sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

MUKSUT MUKANA MAAILMALLA

Päivän hiljainen hetki. Istun kuuluisan saksalaisen kylpyläkaupungin hotellihuoneessa nauttimassa hyvästä kahvista ja sacher-tortusta. Vauva nukkuu, pojat ovat pelaamassa minigolfia, mieheni tapaamassa tuttavaansa. Tekisi mieleni kirjoittaa tyylikäs matkakirje, kertoa sellaisista matkoista, joita olemme tehneet kahdestaan ilman lapsia, mutta sehän ei olisi tosi: muksut mukana maailmalla on aivan eri kuin ilman.

Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.

Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.

Italia

Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti coca-colalla kostutettuna.

Yllätys! Yllätys! Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…

Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. Vauva oli 'Bella, Bella, Bambina' ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…


Rullalaudat

Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Luganosta. Helpotus ja rauha autoon!


Aurinko odotti alpeilla

Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.

Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa.

Vauva oli myöskin täysin teeskentelemätön: Luzernin hienoimmassa katukahvilassa Straussin valssin tahdissa hän luontevasti kakkasi vaippaansa, jolloin isi siirtyi prinsessansa kanssa takavasemmalle;-)

Ruhtinaallista oli alpeilla asua kodikkaassa majatalossa ja vessassakin istuessa kohdata ikkunasta hohtavat lumihuiput, siinä ihan käden kosketettavissa. Osa minusta jäi ikuisesti alpeille!

Koti häämöttää

Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: Matkailu avartaa. Totisesti!

Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittiimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!

matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi

4 kommenttia:

  1. Me ei oikeestaan koskaan matkustaneet neljän lapsemme kanssa, vasta nyt päästään matkustamaan. Kahdestaan.

    Mieheni pyöräili ja telttaili paljon lastemme kanssa.


    Ei tuttipulloa kukaan lapsistani :)
    Suoraan rinnasta lusikkaan..
    Ei lapsenlapsenikaan.

    VastaaPoista
  2. Voi!, me tehtiin niin monta reissua, että en osaa edes laskea. Iltatähtemme oppi kävelemäänkin Zürichissä tammikuussa ja kaduilla myytiin silloin jo orvokkeja...

    Olen sofistikoitunut olento: Minua ei telttaan saa pienet villihevosetkaan!

    VastaaPoista
  3. Ihana ja tunnelmallinen matkakuvaus.
    Uskon, että alpit voivat viedä sydämen! Olen ajellut junalla alppien läpi, sekin on huumaavaa, ja kun pitkän tunnelimatkaamisen jälkeen tullaan päivänvaloon näkyy jokaisesta junan ikkunasta mitä uskomattomimpia alppimaisemia!!!

    En ole ulkomailla ihmeemmin matkaillut lasten kanssa, tein kaikki matkani ennen lasten saantia. Lasten saannin jälkeen teimme vain pieniä kotimaan-Ruotsin matkoja..
    Nyt voisi taas matkatakin kun lapset ovat jo sen verran isoja..

    VastaaPoista
  4. Hui!, minä sain melkein slaagin, kun eka kerran ajoimme St.Gothardin tunneliin, joka on noin 13 kilometriä.

    Sooloilija, varmaan kohta matkaatkin...siellä ne odottavat...seikkailut ja uuden kokemiset...eivät mihinkään katoa.

    VastaaPoista