Siis en ole nukkunut viime yönä. Johan Theorin niminen kirjailija valvotti minua jälleen lahjakkaasti. Kerroin teille jokin aika sitten göteborgilaiskirjailijan toisesta kirjasta Yömyrsky, mutta lupasin esikoisen heti kun saan sen käsiini ja tässä teille on nyt Johan Theorinin Hämärän hetki (Skumtimmen, Tammi 2008, suomennos Outi Menna).
Olemme jälleen Öölannin saarella, johon olen nyt aivan ihastunut, (minä saarten viemä nainen muutenkin!), ihan sama mitä hyistä Theorin keksii saarella tapahtuvan…Nyt katoaa pieni, Jens niminen poika eräänä sumuisena päivänä 1970 –luvun alussa. Voiko kukaan kuvitella kauheampaa kuin kadottaa lapsi tietämättä, mitä hänelle on tapahtunut! Luonnollisestikaan Jensin äiti Julia ei ole toipunut asiasta ja hän on ollut kuin elävältä haudattu nämä 20 vuotta, jotka ovat kuluneet ilman, että lapsesta on kuulunut mitään.
Upeasti, rauhallisesti, kiinnostavasti, Theorin kuljettaa jälleen tarinaa kahdessa aikatasossa, jossa nykyisyys ja menneisyys lomittuvat toisiinsa ilman juonen kuljetusta vaivaavia halkeamia. Juuri tästä minä pidän: rauhallinen kertojaääni, mutta ehdottomasti kauhun väreitä nostattava ja tuo eri aikatasojen toisiinsa soljuttamisen taito. Mikä paremmin selittäisi nykyisyyttämme kuin mennyt aika!
Saarella asuu 1936 myös kymmenenvuotias poika Nils Kant, josta tulee väistämättä jutun keskiö. Poika rakastaa Öölantia enemmän kuin mitään muuta ja pitää saarta omanaan, kunnes hän on pakotettu lähtemään maanpakolaiseksi ja löydämme hänet paljon myöhemmin juomasta litratolkulla halpaa punaviiniä Puerto Limónista ja katselemasta merta, jonka kaukaisuudessa odottaa hänen rakas saarensa, mutta jonne hänen ei ole sallittu palata – vielä.
Kirjan kiinnostavimmaksi henkilöksi nousi minulle kuitenkin hoitokodissa asuva, eläkkeellä oleva merikapteeni Gerlof Davidsson, kadonneen Jensin isoisä ja Julian isä. Gerlof on äärettömän intuitiivinen ja rohkea persoona. Gerlofin etiäiset ja tuntemukset ovat pelottavan oikeaan osuvia ja kun hän saa postilähetyksen, joka sisältää hänen kadonneen tyttärenpoikansa pienen sandaalin, mikään ei voi häntä pidätellä, ei edes Sjögrenin oireyhtymä.
Saarella kulkee huhu, että Nils Kant on palannut takaisin, mutta kuinka se on mahdollista, koska hän makaa kylän kirkkomaalla? On levännyt siellä jo kauan ja myös jo silloin, kun Jens katosi. Hautakivessä lukee vain nimi ja vuosiluvut 1925-1963. Mutta kuka vaeltaa Öölannin nummilla aina hämärän hetkellä? Kenen levoton sielu ei saa rauhaa? Ja kuka oli tönäissyt Gerlofin ystävän Ernstin louhoksen pohjalle mukanaan patsas, jota kutsuttiin Kantinkiveksi?
Tehkää kaikessa rauhassa omia arvauksianne ja päätelmiänne, se on dekkarin lukijan suuri nautinto ja kauhu vain kasvaa, kun huomaatte olleenne täysin hakoteillä, sillä Johan Theorin osaa eksyttää kokeneenkin lukijan viimeistään hämärän hetkellä!
*****
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Elegia ja Aletheia
Onpa mielenkiintoinen tarina..Huh tulee kiire tässä kesällä, monta kirjaa tuklessa ja uutta innostavaa leenalta =)=)
VastaaPoistaMielenkiintoinen dekkari.
VastaaPoistaHanne, nin minullakin, niin minullakin...;-)
VastaaPoistaJael, tämä on. Yritän esitellä vain kiinnostavia.
Tuskin mikään on sen kauheampaa kuin lapsen katoaminen tai kuolema, sitä en toivo kenellekään---.
VastaaPoistaKiitos selostuksesta Leena!
Hei Leena,
VastaaPoistaTämän Hämärän hetken laitan lukulistalleni, vaikuttaa hyvältä, tykkään eri aikatasoista. Tuo Yömyrsky vaikutti liian pelottavalta heh! Minulla on Leena hurjan vilkas mielikuvitus ja välillä laitan itseni pannaan kauhuelokuvilta. Katsotko itse? Mutta niillähän on jokin tarkoitus? Katharsisko?
Aili, juuri niin, Se epätietoisuus kun lapsi tai vaikka rakas koira katoaa, voi tappaa. Tietokin, mikä tahansa on parempi kuin epätietoisuus ja omat kuvitelmat...
VastaaPoistaEipä kestä;-)
Sara, en taida oikeastaan katsoa KAUHUelokuvia, mutta semmoisia kivoja brittiläisiä sarjoja kylläkin kuin Poirot ja Neiti Marple ja Yorkshiren Etsivät. En pysty esim. katsomaan mitään kidutusta, mutta kestän lukea sen.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta onkohan liian kaamea minulle, uskaltaakohan aloittaakaan.
VastaaPoistaKirlah, en suosittele tätä sinulle. Olen sen verran käynyt sinua lukemassa, vaikka en aina jätä kommenttia, että suosittelen sinulle nyt jotain näistä:
VastaaPoistaPeter Cameron: The Weekend
Linda Olsson: Sonaatti Miriamille
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Ian McEwan: Rannalla
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Aslamia älä lue ellet kestä Afganistanin todellisuutta.
Huomaathan: Voin tarjota kaikille mittatilaustyönä, kunhan kysyvät;-) Lukijoideni ikähaitari on 16-76 tai jopa 86...tai mitä vain.
Olitpa taas kerran sykettä nostattavasti kertonut kirjasta.
VastaaPoistaMelkein olkapäät korvissa jännittyneenä luin tarinaa odottaen ja samalla peläten loppua.
Saakohan tätä kirjakaupasta?
Ihanaista viikonloppua sinulle!
Ulla-Kristiina, kiitos!, ja kyllä toki tätä saa kirjakaupasta. Ellei sitä ole siellä heti, tilauta. Kokeile Suomalaista kirjakauppaa. Mikä vahinko ettei Jyväskylässä ole enää Akateemista ja kaupunki on joku Suomen Ateena...muka.
VastaaPoistaJos yhtään pidät dekkareista, pidät juuri Theorinista, sillä kuljetus on mukavan hidasta, ei ole mitään kaksoisagentteja ja mukana värisyttävää kummitustunnelmaa.
Kiitos samoin sinulle! Ihanaa, että on viilennyt.
Kiitos kirjalistasta. Tämäpä iloinen yllätys, että oikein räätälöity lista. Kiva!
VastaaPoistaTästä lähin kysynkin aina täältä, että Leena, mitä minä nyt lukisin.
Nyt rupesi kiinnostamaan tuo Haudankaivajan tytär jostain syystä.
Huomasin tänään,että tämä sama kirja on myös hepreaksi ilmestynyt.Oli arvostelu lehdessä...Itse lukisin sen mieluiten alkukielellä ruotsiksi.
VastaaPoistaJael, no johan nyt on tämä dekaristi levinnyt vauhdilla. Hieno juttu! Kokeile!
VastaaPoista"Juuri tästä minä pidän: rauhallinen kertojaääni, mutta ehdottomasti kauhun väreitä nostattava ja tuo eri aikatasojen toisiinsa soljuttamisen taito. Mikä paremmin selittäisi nykyisyyttämme kuin mennyt aika!"
VastaaPoistaJuuri tästä kohdasta pidin arviossasi: Ajattelen ihan samalla tavalla hyvistä tarinoista ja aikatasoilla hyppelyistä.
En ole aikoihin lukenut dekkareita ja Theorinista en ollut aiemmin kuullut. Kiitos vinkistä!
Hanna, luettuani Theoronin jätin kaksi pohjoismaista dekkarstia, joihin olen kyllästynyt. En nyt mainitse nimiä, sillä en halua loukata heidän lukijoitaan, mutta nämä kaksi naista vain toistivat samaa kaavaa ja lisäksi välillä oli kovaa menoa, josta en niin kauheasti pidä. Molempine sukunimi alkaa J:llä.
VastaaPoistaTheoron on saanut Hämärän hetkestä Ruotsin dekkariakatemian parhaan esikoisen palkinnon ja heti kohta seuraavana vuona Yömyrsky sai vuoden parhaan rikosromaanin palkinnon. Hän on luvannut kirjoittaa vielä kaksi Öölannin saarelle sijoittuvaa kirjaa. Nyt minä vain odotan!