ Kiitos Anne, sinä tiedät...♥♥

koiruusterveisin Leena Lumi

Taika, hyvä tyttö myös ja perhettä ♥♥