puutarhani tuoksuille,
yölle, muistoille,
yöperhosille...tulla
hellänä, valmiina,
alastomana...
kudon yön seittiä,
vaellan huoneissani
muisto muistolta,
henkäys henkäykseltä,
tuoksu tuoksulta
vaahtoa kuolleen meren sienessä,
yön sylkeä reidelläni,
iiristen tuoksua...
mustarastas ei
enää laula
on yöperhosten aika,
kiitäjien kiima,
yöseitin liima,
valkean rungon piina...
ah! sinä tulit!
Miksi kyyneleet?
- Leena Lumi -
On se kauni, on!
VastaaPoistaSusa, runo on jotenkin hirveän intiimi asia. Se, miten se kolahtaa riippuu lukijan omimmasta ja syvimmästä.
VastaaPoistaherkkä, kaunis, koskettava...
VastaaPoistaja se ksokettaa, koska on sinulle totta..
Hanne, juuri niin, juuri niin...
VastaaPoistaja kiitos♥
Kyllä tämä runo on edeltävän arvoinen. Kyyneleet - miksi? Oma tarinansa, joka kaappaa mielenkiinnon.
VastaaPoistaTuure, niin...se on jo toinen tarina. Kiva kun arvostit. Sinähän olet itse melkoinen runoilija.
VastaaPoista