Satu Manninen rakastaa Buster Keatonia, metafyysisiä keskusteluja sekä villiintyneitä puutarhoja. Hän on valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta ja lumoutuu persoonallisista kasvoista sekä Louise Bourgeosin veistoksista. Manniselle myönnettiin Kaarlen palkinto vuonna 2008 esikoisteoksestaan Sateeseen unohdettu saari. Sydänfilmi on hänen toinen runokokoelmansa.tiistai 25. elokuuta 2009
SATU MANNINEN
Satu Manninen rakastaa Buster Keatonia, metafyysisiä keskusteluja sekä villiintyneitä puutarhoja. Hän on valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta ja lumoutuu persoonallisista kasvoista sekä Louise Bourgeosin veistoksista. Manniselle myönnettiin Kaarlen palkinto vuonna 2008 esikoisteoksestaan Sateeseen unohdettu saari. Sydänfilmi on hänen toinen runokokoelmansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jännä kohta tuo: lumoutuu persoonallisista kasvoista.
VastaaPoistaMinäkin.
Tämä on tietääkseni hänen Oma Kuva. Erittäin persoonallinen otos.
VastaaPoistaVilliintyneissä puutarhoissa on sielua.
VastaaPoistaHannele, NIISSÄ nimenomaan.
VastaaPoistaParas puutarhajuttu, jonka koskaan olen lukenut, kertoi jostain taiteilijasta, jonka pihalla kasvit olivat itse saaneet valita omat paikkansa. Ko. henkilö kertoi myös, että hän pitää niin kovasti sormustinkukasta ja oli yrittänyt istuttaa sitä haluamiinsa kohtiin. Vaan digitalispa ei siitä pitänyt, sillä tämä kaunotar tietää itse, missä hän on kauneimmillan ja valitsee sen mukaisesti kasvusijansa.