Yhä leikkii lapset tuolla.
Mut katso, lahden puolla
jo purjeita riisutaan.
Häly hiljeni jo crescendo.
Soi äänetön diminuendo.
Nyt yhtyy viulullaan
meren välke, ruskon kulta,
sini taivaan, tuoksut, multa
suviyön Finlandiaan.
- Lauri Pohjanpää -
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana kesäruno.
VastaaPoistaLauri Pohjanpäätä ei viime vuosina ole paljon 'siteerattukaan', hän ei ole tainnut olla muodissa.
VastaaPoistaKiitos runosta Leena ja hyvää viikonvaihdetta sinulle ja Alfaurokselle :)))
Allu, niin minustakin. Laitan tämän joka suvi suunnillen näihin aikoihin. Vain kuva vaihtuu.
VastaaPoistaAili-mummo, jos jaksaisin tältä helteeltä, menisin kirjastoon ja hakisin hänen runot. Monet modernin runon alle jääneet, kokevat uuden tulemisen - ja syystä.
Ole hyvä vain ja kirjoitan joskus sinulle kommenttiin sen tarinan uusiksi, miksi sinä herätit ne lapsuuden muistoni...joku sana vain...murresana ja sitten paupau oli minulle jotain, mutta en enää muista mitä ja...;-)
Kiitos samoin sinulle, Aili-mummo ja 'turvalliselle' miehellesi! (Ehkä muistat mihin liittyy tuo adjektiivi...valinnosita kun puhuttiin...)
Hieno lahjakas ajatus kokea meri, taivas ja yö musiikkina, mutta en oikein osaa käsittää riviä: Häly hiljeni jo crescendo. Merkinneekö se sitä että hiljaisuus kuulosti yhtäkkiä äänekkäältä?
VastaaPoistaRita, tämä on jokasuvisen uusinnan väärti. Hiljaisuus voi huutaa! Olisiko runoilija tarkoittanut, että hiljaisuus oli niin 'voimistuva', että sen jo kuuli...
VastaaPoistaMinulle jotkut kirjat muuttuvat musiikiksi...
Ihana runo. Näitä vanhoja aarteita on hyvä esitellä aina uudelleen.
VastaaPoistaKun olin pieni, niin luulin, että runoa on vain ne joissa on loppusoinnut. ;)
Unelma, ihan juuri näin. Itse pidän sekä vanhoista aarteista kuin myös hyvin moderneista.
VastaaPoistaMinäkin kirjoitin yhdessä vaiheessa vain loppusoinnullisia, 'rimmaavia' runoja. Nyt en niitä enää kestä;-) Mutta: Joktut vanhat 'rimmaavat' runot ovat upeita.
Muistathan myös enempi runoja sisältävän Lumikarpalon, jonne meno on sitten omalla vastuulla, sillä siellä julkaisen laidasta laitaan. Perustin sen blogin ihan omaksi ilokseni ja rauhakseni, mutta molempia asioita myös kiinnostuneille jaan. Siellä on paljon samoja kuin Lumissa mutta myös eriä.