Hiljainen kylä oli Saksan myydyin esikoisromaani vuonna 2006. Kirjailija Andrea Maria Schenkel asuu Baijerissa ja sai esikoisteoksestaan arvostetun Deutscher Krimli Preis –palkinnon 2007. Hiljaisen kylän käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneen maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva. Täytyy vain ihmetellä Andrean mielenliikkeitä, sillä tuhansia jännityskirjoja elämässäni lukeneena en ole voinut missään yhtä huonosti kuin viime yönä Einhausenin kylässä.
Ja nyt, juuri nyt, kuulen, kuinka jossain nousee valitus: Eikö tämä väkivalta riitä? Eikö riitä, että tapahtuvat Sellot ja Jokelat ja Itävallan Fritzit? No, aivan varmasti eivät riitä! Niin kauan kuin Suomessa ja Saksassa ja missä tahansa maailman maassa on yksikin Hiljainen kylä, jokainen lukekoon kirjan ja tajutkoon, mistä lopulta on kysymys. Kukaan ei voi pahoin siitä, kun joku kirjoittaa mukaansatempaavan dekkarin, jossa paha saa lopulta kuitenkin palkkansa. Välillä pelotti ja hengitys pysähtyi, mutta lopulta yhdestä tai useammasta ruumista huolimatta, paha saa kuitenkin palkkansa.
Hiljaisen kylän kauhu on Jante-kauhua. Jante on mikä tahansa kylä missä juuri sinä voit asua. Nyt olemme kuitenkin kylässä, jota Janten sijasta kutsutaan Einhauseniksi ja Tannödin maatilalla tapahtuu erittäin kylmänä maaliskuun perjantain ja lauantain vastaisena yönä raaka joukkosurma, jossa menehtyvät maanviljelijä Herman Danner, vaimonsa Theresia, tytär Barbara Spangler sekä lapset Marianne ja Josef sekä talon piika Maria Meiler. Veriteko on tehty piikkikuokalla ja lisäksi Barbara Spanglerin kaulalta löytyvät kuristusjäljet.
Todistajalausuntojen myötä Einhausen alkaa kirkastua sumusta Janteksi. Dannerin perhettä pidettiin eristäytyneenä, omalaatuisena ja perheestä tiedettiin jotain todella kammottavaa, mutta kukaan ei koskaan halunnut puuttua asiaan, koska: ”Eihän se minulle kuulu” ja ”Herman Danner oli kova tekemään työtä, vaati muilta, mutta myös itseltään.”
Jos minä nyt sanon sinulle, että eristyneissä kylissä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Niissä voidaan tehdä lapsille ihan mitä tahansa, jopa sellaista, mistä et ole koskaan kuullutkaan, usko pois, sillä minä tulen Jantesta ja minä haistan Janten jo kaukaa. Einhausen haisee Jantelta!
Ei kuulu minulle!
Alois Huber: ”Ainoa mitä tunsin oli kammo, kauhu. Se, joka tuollaista on tehnyt, ei totta vie voinut olla edes ihminen. Perkele se oli. Meikäläisiä se ei voi olla, meillä ei sellaisia hirviöitä ole.”
No, ainoa mikä on takuulla varmaa, on fakta, että pahan tekijä on aina itse kylästä, joka vaikenee ja vierittää syytä muualle. Hiljaisissa kylissä riittää, kun on kova tekemään työtä, näyttäytyy kirkon etupenkissä pääsiäisenä ja jouluna, muuten voi tehdä kenelle tahansa ihan mitä tahansa ja kylä vaikenee: Ei kuulu minulle!
Jos Schenkel olisi käyttänyt kirjassaan pelkästään kyläläisten todistajanlausuntoja, kirja ei olisi saavuttanut tyylillisesti tasoa, johon se nyt ylsi. Todistajalausuntojen välit ovat paljastavimmat, sillä Einhausenin kylän väkeen ei ole luottaminen, koska he ovat itse osallisia tavalla tai toisella. Schenkel tulee Jantesta ja hän tiesi, mistä kirjoitti. Hänen on täytynyt lapsena nähdä, mitä tapahtui jossain toisessa hiljaisessa kylässä. Jollekin tehtiin jotain todella kamalaa ja kylä vaikeni ja salli tapahtua. Ja kun paholainen täytti 70 vuotta hänelle vietiin lahjoja ja kunniapräniköitä ja kylän silmäätekevät kumarsivat niin, että tyhjät päät kopsahtivat polviin.
Tämä kuuluu juuri sinulle!
Hiljainen kylä on kirja, joka pitäisi ottaa hiljaisten kylien koulujen oppiohjelmaan, sillä jantelaisuus kuolkoon. Ja tämä kuuluu juuri sinulle, joka asut hiljaisessa kylässä ja hurskaasti taivutat pääsi kirkon penkissä, mutta olet syntisistä suurin vaikenemalla. Sinulle on kirjoitettu Andrea Maria Schenkelin Hiljainen kylä ja sinä luet tämän kirjan, sillä tämä kuuluu juuri sinulle!
Oi kunnian Kuningas,
oi Jumalan Poika, Jeesus Kristus,
oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman
synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille iankaikkinen rauha!
*****
Tästä kirjasta on kirjoittanut myös Hanna
Väitetään että juuri tällainen ilmapiiri on ollut Isojoella, missä Kyllikki Saari murhattiin 1950-luvun lopulla. Koko yhteisö vaikeni yksituumaisesti; niinpä mielestäni he kaikki ovat yhdessä osallisia tähän kauheaan surmatyöhön. Murhaaja ei saatu koskaan kiinni---.
VastaaPoistaUskon, ettei tällainen onnistuisi meidän kylällämme, täällä juoruillaan ja puhutaan ihmisistä ja asioista koko ajan, joko perällisiä tai perättömiä tarinoita. Eläköön juoruilunhalu tv. Aili-mummo ;)
Aili-mummo, kylä tiesi ja tietää. Minulla on yhtä paha tai pahempikin tarina...ehkä joskus pystyn sen kirjoittamaan ulos.
VastaaPoistaEi juoruilu pelasta vääryyksiltä! Tietämässäni kylässä juoruttiin PAHASTA JA TEOSTAAN, mutta kukaan ei puuttunut, vaikka kaikki jatkui, kunnes koulema korjasi lapsiuhrin. Ei ikinä mitään syytöksiä! Olin itse lapsi ja kunnolla sain asian esille vasta aikuisena.
Osa juoruilusta on todellakin hyväksi. Voi jopa pelastaa yksinäisiä yms., mutta on henkilöitä, joita se ei kosketa.
PS. Olen siis lukenut Kyllikki Saaresta kaiken mahdollisen kuin myös Bodomin murhista. Ostin viime mainitusta jopa Palon kirjankin.
VastaaPoistaMinusta tällainen uskovaisuus, jolla kollektiivisesti halutaan peitellä mitä raskaimmat rikoksetkin, on hirviömäistä ja tuomittavaa toimintaa. Jopa rikokset lapsia kohtaan ollaan valmiita peittelemään kasvojen menettämisen pelossa. Minusta tällaiisa rikoksia ei mikään "jumala" voi antaa anteeksi, tai sitten se on paha jumala. Ihminen joka voi tällaista uskoa, on hirviö ja peto, pahimman lajin rikollinen :((((
VastaaPoistaHyvää päivän jatkoa Leena tv. Aili-mummo!
Aili, mummo, mitään hyvitystä ei ole luvassa ja paha ei saanut palkkaansa. Hautajaiset olivat mahtipontiset ja kaikki kylän silmäätekevät paikalla.
VastaaPoistaOlen välillä todella pettynyt Jumalaan, mutta yhteys ei ole ainakaan vielä ihan poikki.
Kiitos samoin. Aili-mummo! Syön juuri lounaaksi mansikoita♥