maanantai 9. lokakuuta 2023

Titta Kuisma, Laila Nevakivi: Lapsen oma pöllökirja


 Kukapa uskoisi, että sitä voi olla ihastunut pöllöihin. Etenkin Wrendalen rakastuneet pöllöt mukeissa ja kirjanmerkeissä on meillä kovasti esillä. Olen ihastunut myös lasten tietokirjoihin. Löydän niistä usein jotain kiinnostavaa, josta en ole kuullut aikaisemmin ja nyt viisastun sadunomaisten hahmojen viedessä minut tutustumaan eri pöllölajeihin.Näin lapsi saadaan kiinnostumaan aiheesta, ehkä myös aikuinen, joka ei ole niin kovasti luontoihminen.

Titta Kuisman ja Laila Nevakiven Lapsen oma pöllökirja (Minerva 2023) on taitajien tekoa. Titta on hartolalainen lastenkirjailija, tietokirjailija ja ympäristökasvattaja. Hän on kirjoittanut Lapsen oman pöllökirjan tekstin. Laila Nevakivi on helsinkiläinen kuvittaja, joka on kuvittanut jo yli 20 lastenkirjaa. Heidän lasten tietokirjansa esittelee kaikki kymmenen Suomen pöllölajia sekä muutaman satunnaisen vierailijan


Menninkäiset Mielo ja Mini seikkailevat vähän tavallista kauemmas kotoaan. Ensimmäiseksi heitä tervehtii Pikkuherra Varpuspöllö, joka haluaa esitellä kotiaan. Matkalle he kohtaavat oudon olennon, joka kantaa mukanaan pöllönsulkaa. Olento on nälissään. Menninkäiset ottavat poloisen mukaansa ja vievät hänet kotiinsa menninkäismamman luokse. Nuotiotulilla oli metsäneuvoston kokous, jossa outo olento sai nimekseen Hyypi. 


Pöllöt ovat kautta aikain kiinnostaneet ihmisiä. Useimmat pöllöistä ovat yöeläimiä ja saalistavat vaikkapa hiiriä. Pöllöt näyttävät suurilta, mutta todellisuudessa koko johtuu vain erittäin pöyheästä höyhen peitteestä.

Ihmisten mielestä pöllöjen huvittavuus johtuu ilmeisesti  linnun tavasta käännellä päätään liikuttamatta ollenkaan vartaloaan. Pöllöt ovat paikkauskollisia ja saattavat viettää koko elämänsä samalla paikalla. Niiden haluamia metsiä ovat etenkin haavikot. Haapapuun merkitys koko eliöstölle on uskomaton. Kun itse jouduimme kaadattamaan tyvilahon takia 
erittäin vanhan haavan, siitä levisi lehtoon huima määrä tulevien haapojen urpuja. Nyt on jo haavikko, mutta se on aivan eri kuin lahopuu, jonne pöllökin voi jo tehdä pesänsä. Onneksi toinen vanhoista haapapuistamme jäi lehtoon. Nyt sitä asuttavat tikat.


Minervan pöllö (Athene Noctua) on saanut nimensä vanha tarun ja viisauden jumalattaren Minervan mukaan. Kuvassa mukana muinainen kreikkalainen kolikko.

Pöllö on viisauden symboli. Se osaa katsoa vastaan niin, että toinen luulee sen tietävän aina enemmän. Tälle asialle ei Janten lakikaan voi mitään! 


Hellanluutelis sentään, miten suloisia pöllön poikaset ovatkaan! Näitä on kirjassa sitten enemmänkin. Minä taidan olla kuvassa vasemmalla ylhäällä, sillä niin usein olen sanonut, että 'olen tunturipöllö ellei tämä tai tuo asia toteudu.' Lehtopöllön poikanenkin on kyllä suloinen....Nyt meille selvisi, mikä naukuu lehdossamme, sillä lehtopöllöä (Strix aluco) kutsutaan myös kissapöllöksi, sen naukuvan soidinhuilun takia. 


Varpuspöllö on Suomen pöllöjen kääpiö. Se on lintulaudalle sattuessaan vain punatulkun kokoinen.


Helmipöllö (Aegolius funereus) on pieni pöllö, jonka keltamustissa silmissä on hauska hämmästynyt ilme. Palokärki tekee usein pesän haapaan. Kun palokärki on muuttanut pois tilalle asettuu helmipöllö, joka mieluusti jää sitten alueelle.

Mikä mahtaakaan olla Suomen ja Euroopan suurin pöllö? Kuinka vanhaksi se voi elää? Minkä pöllön siipien väli voi olla melkein kaksi metriä? Minkä linnun sulkaa Hyypi kantaa mukanaan?  Mitkä eläimet ovat pöllön saaliseläimiä? Vastaus löytyy tästä tietokirjasta, jonka anti on mahtava. Kuvat ovat tuttua Laila Nevakivi -laatua.


Ja tässä tunturipöllö eli minun alter egoni. Ärheeltä näyttää. Oksat kuvassa ovat vaivaiskoivua (Betula nana). Nana? Sehän minä olen Casper Julianille.


Tundran tunturipöllö on kiehtonut myös mieltäni, mutta se pesii enää harvoin Suomen Lapissa. Tunturipöllön kansanomaisia nimiä o vat lumipöllö, ukuli, valkiakotka ja vuoripöllö. Onpas upeita nimiä....

Mitä kuuluu Mielolle ja Minille? Tai Hyypille? Mikä on kivikon salaisuus? Entä mikä on maaninkaisten maa? 

Suuri seikkailu jatkuu pöllöihin tutustumisen myötä. Olen tunturipöllö ellei tämä kirja löydy useammankin perheen kuusen alta jouluaattona! Tietysti myös aikuiselle pöllöfanille tämän voi kääräistä pakettiin. Ihanaa lukemista jo nyt matkalla kohti lumen valkeaa!

*****



Olen hyvin kiinnostunut pöllöistä ja näistä nautitaan klo viiden tee tai lämmin kaakao iltaunien tulla....

4 kommenttia:

  1. Ihana pöllökirja. Kauniisti kuvitettu ja tietoakin on sopivasti.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Hannele, kiitos♥♥ Tuo sana; hiano on niin hieno ja kodikas sana. Olisi kiva joskus tavata...

      Poista