Sain tänään ajatuksen lomani aikana uusia omia novellejani. Idean antoi Sara, jolle pyynnöstä kerroin melkein koko elämäntarinani. Löytyy kohdasta Martta ja auto. Älkää kuitenkaan lukeko pakinaa, sillä aion uusia tämän voittoisimman juttuni, johon kyllä itse olen jo hiukan kyllästynyt. Siis en aio tehdä kohta töitä, vaan olen out of office. Jos jotain niin hyvin harvasti. Kuulen naurua! No, naurajille tiedoksi, että nyt on eri suvi kuin oli viime suvi. Jään lomalle 15.7., mutta ihanille kustantajilleni tiedoksi, että minä luen lomallakin, joten ei syytä huoleen;-)
Minun piti tarjota muutama kuva ja selostaa meidän pergolan hidasta 'kypsymistä', mutta en taida nyt ehtiä, sillä viedä itseni ja vanha koiruuteni näistä hellepäivistä ylitse, kysyy voimia. Alamme elää öisin. Grillaamme öisin etc. Tänään pudottaudumme Olgan kanssa alakertaamme, jossa viileää. Olen arktinen tyyppi kuten koirani from Nova Scotia ja tämä on kyllä liikaa. Eilinen Hesari kirjoitti, että suomalasia kuolee vähiten +14 asteessa! Minun suosikkisuvilämpöni olisi +20 astetta. Suomessa on +14 vain kesäkuussa, mutta siltikän kesäkuu ei ole lempikuukauteni, vaan elo- tai syyskuu. Eikun se on syyskuu!
Muutama asia tältä viikolta. Kiitän Kirsi Pihaa lämpimästi kirjasuosituksesta The Weekend. Kirsi pitää Helsingin Sanomien nettilehdessä Lukupiiriä Ja nyt toivon todellakin, että suomalaiset kustantajat, siis joku heistä ottaa Peter Cameronin kustannusohjelmaansa, että saamme nämä loistavat kirjat suomennettua. Minä en ota tavaksi tuoda blogiini kirjoja muuta kuin rikkaalla äidinkielellämme, sillä haluan KAIKKIEN voivan seurata kirjojani. Nyt olin kuitenkin todella onnellinen, että luin tätä upeaa miespuolista Woolfia alkuperäkielellä. Emily Dickinsonin kodalla saatte suoda anteeksi, sillä vain osa hänen runoistaan on suomennettu ja minä omistan koko kokoelman - englanniksi.
Ja sitten kommentoinnista. Ymmärrän hyvin, että tulee kommentointia anonyyminä, sehän on tekniikkakysymys, mutta minusta olisi kaunista, jos henkilö laittaisi alle 'terveisin' ja oman nimensä. Minä esiinnyn itsenäni ja jopa sähköpostitietoni ovat saatavilla ja olen laittanut itsestäni myös kuvia, joten koen uhkaavaksi. jos minua lähetytään naamioituna. Hyvä ja kaunis esimerkki anonyyminä kommentoimisesta tuli kirjaan Nojoud, 10 vuotta, eronnut, jonka kommentin lopussa luki: terveisin Anna-Kaisa. No, hänhän on toimittaja Anna-Kaisa Hermuen, joka lämpimästi suosittelee Planin toimintaa, jota myös itse kannatan. Oi, minä niin kaipaan Anna-Kaisan kolumneja maakunta-aviisiin, joka on ilman häntä hieman tylsä...
Tämän päivän Keskisuomalaisessa toimittaja Anssi Koskinen kolumnissaan "Mitäs läksitte homot" myös toivoo, että kommentointi saisi 'kasvot' eli kommentoitaisiin vain omalla nimellä, jolloin jäisi pois rasistinen lietsonta ja muu uhkailu. Jutussa kerrotaan, miten eri keskustelufoorumit olivat täynnä mitä törkeintä kieltä Helsinki-Priden jälkeen. Ja Anssi lopettaa näin:
Tämä on ehkä utopiaa, mutta kokeillaan: mitä luulette, olisiko maailma hieman valoisampi paikka, jos netissäkin keskusteltaisiin ihan vain omalla nimellä ja naamalla?
Koko Anssin juttu tässä
Luen nyt ihan rauhassa suomalaisen mieskirjailijan kirjaa, joka tulee kiinnostamaan varmaan kaikkia lukijoitani, mutta etenkin herralukijoita, sillä kyseessä poliisin työskentely pienellä paikkakunnalla, korruptio, poliittinen kähmintä, öykkäröinti ja ehkä sitten se murhakin vielä. Minulle tuli aivan sellainen olo kuin olisin tuntenut mainitut henkilöt...ja tapahtumat sijoittuvat tänne Päijänteen rannoille. Kiinnostavaa...
Olisin nyt mieluusti Ruisrockissa...muistojen takia ja Ozzyn. Ozzy Osbourne on elämäni kummajainen. Hän on purrut pään poikki lepakolta ja kyyhkyseltä, mutta katuu nyt syvästi tekojaan. Tämän päivän Keskisuomalaisessa Timo Isoahon haastettelussa hän sanoo olevansa 17 koiran omistaja ja kertoo oppivansa koiriltaan joka päivä jotain uutta. Hän sanoo olevansa kaikin tavoin eläinrakas. Ozzy on lääketieteellinen ihme, sillä hänen pitäisi olla tutkijoiden mukaan jo kuollut rankkojen elämäntapojensa vuoksi. Hänestä on tehty oikein tutkimus! Ozzy myöntää ettei muista '80 -luvusta mitään. En tiedä, mikä tässä miehessä kiinnostaa...miehessä, johon tutustuin Black Sabbathia aikoinaan kuunnellessa. Ja nyt tunnustus: En ymmärrä ns. tirkistelyohjelmia, mutta katsoin jokaikisen jakson Ozzyn mielettömästä perhe-elämästä;-) Hänen vaimonsa Sharon on kuvan kaunis ja kestänyt kaiken!
Pärjäilkää, selvitkää helteestä ja mukavaa viikonloppua♥
Love
Leena Lumi
Tässä onkin paljon asiaa. Kommentointi tien päältä on hankalaa, mutta koska en (yleensä ikinä) aja, kokeilen :) Novellin kirjoittaminen sopii sulle ja elämäntarinasi on kiinnostava, koskettava ja aito. Kirsi Pihan lukupiiriä seuraan.
VastaaPoistaNetin avoimuudesta, nimistä ja nimimerkeustä olen kahtalaisin miettein. Nimimerkki joissakin asioissa voi auttaa käymään läpi vvaikeita asioita, mutta pelkän anonyymiyden kaapuun verhoutuminen voi johtaa asiattomuuksien lateluun.
ja Ozzy... Niin, Paranoid ainakin oli klassikko. Vaikka tykkään runollisista laulaja-lauluntekijöistä, asuu minussa pieni hevin ystävä ;)
Minä olen eteläeurooppalainen tyyppi mutta koirani on myös from Nova Scotia (en tiennyt että sinun on! ihanaa!)ja luin juuri äsken HS Nytistä Ozzyn haastattelun. Musiikki on minulle tuntematonta, mutta tv-sarjaa katsoin minäkin.
VastaaPoistaTuosta kommentoinnista vielä, että voi kai Bloggerissa estää anonyymien kommentoinnin, jos tuntuu ettei halua nimettömiä viestejä? Itse en ole halunnut sitä tehdä, koska monet oikean elämän ystävät kommentoivat juuri niin. Olen vasta-alkaja blogiviidakossa, en tiedä. Omaa blogiani on kommentoitu ystävällisesti, mistä olen tosi kiitollinen. Mutta en ole tässä maailmassa omalla nimelläni, ja siihen on syynsä.
Heippa! Minunkin lempikuuni Suomessa on elo- ja syyskuu. Joskus jopa lokakuu siihen puoleenväliin asti. Chilessä lempikuuni ovat loka-marraskuu, eli kevät ja sitten syksyllä maalis-huhtikuu. Noiden kuukausien aikana ei ole liian kuuma eikä liian kylmä.
VastaaPoistaLumiomena, sinä olet viitseliäs: Ihanaa! Novelli ja pakina nimenomana ovat mun juttuja.
VastaaPoistaMinäkin olen ollut nimimerkin takana olemisen puoltaja, kunnes aloitin tämän blogielämän...ja kävin muutaman kerran eräillä keskustelusivuilla. Muutin mieltäni aika täysin. Toki kaikki saavat krijoittaa millä nimellä tykkäävät, mutta joku roti sitten puheisiin. Esimerkiksi tuo keskustelu Helsinki-Priden ympärillä on ollut todella rajua ja rasistista.
Ilse, ensimmäinen peruste mulla ryhtyä jonkun lukijaksi on koira. Ensi viikolla aion esitellä kolme blogia, joihin olen mennyt koirien takia ja jäänyt sinne niiden ja muun takia. Arvaas kuka on mukana;-) Hieno kuva on jo valittu!
Jouduin viime vuoden heinäkuussa laittamaan kommenttivalvonnan ja kyllä sen jälkeen on ollut ihan toista tehdä blogia. Helpotti! No, eihän täällä monetkaan ole omalla nimellä, mutta minun sähköpoti on näkyvissä ja sukunimeni muuttunee etenkin tämän helteen vaikuuttamana takuulla virallisesti Lumiksi. MUTTA: Tunnen kaikki kenen kanssa olen tekemisissä. Meilaan melkein kaikkien kanssa. Tiedän syntymäpäivät, surut, ilot murheet, iät, kaikki. Enkä juorua kenellekään kenestäkään. On kutsuja sinne sun tänne ja itse olen myös kutsumassa blogiystäviä kotiini. Tämä on ihana maailma maailmassa♥
Ja Ilse, ethän sinä herjaa ketään;-) Saat olla vaikka Imelda Marcos (minun mieheni nimittää minua joskus näin rumasti kiitos kenkieni määrän), sillä et ole aggressiivinen, uhkaava, toisia häiritsevä, rasismiin yllyttävä etc.
Mia, ihan sama juttu: Joskus lokakuukin on vielä upeaa. Vain marraskuussa maa martona makaa...Chilessäkään ei voi olla niin tukalaa kuin täällä nyt on ja arvaa kärsiikö Olga. Bietämme ehkä ensi viikon kahdestaan kellarissa...
Mia, arvaas kuka on ensi viikolla mukana kun esittelen blogit joihin olen eksynyt koirien takia ja sille tielle jäänyt...dadadaa...kuva on valittu, paitsi olen heikkona siihen Yodan yhteen kuvaan, mutta se on jo näytetty ja nyt taidan laittaa ryhmiksen. Laitan kyllä Yoadan vielä uusintaan joskus...
Lumiomena, sinä olet viitseliäs: Ihanaa! Novelli ja pakina nimenomana ovat mun juttuja.
VastaaPoistaMinäkin olen ollut nimimerkin takana olemisen puoltaja, kunnes aloitin tämän blogielämän...ja kävin muutaman kerran eräillä keskustelusivuilla. Muutin mieltäni aika täysin. Toki kaikki saavat krijoittaa millä nimellä tykkäävät, mutta joku roti sitten puheisiin. Esimerkiksi tuo keskustelu Helsinki-Priden ympärillä on ollut todella rajua ja rasistista.
Ilse, ensimmäinen peruste mulla ryhtyä jonkun lukijaksi on koira. Ensi viikolla aion esitellä kolme blogia, joihin olen mennyt koirien takia ja jäänyt sinne niiden ja muun takia. Arvaas kuka on mukana;-) Hieno kuva on jo valittu!
Jouduin viime vuoden heinäkuussa laittamaan kommenttivalvonnan ja kyllä sen jälkeen on ollut ihan toista tehdä blogia. Helpotti! No, eihän täällä monetkaan ole omalla nimellä, mutta minun sähköpoti on näkyvissä ja sukunimeni muuttunee etenkin tämän helteen vaikuuttamana takuulla virallisesti Lumiksi. MUTTA: Tunnen kaikki kenen kanssa olen tekemisissä. Meilaan melkein kaikkien kanssa. Tiedän syntymäpäivät, surut, ilot murheet, iät, kaikki. Enkä juorua kenellekään kenestäkään. On kutsuja sinne sun tänne ja itse olen myös kutsumassa blogiystäviä kotiini. Tämä on ihana maailma maailmassa♥
Ja Ilse, ethän sinä herjaa ketään;-) Saat olla vaikka Imelda Marcos (minun mieheni nimittää minua joskus näin rumasti kiitos kenkieni määrän), sillä et ole aggressiivinen, uhkaava, toisia häiritsevä, rasismiin yllyttävä etc.
Mia, ihan sama juttu: Joskus lokakuukin on vielä upeaa. Vain marraskuussa maa martona makaa...Chilessäkään ei voi olla niin tukalaa kuin täällä nyt on ja arvaa kärsiikö Olga. Bietämme ehkä ensi viikon kahdestaan kellarissa...
Mia, arvaas kuka on ensi viikolla mukana kun esittelen blogit joihin olen eksynyt koirien takia ja sille tielle jäänyt...dadadaa...kuva on valittu, paitsi olen heikkona siihen Yodan yhteen kuvaan, mutta se on jo näytetty ja nyt taidan laittaa ryhmiksen. Laitan kyllä Yoadan vielä uusintaan joskus...
Ruatti on kehitysmaa kun koskee puutarhoja, historiallisia puutarhoja. Suomi on kehitysmaa kun koskee ihmisiä, erilaisia ihmisiä.
VastaaPoistaHannele, aivan totta! Ihailen Ruotsin suvaitsevaisuutta. Suomella on pitkä matka samaan...
VastaaPoistaHelteen aikaansaamaa, että blogikommentoinnit ovat jääneet minulta vähemmälle. Paljon asiaa tässä postauksessasi, että ei voi jättää pelkkää kuittausta ihanasta puutarhakuvasta. Ihana onkin tuo puutarhasi, siellä silmä ja mieli lepää todellakin. Se näyttää tosi viihtyisältä oleilu paikalta.
VastaaPoistaSamaa mieltä kanssasi tuosta omalla nimellä kirjoittelusta. Itsekin pyrin kirjoittamaan niin, että kehtaan sen myös omalla nimelläni allekirjoittamaan. Mennä vuosina kirjoittelin aktiivisemmin paikalliseen Keskipohjanmaa-lehteemme ja aina omalla nimellä. Aistin saamastani palautteesta arvostusta, ja että sitä pidettiin rehellisyyden merkkinä. Mitä nyt tietenkin onkin.
Joskus on eksynyt johonkin keskustelupalstalle lukemaan näitä anonyymien kommentteja tai pahemminkin herjoja ja aivan mieli masentunut moisesta ala-arvoisesta. Mutta ryhtymättä nyt mitenkään fariseusmaisesti säälittelemään heitä, niin kyllähän siellä taustalla ja syvällä täytyy olla paljon omakohtaista pahaa ja armottomuutta, kun sitä sitten muihin ”erilaisiin” purkaa.
Hyvältä kuulosta kesäsuunnitelmat, yöelämään keskittymisenne. Tuttutunne, nauttia näistä lämpimistä keski- ja loppukesän öistä. Ei meilläkään silloin nukuta.
Ihanaa viikonloppua ihanassa puutarhassanne!
Rita, kiitos ja viihtyisää on. Minäkin olen vähentänyt tahtia ja vielä enemmän ensi viikolla kun Alfauros jää lomalle ja sitten tuleekin vieraita, kovasti odotettuja ystäviä.
VastaaPoistaYritän nyt pitää huolen, että en ikinä enää eksy millekään netin keskustelupalstoille. Olen hengeltäni maailmanparantaja ja múkana mm. estämässä erään naisen kivitystuomion. Kun on kiinnostunut monesta, voi vahingossa eksyä väärille linjoille ja hui kauhistus!
Rita, armottomuutta kokeneet eivät siellä rieku, he käyvät terapiassa! Siellä riekkuvat itsesäälissä rypevät kaljamahaiset miehet, joiden vaimo on lähtenyt ja syystä. En tajua mikä näitä miehiä vaivaa? Se on mun ikuinen dilemma! Voi olla jätetty ja nousta sieltä syvältä ja miettiä,että miksi näin? Sen sijaan, nämä 'urhot' näkevä itsensä loukattuina osapuolina ja alkavat kostaa sitä muille käyttäytymällä äärettömän uhkaavasti ja rumasti. Kerron sinulle Tarinan, jos joskus tapaamme. Suotta en laittannut komenttivalvontaa ja olen tehnyt muitakin suojajärjestelyjä. Ihan sairaita henkilöitä on vapaalla jalalla...Olen itse vilkas, avoin ja spontaani ja hävyttömän onnellinen, se herättää joissakin pedon. En inhoa mitään muuta niin paljon kuin samanaikaista vellomista raukkamaisessa itsesäälissä ja aggressiivisessa naisvihassa! OIKEA MIES suojelee aina lasta, naista ja koiraa♥
Huippu Chablis, Alfauros ja Suviyö: Onni on minun! Sitä samaa sinulle, Rita!
Ei sitä viitsi kommentoida enää mihinkään keskustalupalstaan, esimerkiksi hesarin, sillä jokaisesta asiasta joku vetää pultin ja asian oikea laita hämärtyy!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä anonyymikommentoinnista, tulee jotenkin ikävä olo.
Tuure, mulla ihan sama juttu!
VastaaPoistaMedian lukemisen taito on liian monella hämärtynyt ja ihan selvä asia saatetaan vääntää tosi kauas kirjoittajan lähtökohdasta.
Luulin kommentoineeni tänne, mutta se kai hävisi jonnekin tai sitten vahvistuskirjaimet tulivat väärin.. Bloggerin maailmasta ei enää kukaan tiedä..
VastaaPoistaAnonyymeista jotkut ovat ehkä sellaisia, etteivät hoksaa asiaa. mutta suurin osa varmasti tiedostaa tilanteen silloin kun kommentoi anonyyminä.
Soolis, voihan se niinkin olla.
VastaaPoistaVarsin raivostttavaa etenkin jos kommentoi oikein pitkään ja sitten kaikki katoaa...en voi elää 99.9 vuotiaaksi...tunnen sen jo varmuudella eli se elinikäodotteista.